Arjesta ja elämästä

Olen nautiskellut ihan täysillä uudistuneesta olohuoneesta. Istunut nojatuolissa, lukenut lehtiä, katsellut telkkua ja ollut vaan. Olen katsellut seiniä ja niiden väriä...vieläkin...ja mietiskellyt. Väri ei ole niin vaalea tai paremminkin valkoinen kuin olisin halunnut. Joku blogiystävistäni vinkkasikin tuosta mulbery-väristä ja sehän se olisi ollut minunkin valintani (tarkistin värilastuista), jos olisin yksin saanut valita. Noh, tähän on nyt tyytyminen ja onhan tämä kuitenkin paljon parempi kuin se vanha.

Loma on ohi. Sunnuntaina siirryttiin talviaikaankin. Meinasin kyllä unohtaa koko asian, mutta onneksi ei ollut heti aamusta mitään menoa. Loman jäljiltä vaatii jälleen pientä totuttelua, kun ei voikaan nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa. Kurjaa, mutta rehellisesti täytyy kyllä myontää, että töissäkin on ollut erityisen mukava olla....jostain kumman syystä. Flunssa vaivaa vielä, mutta kuumetta ei edelleenkään ole ollut. Nuha on jo ohi, mutta nyt sitten yskitään, varsinkin iltaisin nukkumaan käydessä. Kurkkua kuivaa ja niin edelleen.

Tytöllä alkoi maanantaina ysiluokkalaisten TET-harjoittelu. Isosisko hommasi hänelle hyvän harjoittelupaikan omalta työmaaltaan. Hieno homma, kun pääsee näkemään taas yhtä erilaista alaa, josta ei aiemmin ole taksvärkin eikä kesätöiden kautta kokemusta. Tämä auttaa varmasti sitten, kun pitää pian valita itselle sitä ammattia ja koulua, mihin hakea peruskoulun jälkeen. Hurjaahan se on, että niin kauhean nuorena joutuu jo tekemään noinkin suuria päätöksiä, jotka vaikuttavat koko loppuelämään. Ainahan voi tietenkin kouluttautua uudelleen, mutta omasta kokemuksestani tiedän, ettei opiskelu aikuisena työn ja perheen ohella ole ihan kevyttä. Minusta olisi siis hyvä, että se oma ala löytyisi heti.

Miehen nuorimmaiset lapset tulivat viikonloppuna taas meille. Talossa on siis elämää, vaikka tyttö onkin tetissä toisessa kaupungissa. Harjoittelu vaatii siis häneltä asumisen siskon luona toisella paikkakunnalla. Mies on haeskellut töitä, mutta ainakin täällä meidän suunnalla niitä on aika huonosti tarjolla. Jaksan kuitenkin uskoa, että jotain vielä löytyy...ennemmin tai myöhemmin...kun ei ole liian ronkeli. Heti alkuun ei varmaankaan löydy vakipaikkaa, mutta pätkätyötkin olisivat ihan tervetulleita.

Lokakuu lähenee jo loppuaan. Tänään isäni olisi täyttänyt 76 vuotta. Ikävä on kova. Pian alkaa marraskuu. Lauantaina onkin pyhä ja halloween. Aiotteko juhlia? Meillä ei varmaankaan sen kummemmin, mutta ehkäpä jotain koristeita laitan vähän esille loppuviikoksi. Joulukin lähestyy kovaa vauhtia, mutta en halua vielä ajatella sitä. Katsellaan joulujuttuja sitten kuukauden päästä uudelleen. Havukoristeita, kuten kransseja ja havutähtiä, voisin kyllä jo ruveta askartelemaan, vaikkapa viikonloppuna. Joko sinua jouluttaa?

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia edelliseen postaukseen kommentoineita mielipiteistänne ja kommenteistanne. Blogi jatkaa entisellä nimellään tästäkin eteenpäin. Olen iloinen, etten hetken mielijohteesta lähtenyt nimeä muuttamaan, vaan maltoin odottaa teidän mielipiteitänne. Ne ovat minulle kultaakin kalliimpia. Blogini on saanut taas myös pari uutta lukijaa. Tervetuloa mukaan. Toivottavasti viihdytte matkassani mahdollisimman pitkään. Oikein tunnelmallista lokakuun loppua teille kaikille!