Askon alessa paossa pahaa maailmaa

Kaunis kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille tsempeistä! Eilen saimme tiedon, että maanantaina asia selviää lopullisesti ja saamme tietää, kuinka oman työpaikan käy. Irtisanomistarve on edelleen tuo yhdeksän, joka tuntuu todella hurjalta määrältä näin pienestä joukosta. Loppujen lopuksi en ole itse hirveästi miettinyt irtisanoutumista, mutta eilen luottamusmiehen käynnin jälkeen mieleen tuli kysymys "Mitäs jos minut oikeasti irtisanotaan?". Siinä kohtaa mietinnän alle menee haluanko, että minut irtisanotaan kokonaan vai olenko valmis ottamaan osa-aikatyötä vastaan jostain kentältä. Mietin myös sitä, että jos työskentely kentällä ei olekaan miellyttävää, niin olisiko silloin parempi jäädä kokonaan kotiin? Mistä maksetaan enemmän? Onko raha tärkeämpää kuin oma hyvä olo? Nämä kysymykset tulevat nyt väistämättä mieleen, kun olen ihan muista syistä viime aikoina miettinyt sitäkin, kuinka tärkeää se oman sydämen kuuntelu on. Isoja, vaikeita kysymyksiä.

 

Yritän kuitenkin saada ajatukset muualle ja niinpä suuntasimme eilen mun töiden jälkeen miehen ja tytön kanssa Askon aleen. Tänään lähtee meidän vanha sohva miehen esikoiselle, joten tarvitsemme uuden, kun seinät saadaan maalattua. Koska Askon huonekalut ovat tosi laadukkaita, heräsi minulle ajatus, että jos vaikka onnistaisi ja pystyisi hyödyntämään jonkun extra hyvän tarjouksen.

 

Meillä tuo olohuone on tosi haastellinen kalustaa, koska joka seinällä on joko ovi, oviaukko tai ikkuna. Televisiolle on vain yksi paikka ja kirjahylly täyttää sen pisimmän seinän pätkän. Mietittiin miehen kanssa 3+2 sohvaryhmän sijoittamista meille, mutta ei saatu sitä oikein kivasti mallaamaan, kun tuon ns. sohvaseinän pituus on vain 230cm.  Meidän vanha sohva on tuollainen divaanisohva ja sellaiseen päädyimme nytkin. Ikkunan eteen jää sitten vielä hyvästi tilaa sille minun nojatuolilleni, kunhan sen sitten jostain hankin.

 

 

Siinä se nyt on. Meidän uusi sohva. Mä kyllä tykkään. Väri ei ole ihan se, mitä lähdimme hakemaan, mutta kyllä mä tästäkin tykkään. Mies vähän pelkää, kuinka se sopii huoneen muiden värien, etupäässä lattian, kanssa yhteen. Sohvan mukana tulee nuo kaksi pikku tyynyä, joiden päälle jo myymälässä suunniteltiin joitain toisenvärisiä päällisiä. Alekorista napattiin matkaan vielä kaksi vähän isompaa musta-valkoista tyynyä, jossa on valkoisella pohjalla mustia tähtiä. Oi joi, mä niiin innolla odotan, että pääsen istahtamaan tuolle sohvalle!

 

Samalla reissulla haettiin prismasta se seinämaali. Olin varautunut puolet kalliinpaan laskuun, koska en oikein tiennyt, kuinka paljon maalia seiniin menee. Seinät kun pitää kuitenkin maalata kahteen kertaan, kun nykyinen väri on niin tumma. Sitä aiemmin teillekin esittelemääni sävyä ei enää löytynyt, joten maalilastujen tutkailuksihan se sitten meni. Yllättävän helposti päästiin miehen kanssa yhteisymmärrykseen, mikä sävy valitaan. Kotona kyllä katselin maalia pöntön reiästä ja mietin, ettei nyt vaan tullut valittua liian keltaista maalia. Mä kun en tuosta keltaisesta pidä. Valitsemamme värilastu ei kyllä ollut osiosta keltaiset/kellertävät, joten ehkä mä vain kuvittelin. I hope so!

 

 

Löysinkin tuon meidän valitseman värin tuolta Tikkurilan sivuilta. Väri on nimeltään Lastu ja kuuluu noihin Tunne väreihin. Siellä ryhmään maanläheiset värit. Mitäs tykkäätte? Mahtaakohan ostamamme tumman harmaa sohva natsata tähän seinäväriin?

 

Kuntosaliharrastus saa tänään jatkoa. Illalla olis taas ennen saunaa treenin aika. Eilen olin kyllä illalla niin kipee, että ihan ääneen piti miettiä, onko tässä mun touhussa taas mitään järkeä!? Kädet ja vatsa ihan mieltsin kipeet. Mua paleli ja olo oli kyllä niin tulehtunut. Aamulla olo oli jo hiukan parempi, mutta ei toki vielä normaali. Mutta kyllä tän kestää, kun tietää, mistä johtuu ja kuitenkin ymmärtää, että tämä on vain mun omaksi parhaaksi.

 

Blogini on taas saanut pari uutta lukijaa. Tervetuloa mukaan! Olen ihan äärettömän iloinen jokaisesta saamastani lukijasta ja kommentista. Mulle saa heittää postaustoiveita. Toteutan niitä sitten parhaani mukaan.

 

Nähdään taas!