Heippa hei vaan kaikille!
Täällä ollaan varsin odottavissa fiiliksissä. Tänään kuultiin taas luottamusmiestä ensimmäisten neuvottelujen jälkeen. Tilaisuus ei juurikaan avannut asiaa eli hyvin odottavalla fiiliksellä ollaan. Odotetaan ja jännitetään, mitä tuleman pitää. Ei tässä oikein muutakaan voi.
Lauantai meni hyvin pienten kanssa. Ajatukset siirtyi pois kaikesta muusta. Oikeastaan ensimmäistä kertaa päästiin olemaan ja tutustumaan oikein kunnolla ja kiireettä E:nkin kanssa. Hänellä siis ikää vasta 3kk. Pikkuista mustasukkaisuutta mummosta oli havaittavissa F:n suunnalta, mutta muuten kyllä olivat molemmat lapset niin kiltisti että ei voi moittia. Vanhempansa ihmettelivätkin ennen lähtöään, kuinka kiltisti F:kin söi täällä mummolassa. Mutta niinhän se on, että kotona sitten siinä omassa arjessa koitellaan niitä omia vanhempia ja etsitään niitä rajoja.
Viikonlopun aikana elämä jälleen kerran pysäytti miettimään elämän arvokkuutta ja sitä mikä on oikeasti tärkeää. En voi avata tätä asiaa sen enempää, mutta toteampa vaan, että pienellä lapsella on pienet huolet ja isoilla lapsilla isot huolet eikä se äidin ja vanhemman huoli siitä omasta lapsesta lopu koskaan. Lapsi on lapsi, vaikka asuisi ja eläisikin jo omillaan.
Pitäkää huoli toisistanne ja rakkaistanne!!
Mukavaa, kun pienokaiset vierailivat luonasi, harmittavaa tuollainen epävarmuus, mutta tsemppiä sulle Krisse siihen! Ja totta joka sana, lapsi on aina lapsi, vaikka olisi jo kuinka iso, aina sitä vain kantaa huolta jne. Tsemppiä meille kaikille äideille:)
VastaaPoistaKiitos Sari tsempeistäsi ja kommentistasi!
Poista