Wappuaatto aamu on valjennut sateisena, kuten kai melko perinteisesti joka vappu. Hirveästi ei siis innosta mitkään vapputsempalot enkä kyllä kieltämättä ole sellaisia tavannut viettääkään sitten nuoruusvuosien. Kotoilua, kotoilua sitähän tämä meikäläisen elämä alkaa pääsääntöisin olemaan, mutta en valita. Mä viihdyn ja näin on hyvä. Tosin iltaisin olen töiden jälkeen melkein poikkeuksetta aina niin väsynyt, etten jaksa kuin syödä (jos mies tekee ruoan) ja katsella Emmerdalea. Se on ihan must-juttu mun arki-illoissa. Silloin voi nostaa aivot narikkaan ja vain olla ♥

Miehen lasten piti eilen tulla meille tai periaatteessa niinhän ne tulikin, mutta menivät vaan suoraan kavereille. Kaverit on tärkeitä eikä me nipoteta siitä, ettei teinit ole koskaan kotona. Kyllä ne aina välillä on...ihan riittävästi (kaikella rakkaudella). Töistä tullessa piha oli täynnä nuorison autoja, ettei sekaan meinannut mahtua, hih... Siinä sitten vaihdeltiin niiden kanssa kuulumisia, heitettiin huonoa läppää, maisteltiin simaa ja syötiin töistä tuliaisina tuomiani munkkeja suut sokerissa. Ihan parasta ♥ Mä niin tykkään, kun noi kuopuksen kaverit ovat alkaneet poikkeamaan meillä entistä useammin ja tulevat jo hyvinkin tottuneesti meille ja sukeltavat olohuoneen sohvalle tähtiviltin alle räpläämään älypuhelimiaan. Nuorison lähdettyä kaupunkiin mä parantelin hitonmoista päänsärkyä imumaxin ja emmerdalen voimalla. Kun olo korjaantui, herkuteltiin vähän miehen kanssa juustoilla ja kekseillä. Oli meillä yhdet siideritkin niiden kanssa. Ihan alkoi melkein tuntua vapulta :))

Mitäs teillä on vappusuunnitelmissa?

Ps. Tosi paljon kiitoksia kaikille edelliseen postaukseen kommentoineet. Ihania kommentteja ja niin paljon ♥ Kiitos! Mokkapalamutsi jatkaa siis omalla, rehellisellä tyyllillään yrittämättä olla mitään, mitä ei oikeasti ole :))

 

Ei pidä olla tai esittää olevansa mitään sellaista, mitä ei ole

Mä olen aika tarkalleen puolitoista vuotta pitänyt tätä blogia ja kirjoitellut meidän Arjen Helmistä (ja vähän muustakin). Viime päivinä on ollut pinnalla suomen suosituimmat blogit ja bloggarit, kun viime viikonloppuna Helsingin Kattilahallilla (kirjoitin tohon ensin, että Kattilatehdas, ha haa...) vietettiin huikeita Inspiration Blogs Awardseja. Mä olen tosi iloinen siitä, että kaksi seuraamaani blogia oli kutsuttu tuonne paikalle - Nakit ja Mutsi-blogin Päivi ja Onnistain on puolet sinun-blogin Katri. Noita partypostauksia lukiessa olen pysähtynyt jälleen kerran miettimään tätä mun omaa pikkuista blogiani. Mitä se on vai onko se mitään? Mihin blogikategoriaan blogini kuuluu vai kuuluuko mihinkään?

 Niin paljon kuin sisustamisesta pidänkin ja kodin laittamisesta, en pidä itseäni minään sisustusbloggaajana. En millään pysty tuottamaan jatkuvasti uutta sisustuspainoitteista sisältöä lukijoilleni. Meidän koti ei ole niin justiinsa. Iän karttuessa ja ajan kuluessa olen alkanut keskittyä kotona entistä enemmän siihen, miten kodin seinien sisäpuolella voidaan. Toki kauniissa ja viihtyisässä kodissa on mukava olla ja tykkään edelleenkin laittaa kotia, mutta se ei enää ole se pääjuttu. Mä en myöskään ole mikään inspiroiva blogi, jonka ylläpitäjä jakaisi keksimiään ideoita eteenpäin. Enkä mä ole puutarhaihminenkään enkä mikään muotibloggarikaan! En tosiaankaan! Samoissa kletjuissa kuljen päivästä ja viikosta toiseen, kun satun jotkut kivat löytämään, mitkä mahtuu päälle ja missä on kiva olla. Mä luulin jo tossa jokin aika sitten löytäneeni sen mun oman tyylini, mutta en mä tiedä! Tai ehkä se oma tyyli kirjoittaa onkin löytynyt, mutta ne aiheet, mistä kirjoitan onkin sitten eri juttu. Mä huomaan olevani aika tarkka aiheista, mistä kirjoitan blogissani ja siksi välillä postausten väli saattaa olla turhankin pitkä. Tässäkin kohtaa se sisälläni asusteleva pikku perfektionisti taas istuu olkapäälläni ja alkaa määräillä mua ja mun tekemisiäni. Kurja kaveri! Mä aion kuitenkin päästää päiviltä ton kaverin ja höllätä hiukan noiden postausten aiheiden suhteen.

Mä tykkään ihan hirmusti Päivin blogista Nakit ja Mutsi. Se on jotenkin niin aito ja rehellinen. Sellainen mäkin haluan olla ja omasta mielestäni olen ollutkin sen jälkeen, kun olen lopettanut turhan yrittämisen. Ei pidä olla tai esittää olevansa mitään sellaista, mitä ei ole. Päivin nimitys mokkapalamutsi on just mulle sopiva nimi. No, sehän mä oon! Ihan tavallinen, perheellinen suomalainen, muodokas äiti-ihminen, jolla on aina välillä taikinaa tukassa. Ikää mulla nyt on vähän enemmän kuin esimerkiksi Päivillä, mutta ikä on vain numeroita. Onko ihan tavalliselle bloggarille omaa portaalia tai kategoriaa (miksi niitä oikein edes kutsutaan?) ? Mä nimittäin kuulun sinne. Olkoon se portaali sitten vaikka tavis-bloggarit. Mä haluan olla ja olen sellainen ja vieläpä ylpeä siitä.

Toivotan tässä samalla kaikki uudet blogini lukijat tervetulleiksi seuraamaan tämä mun entistä rennompaa sekametelisoppaa. Blogia, joka kertoo minusta, meidän perheen arjesta ja minun sydäntäni lähellä olevista asioista ♥ Arjen Helmistä ♥ Toivottavasti viihdytte kaikki blogini parissa mahdollisimman pitkään.

Ps. Facebookin puolella lupasin tänään tänne blogiin testikuvia, koska mulla on uusi kamera. No, tässä ensimmäiset! Ei ole hienoja tiiliseinätaustoja sun muita, mutta näillä mennään :))

Kukkailoittelua

Mansikkatilan mailla blogin Taina on kehitellyt Kukkailoittelua haasteen, jossa on tarkoituksena jakaa kukkien ilosanomaa ja kauneutta. Haasteeseen voi osallistua linkittämällä oman kukkapostauksensa Mansikkatilan mailla blogin Kukkailoittelua postauksen loppuun. Mukaan kelpaavat kaikki kukkapäivitykset. Haasteeseen voi osallistua myös Instagramissa. Siellä haasteeseen kelpaavat kaikki kukkakuvat. Kuviin tulee lisätä #kukkailoittelua ja #mansikkatilanmailla. Taina kokoaa mukana olevista postauksista ja kukkakuvista jonkinlaisen koosteen omaan blogiinsa ensi perjantaiksi. Lisäksi olisi suotavaa, jos lisäisit omaan postaukseesi tai blogisi sivupalkkiin tuon yllä olevan Kukkailoittelua logon ja linkittäisit sen Mansikkatilan mailla blogiin.

Oma iloittelukimppuni on hempeän vaaleanpunainen neilikkakimppu, jonka nappasin eilen kauppareissullani mukaan ihan vain ruokakaupasta. Minusta ne olivat niin kauniin värisiä, että oli ihan pakko ostaa juuri tämä kimppu. Täytyy kyllä myöntää, etten ole koskaan aiemmin ostanut kotiin neilikoita. Täytynee myös tunnnustaa, että en hirveän paljon ole koskaan raaskinut ostaa leikkokukkia kotiin ihan vain omaksi iloksi, jos ei joka vuotisia tulppaanikimppuja lasketa. En tiedä, miksi muka ei raaski ostaa, kun eiväthän nämäkään neilikat maksaneet kuin 3,25 kimppu. Kukkakaupoissa hinnat ovat varmasti korkeampia ja siinä varmasti syy, miksi en ole koskaan käynyt ostamassa ihan kukkakaupasta itselleni kukkakimppua. Aika hassu tuo ihmismieli, miten se jaottelee asioita ja ohjailee meitä tekemään ostopäätöksiä. Aika nuppuinen on vielä tämä minun iloittelukimppuni, mutta uskon, että se tuo iloa tuolla ruokailuhuoneen pöydällä vielä pitkään ♥

Tällä eilen anoppilasta nappaamallani kukkakuvalla osallistuin Kukkailoittelua haasteeseen tuolla Instan puolella. Käykäähän sielläkin kurkkimassa ihania kukkailoittelukuvia ja vaikket itse tänä viikonloppuna osallistuisikaan haasteeseen, kannattaa käydä kurkkaamassa tuolta Mansikkatilan mailla blogin Kukkailoittelua postauksen lopusta noita mukana olevia postauksia.

Kaunista sunnuntaita Teille kaikille ♥

Kelaostoksilla

Mä olen ollut jo vuosia ihan hullaantunut noihin vanhoihin sähkökeloihin. Olen monissa blogeissa ihaillut niitä, kun bloggarit ovat sisustaneet niillä kotejaan ja terassejaan. Meilläkin on yksi sellainen pienen pieni. Sain sen muutama vuosi sitten työpaikaltani, kun meillä tehtiin siellä remppaa. Hankin sen silloin lapsenlapsille leikkimökkiin, vaikkei meillä silloin vielä edes ollut koko leikkimökkiä. Noh, aikanaan leikkimökkikin saatiin ja hetken aikaa kela toimi siellä pöytänä. Leikkimökistä kelapöytä siirtyi yhdeksi talveksi tuohon kuistille ja sen jälkeen se vain jotenkin hivutti itsensä sisälle kotiimme ja on nyt ollut jo jonkin aikaa peilipöytänä tytön huoneessa. Sisustushulluus on kai jollain tavalla periytyvää, koska nyt tyttö ei luovu kelapöydästään mistään hinnasta. Noh, onneksi leikkimökissäkin on jo uusi, vähän erilainen pöytä!

 Kiirastorstaina meillä oli paikallisten blogimuijien kanssa blogitreffit tässä ihan meidän lähellä Taideruukissa. Itse en silloin päässyt paikalle, kun järjestelin koko kiirastorstain tytön synttärikahveja, joita juotiinkin sitten meillä pitkänäperjantaina lähipiirin kanssa. Kuulin kuitenkin blogimuijilta, että Taideruukissa on myynnissä ihan runsain määrin noita sähkökeloja. Niinpä nyt viikolla kävin sitten Sydämellä tehtyä-blogin Katjan kanssa niitä katsomassa. Keloja on siis myynnissä aika hiljattain Taideruukkiin perustetussa White Capricorn Lifestylepuodissa. Myynnissä olikin monen eri kokoisia keloja ja hinnatkin olivat minusta kohtuulliset, joten kaupathan siitä sitten syntyi.

Muutenkin tykkäsin puodista ja sen ilmeestä tosi paljon. Kuormalavoista tehdyt myyntihyllyt ja niillä esillä olevat toinen toistaan ihanammat sisustustavarat tekivät minuun syvän vaikutuksen ♥ Koko Taideruukki on jäänyt minulta aiemmin ihan huomioimatta. En vain jotenkin ole tajunnut sen mahtavuutta. Samassa paikassa useampi pieni putiikki ja kädentaitaja samoissa tiloissa vanhassa ja tunnelmallisessa tehdasmiljöössä. Muihin liikkeisiin en tällä kertaa ehtinyt tutustumaan, mutta tulen sen varmasti vielä kuluvan kevään aikana tekemään.

Nyt jatkan lauantaipäivää käymällä ylimääräisiä tavaroita ja vaatteita läpi. Meillä on vanhimman tytön kanssa ollut nyt tiistaista asti taas kirppispöytä, joten ylimääräiset tavarat pääsevät heti kiertoon. Täytyy vain laittaa riittävän alhaiset hinnat, niin silloin tavara liikkuu.

Mitäs teidän viikonloppuun kuuluu?

Tutustumiskäynnillä

Mies on ollut tämän viikon kertausharjoituksissa ja me tytön kanssa ollaan siis oltu kahdestaan kotona. Mikä hyvä tilaisuus viettää laatuaikaa tytön kanssa! Ihan liian harvoin tulee lähdettyä tytön kanssa kaksin mihkään tai tehtyä yhdessä mitään normiarjesta poikkeavaa. Niinpä heti maanantaina mun töiden ja tytön tallihommien jälkeen lähdettiin tsekkaamaan meidän paikallinen, uusittu Rosso.

Rosso on kuulunut Kouvolan katukuvaan jo useamman vuosikymmenen ajan. Viime maaliskuussa Rosso muutti uusiin tiloihin yhdessä Coffee Housen kanssa katutasoon kävelykatu Manskille Kouvolan keskustaan. Rosson tilat olivat tosi tunnelmalliset ja valoisat. Itse tykkäsin erityisesti tuosta yläkuvassakin näkyvästä väliseinästä. Siinä oli mukavasti saatu lasien väliin monenlaista kivaa, paikan tyyliin sopivaa purkkia ja purnukkaa.

Myös Rosson ruokalista on kokenut muutoksen remontin myötä. Nykypäivään sopivaksi päiviteltyltä suomalais-italialaiselta ruokalistalta löytyy nyt herkkuja niin aikuisille kuin lapsillekin. Me herkuttelimme tytön kanssa pizzalla, koska minulla oli s-mobiilissa vielä käyttämättä etukuponki, jolla sai kaksi klassikkopizzaa yhden hinnalla. Tiesitkö, että Rossosta saa pizzan halutessaan myös rukiisella pohjalla tai gluteenittomana? Uutuutena on myös Nouda&Nauti-palvelu. Voit tilata pizzasi puhelimitse ja nauttia suosikkipizzan kotona. Kätevää!

Valitsimme molemmat listalta tuon Alla rosson. Kinkkua, salamia, katkarapuja, herkkusieniä ja jättioliiveja. Minun pizzani oli vielä gluteeniton. Oikein hyvä valinta! Tyttö ei jaksanut syödä kaikkea, joten sai tarjoilijan suosituksesta lopun pizzan pussiin kotiinviemiseksi. Palvelu oli siis hyvää ja ystävällistä ♥ Vaikka tyttö ei jaksanutkaan syödä ihan kaikkea pizzaa, oli jälkkärimasusssa vielä tilaa yhdelle jätskiannokselle, hmm...niin hyvää ja kyll-määä... :))

 Suosittelen kaikille Kouvolan keskustassa poikkeaville tutustumiskäyntiä uusittuun Rossoon. Kunhan kevät etenee ja kesä koittaa, Rosso aukaisee yhdessä Coffee Housen kanssa 100 asiakaspaikkaisen avoterassin, joten suosittelen Kouvolan Rossoa ruokapaikaksi myös kaikille kesälomalaisille. Meillä ainakin oli oikein mukava ruokailuhetki kaksistaan. Samalla kun tuli kätevästi päivitettyä päivän tapahtumat ja kuulumiset ♥

* S-ryhmä ja Kouvolan Rosso eivät ole milläänlailla osallisena tähän postaukseen*

Terveiset Kevätmessuilta ♥

Helsingin Messukeskuksessa pidettiin viime viikonloppuna nelipäiväiset Kevätmessut. Messujen aihealueina olivat piha, mökki, koti, sisustus ja lähiruoka&luomu. Minua kiinnostivat eniten piha- ja sisustusjutut. Messuilla riitti paljon nähtävää pelkästään näilläkin osa-alueilla ja paljon jäi varmasti näkemättäkin. En nimittäin ole kovinkaan kokenut messukävijä, jonka johdosta kiertelin messuhallia ehkä vähän holtittomastikin ristiin rastiin. 

Oma suosikkialueeni messuilla oli ehdottomasti Puutarhauni alue. Täällä oli jotenkin ihan satumaista kävellä, kun kokoajan huomasi jotain uutta ja niin ihmeellisen kaunista ympärillään. Tältä alueelta löytyivät Puutarhaetsivien suunnittelemat trendinurkkaukset. Jokaisessa niissä oli joku kiva juttu, mikä viehätti. Oi, mä olisin voinut kierrellä ja olla tuolla alueella vaikka kuinka kauan ♥

Mä olen aina sanonut, että en ole mikään puutarhaihminen. Kyllä se totta onkin! Minä en vaan pysty/jaksa huolehtia kauniista istutuksista ja kukkaloistosta. Kevätihminen olen kyllä henkeen ja vereen. Täällä messuilla kierrellessä, joku kummallinen puutarhainnostus alkoi kuitenkin nostaa päätään. Sieltä se varmasti salaa hiipi jonkun puskan takaa mun kimppuun :))

Toinen todella mielenkiintoinen alue messuilla oli Bloggarikylä. Siellä neljä bloggaria olivat saaneet suunnitella ja toteuttaa omannäköisensä kasvihuoneen terassialueineen. Mukana olivat mm. Kukkaiselämää-blogin Sadun suloinen kasvihuone, jossa hänen itsensä tekemät pupuset istuivat teellä kauniisti katetun pöydän äärellä sekä Koti kaupunginlaidalla, Kukkala ja Rauharentolan kasvihuoneet. Jokaisessa kasvihuoneessa oli joku juttu, mistä tykkäsin. En osaa nimetä omaa suosikkiani, mutta jokainen kasvihuone oli varmasti tekijänsä näköinen.

 Messuilta tuli napsittua mukaan myös paljon kivoja ideoita. Tämä harjateräksestä tehty ristikko oli ihan mielttömän hieno. Tässä siihen oli kiinnitetty valokuvia, vanhoja pyykkipoikia ja suloisia lasipulloja. Ihan mahtava idea, jota jokainen voi muunnella omien mieltymystensä mukaan. Myös nuo isoihin lasipurkkeihin tehdyt asetelmat olivat todella näyttäviä. Täällä opin ainakin sen, että myös puutarhassa ja pihalla voi antaa mielikuvituksen laukata valtoimenaan. Kodin sisustamisen voi siis laajentaa ulottumaan myös talon seinien ulkopuolelle.

Sisustusihmisenä tuli tietenkin kierreltyä koko sisustuspuoli läpi moneen kertaan. Hempeillä pastellisävyillä jatketaan tänäkin keväänä kodin sisustamista. Meidän kodista niitä ei kuitenkaan liiemmin löydy, vaikka ne esteetikon silmääni kovasti miellyttävätkin.

Messuilla pääsi monessa kohden ihastelemaan aivan mahtavia ja värikkäitä tulppaani-istutuksia. Tämä aivan Puutarhauni alueen vieressä oleva suuri tulppaanimeri oli kyllä näkemisen arvoinen. Kuvan perinneaita on Hagafence Oy:n valmistama ja nuo aidan nokissa istuvat varikset olivat kyllä ihania, jos variksia nyt ihaniksi voi sanoa. Noh, nämä varikset kyllä olivat!

Messuilta sai ostaa myös kukkia mukaan. Huikea 50 kpl:een tulppaanipuntti houkutteli, mutta isokukkaiset orvokit ja ruusut veivät tällä kertaa voiton. Todellisille puutarhaihmisille oli tarjolla myös paljon erilaisia kukkasipuleita ja juurakoita. Niihin minä en kajonnut, kun en niistä oikein mitään ymmärrä, hih...

Messupäivä oli kaikin puolin oikein onnistunut ja luulenpa, että myös ensi keväänä minut tullaan näkemään Messukeskuksessa Kevätmessuilla. Silloin täytyy vaan järjestellä asiat niin, että pääsee paikalle jonain muuna päivänä kuin lauantaina. Lauantai taitaa olla messujen suosituin päivä ja sen kyllä huomasi. Ihmisiä oli todella paljon liikkeellä.

Kiitos Sydämellä tehtyä-blogin Katjalle seurasta ja kyydistä sekä suurkiitos Messukeskukselle bloggaripassista. Oli ilo päästä kokemaan tämä kaikki ♥

*yhdessä Messukeskuksen kanssa*