Olen nautiskellut ihan täysillä uudistuneesta olohuoneesta. Istunut nojatuolissa, lukenut lehtiä, katsellut telkkua ja ollut vaan. Olen katsellut seiniä ja niiden väriä...vieläkin...ja mietiskellyt. Väri ei ole niin vaalea tai paremminkin valkoinen kuin olisin halunnut. Joku blogiystävistäni vinkkasikin tuosta mulbery-väristä ja sehän se olisi ollut minunkin valintani (tarkistin värilastuista), jos olisin yksin saanut valita. Noh, tähän on nyt tyytyminen ja onhan tämä kuitenkin paljon parempi kuin se vanha.

Loma on ohi. Sunnuntaina siirryttiin talviaikaankin. Meinasin kyllä unohtaa koko asian, mutta onneksi ei ollut heti aamusta mitään menoa. Loman jäljiltä vaatii jälleen pientä totuttelua, kun ei voikaan nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa. Kurjaa, mutta rehellisesti täytyy kyllä myontää, että töissäkin on ollut erityisen mukava olla....jostain kumman syystä. Flunssa vaivaa vielä, mutta kuumetta ei edelleenkään ole ollut. Nuha on jo ohi, mutta nyt sitten yskitään, varsinkin iltaisin nukkumaan käydessä. Kurkkua kuivaa ja niin edelleen.

Tytöllä alkoi maanantaina ysiluokkalaisten TET-harjoittelu. Isosisko hommasi hänelle hyvän harjoittelupaikan omalta työmaaltaan. Hieno homma, kun pääsee näkemään taas yhtä erilaista alaa, josta ei aiemmin ole taksvärkin eikä kesätöiden kautta kokemusta. Tämä auttaa varmasti sitten, kun pitää pian valita itselle sitä ammattia ja koulua, mihin hakea peruskoulun jälkeen. Hurjaahan se on, että niin kauhean nuorena joutuu jo tekemään noinkin suuria päätöksiä, jotka vaikuttavat koko loppuelämään. Ainahan voi tietenkin kouluttautua uudelleen, mutta omasta kokemuksestani tiedän, ettei opiskelu aikuisena työn ja perheen ohella ole ihan kevyttä. Minusta olisi siis hyvä, että se oma ala löytyisi heti.

Miehen nuorimmaiset lapset tulivat viikonloppuna taas meille. Talossa on siis elämää, vaikka tyttö onkin tetissä toisessa kaupungissa. Harjoittelu vaatii siis häneltä asumisen siskon luona toisella paikkakunnalla. Mies on haeskellut töitä, mutta ainakin täällä meidän suunnalla niitä on aika huonosti tarjolla. Jaksan kuitenkin uskoa, että jotain vielä löytyy...ennemmin tai myöhemmin...kun ei ole liian ronkeli. Heti alkuun ei varmaankaan löydy vakipaikkaa, mutta pätkätyötkin olisivat ihan tervetulleita.

Lokakuu lähenee jo loppuaan. Tänään isäni olisi täyttänyt 76 vuotta. Ikävä on kova. Pian alkaa marraskuu. Lauantaina onkin pyhä ja halloween. Aiotteko juhlia? Meillä ei varmaankaan sen kummemmin, mutta ehkäpä jotain koristeita laitan vähän esille loppuviikoksi. Joulukin lähestyy kovaa vauhtia, mutta en halua vielä ajatella sitä. Katsellaan joulujuttuja sitten kuukauden päästä uudelleen. Havukoristeita, kuten kransseja ja havutähtiä, voisin kyllä jo ruveta askartelemaan, vaikkapa viikonloppuna. Joko sinua jouluttaa?

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia edelliseen postaukseen kommentoineita mielipiteistänne ja kommenteistanne. Blogi jatkaa entisellä nimellään tästäkin eteenpäin. Olen iloinen, etten hetken mielijohteesta lähtenyt nimeä muuttamaan, vaan maltoin odottaa teidän mielipiteitänne. Ne ovat minulle kultaakin kalliimpia. Blogini on saanut taas myös pari uutta lukijaa. Tervetuloa mukaan. Toivottavasti viihdytte matkassani mahdollisimman pitkään. Oikein tunnelmallista lokakuun loppua teille kaikille!

Nimipohdintoja

Kun tekee päätöksen blogin perustamisesta, pitää ensitöikseen keksiä blogille nimi. Se on ihan äärettömän vaikea tehtävä. Itsellä oli ainakin siinä vaiheessa ihan älyttömän kova into päällä päästä bloggaamaan. Millään en meinannut malttaa miettiä nimeä riittävän tarkkaan. Blogin nimen keksiminen oli minulle ihan yhtä tuskaa. Kokeilin monia vaihtoehtoja ja kun keksin jonkun omasta mielestäsi hyvän, se olikin jo käytössä. Aika turhauttavaa puuhaa. Blogin nimen pitäisi olla sellainen, että se jää lukijoiden mieleen eikä se ole liian monimutkainen. Lyhyt ja ytimekäs nimi, joka jollain tavalla kuvaa blogin sisältöä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Olen miettinyt paljon viime aikoina oman blogini nimeä. "Hei, mitä sä teet?" tulee Sir Elwoodin biisistä. Jotenkin mä vain päädyin luomisen tuskissani tuohon. Harvemmin törmään blogatessa blogiin, jonka nimi onkin kysymys. Onko tuo hyvä idea vai ei? En tiedä. Mitä mieltä te olette? Ajatuksena mulla oli kai se, että blogini antaisi sitten vastauksen tuohon kysymykseen. Bloginihan kertoo harrastuksistani ja touhuistani täällä kotona ihan tavallisessa arjessa. Helin blogi Kotoisaa arkea on yksi suosikeistani. Siinä blogissa on minusta erittäin hyvä nimi, joka kuvaa aivan täydellisesti blogin sisältöä. Samoin toisessa suosikkiblogissani Sydämellä tehtyä on erittäin hyvä ja osuva nimi. Tässä blogissa laitetaan ja sisustetaan kotia, itselle sitä kaikista rakkainta paikkaa. Kaikki mitä tehdään, tehdään suurella sydämellä juuri niinkuin blogin nimikin jo kertoo. Onnistunut valinta sekin.

Olen miettinyt pitäisikö minun muuttaa vielä blogini nimeä. Keksiä jokin parempi. Se kun on niin helppoa hommaa. Heh, heh... Olisiko se järkevää? Menettäisinkö sen myötä lukijani, jotka ovat nyt löytäneet blogini? Sen tiedän, että ainakaan siinä vaiheessa, kun blogilla on jo iso joukko lukijoita ja se on ollut olemassa pitkään, ei nimen muuttaminen ole enää järkevää. Oma blogini on toiminut vasta vajaan kaksi kuukautta eikä lukijoita ole vielä paljon. Tässä tilanteessa nimen vaihtaminen saattaisi vielä onnistua, kun lukijoita on reilusti alle 50.

Mikä sitten olisi hyvä nimi? Olen miettinyt pitäisikö blogin nimeksi laittaa vanha Harjunrinne, jolla kirjoitin joskus aiemmin tai Elämää Harjunrinteessä. Toinen vaihtoehto, mitä olen miettinyt on ollut sellainen nimi, jossa on jotenkin minun oma nimeni mukana, kun nyt kerta kirjoitan tätä ihan avoimesti omalla nimelläni. Christina's olisi vähän modernimpi nimi eikä ihan suoraan paljastaisi nimeäni. Vähän pitäisi olla salaperäisyyttäkin. Mitä olette mieltä? Kertokaa rehellisesti ja avoimesti mielipiteitänne asiasta. Kannattaako blogin nimi vaihtaa ja onko teillä omakohtaisia kokemuksia asiasta?

Olohuonekuvia

Tässä teille vielä lisää kuvia uusitusta olohuoneestamme. Tavarat alkavat pikku hilja löytää paikkansa. Mies teki seinälle tuon hyllyn. Vielä on vähän hakusessa, mitä siihen laitetaan. Täytyy mallailla eri vaihtoehtoja. Lattia on vielä paljas, mutta en halua siihen nyt mitään väliaikaisratkaisua (vanhaa mattoa), kun uusi on jo tulossa. Mitähän kivaa tänne vielä keksisi?

Olohuoneen uutta ilmettä

No niin, olohuoneen remppa on nyt ohi! Vajaa viikko siinä meni eli aika nopsaan kaikki sitten lopulta tapahtui. Monta epätoivoista hetkeä koin matkan varrella, kun katselin uutta seinäväriä ja tuumailin onko sittenkään se, mitä halusin. Nyt kuitenkin tuntuu, että on ihan hyvä, kun saimme olohuoneeseen sohvan ja nojatuolin sekä verhot. Mutta mitäpä mä tässä enempää höpisen, joten tässä muutama kuva (kännykkäkuvia, sori).

Nojatuoli löytyi siis Ikeasta, Strandmon. Kauan pähkäilin, minkä tuolin valitsen. Koeistumisen jälkeen valinta oli helppo tehdä. Tuoli on erittäin hyvä istua. Siinä on riittävän korkea selkänoja joka tukee istuttaessa päätä ja niskaa. Ihan paras paikka istuskeluun ja rentoiluun. Käytin pesulassa meidän vuosia vanhan lampaantaljan ja laitoin sen vielä tuoliin lämmikkeeksi. Taljan olen saanut vanhemmiltani, kun veljelläni oli joskus kesälampaita. Ainut mitä tuohon kaipaan on rahi. Tuoliin kuuluu sellainen ja kun taas vähän säästän rahaa, käyn sen kyllä vielä ostamassa.

 

 Tykkään myös meidän uudesta sohvasta. Väri on hyvä. Hiukan tummempi kuin nojatuoli, mutta ei haittaa. Pöytä on vanha. Miehen joskus aikoinaan itsetekemä. Hänelle tärkeä, joten jääköön.

Viime viikonloppuna löydettiin kirpparilta tuollainen ruskea, vanha pullo. Meillä on noita samanlaisia yksi vähän pienempikin. Tämä pullo päätyi vanhaan puulaatikkoon ja sai sisällee valosarjan. Toimii! Laatikon päällä ikean tekokukka Uasmaman ihanaakin ihanammassa paperiruukussa. Uasmaman kotiutin helsingin reissultamme. Niin ihana!

Mä tykkään tästä. Istuin eilen illalla useamman tunnin nojatuolissa ja katselin telkkua. Sitä ei ole koskaan (oikeesti) aiemmin tapahtunut. Nyt olohuone on meidännäköisemme ja myös minä viihdyn siellä. Matto puuttuu vielä, mutta on siis tulossa. Samoin pitää miettiä, mitä sohvan yläpuolelle seinään laitetaan. Miehellä on kyllä yksi ihan varteenotettava idea, joka napattiin helsingin reissulta. Jos ei ole varaa ostaa kallista tuotetta, voi tehdä itse halvemmalla ja omannäköisensä. Katsotaan, mitä tuleman pitää!

Alkuviikon kuulumisia

Heipä hei Kaikille!

Ilokseni olen saanut huomata, että blogini on saanut taas muutaman uuden lukijan. Kivaa!! Ihanaa, kun täällä käy joku eikä tarvitse yksinään täällä höpistä. Kiitos myös kaikille kommentoineille!

Maanantaina oli sitten se tuomiopäivä, "musta"maanantai. Omalta osaltani kaikki meni sitten hyvin eli saan jatkaa työssäni, josta niin kovasti pidän. Vajaa kaksi vuotta sitten onnistuin nimittäin saamaan vihdoin ja viimein kokoaikaisen päivätyön. Koko ikäni olin siitä unelmoinut, mutta niinkuin töitä yleensäkin nykyaikana, sellaista on ollut vaikea saada minun alaltani. Olin jo oikeastaan menettänyt toivoni asian suhteen, mutta niinhän sitä sanotaan, että silloin sen onnen kohtaa kun sitä vähiten odottaa. Minulle kävi juuri niin. Saan siis jatkaa tuossa työssä ja olen siitä äärimmäisen onnellinen. Meidän pienestä työyksiköstä irtisanottiin sitten kuitenkin lopulta se yhdeksän, joka on paljon. Vaikka kaikki on nyt hyvin omalta kohdalta, irtisanottujen puolesta minulla on kyllä aika paha olo.

Olen tämä viikon lomalla. Pidin kesällä vain kolme viikkoa lomaa, joten yksi viikko oli vielä jemmassa. Perjantaina aloin sitten töissä tuntea, että taitaa flunssa painaa päälle. Aloitin parin päivän ibumax-kuurin...3x2tab./pvä. Ei auttanut! Flunssa iski päälle loman kunniaksi, mutta niin mulle vaan usein käy. Uhmasin kuitenkin flunssaa ja lähdettiin maanantaina iltapäivällä miehen kanssa pariksi päiväksi pois kotoa, kun saatiin remppahommat tehtyä. Piiitkään aikaan ei ollakaan käyty kahden missään, joten pieni irtiotto kotoa teki hyvää. Miehellä oli edellisen työn jäljiltä vielä käyttämättä palkintoöitä Scandic hotelleissa eli yövyimme ilmaiseksi kaksi yötä Helsingissä. Mies kuuluu vielä jonkun aikaa Scandicin jäsenenä ns. ykköstasolle, joten kahdesta yövytystä yöstä saimme vielä kaksi 20e:n ruokaseteliä. Niillä söimme sitten ensimmäisenä iltana itsemme kylläiseksi.

Kahden päivän aikana tuli käveltyä hyytävän kylmässä Helsingissä kilometri jos toinenkin. Välillä poikettiin kivoihin pikku puoteihin tai kahville tunnelmalliseen kahvilaan. Ihanaa, kun ei ollut mihinkään kiire! Pikkasen tuli myös shoppailtua jotain uutta olkkariin, mutta niistä sitten myöhemmin. Eilen illalla kävimme vielä siskoni luona kylässä. Oikeastaan juuri siksi valitsimme Helsingin matkamme kohteeksi, että pääsimme samalla reissulla käymään hänen luonaan. Ihana oli nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulimisia yhdessä kahvikupposen äärellä <3

Kauhian suuri lamppu oli yhdessä liikkeessä.

Tänään käytiin sitten vielä kotimatkalla Vantaan Varistossa Kodin Ykkösessä ja Vantaalla Ikeassa. Ostettiin mulle olohuoneeseen se pitkään haaveilemani nojatuoli ja vähän jotain pikku kamaa. Mukava pari päiväinen reissumme huipentui vielä iltapäiväkahveihin äitini luona. Mies ehdotti, että poikettaisiin samalla siellä, kun melkein vierestä kuitenkin ajettiin ohi. Loisto idea ja äitikin oli taas iloinen, kun sai hetkeksi meistä seuraa.

Kotiin päästyämme saimme haettua vielä Askosta uuden sohvamme kotiin. Ai, mä niin tykkään siitä! Tänään oli Askossa ale viimeistä päivää ja en tiedä, miten sen tein, mutta ostimme sieltä vielä olohuoneeseen sellaisen tarjouksessa olevan karvamaton. Mies ei ole niistä koskaan tykännyt, mutta jotenkin hän nyt oli suostuvainen siihen, että sellainen meillekin ostettiin.Vaatimalla en sitä ole meille vaatinut, mutta monella kauppareissulla olen sellaisia hypistellyt. Kantani oli siis ilmeisesti tullut miehellekin selväksi ja hän oli tässäkin kohtaa valmis myöntymään tahtooni. Ei paha!Matot olivat olleet kovin suorittuja, joten joudumme odottamaan omaamme reilun viikon, kun uusi kuorma tulee. Pääasia kuitenkin, että sen vielä saimme ja tuohon tosi edulliseen ale-hintaan. Huomenna olisi sitten tiedossa verhojen lyhennystä olohuoneeseen. Plääh, ei ollenkaan mun mielipuuhaa! Pakko kuitenkin tehdä ja samalla tulee taas vähän valmiimmaksi tuo olohuoneen sisustaminen. Kyllä siitä vaan tulee ihana. Mä tykkäään.

Miltäs näyttää?

Saatiin eilen tosi paljon aikaiseksi olohuoneen suhteen, vaikka meillä kävi iltapäivällä vieraitakin ja heidän kanssaan turistessa ja kahvitellessakin meni hetki, jos toinenkin. Vieraat on kuitenkin aina ihania ja meille tervetulleita, joten ei haitannut. Eikä haitannut sekään, että remppa oli kesken ja tavarat olkkarissa ja ruokailuhuoneessa mullin mallin. Hyvin mahduttiin ruokailuhuoneen pöydän ääreen kahvittelemaan, vaihtamaan kuulumisia ja katseltiinpa siinä meidän hääkuviakin pian kahden vuoden takaa. Mutta nyt muutama kuva olohuoneesta juuri nyt, miltäs näyttää?

Seinät on siis nyt maalattu kahteen kertaan. Ihan ei 9 litraa riittänyt, joten piti kipaista päivällä vielä kauppaankin ostamaan lisää maalia ennen vieraiden tuloa. Onneksi maalikaupassa oli ihanan sydämellinen myyjä tuolta Sydämellä tehtyä-blogista, joten palvelu oli ihan ensiluokkaista. Kiitos Katja! Kannattaa muuten käydä tutustumassa tuohon Katjan blogiin. Sieltä löytyy ihania sisustuskuvia hänen kauniista kodistaan ja mielettömän hyviä tuunausvinkkejä. Suosittelen. Yhdessä sitten pohdittiin tuon pystyuuninkin väriä. Aluksihan me ajateltiin maalata se uudestaan mustaksi, mutta kuinkas kävikään? Värin valinta on tosi vaikeaa ja haastavaa. Mun täytyy kyllä sanoa, että mä oon tuossa hommassa aika surkea. Uuni päätettiin kuitenkin maalata samalla värillä kuin seinät, ettei siitä tule huoneessa liian hallitseva. Varmasti ihan hyvä päätös, vai mitä?

Väri on Tikkurilan Lastu.

Mies alkoi nyt tekemään viimeisiä maalauksia eli tytön huoneen ovi ja uunin luukut. Mä suunnittelen jo päässäni verhoja ja muita ihania sisustusjuttuja. Surffailen blogeissa ja etsin ideoita. Matto on myös mietinnän alla, millaisen ja minkä värisen siihen hommaisi. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Meillä sataa, joten voin hyvällä omallatunnolla olla sisällä koko päivän. Aamun ensimmäinen homma, kun tulin alas, oli kynttilän sytyttäminen keittiön lyhtyyn. Oikein tunnelmallista sunnuntai päivää teille kaikille!

Nähdään taas!

Ps. Anteeks nää mun kuvat. Ihan kauheen rakeisia jotenkin, mutta kännykällähän mä niitä oon napsinut. Pahoitteluni!

Olohuoneen tilannekatsaus

Ihan ensimmäiseksi pyydän anteeksi huonolaatuisia kuviani. Otin ne äsken nopsaan kännykälläni ennenkuin mies alkaa maalaamaan. Ihan järkkyjä, mutta kyllä niistä nyt jotain kuvaa saa tuosta olohuoneen tilanteesta.

Eli tässä mennään. Seinien puhdistaminen ja kulmien sekä listojen rajojen maalaaminen kahteen kertaan on nyt tehty. Pidämme vanhat listat, joten emme lähteneet irrottamaan niitä, vaan mies suojasi ne teippaamalla. Kattolistat ovat todella leveät, kaksiväriset. Mies on aikanaan edellisen kerran huonetta rempatessaan tehnyt ne itse. Niiden irrottaminen olisi ollut todella hankalaa ja työlästä, joten katsoimme parhaaksi antaa niiden olla paikoillaan. Samalla varmistetaan, että ne pysyvät ehjinä.

Edelleenkin mä kierrän tuolla katsomassa tuota uutta maalia, että kuinka se kellertää. Miehen kanssakin siitä juteltiin. Jäljellä oleva punainen seinä ja kattolampun kupu ovat nyt ne syyt kai, miksi mä aina vaan näen tuon värin hiukan kellertävänä. Kyllä jänskättää, millainen tuosta tulee.

Lopuksi vielä hauska vinkki huonekalujen siirtämiseen niin, ettet naarmuta lattiaa. Laita jokaiseen huonekalun jalkaan pariton sukka etkä naarmuta. Hätä keinot keksii.

Kirpsakkaa lauantai-aamua teille kaikille! Meillä oli aamulla -8 astetta.

Askon alessa paossa pahaa maailmaa

Kaunis kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille tsempeistä! Eilen saimme tiedon, että maanantaina asia selviää lopullisesti ja saamme tietää, kuinka oman työpaikan käy. Irtisanomistarve on edelleen tuo yhdeksän, joka tuntuu todella hurjalta määrältä näin pienestä joukosta. Loppujen lopuksi en ole itse hirveästi miettinyt irtisanoutumista, mutta eilen luottamusmiehen käynnin jälkeen mieleen tuli kysymys "Mitäs jos minut oikeasti irtisanotaan?". Siinä kohtaa mietinnän alle menee haluanko, että minut irtisanotaan kokonaan vai olenko valmis ottamaan osa-aikatyötä vastaan jostain kentältä. Mietin myös sitä, että jos työskentely kentällä ei olekaan miellyttävää, niin olisiko silloin parempi jäädä kokonaan kotiin? Mistä maksetaan enemmän? Onko raha tärkeämpää kuin oma hyvä olo? Nämä kysymykset tulevat nyt väistämättä mieleen, kun olen ihan muista syistä viime aikoina miettinyt sitäkin, kuinka tärkeää se oman sydämen kuuntelu on. Isoja, vaikeita kysymyksiä.

 

Yritän kuitenkin saada ajatukset muualle ja niinpä suuntasimme eilen mun töiden jälkeen miehen ja tytön kanssa Askon aleen. Tänään lähtee meidän vanha sohva miehen esikoiselle, joten tarvitsemme uuden, kun seinät saadaan maalattua. Koska Askon huonekalut ovat tosi laadukkaita, heräsi minulle ajatus, että jos vaikka onnistaisi ja pystyisi hyödyntämään jonkun extra hyvän tarjouksen.

 

Meillä tuo olohuone on tosi haastellinen kalustaa, koska joka seinällä on joko ovi, oviaukko tai ikkuna. Televisiolle on vain yksi paikka ja kirjahylly täyttää sen pisimmän seinän pätkän. Mietittiin miehen kanssa 3+2 sohvaryhmän sijoittamista meille, mutta ei saatu sitä oikein kivasti mallaamaan, kun tuon ns. sohvaseinän pituus on vain 230cm.  Meidän vanha sohva on tuollainen divaanisohva ja sellaiseen päädyimme nytkin. Ikkunan eteen jää sitten vielä hyvästi tilaa sille minun nojatuolilleni, kunhan sen sitten jostain hankin.

 

 

Siinä se nyt on. Meidän uusi sohva. Mä kyllä tykkään. Väri ei ole ihan se, mitä lähdimme hakemaan, mutta kyllä mä tästäkin tykkään. Mies vähän pelkää, kuinka se sopii huoneen muiden värien, etupäässä lattian, kanssa yhteen. Sohvan mukana tulee nuo kaksi pikku tyynyä, joiden päälle jo myymälässä suunniteltiin joitain toisenvärisiä päällisiä. Alekorista napattiin matkaan vielä kaksi vähän isompaa musta-valkoista tyynyä, jossa on valkoisella pohjalla mustia tähtiä. Oi joi, mä niiin innolla odotan, että pääsen istahtamaan tuolle sohvalle!

 

Samalla reissulla haettiin prismasta se seinämaali. Olin varautunut puolet kalliinpaan laskuun, koska en oikein tiennyt, kuinka paljon maalia seiniin menee. Seinät kun pitää kuitenkin maalata kahteen kertaan, kun nykyinen väri on niin tumma. Sitä aiemmin teillekin esittelemääni sävyä ei enää löytynyt, joten maalilastujen tutkailuksihan se sitten meni. Yllättävän helposti päästiin miehen kanssa yhteisymmärrykseen, mikä sävy valitaan. Kotona kyllä katselin maalia pöntön reiästä ja mietin, ettei nyt vaan tullut valittua liian keltaista maalia. Mä kun en tuosta keltaisesta pidä. Valitsemamme värilastu ei kyllä ollut osiosta keltaiset/kellertävät, joten ehkä mä vain kuvittelin. I hope so!

 

 

Löysinkin tuon meidän valitseman värin tuolta Tikkurilan sivuilta. Väri on nimeltään Lastu ja kuuluu noihin Tunne väreihin. Siellä ryhmään maanläheiset värit. Mitäs tykkäätte? Mahtaakohan ostamamme tumman harmaa sohva natsata tähän seinäväriin?

 

Kuntosaliharrastus saa tänään jatkoa. Illalla olis taas ennen saunaa treenin aika. Eilen olin kyllä illalla niin kipee, että ihan ääneen piti miettiä, onko tässä mun touhussa taas mitään järkeä!? Kädet ja vatsa ihan mieltsin kipeet. Mua paleli ja olo oli kyllä niin tulehtunut. Aamulla olo oli jo hiukan parempi, mutta ei toki vielä normaali. Mutta kyllä tän kestää, kun tietää, mistä johtuu ja kuitenkin ymmärtää, että tämä on vain mun omaksi parhaaksi.

 

Blogini on taas saanut pari uutta lukijaa. Tervetuloa mukaan! Olen ihan äärettömän iloinen jokaisesta saamastani lukijasta ja kommentista. Mulle saa heittää postaustoiveita. Toteutan niitä sitten parhaani mukaan.

 

Nähdään taas!



Akut ladattu alkavaan viikkoon

Niin se viikonloppu taas meni. Mitään suurta ja ihmeellistä ei tapahtunut. Oltiin vain ja elettiin hetkessä. Niinhän se pitääkin olla ja se juuri on viikonlopuissa parasta, kun saa vain olla ja tehdä, mitä parhaaksi näkee ja mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä tai sitten voi vain olla eikä tee mitään. Lauantaina kävin vain siistimässä kirppispöydän ja viemässä sinne vähän lisää tavaraa. Sitten katseltiin miehen kanssa yks leffa, Paistetut vihreät Tomaatit. Voi vitsi, kun olikin hyvä leffa ja mäkin jaksoin katsoa sen loppuun asti. Mä en siis hirveesti ylipäätään katsele telkkua enkä varsinkaan elokuvia. Tästä elokuvasta kuitenkin tykkäsin. Leffa muistutti taas siitä, kuinka tärkeää ystävyys ja toisten huomioonottaminen onkaan. Suosittelen kaikille! Illalla katseltiin sitten vielä telkusta toinenkin leffa, Kaunis mieli. Wuhuu, mulle kaksi leffaa samana päivänä on huikee suoritus ja pysyin kuin pysyinkin vielä tämänkin leffan ajan täysin hereillä! Joo, mulla on vähän tapana nukahdella telkun ääreen, hih...

Sunnuntaina nukuttiin myös pitkään ja kiireettömän aamun jälkeen pakkasin PartyLiten kamat kassiin ja kävin pitämässä yhdet kutsut ihan tässä lähellä. Oi, miten kaunis koti emännällä olikin! Niin ihanasti sisustettu. Mahtavia tuunailuja oli kyllä tehnyt. Pari ideaa nappasin mukaani. Kutsut meni hyvin, kuten jo aiemmin viikolla pitämäni toisetkin kutsut. Mukavien ihmisten kanssa tulee mukavia kutsuja. Yksi konsultin työn parhaista puolista on se, että saa tavata uusia, mukavia ihmisiä ja viettää heidän kanssaan mukavia hetkiä ja tietty näkee erilaisia koteja! Niin ja kaiken lisäksi tästä vielä maksetaan mulle! Tämän viikon kutsuilta saankin sitten ne kipeästi kaipaamani seinämaalirahat olohuoneen remppaan.

Kuva partylite.fi

Viikonlopun kruunasi keskimmäisen tyttäreni vierailu meillä. Juotiin yhdessä iltakahvit mokkapalojen kanssa (tyttären suurinta herkkua), juteltiin ja puhuttiin elämästä ja sen tarkoituksesta. Ennen lähtöään katseltiin vielä yhdessä Vinoshowta ja naurettiin.

Tänään jatkuvat sitten taas yt-neuvottelut. Niiden jälkeen luottamusmies pitää meille infotilaisuuden. Jokohan nyt saadaan jotakin selvyyttä asiaan? Päivästä tulee ihan varmasti raskas, mutta pakko se vain on kestää. Töiden jälkeen mennäänkin sitten pitkästä aikaa käymään mun äidin luona kylässä. Ihan liian harvoin tulee siellä käytyä, mutta kun aika ja voimat eivät millään meinaa riittää. Lopulta on vaan pakko mennä. Monesti olisi tekemistä kotonakin, mutta mun omatunto ei vaan anna myöden, ettenkö kävisi siellä vaikka olisi kuinka kiire.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille ja rentouttavaa syyslomaa niille, joilla se jo tänään alkaa! Meillä lomaillaan sitten viikon päästä.

Olohuonepohdintoja osa 2

Hyvin nukutun yön jälkeen kiiretön aamu. Iso kuppi kahvia ja miehen valmistama aamiainen. Parhautta. 

Miehen esikoisen muutto on tulevalla viikolla. Annamme hänelle meidän vanhan sohvan sekä ne musta-punaiset vanhat tuolit ja mustan pikkupöydän. Samalla olohuoneeseen saadaan tilaa tulevaa remonttia varten. Jäljelle jäävät kalusteet (kirjahylly, lipasto ja sohvapöytä) on siirrettävä pois seiniltä. Kirjahyllyn kanssa on iso homma, koska se pitää tyhjentää, että saadaan se siirrettyä. 

Vanha sohva ja rahi

Miehen kanssa ollaan juteltu paljon tulevasta seinän väristä. Mulle kävis mahdollisimman vaalea sävy. En tarkoita ihan maalarin valkoista, mutta jotain hiukan ruskean suuntaan sävytettyä. Toi maalikaupasta pari Kaunis koti-värilastua kotiin, mutta valitsemani seinäväri sai heti mieheltä tuomion. Hitsi! Ehdotukseni on miehen mielestä ihan liian vaalea. Tässä kohtaa on sitten minun vuoroni joustaa. Pääasia on kuitenkin, että seinät maalataan ja ne saavat vaaleamman sävyn. Olen itsekin joskus maininnut maitokahvin värin ja se miellyttäisi miestäkin. Siihen tulemme nyt sitten mitä ilmeisemmin päätymään.

Jotain tämän suuntaista olisi siis luvassa. Mitäs tykkäätte? Laittakaahan rehellisiä mielipiteitä. Lattia jää siis tumman ruskeaksi ja katto on vaalea. Pystyuuni jää mustaksi. Siihen tehdään vain "puhdistava" uudelleenmaalaus.

Äärirajoilla

 Ihanaa, tänään on perjantai ja edessä on vapaa viikonloppu! Olen ihan puhki. Työ vie nyt entistä enemmän voimia noiden neuvottelujen vuoksi. Tunnelma on suoraansanottuna pelonsekainen. Välillä itketään ja välillä nauretaan. Jokainen pelkää työpaikkansa puolesta. Henkisesti tämä on todella raskasta. Tulevaisuus on työn osalta täysin auki. Lopputulos voi olla ihan mitä vaan...

Tänä aamuna painoin  herätyksen pois päältä ja nukahdin välittömästi uudelleen. Heräsin onnekseni kuitenkin puoli tuntia ennen lähtöä. Mies keitti mulle kahvin termosmukiin ja laittoi aamukahvitauolle vähän evästä mukaan. En myöhästynyt, mutta tapahtuma kertoo varmasti siitä, kuinka äärirajoilla nyt mennään. Väsymys painaa. Nyt viikonlopun viettoon ja lataamaan akkuja.

Hyvää Viikonloppua Teillekin!

Lupaus unelman toteutumisesta

Meidän eteinen oli niitä ihan ensimmäisiä huoneita, joita miehen kanssa yhdessä remontoitiin. Eteinen oli ennen maalausta vihreä. Nyt se on kauniin valoisa ja hillitty, kun seinien alaosa maalattiin harmaalla ja yläosa valkoisella. Lattia maalattiin myös harmaaksi.

Kuten olen aiemminkin maininnut mies on näppärä käsistään ja tykkää tuunailla kaikenlaista. Seinällä oleva ikkunanpokasta tehty peili on mm. hänen käsialaansa. Mä niin tykkään.

Olkoon sisustustarrat kuinka pois muodista tahansa, mä tykkään. Niitä löytyy eteisestäkin useampia. Piikkilankakranssi on myös miehen tekemä...

...samoin tämä naulakko. Olen monesti sanonut, että meidän eteinen on meillä se eniten minun näköinen huone. Mä vaan niin tykkään vaaleista sävyistä. Aiemmin postasin meidän olohuoneesta ja kerroin, että sen tummuus ahdistaa mua. Ihan turhaan en ole miehelle siitä puhunut, sillä eilen hän itse ehdotti, että tehtäisiin olohuoneeseen remppa. En ollut uskoa asiaa todeksi. Melkein nipistin itseäni todistaakseni, ettei se ollut vain ihanaa unta. Mutta ei ollut. Kalusteet vaihdetaan ja seinät maalataan vaaleiksi. JIIIHAA!!! Vaikka mun sydän on tällä hetkellä huolesta soikeena, pompin melkein täällä onnesta. Mun unelmasta tulee sittenkin totta.

Mennyt viikonloppu

Heippa hei vaan kaikille!

Täällä ollaan varsin odottavissa fiiliksissä. Tänään kuultiin taas luottamusmiestä ensimmäisten neuvottelujen jälkeen. Tilaisuus ei juurikaan avannut asiaa eli hyvin odottavalla fiiliksellä ollaan. Odotetaan ja jännitetään, mitä tuleman pitää. Ei tässä oikein muutakaan voi.

Lauantai meni hyvin pienten kanssa. Ajatukset siirtyi pois kaikesta muusta. Oikeastaan ensimmäistä kertaa päästiin olemaan ja tutustumaan oikein kunnolla ja kiireettä E:nkin kanssa. Hänellä siis ikää vasta 3kk. Pikkuista mustasukkaisuutta mummosta oli havaittavissa F:n suunnalta, mutta muuten kyllä olivat molemmat lapset niin kiltisti että ei voi moittia. Vanhempansa ihmettelivätkin ennen lähtöään, kuinka kiltisti F:kin söi täällä mummolassa. Mutta niinhän se on, että kotona sitten siinä omassa arjessa koitellaan niitä omia vanhempia ja etsitään niitä rajoja.

Viikonlopun aikana elämä jälleen kerran pysäytti miettimään elämän arvokkuutta ja sitä mikä on oikeasti tärkeää. En voi avata tätä asiaa sen enempää, mutta toteampa vaan, että pienellä lapsella on pienet huolet ja isoilla lapsilla isot huolet eikä se äidin ja vanhemman huoli siitä omasta lapsesta lopu koskaan. Lapsi on lapsi, vaikka asuisi ja eläisikin jo omillaan.

Pitäkää huoli toisistanne ja rakkaistanne!!

Lauantaiaamua

Todella paljon kiitoksia kaikista edellisen postauksen kommenteista ja tsempeistä! Asia pyörii joka päivä päässä. Töissä uppouduin entistä syvemmin töihini ja se kyllä vähän auttoi, kun aika tuntui menevän nopeammin. Mitää uutta tietoa asiasta ei tietenkään vielä ole, koska ensimmäinen virallinen neuvottelu on vasta maanantaina iltapäivällä. Onneksi luottamusmies pitää meille heti neuvottelujen päätyttyä infotilaisuuden.

Tänään saan helposti ajatukset muualle, kun molemmat lapsenlapsemme tulevat meille iltapäiväksi hoitoon. Nuoret menevät hautajaisiin ja sovittiin, ettei pieniä viedä sinne. Kaikille helpompi ja parempi niin.

Olen aloittanut valokuvaamisen opettelun järkkärillä. Tytöllä on oma järkkäri. Osti kesätienisteillään kaveriltaan käytetyn, mutta hyvän. Tuo eteiskuva on yksi mun harjoittelukuvista. Siinä on musta aika hauska kuvakulma, vaikkei se oikein tarkka olekaan. En ole vielä opetellut mitään säätöjä. Niillä on menty, mitkä kamerassa on sattunut olemaan kohdallaan. Hih...

Mutta oikein ihanaa lauantaita teille kaikille! Minä juon vielä mukillisen kahvia ja hoidan aamutoimet loppuun. Sitten voinkin alkaa odottelemaan pikkuisia kylään.

Palaillaan!

Epätodellinen olo kahden kirjaimen johdosta

Hei kaikille!

 

Täällä istun koneella pää ihan tyhjänä. Töissä heitettiin tänään ihan puun takaa pommi meidän kaikkien niskaan. Maanantaina alkaa YT-neuvottelut. YT:t koskee 38 työntekijää, joista yhdeksän tullaan irtisanomaan. Olen itse ollut vasta vajaan kaksi vuotta tässä kauan haaveilemassani kokoaikaisessa päivätyössä, jonka kuvittelin olevan mun eläkevirka. Shokki on aikamoinen ja vaikka tiedän, että ei kannattaisi surra asioita etukäteen, en voi sille mitään, että nyt pelottaa. Pelottaa kuinka meidän perheen talouden käy, jos minäkin joudun työttömäksi. Miten käy meidän kodin? Mies irtisanottiin toukokuussa eikä hän ole vielä saanut uutta työtä. Syyslomaviikolla selviää kuka saa jäädä ja kuka lähtee. Piinalliset kolme viikkoa edessä.

Aika kivat lasipurkit, vai mitä? Ostin ne sunnuntaina Ikeasta (2,99/kpl). Tykkään tosi paljon. Voi pitää myös maljakkona. Nuo kynttilät on kanssa Ikeasta (1,49e/4kpl). Ostin kaksi pakettia. Mukaan tarttui näiden ja lipaston lisäksi myös pussillinen pussinsulkijoita (0,99e), kaksi muivista säilytys/eväsrasiaa (1,99e/2,99e), kaksi pakettia kuusi osaisia laatikkosettejä lipastoihin (5,99e/kpl), hauska halloween valosarja (heräteostos 4,99), kaksi lyhtyä (4,90e kpl), kaksi koria olohuoneen kirjahyllyyn leluille (12,99e/kpl) sekä kuusi tablettia ruokailuhuoneen pöydälle (3,99e/kpl). Nyt on lipastokin jo kasattuna ja laatikot täytetty. Sopii musta tosi kivasti olohuoneeseen tuohon peilin alle. Laitan kuvaa joskus myöhemmin.

 

Tyttö on ollut koko viikon poissa koulusta. Flunssaa. Mies käytti eilen aamulla labrassa, kun kurkku on niin sairaan kipee. Ottivat angiinan pikatestin, joka oli sitten negatiivinen. Epäilivät jo pusutautia, mutta ei sitten onneksi ollut sekään. Nyt vain lepoa, juotavaa ja särkylääkettä. Hoitaja määräsi koko viikoksi kotiin lepoon. Huoh...

Muistinpa juuri, että tänään on miehen ja mun kihlajaispäivä. Molemmat unohdettiin se totaalisesti. No, eipä me olla sitä koskaan mitenkään juhlittu! Tämä neljäs kihlajaispäivä jää kyllä mieleen päivällisten tapahtumien vuoksi.