Yökyläilyä ja puutarhaunelmia

Olen taas viimeisen viikon aikana useammankin kerran saanut todeta, kuinka ihana asia hyvät, aidot ystävät ovat. Samanhenkisen ja samoista asioista pitävän ystävän löytäminen ja ennenkaikkea pitäminen osana elämää on todella tärkeää. Vaikka parisuhde ja perhe-elämä olisikin kunnossa, siitä huolimatta ystäviä tarvitaan. Ystävät ovat voimavara, jonka arvoa ei välttämättä aina tule ajateltua tai arvostettua riittävästi. Itse olen siis niinkin onnellisessa asemassa, että minulla on tälläisiä ystäviä useampikin.

Yksi tälläisistä ystävistäni on Kati, jonka kanssa olemme tunteneet vasta muutaman vuoden. Entisen työpaikkani kautta tapasimme toisemme ja pikku hiljaa vain huomasimme, että moni asia yhdisti meitä ja olimme kiinnostuneita pitkälti samoista asioista. Siitä alkoi ystävyys, joka mielestäni on vain lujittunut ajan kuluessa. Olemme Katin kanssa tehneet monta mukavaa reissua ja viimeisin oli viime viikkoinen Tuusulan reissu, kun kävimme mm. Koiramäen Pajutallilla. Tästä on tulossa vielä ihan oma postauksensa. Me molemmat pidämme kodin sisustamisesta, kaikenlaisesta tuunailusta, vanhoista huonekaluista ja esineistä sekä kierrättämisestä yleensäkin. Kirppiksillä saatamme suorastaan kisailla, kumpi löytää ensin sen kaikista parhaimman aarteen.

Katin kautta olen alkanut kiinnostumaan entistä enemmän puutarhahommista. En ole koskaan pitänyt itseäni kovinkaan kummoisena puutarhurina, mutta Katin avulla olen oppinut, että kannattaa kokeilla vaan rohkeasti erilaisia juttuja eikä se nyt niin hirveästi haittaa, jos kaikki ei mene ihan niin justiinsa. Niinpä olenkin aloittanut nyt kotipihallamme oman kierrätyspuutarhan rakentamisen. Tarkoituksena on rakentaa tätä puutarhan osaa mahdollisimman pitkälti kierrätystavaroilla. Roskalavalta löytää vaikka mitä kierrätyspuutarhaan sopivaa. Nyt vaan on niin kova into päällä, ettei millään malttaisi odottaa, että löytää juuri ne oikeat palaset sinne omaan puutarhaan. Tälläistä puutarhaahan ei voi kovin tarkasti suunnitella etukäteen, vaan se rakentuu sen mukaan, miten kierrätysmaterialleja ja -perennoja löytyy. 

Myös Kati asuu omassa rintamamiestalossaan, jossa on syötävän suloinen piha ja puutarha. Viime viikonloppuna olinkin Katin apuna lapiohommissa, kun taloon on tulossa uudet portaat ja terassi. Yhdessä touhuaminen on mukavaa ja kyllähän sitä valmistakin sitten tulee nopeammin kuin yksin puurtaessa. Ja eihän me tälläkään kertaa otettu tätä hommaa liian vakavasti, vaan välillä istuttiin keinuun huilimaan ja suunnittelemaan jo seuraavia projekteja.

Mies oli viime viikonloppuna oman ystävänsä häissä eikä siis ollut kotona, joten minäkin jäin sitten Katin luo yöksi. Hikisen uurastuksen jälkeen lämmitettiin vielä sauna ja vähän ennen puolta yötä hikoiltiin kaikki liat pois saunan lauteilla. Saunan raikkaana oli mukava istua talon rappusilla vielä puolen yön jälkeenkin lämpimässä kesäillassa ystävän kanssa. Sisällä katselimme pinterestistä toinentoistaan ihanampia puutarhakuvia, jotka tietenkin poikivat lisää uusia puutarhasuunnitelmia. En muista, koska viimeksi olisin valvonut yhteen asti yöllä. Ystävän seurassa aika sujui nopeasti eikä väsymyskään haitannut. 

Kuten kuvista näkyy, Katin koti on myös sisältä päin kuin karkki. Ihanaa värien ilotulitusta, kauniita tapetteja ja upeita vanhoja esineitä ja huonekaluja. Ihailen Katin kykyä yhdistellä värejä. Sen taidon haluaisin itsekin oppia. Kiitos mukavasta viikonlopusta sekä vieraanvaraisuudestasi, Kati ♥

Mitä ystävät sinulle merkitsevät? Onko sinulla luottoystävää, jonka kanssa ajatukset kohtaa ja juttu luistaa? Miten sinä vietät aikaasi ystävien kanssa?