Talven parhaimmat kengät

22.1.2018

Olen aina ollut huono hankkimaan itselleni mitään vaatteita tai kenkiä muutoin kuin pakon edessä. Omat tarpeet ovat aina jääneet taka-alalle  ja perheet muut hankinnat ja tietenkin myös laskut ovat menneet omien tarpeideni edelle. Omistan aina vain yhdet farkut, yhdet kengät jne. Niitä sitten pidän niinkauan, kunnes ne suurinpiirtein hajoavat päälleni. Niin kävi nytkin talvikenkien kanssa. Olen jopa hiukan kateellisena lukenut kavereiden shoppailupäivityksiä ja salaa mielessäni toivonut, että olisipa minullakin tai löytäisimpä minäkin kaupoista noin kivoja vaatteita ja kenkiä.

Olen vuosia ihastellut ihanan lämpöisen näköisiä Uggeja, mutten ole niitä koskaan kuitenkaan itselleni hankkinut. Aidot Uggit ovat minulle aivan liian kalliita, mutta onneksi markkinoille on viime vuosien aikana tuollut myös hyviä ja kivoja ns. halppisversioita. Loppuvuodesta talvikenkäni sanoivat siis sopimuksen kanssani irti ja kun eräänä kouluaamuna päädyin koululle sukat märkinä, päätin vihdoin ostaa itselleni uudet kengät. Talvikengät ovat aika kalliita tai ainakin minulla oli sellainen mielikuva. Niinpä päätin hankkia itselleni lämpöiset "halppisuggit", koska ne olisivat hyvät myös ulkoillessa esimerkiksi tulevassa harjoittelussani.


Niinpä lähdin sitten joulun jälkeen vähän shoppailemaan aikomuksenani ostaa itselleni ne uudet talvikengät. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Kauppojen kenkähyllyt ammottivat tyhjyyttään eikä hakemiani kenkiä löytynyt enää mistään. Ilmeisesti kukaan ei enää tähän aikaan talvea osta uusia talvikenkiä tai sitten pitää osata jo syksyllä ennakoida asia ja ostaa tarvitsemansa talvikamppeet silloin tietämättä tuleeko kunnon talvea sinä vuonna vai ei. Minä olin kuitenkin päättänyt, että juuri tuollaiset kengät haluan enkä sitten edes sovittanut muunlaisia kenkiä. Niinpä palasin kotiin tyhjin käsin. Olin melkein luovuttanut tämän kenkäasian suhteen, kunnes päädyin lukemaan Pinkit korkokengät blogin Maijun postausta Rohkeutta on olla erilainen. Huutoni oli kuultu. Tästä postauksesta löytyi apu ongelmaani. Maijun postaus oli tehty yhteistyössä Fashion at Home-myymälän kanssa. Postauksessa Maijulla on jalassaan ihan supersöpöt talvikengät. Klikkailin pikinmiten itseni Fashion at Homen verkkokauppaan ja da daaa...siellä ne olivat, minun tulevat talvikenkäni. 


Minulla ei kai ole koskaan ollut tämän värisiä kenkiä, ei ainakaan aikuisena, mutta nyt on. Roosat rusetti kengät sulattivat sydämeni heti ensinäkemältä. Nämä olivat juuri sellaiset kuin mistä olin haaveillutkin. Juuri sopivan mittainen varsi, ei liian pitkä eikä liian lyhytkään ja lämmin karvavuori. Sivuilla olevat kauniit rusetit ovat sitten jo ihan extraa. Hintaa kengillä oli 39e eikä se siinä kohdassa, kun näin kengät, tuntunut yhtään pahalta. Niinpä klikkasin kengät ostoskoriin ja laitoin tilauksen menemään. Ilokseni vielä huomasin, että tilaukseen ei tullut lainkaan toimituskuluja. Positiiviset ylläykset jatkuivat vielä kenkien tultua, sillä Fashion at Homen toimitus oli todella nopea. Tilasin kengät perjantaina illan edellä ja jo seuraavana tiistaina kengät olivat minulla. Loistavaa palvelua. Ainut miinus, jos sitä nyt edes siksi voi kutsua, on se, että kengät on hiukan hankalat laittaa jalkaan ilman kenkälusikkaan. Niinkuin Maijukin omassa postauksessaan kertoi, kenkälusikalla kengät sujahtavat kuitenkin helposti jalkaan.



Kengät Fashion at Home / Farkut Zizzi / Huppari Zalondo / Tumput Cubus

Tässä kuussa olen tehnyt harvinaisen paljon vaatehankintoja itselleni. Kenkien lisäksi olen ostanut itselleni uudet farkut, hupparin, collegemekon, t-paitoja ja alkkareita. Farkut olivat myös pakko-osto, kuten taisin viime viikolla jo kertoakin. Nuorena collegepaidat ja -hupparit olivat ihan lempparivaatteitani ja niitä oli monenlaisia. Jossain vaiheessa niiden käyttö loppui ja viime aikoina olen kuvitellut, ettei sellaisia enää edes tälläiselle pluskokoiselle löydy tai jos löytyy, niistä pitää pulittaa huokea summa rahaa. Olin kuitenkin väärässä, koska löysin kuin löysinkin itselleni kivan perushupparin Zalondon valikoimasta. Olen niin iloinen, kun voin jälleen pukeutua haluamallani rennolla tyylillä vaatteisiin, joissa viihdyn ja missä on mukava olla. Collegemekon löysin puolestaan Zizzin ale-rekistä, kuten ostamani uudet t-paidatkin. 

Oletteko te käyneet alennusmyynneissä? Oletteko tehneet löytöjä? Käyttekö ylipäätään usein vaateostoksilla vai teettekö mieluummin ostoksia verkkokaupoissa?

Mini-loma ja ajatuksia tulevasta harjoittelusta

21.1.2018

Minulla on tässä ihana mini-loma menossa eli kolmen päivän vapaa koulusta. Ihan parasta ja niin tervetullutta vieläkin, vaikka viime viikonloppukin meni todella rennoissa ja mukavissa merkeissä. Ilmeisesti sitä on tiiviin syksyn ja loppuvuoden jälkeen ihan paikallaan välillä vähän hengähtääkin. Tein jo viikolla yhtenä päivänä, kun koulu loppui vähän aiemmin, siivouksen täällä alakerrassa, niin ei tarvinut nyt viikonlopuksi kuin imuroida. Vein oikein matot ulos ja pesin lattiatkin. Iän myötä minusta on tullut hiukan laiska noiden siivousten suhteen. Olen ennemminkin näin  talviaikaan kääntänyt valoja pienemmälle ja ollut enemmän hämärissä, niin ei ole juuri pölypallot häirinneet. Tällä viikolla kevätaurinko kuitenkin näyttäytyi ja totuus kotimme siisteydestä läjähti vasten kasvoja kuin märkä tiskirätti. Noh, nyt on alakerta siivottu ja voi taas hetken ottaa siltä osin rennommin.

Tämä mini-loma osui muutenkin ihan hyvään saumaan, sillä meillä alkaa huomenna toinen työharjoittelu. Viiden viikon työssäoppimisjakso siis edessä. Odotan tosi paljon tuota harjoittelua ylipäätään, koska tykkään ennemmin tehdä kuin lukea oppikirjoista. Ainakin tuolla ensimmäisellä harjoittelujaksolla opin ihan hurjan paljon enemmän tekemisen kautta kuin kirjoista lukemalla koulussa. Kävin viikolla tutustumassa tulevaan harjoittelupaikkani. Paikka vaikutti hyvältä ja mikä parasta minut otettiin siellä tosi hyvin vastaan. Vierailustani jäi hyvä fiilis, koska kaikesta näki, että paikassa panostetaan opiskelijoihin eivätkä opiskelijat ole heille vain yksi käsipari lisää auttamassa. Lisäksi tämän perusopintojen jakson näyttökriteerit pitäisi olla tuolla helposti toteutettavissa, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi selvitä jaksosta ihan hyvin. 

Olen kuitenkin miettinyt todella paljon sitä, miten osaan suhtautua paikan asukkaisiin. Tässä asumispalveyksikössä asuu nimittäin kehitysvammakuntoutujia enkä ole koskaan juuri ollut kehitysvammaisten kanssa tekemisissä. Nyt ei pidä ymmärtää väärin, minulla ei todellakaan ole mitään kehitysvammaisia kohtaan, mutta koska asiakasryhmä ei ole minulle entuudestan tuttu, on se vetänyt minut hiukan mietteliääksi. Asia helpottaa kyllä se, että paikan asukkaat ovat käsitykseni mukaan hyvin omatoimisia. Työni tuolla tulee siis olemaan asukkaiden arkisten askareiden ohjausta ja niissä avustamista. Kaikesta jännityksestä huolimatta on hienoa päästä osalliseksi heidän arkeensa ja mukaan näkemään, millaista elämä tuollaisessa asumisyksikössä oikeasti on. Totuushan on se, että menen tavallaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska en vielä tiedä tuosta maailmasta mitään. Uskon, että juuri sillä alueella minulla on mahdollisuus oppia eniten ja myös kehittyä ja kasvaa taas hiukan myös ihmisenä.

Tänään vietän kuitenkin vielä vapaapäivän ja huomenna suuntaan levänneenä kohti uutta ja tuntematonta. Mieli on kuitenkin avoinna ja tiedän, että minun on käännetävä tämäkin kortti ja katsottava, mitä se tuo tullessaan. Totuushan on kuitenkin se, että olen ihan tosi innoissani ja lähden suurella mielenkiinnolla, vaikkakin pelonsekaisella jännityksellä, oppimaan uutta. Nyt otan vielä kupin kahvia ja teen pienen blogikierroksen muissa blogeissa. Kiitos muuten kaikille, jotka käytte näitä minun postauksiani lukemassa ja jaksatte myös niitä paljon kommentoida ♥ Olette tärkeitä ♥ Mutta nyt siis kuppi kahvia ja sitten lähdetäänkin katsomaan äitiäni minun kotikonnuilleni. Kivaa sunnuntaita kaikille ♥

Miten teidän viikonloppu on mennyt? Oletteko pystyneet lepäämään vai onko aika mennyt arkisessa aherruksessa? Mitä yleensä touhuilette vapaillanne?

Olohuoneen pystyuunin maalaus

19.1.2018

                                                                                                                  Kaupallinen yhteistyö:Coloria

Marras-joulukuun vaihteessa teimme olohuoneeseen pintaremontin, jonka yhteydessä myös olohuoneessa oleva pystyuunikin sai uuden värin. Aloitaessamme suunnittelemaan olohoneen pintaremonttia oli itsestäänselvää, että myös uuni maalataan ja sen väri muuttuu. Uusi väri ei heti ollut selvillä ja sen löytäminen vaati hiukan pohdintaa ja keskustelua miehen kanssa. Värivaihtoehtoja oli kolme: musta, valkoinen ja harmaa. Ihan helpolla ei lopputulosta saatu aikaan, mutta lopulta päädyimme samaan väriin millä ruokailuhuoneessa oleva pystyuunikin on maalattu.

Uunin aiempi väri oli nimeltään toffee. Sama väri, mikä seinissäkin oli. Vanha väri ei siis enää istunut huoneeseen, varsinkaan sen jälkeen kun uunin takana oleva seinä sai tehostetapetin ja sekä katto että seinät maalattiin uudelleen. Sain uunin maalaamiseen maalin kaupallisena yhteistyönä Colorialta. Coloria on vuonna 2003 perustettu kotimainen maalifirma, jonka maalitehdas sijaitsee Nokialla. Colorian toiminta-ajatuksena on palvella asiakasta mahdollisimman hyvin. Asiakas on meille kuningas ja asiakkaan tarpeet kaiken toiminnan lähtökohta. Se tehdään, mitä luvataan ja tehdään se hyvin ja nopeasti! Kaikki Colorian maalit ovat vesiohenteisia, ympäristöystävällisiä ja sävytettävissä eri värikarttojen mukaan. Tämän ansiosta meidänkin oli helppo saada juuri sama sävy uunimme maaliin kuin, mikä meidän ruokailuhuoneen uunissa on.


Sain hyvää opastusta Colorialta myös siitä, millainen maali uunin maalaamiseen sopii. Colorian valikoimasta löytyy kalustemaali, joka soveltuu erityyppisillä maaleilla maalattujen metallipintojen maalaukseen. Tälläisiä voivat olla esimerkiksi lämpöpatterit, pönttöuunit, ilmastointikanavat ja putkistot. Maali on vesiohenteinen, erikoisakrylaattipohjainen kalustemaali; Coloria Deco Akva 20. Sama maali sopii sisätiloissa myös niin uusille kuin jo aiemmin maalatuille tai lakatuille puu-, metalli- sekä rakennuslevypinnoille, kuten ovet, ikkunanpuitteet, kaapistot, listat, porraskaiteet ja paneelit. Lisäksi maali soveltuu myös tartuntapohjamaalilla maalattujen rappaus- ja tasoitepintojen maalaukseen (ikkunapenkit, -pielet, porraskäytävät jne.) 

Käyttämämme maali Deco Akva 20 on kiiltoasteeltaan puolihimmeä. Se siliää kauniisti ja oli erittäin helppoa maalata. Maalin voi sivellä, telata tai ruiskuttaa. Meillä uuni maalattiin sivelemällä. Ennen maalamista vanhaa maalipintaa ei tarvinut kuin hiukan karhentaa karhunkielellä ja lisäksi me pesimme uunin pinnan soodavedellä. Maali on hiukan hyytelömäinen, joka helpottaa erityisesti pystypintojen käsittelyä, koska maali ei niin helposti valu. Käyttämämme sävyn koodi on TVTM497.


Olemme lopputulokseen todella tyytyväisiä. Värivalinta oli meidän mielestä juuri oikea ja uuni istuu nyt erittäin hyvin ympäristöönsä. Maali oli todella peittävää, jonka vuoksi uunia ei tarvinut maalata kuin yhden kerran. Maali myös tasoitti hyvin vanhan uunin pintaa ja peitti siinä olevia kolhuja ja naarmuja. Kahden kuukauden käyttön jälkeen maalipinta on edelleen hyvä eikä se ole lähtenyt esimerkiksi uunin luukkujen ympäriltä kupruilemaan kuumuuden vuoksi. Maalasimme myös samalla maalilla uunin ympärillä olevan muurin ja puiden säilytyspaikan päällä olevan tason. Uunin edessä oleva laatoitus oli tuossa jo vanhastaan, mutta sekin sopii erittäin hyvin nykyiseen olohuoneen värimaailmaan. Kiitos jälleen kerran Colorialle saamastamme maalista! Voimme suositella Colorian kalustemaalia kaikille.

Mitä pidät lopputuloksesta? Oliko värivalinta oikea? Olisitko valinnut jonkun ihan muun värin? Onko sinulla remonttia tiedossa? 

Labratulokset ja villahäät

17.1.2018

Viime viikolla kerroin käyneeni labrassa verikokeissa. Kouluterveydenhoitaja lähetti minut siis kokeisiin, koska veriarvojani ei ole tarkistettu pitkään aikaan. Toki kilpirauhasarvojani seurataan kahdesti vuodessa, mutta siihen se sitten on jäänyt. Arvioni omasta terveydentilastani osui aikalailla oikeaan. Muutama arvo oli hiukan viitearvojen yläpuolella, mutta positiivisesti ajatellen, ei kuitenkaan niin paljon kuin pelkäsin. Neljä vuotta sitten yritin elämäntapamuutosta, mutta väärällä tavalla. Hetkellisesti kaikki oli paremmin ja voin hyvin, kunnes tuli totaalinen takapakki ja kaikki romahti. Samaan aikaan sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja olin väsyneempi kuin koskaan aiemmin. Pudotetut kilot tulivat takaisin korkojen kera ja liikuna jäi aikalailla pois elämästäni. Olen siis jälleen kerran nollapisteessa ja kaikki on aloitettava uudestaan. Onneksi nyt tiedän, mikä on itselle se paras ja toimivin vaihtoehto ja miten minun kannattaa oikeasti tehdä muutoksia esimerkiksi ruokavaliossani. En väitä, että olisin alan ammattilainen. En tosiaankaan. Jos olisin, en varmasti kärsisi sairaanloisesta ylipainosta ja olisi fyysisesti näin huonossa kunnossa. Tiedän vain, mitä asioita minun ei kannata enää tehdä. Kuka nyt samoja virheitä tekisi uudestaan, ei kukaan, ainakaan tietoisesti. 


Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa kokonaan vapaa ilman töitä, opiskelua tai sovittuja menoja. Erittäin tervetullutta, koska olin koko joululomankin töissä. Viikonloppu meni oikein mukavasti. Lauanaina sain miehen houkuteltua mukaani kaupoille, koska tarvitsimme molemmat uusia vaatteita ja ajattelin, että vielä voisi olla alennusmyynnit käynnissä. Noh, alea tai ei, saimme molemmat uudet farkut ja minulle vielä lämpimät käsineet ja kolme t-paitaa. Kaikki tuli kyllä tarpeeseen eikä mikään ollut niinsanottu heräteostos. Erityisesti mieltä lämmittää, että löysimme miehelle farkut. Pitkälle ja tosi laihalle miehelle ei nimittäin aivan helpolla farkkuja löydy, jos ei halua nykymuodin mukaisia slimmejä ja juu, mieheni ei todellakaan halua. Yritin kyllä sanoa miehelle, että voisin kyllä helposti luovuttaa hänelle parikymmentä kiloa painoa eikä mies vieläkään olisi liian lihava enkä minä liian laiha. Tasan ei käy onnen lahjat.

Sunnuntaina meillä oli aivan erityinen päivä, koska meillä oli hääpäivä. Emme olleet ajatelleet sen kummemmin sitä juhlistaa eli ei aamukahveja vuoteeseen eikä kalliita lahjoja. Meillä tämä ei vaan mene niin. Meillä toista huomioidaan arjen keskellä pienellä kosketuksella ohimennessä, suukolla töihin tai kouluun lähteissä ja esimerkiksi hyvän yön toivotuksilla. Olemme menneet naimisiin melko pian seurustelumme alettua. Voisin sanoa, että astelin aikanaan maisraattiin vannomaan avioliittovalaa melko vaaleanpunaiset lasit silmilläni. Vuodet avioliiton satamassa ovat kuitenkin opettaneet paljon ja samaan aikaan ne ovat myös muuttaneet minua ihmisenä. En ole enää se sama nainen vaaleanpunaisine laseineen, vaan olen omasta mielestäni entistä vahvempi, armollisempi ja rennompi ihminen niin itselleni kuin läheisillenikin. Sunnuntaina asiaa ajatellessani mietin, että kaiken keskellä se tieto ja varmuus siitä, että se toinen pysyy siinä rinnalla on kuitenkin se kaikkein tärkein asia ♥

Pikkasen kuitenkin päädyimme juhlistamaan tuota seitsemättä hääpäiväämme eli villahäitämme, kun lähdimme extempore kaupunkiin syömään. Hiukan jouduttiin hiljaisessa keskustassa etsimään  sunnuntaina avoinna olevaa ravintolaa, mutta ruokapaikka löytyi, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mitä ei jaksettu syödä ravintolassa tuotiin dogibägillä kotiin iltapalaksi. Kätevää. 

Käyttekö te säännöllisesti terveystarkastuksissa ja verikokeissa? Oletko onnistunut muuttamaan elintapojasi paremmiksi ja onko muutoksiin ylipäätään ollut tarvetta? 

Leivontavinkki viikonlopuksi

12.1.2018



Julkaisin viikolla instagramissa kuvan leipomastani gluteenittomasta suolaisesta piirakasta. Piirakasta tuli reseptikyselyjä, joten päätin julkaista reseptin nyt täällä blogissani, jotta kaikki halukkaat voivat sitä vaikkapa tulevana viikonloppuna leipoa esimerkiksi saunan jälkeiseksi iltapalaksi. Itse leivoin piirakan viikolla koulun jälkeen päivälliseksi/iltapalaksi, kun ystävättäreni tuli töistä kotiin mennessä käymään meillä. Salaattia ja nachoja kylkeen ja maittava iltapala oli valmis nautittavaksi hyvässä seurassa. Suosittelen kaikille eikä piirakkaa ole todellakaan vaikea tehdä eikä sen tekemiseen uppoa kovinkaan pitkää aikaa. Piirakan voi tehdä tavallisista vehnäjauhoista tai gluteenittomana korvaten vain vehnäjauhojen määrän gluteenittomalla jauholla. 

Kinkku-pekonipiirakka

Pohja:
100g kylmää voita
220g jauhoja
1dl juustoraastetta
1 kananmuna
ripaus suolaa

Täyte:
300g kinkkukuutioita
pekonisilppua
120g smetanaa
2dl ruokakermaa
1dl maitoa
3 kananmunaa
1dl juustoraastetta
1 ruukku persiljaa 
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa

0,5 tl paprikajauhetta

Valmista pohja: Laita kulhoon pilkottu voi ja vehnäjauhot. Nypi sormilla tasaiseksi taikinaksi. Lisää juustoraaste sekä kananmuna. Älä vaivaa, tee vain taikinasta kiinteää!


Valmista täyte: Sekoita kerma, maito, smetana, juustoraaste ja munat keskenään. Pilko kinkku pieneksi ja lisää joukkoon. Lisää myös hienonnettu persilja ja mausteet. 

Painele taikina piirakkavuoan tai irtopohjavuoan pohjalle ja reinoille. Kaada täyte pohjan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa alatasolla noin 30 minuuttia kunnes pinnassa on kaunis kullanruskea väri ja piirakan täyte tuntuu melko kiinteältä. Paistoaika on uuni kohtaista, joten kannattaa tarkkailla piirakan paistumista. Halutessasi voit koristella vielä piirakan tuoreilla yrteillä. Sitten vain nauttimaan. 

Osallistun tällä postauksella Perjantaimyysseihin Mansikkatilan mailla blogissa. Tule sinäkin mukaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille!


Pilkahdus kevättä ja suosikkisarjani telkussa

8.1.2018




Voi vitsi, minulla on tänään ollut etäpäivä koulusta ja kun äsken ajelin kaupungista kotiin, auton kello näytti 15.48 ja ulkona oli vielä ihan valoisaa!! Päivä on oikesti jo pidentynyt ja ulkona on valoisa paljon pidemmän aikaa kuin vielä muutama viikko sitten. Muutenkin niin eilen kuin tänäänkin päivät ovat olleet ihanan aurinkoisia ja ilmassa on siis jo pieni häivähdys kevättä ♥

Koti on nyt riisuttu joulusta ja kaikki koristeet odottavat laatikoissaan seuraavaa joulua. Tähti sai kuitenkin vielä jäädä ruokailuhuoneen ikkunaan, samoin nuo ihanat joululahjaksi saamani pallovalot sekä muutama muu valosarja. Niistä en kai osaa luopua koskaan, koska luovat palaessaan niin ihanaa tunnelmaa ja valoa vielä kuitenkin niin pimeisiin iltoihin ja aamuihin. Minulla nuo valosarjat muuttavat nimeään aina vuodenajan mukaan ja yleisesti kutsunkin niitä kausivaloiksi. Se mahdollistaa niiden käytön ympäri vuoden. Tämän postauksen kahdessa ylimmässä kuvassa näkyy minun yksi ihanista joululahjoistani, jonka hommasin lahjarahallani. Olin pitkään ihastellut kälylläni ja somessa tuota  Riviera Maisonin ihanaa Holland Park Cake Standiä. Ennen joulua tein jo päätöksen, että jos saan joululahjaksi rahaa, tuo RM-ihanuus lähtee tilaukseen. Nyt minulla se sitten on ja onhan se ihan mielettömän hieno ♥

Tänään aloitin aamun istumalla tunnin kaikkien muiden mummojen ja pappojen kanssa laboratorion aulassa odottamassa omaa vuoroani. Minulta otettiin kolme putkiloa verta ja huomenna sitten kuulen kouluterveydenhoitajalta tuloksia. Vähän kyllä jännittää, onko kolesterolit kondiksessa ja ylipäätään kaikki muutkin arvot. Minulta ei ole nimittäin tarkastettu vuosiin mitään veriarvoja ja vain pari kertaa korkeintaan koko elämäni aikana. Nyt siis todellakin oli korkea aika käydä labrassa, että saan selville todellinen terveydentilani. No, jos jotain on pielessä niin tiedän kyllä, että ruokavaliolla ja liikunnan lisäämisellä saan varmasti korjattua tilannetta ilman, että tarvitsee turhautua lääkehoitoon. Noh, huomenna asia siis selviää!!


Minä odotan jo kuumeisesti, että telkkasarjatkin palaisivat joululomalta ja Emmerdale alkaisi ihan liian pitkän joulutauon jälkeen. Olen jäänyt ihan koukkuun tuohon Yorkshiren maaseudun kauniisiin maisemiin sijoittuvaan sarjaan. Sarjassa seurataan Emmerdalen kylän asukkaiden elämää, eri sukupolvien välisiä asioita ja tietenkin mukana on myös petosta, juonittelua ja rakkautta. Kello 18 aikaan arki-iltaisin tuleva sarja on ihan parasta vastapainoa pitkille koulupäiville. Olin jo tänään ihan varma, että sarja palaa joulutauolta, mutta ei. Vielä pitää viikko odottaa. Miksi? Oi, miksi?

Onko täällä muita Emmerdale-faneja? Onko sinusta sarjojen joulutauot liian pitkiä? Mikä on sinun suosikkisarjasi televisiossa? 

Back to school ja joulun purku

6.1.2018



Kevätlukukauden ensimmäinen kouluviikko on ohi ja tänään on vapaapäivä. Tälläkin viikolla minulla on vain tämä yksi vapaapäivä, koska ehdin olla alkuviikosta kaksi päivää töissä ennen koulun alkua ja myös huomenna minulla on vielä työvuoro. Olen siis ollut tuolla ensimmäisessä harjoittelupaikassani keikkatöissä ja työvuoroja on ollut harjoittelun jälkeen ihan kivasti. No, ensi viikolla viikot vähän helpottuvat, kun ainakaan työvuoroja ei ole valmiiksi sovittuna ja hoidettavana on vain koulu. Ainahan voi toki tulla puhelinsoitto ja pyydetään töihin, jos joku on esimerkiksi sairastunut ja jos vain en ole koulussa niin sittenhän en osaa sanoa ei ja olen taas töissä. Työnteko ei kuitenkaan ole tuntunut raskaalta, vaikka työvuoron jälkeen väsyttääkin, koska tykkään työstäni, jota nyt saan tehdä.

Koulu ylipäätään on viime syksyn ja koko syyslukukuden jälkeen tuntunut paljon kevyemmältä ja helpommalta. Opintomme alkoivat viime syksynä perusopintojen laajimmalla ja vaativimmalla osalla ja nyt kun se osio on nyt tehty ja suoritettu, loppu tuntuu ihan lasten leikiltä. Noh, eipäs nyt kuitenkaan nuolaista ennenkuin tipahtaa, kuten vanhakansa sanoi aikanaan, vielä tässä saattaa tulla paniikki monta kertaa ennekuin kevät koittaa ja kesäloma alkaa!! Meidän luokka kun saa kyllä paniikin aikaiseksi aika helposti, naisia kun ollaan. Eilen meillä on teoriaopetusta hiukan vähemmän ja kävimme sitten pienryhmän kanssa eräässä palvelukeskuksessa pitämässä vanhuksille luovan toimintatuokion. Palkitsevinta oli jälleen kerran se, kun näki, kuinka vanhukset lopulta nauttivat siitä pienestä hetkestä, jonka saimme viettää heidän kanssaan. Samaan aikaan tunne pistoksen sydämessäni, kun en ole ole jouluaaton jälkeen ehtinyt käydä katsomassa omaa äitiäni ♥


Tänään on loppiainen ja joulu alkaa olla virallisestikin jo lopuillaan. Itse tänä aamuna odotellessani kahvin tippumista keräilin kaikki joulukoristeet; tontut ja muut, takaisin laatikkoon. Homma tosiaan hoitui helposti sillä aikaa, kun kahvi tippui, koska meillä ei hirveän paljon noita koristeita ollut esillä. Joulukuusi on meillä se joulun pääkoriste ja se löytyykin vielä olohuoneesta. Kasasin kuusen jo itsenäisyyspäivänä eli tasan kuukauden se on meitä ilahduttanut ja kaunistanut kotiamme. Tänään on kuitenkin tullut aika kerätä pallot ja muut koristeen pois kuusen oksilta ja pistää kuusi nippuun omaan laatikkoonsa odottamaan ensi joulua. Vähän haikein mielin tämän teen, mutta uskon, että homman jälkeen fiilis on kaikesta huolimatta hyvä. 

Joko teillä on joulu kerätty pois ja ajatukset käännetty kevääseen? Miten teidän vuoden ensimmäinen viikko on sujunut?

Vuosi vaihtui

1.1.2018



Hyvää uutta alkanutta vuotta kaikille! Vuosi on jälleen vaihtunut ja uusi vuosi on edessämme kuin kirja, jonka sivut ovat tyhjiä. Jokaisella meillä on oma kirjamme ja voimme jokainen itse täyttää kirjan sivut haluamallamme tavalla. Jokaiseen kirjamme sivuille piirtyvään tarinaan emme voi itse kuitenkaan vaikuttaa, mutta toivon, että meidän kaikkien vuosikirjaan muodostuu vuoden mittaan mukavia, aitoja ja omannäköisiämme tarinoita ♥

Meillä vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Itse olin uuden vuoden töissä, kuten olen ollut melkein koko joululomani. Toinen joululomani vapaapäivistä sattui vuoden toiseksi viimeiselle päivälle ja silloin halusin ehdottomasti saada lapsenlapsemme meille pitkästä aikaa yökyläilemään. Koko syksy on ollut opintojeni vuoksi todella työntäyteinen ja joulukuulla sitten työharjoittelun jälkeen pääsin jo ihan alan töihinkin (sijaiseksi), joten millekään muulle ei oikein ole jäänyt aikaa. Olemme joka vuosi pikkuisten kanssa ennen joulua leiponeet joulupipareita, mutta tänä jouluna sekin jäi väliin. Asia harmittaa minua, mutta onneksi tiedän, että lapset kuitenkin leipoivat kotona pipareita tädin kanssa eli ilman piparihommia ei lasten joulu mennyt tälläkään kertaa. 


Lapsenlapset olivat taas kasvaneet ihan hurjasti. Varsinkin kolme vuotias poika on venynyt pituutta ihan hurjasti ja äitinsä kertoikin, että uusia, pidempiä housuja saa ostaa vähän päästä. Pikkuisten vieraillessa mummolassa teemme aina yhdessä kaikkea kivaa. Nyt lapsenlapset ovat jo niin isoja, että myös erilaisten pelien pelaaminen onnistuu yhdessä. Onneksi meiltä löytyy erilaisia pelejä omien lasten jäljiltä. Niinpä domino, muistipeli, inkan aarre ja kimble on nyt kaivettu naftaliinista. Poika tykkää tietenkin myös paljon kaikista autoista ja koneista ja itsenäinen leikkiminen kummitädin autoilla oli hellyyttävää katseltavaa. Saunominen lasten kanssa on myös ihan vakkarijuttu. Pikkuiset ovat kovia saunomaan ja saunan lauteilla me, isovanhemmat, saimme jälleen kuulla lasten mukavia juttuja ja vastailla mitä hauskempiin kysymyksiin. Saunan jälkeen makkaran paistaminen tikun nenässä on lapsille mieluista puuhaa ja kyllähän se nokimakkara maistuu meille aikuisillekin.

Lauantaina pikkuiset ulkoilivat ukin kanssa sillä aikaa, kun minä olin nuorimmaisen kanssa lääkärissä. Meillä täällä Kakon kulmalla on ollut valkea joulu ja vaikka sää on välillä ollutkin reilusti plussan puolella, lunta riittää edelleen. Lauantaina sää oli jälleen nollan tuntumassa ja ukki pääsi tekemään lasten kanssa lumilyhtyjä, joihin tietenkin laitettiin myös kynttilät palamaan ja illan hämärtyessä käytiin ottamassa lyhdyistä kuvat. 

Huomenna minulla on vielä työpäivä ja keskiviikkona alkaakin sitten taas arkinen aherrus opintojen parissa. Huomenna ennen iltavuoroa käymme vielä tytön kanssa yhdessä labrassa. Tällä poissuljetaan mahdollisuus, että lääkärin diagnoosi ei olisikaan paikkansapitävä. Tässä kohdassa voin jälleen todeta, että huoli lapsista ei lopu koskaan ♥

Miten teidän vuodenvaihteenne sujui? Onko teillä jotain perinteitä, mitä noudattatte joka vuosi? Entäs ne lupaukset? 
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan