Meidän itsenäisyyspäivä meni tänä vuonna erityisen juhlallisissa tunnelmissa. Meillä oli, kuten aiemmin olen jo blogissani kertonutkin, nuorimman tyttäreni ylioppilasjuhlat. Meillä oli ihan mielettömän ihanat juhlat ja ihana päivä. Rakastan järjestää juhlia, vaikka niissä aina onkin paljon työtä, mutta se ilo, minkä se juhlien sankarille tuottaa, on aina kaiken vaivan arvoista. Niin nytkin. Tällä kertaa juhlat pidettiin lapsuudenkodissani, jossa veljeni nykyisin asuu. Siellä on enemmän tilaa vieraille kuin rintamamiestalon pienissä huoneissa. Kaunis kiitos siis vielä tätäkin kautta veljelleni ja hänen avovaimolleen siitä, että saimme pitää juhlat heidän luonaan maalla ♥

Juhlallisuudet alkoivat jo torstaina, jolloin sain olla mukana koulun ylioppilasjuhlassa todistamassa, kun tyttäreni lakitettiin ylioppilaaksi. Tuleva itsenäisyyspäivä sinivalkoisine kukka-asetelmineen ja siniristilippuineen teki tilaisuudesta erityisen juhlavan. Torstai, itsenäisyyspäivän aatto, oli vielä normaali työpäivä suurimmalle osalle lähipiiristämme ja kutsuja lähetettäessä oli vielä hiukan epäselvää, mihin aikaan päivästä iltalukion lakitustilaisuus on, joten päätimme pitää ylioppilasjuhlat suosiolla itsenäisyyspäivänä. 

Olimme kutsuneet vieraita kolmessa erässä juhliin. Ensin saapuivat sukulaiset, sitten perhetutut ja viimeisenä vielä muutama tyttären ystävistä. Odotimme kaikki sukulaiset paikalle, jonka jälkeen pidin maljapuheen. Puheen lopuksi kohotimme yhdessä maljan uudelle ylioppilaalle. Puheen pitäminen hiukan jännitti, koska minusta puheiden kirjoittaminen on paljon helpompaa kuin niiden pitäminen. Kun aloin kirjoittaa puhetta, sanat vain tippuivat näppäimistölle toinen toisensa jälkeen. Puheeni meni kuitenkin lopulta ihan hyvin ja sain myös pidettyä itseni kasassa enkä alkanut itkemään, vaikka sitä hiukan pelkäsinkin. Puheeni sai paljon kiitoksia, joka tietysti tuntui hyvältä ja taisi se hiukan herkistää vieraita, kun niin moni kaiveli nenäliinoja taskuistaan puheen aikana. Myös vanhin vävyistäni ja keskimmäinen tyttäristäni piti omat puheensa uudelle ylioppilaalle. Ihanaa, kun nuoretkin haluavat pitää puheita. Arvostan sitä todella paljon.

Ylioppilasjuhlissa oli ensin tarjolla keittoruoka, joka on ollut aiemminkin meillä tapana ylioppilasjuhlissa ja valmistujaisissa. Tällä kertaa tarjolla oli lohikeittoa, jonka mieheni keitti aamupäivällä juhlapaikalla. Keiton kanssa oli tarjolla aitoa ruisleipää, voita ja juustoa. Ruokajuomina oli maitoa, mehua ja vettä. Jälkiruoaksi oli sitten kakkukahvit. Keiton määrän osasimme arvioida melkeinpä täydellisesti nappiin. Sitä ei nimittäin juurikaan jäänyt yli, mutta se riitti hyvin kaikille vieraille. Kahvin ja teen kanssa oli tarjolla niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja. Tarjottavia suunnitellessani olin pyrkinyt toteuttamaan tyttäreni toiveita. Tarjottavat riittivät hyvin ja niitä riitti vielä kotiin vietäväksikin. 

Itsenäisyyspäivä 2019 jää varmasti meidän kaikkien mieleen ja erityisesti tyttärelleni se oli ikimuistoinen päivä. Kaikki sujui juhlissa ongelmitta ja vieraat viihtyivät. Suuri kiitos juhlien hyvästä sujuvuudesta kuuluu rakkaalle ystävälleni, joka hoiti kaikki keittiöhommat mallikkaasti, että minä sain vain olla ja seurustella vieraiden kanssa. Juhlapäivä meni nopeasti, mutta onneksi meillä on siitä ihanat muistot ♥

Kiitos kaikille juhlissa mukana olleille ja uutta ylioppilasta muistaneille sekä järjestelyihin osallistuneille. Teitte yhdessä kanssamme tuosta päivästä niin onnistuneen ja ihanan kuin se oli ♥ 

Ystävät - hyvää vastapainoa työlle

Viime viikko oli töissä suhteellisen raskas, koska minulla oli kuuden päivän työviikko ja vain yksi vapaapäivä. Olin siis pitkästä aikaa myös viikonlopun töissä ja vieläpä iltavuoroissa. Ei siinä mitään iltavuorot ovat omalla tavallaan ihan kivoja, mutta pidemmän päälle aika raskaita kuitenkin, kun niitä on useampia peräkkäin. Tälläisinä hetkinä ja aikoina on tärkeää etsiä vähän vastapainoa työlle ja yksi hyvä keino siihen on viettää aikaa ystävien kanssa ♥

Viikonlopun töiden jälkeen ennen maanantain iltavuoroa sain kutsun ystäväni Katjan luokse. Katja oli laittanut meille ihanan aamiaisen ja keittänyt pannullisen teetä. Oli ihana istua alas keittiön pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan niitä näitä. Yksin kotona en olisi jaksanut panostaa juurikaan aamupalaani, joten kauniisti katettu aamiaispöytä servetteineen oli mukava juttu heti viikon alkuun. 

Katjan kauniissa kodissa on muutenkin ilo vierailla ja viettää aikaa. Kodista löytyy paljon myös silmän ruokaa. Kauniisti sisusteltusta kodista saa myös inspiraatiota tarttua kotona imuriin ja laitella kotia, kunhan vain niiltä töiltä ehtii. On ilo omistaa ystäviä ja heidän kanssaan vietetyllä ajalla on minulle suuri merkitys. 

Yksi huono puoli näissä tapaamisissa on. Aika kuluu aina liian nopeasti. Oletteko huomanneet samaa?

Mukavaa torstai-iltaa kaikille ♥

Kuulumisia ja vierailu Mansikkatilan mailla

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella työntäyteisiä ja sen vuoksi myös melko raskaita. Päivät ovat siis olleet vain töihin lähtöjä ja töistä kotiin paluita eikä paljon muuta. Iltaisin en oikein jaksa puuhailla kotona mitään kummempaa ja nykyään, kun lapset eivät enää asu kotona, ei oikeastaan edes ole pakko tehdä mitään, jos ei jaksa tai viitsi. Ehkä olen tullut myös hiukan mukavuudenhaluiseksi enkä siksi enää edes häiriinny niin pahasti lattialla pyörivistä villakoiristakaan. 

Varsinaista kesälomaahan minulla ei tänä kesänä ole lainkaan. Kevättalvelta minulle kertyi kolme kokonaista lomapäivää, joista yksi meni valmistujaisjuhliini ja kaksi pidin heinäkuun alkupuolella. Niinpä viime viikon alussa olleet kolme vapaapäivää tuntuivat ruhtinaallisilta. Olihan se vapaa pidempi kuin kesälomani pidempi jakso. Tiesin suostuessani tuohon kolmen päivän vapaaseen, että se tietää pitkää työputkea, mutta niin ihanan houkuttelevalta se tuntui, että suostuin siihen. Vapaat olivat minulle kuin miniloma. 

Mies oli ollut juuri silloin edeltävänä viikonloppuna ystävänsä häissä ja toi sieltä tullessaan ison täytekakun. Niinpä kokoonnuimmekin sitten maanantai-iltana veljeni ja kahden vanhimman tyttäreni perheiden kanssa meille kahvittelemaan ja syömään kakkua. Pitkästä aikaa oli ihan mukava taas kokoontua yhteen ja vaihdella kuulumisia ilman, että oli mitkään juhlat tms. Kakkukin maistui hyvin kaikille ja se oli oikein kesäisen raikas.

Seuraavana päivänä kävin aamupalalla ystäväni terassilla. Ruuhkavuosia elävän ystävän kanssa ei aikataulut ihan helpolla satu yksiin, mutta aina välillä onneksi natsaa. Syötyäni ihanan aamiaisen ystävän luona käänsin auton nokan kohti Villähteä ja ajelin blogiystäväni, Tainan, luo kylään. Kävimme pari viikkoa aiemmin Tainan kanssa Asuntomessujen mediapäivässä ja silloin Taina muistutti minua, että kahvikutsu hänen luokseen on edelleen voimassa. Kun sain sitten tietää tästä minilomastani, laitoin heti Tainalle viestiä ja sovimme treffit. Tainan kanssa on aina tosi helppo olla ja keskustella ihan mistä vaan maan ja taivaan välillä. 

Olen seurannut Tainan blogia Mansikkatilan mailla jo usean vuoden ajan ja nyt olikin tosi kiva päästä näkemään ihan livenä Tainan koti ja ennenkaikkea ihana kesähuone, josta olen hänen blogissaan nähnyt paljon kuvia ja tietenkin seurasin aikanaan  myös sen valmistumista. Ja kyllä, kuvat eivät valehtele, Tainan kesähuone oli juuri niin ihana kuin sen kuvittelinkin olevan.

Kaivelipa Taina minulle puutarhastaan muutaman malvikin alunkin mukaan, jotka sitten illalla heti istutin tuonne kierrätyspuutarhaani. Puutarhaprismasta hain vielä niiden seuraksi muutaman muun perennan, että sain penkin täyteen. Ostin palavaa rakkautta, harjaneilikkaa ja kurjenpolvea. Nyt vaan pitää toivoa, että lähtevät hyvin kasvamaan ja saan ensi kesänä nauttia upeasta kukkaloistosta. Ostin myös yhden jaloangervon, jonka istutin ihan omaan pikku penkkiinsä. Olenkin ajatellut vihdoin panostaa jatkossa enemmän noihin monivuotisiin kukkiin ihan vaan sen vuoksi, että minulta menee joka vuosi ihan hurja määrä rahaa kesäkukkiin, jotka kesän jälkeen päätyvät tunkioon. Olen aina kuvitellut, että en osaa kasvattaa perennoja, mutta ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla, ettenkö siitä jotenkin suoriutuisi. Aika näyttää, kuinka käy.

Huomenna työt taas kutsuvat. Viikonloput menevät kyllä ihan hurjan nopeasti ja tuntuu, ettei näiden aikana meinaa millään ehtiä palautumaan kunnolla työviikosta. Tänä viikonloppuna alkoi myös taas kirppispöydän pito paikallisella kivijalkapirppiksellä, joten sekin työllistää hiukan, kun käy siistimässä ja täydentämässä kirppispöytää. Huomenna on taas töiden jälkeen heti ajettava sinne. 

Mukavaa alkavaa, uutta viikkoa Sinullekin ♥

Kaikki postauksen kuvat ovat Tainan luona otettuja.

Yökyläilyä ja puutarhaunelmia

Olen taas viimeisen viikon aikana useammankin kerran saanut todeta, kuinka ihana asia hyvät, aidot ystävät ovat. Samanhenkisen ja samoista asioista pitävän ystävän löytäminen ja ennenkaikkea pitäminen osana elämää on todella tärkeää. Vaikka parisuhde ja perhe-elämä olisikin kunnossa, siitä huolimatta ystäviä tarvitaan. Ystävät ovat voimavara, jonka arvoa ei välttämättä aina tule ajateltua tai arvostettua riittävästi. Itse olen siis niinkin onnellisessa asemassa, että minulla on tälläisiä ystäviä useampikin.

Yksi tälläisistä ystävistäni on Kati, jonka kanssa olemme tunteneet vasta muutaman vuoden. Entisen työpaikkani kautta tapasimme toisemme ja pikku hiljaa vain huomasimme, että moni asia yhdisti meitä ja olimme kiinnostuneita pitkälti samoista asioista. Siitä alkoi ystävyys, joka mielestäni on vain lujittunut ajan kuluessa. Olemme Katin kanssa tehneet monta mukavaa reissua ja viimeisin oli viime viikkoinen Tuusulan reissu, kun kävimme mm. Koiramäen Pajutallilla. Tästä on tulossa vielä ihan oma postauksensa. Me molemmat pidämme kodin sisustamisesta, kaikenlaisesta tuunailusta, vanhoista huonekaluista ja esineistä sekä kierrättämisestä yleensäkin. Kirppiksillä saatamme suorastaan kisailla, kumpi löytää ensin sen kaikista parhaimman aarteen.

Katin kautta olen alkanut kiinnostumaan entistä enemmän puutarhahommista. En ole koskaan pitänyt itseäni kovinkaan kummoisena puutarhurina, mutta Katin avulla olen oppinut, että kannattaa kokeilla vaan rohkeasti erilaisia juttuja eikä se nyt niin hirveästi haittaa, jos kaikki ei mene ihan niin justiinsa. Niinpä olenkin aloittanut nyt kotipihallamme oman kierrätyspuutarhan rakentamisen. Tarkoituksena on rakentaa tätä puutarhan osaa mahdollisimman pitkälti kierrätystavaroilla. Roskalavalta löytää vaikka mitä kierrätyspuutarhaan sopivaa. Nyt vaan on niin kova into päällä, ettei millään malttaisi odottaa, että löytää juuri ne oikeat palaset sinne omaan puutarhaan. Tälläistä puutarhaahan ei voi kovin tarkasti suunnitella etukäteen, vaan se rakentuu sen mukaan, miten kierrätysmaterialleja ja -perennoja löytyy. 

Myös Kati asuu omassa rintamamiestalossaan, jossa on syötävän suloinen piha ja puutarha. Viime viikonloppuna olinkin Katin apuna lapiohommissa, kun taloon on tulossa uudet portaat ja terassi. Yhdessä touhuaminen on mukavaa ja kyllähän sitä valmistakin sitten tulee nopeammin kuin yksin puurtaessa. Ja eihän me tälläkään kertaa otettu tätä hommaa liian vakavasti, vaan välillä istuttiin keinuun huilimaan ja suunnittelemaan jo seuraavia projekteja.

Mies oli viime viikonloppuna oman ystävänsä häissä eikä siis ollut kotona, joten minäkin jäin sitten Katin luo yöksi. Hikisen uurastuksen jälkeen lämmitettiin vielä sauna ja vähän ennen puolta yötä hikoiltiin kaikki liat pois saunan lauteilla. Saunan raikkaana oli mukava istua talon rappusilla vielä puolen yön jälkeenkin lämpimässä kesäillassa ystävän kanssa. Sisällä katselimme pinterestistä toinentoistaan ihanampia puutarhakuvia, jotka tietenkin poikivat lisää uusia puutarhasuunnitelmia. En muista, koska viimeksi olisin valvonut yhteen asti yöllä. Ystävän seurassa aika sujui nopeasti eikä väsymyskään haitannut. 

Kuten kuvista näkyy, Katin koti on myös sisältä päin kuin karkki. Ihanaa värien ilotulitusta, kauniita tapetteja ja upeita vanhoja esineitä ja huonekaluja. Ihailen Katin kykyä yhdistellä värejä. Sen taidon haluaisin itsekin oppia. Kiitos mukavasta viikonlopusta sekä vieraanvaraisuudestasi, Kati ♥

Mitä ystävät sinulle merkitsevät? Onko sinulla luottoystävää, jonka kanssa ajatukset kohtaa ja juttu luistaa? Miten sinä vietät aikaasi ystävien kanssa?

Kotihiiri pool partyissa ja lähtemisen vaikeus

Kesä on monenlaisten juhlien oikeaa kulta-aikaa. On häitä, rippijuhlia, synttäreitä, grillijuhlia, puutarhajuhlia, paljubileitä ja vaikka mitä. Itse rakastan kaikkia juhlia. Niitä on kiva järjestää ja niissä on kiva olla mukana, mutta miten ihmeessä voi olla kuitenkin niin vaikeaa saada itseään liikkeelle ja lähtemään pois kotoa?!

Minusta on vuosien mittaan tullut oikein kunnon kotihiiri. Vietän suurimman osan vapaa-ajastani kotona ja harvoin käyn oikein missään muualla kuin kaupassa. Viikolla en niinkään edes jaksa lähteä enkä kaipaa mitään menoja, koska kuten edellisessä postauksessani kerroinkin en vaan yksinkertaisesti jaksa. Mutta sitten on vapaapäivät ja viikonloput. Aikaa olisi, mutta kun ei vaan saa itseään liikkeelle ja tarkoitan tällä nyt sitä yksin lähtemistä esimerkiksi ystävän kanssa tai sitten ihan yksin. Hyvin harvassa ovat ne kerrat, kun lähden johonkin yksikseni. Kun viettää paljon aikaa kotona, niin aina vaikeammaksi tulee sitten lähteä sieltä ylipäätään yhtään mihinkään ja kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö mies laskisi minua tai tykkäisi, että käyn jossain. Päinvastoin. Itsellä on vaan joku lukko niin pahasti kiinni tuolla päässä ja ilmeisesti avain hukassa, kun en vaan saa lähdettyä mihinkään.

Osasyynä tähän on varmasti se, että meillä ei yksinkertaisesti ole oikein käytettävissä rahaa mihinkään ylimääräiseen. Tuntuu, että elämme ihan kädestä suuhun ja kaikki rahat, mitä tienaamme töillämme menee laskuihin ja elämisen pakollisiin menoihin. Autotkin tuntuu syövän varoja ihan tolkuttoman paljon. Mutta onhan paljon olemassa myös sellaista tekemistä, mihin ei rahaa juurikaan tarvitse, mutta siitäkin huolimatta sitä vaan jyyrää täällä kotona kaiken aikaa. 

Pari viikkoa sitten sain kutsun ystävältäni eilen illalla pidettyihin pool partyihin. Ihanaa, kun joku jaksaa järjestää juhlia ja miten ihanaa, että myös minulle oli kutsu juhliin laitettu. Mutta siten alkoi se suuri taistelu itseni kanssa, että osallistunko bileisiin vai en. Kyseessä oli siis lauantai-ilta ja tyttöjen bileet. Aloin heti kutsun saatuani pyörittelemään päässäni tekosyitä, miksi en muka voisi osallistua. En ole koskaan aikuisiällä käynyt hirveästi missään tyttöjen kesken ja se ehkä vaikuttaa myös edelleenkin siihen, että lähteminen on niin vaikeaa, vaikka se muuten olisikin mahdollista. En vain ole yksinkertaisesti tottunut tälläiseen. Ihan kuin pelkäisin, ettei mies pärjää kotona yksin tai että jotain kauheaa tapahtuu kotona sillä aikaa. Ihan hulluja ajatuksia varmasti monen mielestä, mutta minulle niin tuttua. 

Eilen sain kuin sainkin lopulta lähdettyä ystäväni luo. Asiaa edesauttoi se, että toinen ystäväni lupasi tulla hakemaan minut ja pääsin juhliin hänen kyydillään. Yhdessä toisen kanssa oli jotenkin helpompi mennä kuin yksin. Ja kuinkas sitten kävikään. Pool partyissa oli oikein mukavaa, viihdyin enkä kertaakaan miettinyt siellä ollessani, että miten kotona menee. Minulla oli oikein mukava ilta, hyvää seuraa ja tarjoilutkin olivat kohdillaan. Suurin osa porukasta siemaili boolia ja muita alkoholipitoisia juomia, mutta minä viihdyin juhlissa hvvin vaikka olinkin ihan mehulinjalla. Käytän nykyisin tosi vähän alkoholia ja siksi tämä valinta, mutta se ei tehnyt juhlista yhtään huonompia. Oikeastaan oli ihanaa huomata, että juhliin voi osallistua myös tällä tavalla.

Löytyykö täältä muita kotihiiriä vai onko kotoa lähteminen sinulle helppoa? Käytkö paljon tyttöjen kesken ulkona vai lähdetkö ulos vain kumppanisi kanssa? Voiko sinun mielestäsi juhliin osallistua ihan mehulinjalla?

Mittumaari - valon ja keskikesän juhla

Juhannus alkaa olla tältä erää ohi vai luetaanko tämä sunnuntai vielä juhannukseksi? No, ainakin osaksi juhannusviikonloppua. Miten meni? Oletteko viettäneet juhannusta perinteitä noudattaen? Meillä ei ole erityisesti mitään juhannusperinteitä. Lapsuudessa koti koristeltiin aina juhannuskoivuilla, mutta sekin perinne on miehen myötä jäänyt pois. Saunassa meillä on joskus ollut vihta tai koivun oksia, mutta tänä vuonna ei niitäkään.  Suurimmaksi osaksi olemme siis viettäneet juhannukset ihan vain kotona, kuten tänäkin vuonna. Huomasin instasta, että moni on tehnyt juhannuksena luonnonkukista ihania kukkaseppeleitä. Itse en ole koskaan tehnyt kukkaseppelettä enkä siis osaa sellaista tehdä, mutta luonnonkukkia kävin kuitenkin aattoaamuna vähän poimimassa maljakkoon.

Monena juhannuksena lapsenlapset ovat olleet myös meillä. Yksi juhannus on erityisesti jäänyt mieleeni. Se on juhannus viiden vuoden takaa. Silloin elimme tosi jännittäviä aikoja, koska tyttäreni oli synnärillä ja toinen lapsenlapsemme teki tuloaan. Juhannusaattona hän sitten pitkän odotuksen jälkeen syntyi, terve poikavauva. Nyt tuo pikkuinen on jo vauhtia täynnä oleva viskari. Miten ihmeessä nämä vuodet voivat mennä näin nopeasti?! 

Juhannusaattona ajelin lasten toiseen mummolaan, jossa he olivat vanhempiensa kanssa olleet yötä. Ilma oli todella kesäinen ja kuuma. Oli mukava ajella maalaismaisemissa halki peltojen ja samalla ihastella kesän kauneutta. Hain siis lapset meille tänne mummolaan juhannuksen viettoon. Samalla tapasin vävyn perhettä ja sukua sekä näin lasten isänsä kanssa rakentaman puumajan. Harmi, kun en ottanut siitä kuvaa. Maja oli kyllä tosi hieno. Ukki oli silläaikaa laittanut meillä sadettajan nurmikolle, joten lapsetkin saivat siitä sitten mukavaa viilennystä liki 30 asteen helteessä. Kävimme viikolla ostamassa tuohon meidän patiolle ison aurinkovarjon, joka osoittautui nyt hyväksi hankinnaksi. Sen suomassa varjossa oli ihana istua lapset kainalossa.

Aattoiltana kävin appivanhempieni ja lasten kanssa paikallisessa leirikeskuksessa sellaisessa juhannustapahtumassa. Joimme ensin sisällä pullakahvit, joiden jälkeen kävelimme rantaan. Lapset kävivät laiturilla isoukin kanssa ihmettelemässä ja katsomassa, kun "isot pojat" hyppivät laiturilta veteen. Ennen kotiin lähtöä söimme vielä yhdet grillimakkarat. Tuolla oli ihan mukava käydä lasten kanssa, vaikka emme varsinaista yhteistä ohjelmaa jääneetkään seuraamaan. Lasten kanssa on oppinut siihen, että pienet asiatkin voivat olla suuria ja merkityksellisiä. 

Juhannuspäivän aamuna tytön olo ei hänen perussairaudestaan johtuen ollut paras mahdollinen, mutta muutaman tunnin aamu-unien ja hitaan aamupäivän jälkeen olo kohentui ja pääsimme lähtemään Iittiin Olgan farmille. Olgan farmi on ihana kotieläinpiha, jossa pääsee rapsuttelemaan ja ihastelemaan monenlaisia eläimiä. Pojan mielestä luppakorvakanit olivat parhaita ja tytön mielestä kaikki eläimet olivat kivoja. 

Farmilla on myös kahvilarakennus ja blogiani pidemmän aikaa seuranneet tietävät, että olen ihan hulluna kaikkiin kahviloihin. Niinpä hetken kierreltyämme menimme nauttimaan kahvilan antimista. Haluan aina jo pelkästään kannatuksenkin vuoksi suosia tälläisiä paikkoja. Jos joku näkee sen vaivan, että ylläpitää tälläistä kahviota, pitää sitä suosia. Lapset ottivat vohvelit kermavaahdolla ja hillolla/suklaakastikkeella. Itse maistoin Olgan paljon kehuja saanutta porkkanakakkua kahvin kanssa. Mies joi pelkän kahvin, kun ei oikein ole noiden makeiden herkkujen ystävä. Kahvilarakennuksessa oli myös erillinen leikkihuone, jossa lapset kävivät leikkimässä. Kahvilan eteisessä oli Olgan ihana lasten kirjojen kierrätyspiste. Mikä ihana idea ja voin kertoa, että lapset ilahtuivat ihan suunnattomasti saamistaan kirjoista. 

Hetki sitten talo hiljeni jälleen, kun lapsenlapset lähtivät kotiin. Ehdimme kuitenkin aamupäivän aikana katsoa yhden leffan ja olla ulkonakin. Leikkimökki on edelleen suosittu leikkipaikka ja siellä lasten mielikuvitus pääsee hyvin valloilleen. Ukki opetti lapsia myös naulaamaan. Siihen ei tarvittu kuin kaksi pientä vasaraa, laudan pätkä ja nauloja niin johan oli viihdykettä lapsille pitkäksi aikaa. Jokaikinen esillä ollut naula paukutettiin lautaan kiinni, joka homman lopuksi muistutti lähinnä piikkisiiliä. Varastosta löytyi myös pieni lasten polkupyörä, jolla tyttö ajelikin pihassa hienosti ilman apupyöriä. 

Monelnlaista ehdittiin siis tehdä juhannuksen aikaan ja parasta oli tietenkin se, että saimme viettää aikaa yhdessä lasten kanssa. Huomenaamuna kello herättää jo ennen kukon laulua, joten loppupäivän ajattelin ottaa ihan rennosti ja keräillä voimia tulevaa työviikkoa varten. 

Miten sinun juhannus meni? Saatko jatkaa lomailua vielä huomennakin vai kutsuuko työt sinuakin armotta huomenaamuna?