Olen aina pitänyt valokuvista ja niiden katsomisesta todella paljon. Bloggaamisen myötä valokuvaus on saanut ihan uuden merkityksen ja siitä on tullut myös itselle entistä tärkeämpää. Olen aina hyvin tarkka siitä, millaisia kuvia julkaisen niin täällä blogissa kuin sitten tuolla instagramin puolella. Kuvien pitää olla hyvälaatuisia ja riittävän isoja. Toki olen minäkin matkan varrella varmasti kehittynyt valokuvaajana, mutta siitä huolimatta pidän itseäni vielä ihan amatöörinä. Uskon, että valokuvaamisessa ei koskaan voi olla täysin "valmis" ja oppinut, vaan kokoajan voi kehittää itseään ja oppia lisää. Nyt haluan esitellä teille, mitkä olivat viime vuoden eniten tykkäyksiä saanutta instakuvaani. 

Heti joulun jälkeen, kun joulun suklaaövereistä oltiin juuri ja juuri selvitty, leivon ihanan suklaaöverikakun tyttäreni tupareihin. Kakkukuvat saavat yleensä instassa paljon tykkäyksiä, niin tämäkin herkullinen suklaaunelma.

Meillä on tammikuussa hääpäivä ja tämä pian yhdeksän vuotta sitten maistraatissa otettu kuva vihkitilausuudestamme keräsi viime vuonnakin paljon tykkäyksiä. Kuva ei ole minun ottamani, vaan todistajana olleen ystävämme, jonka olen kyllä maininnut instapostauksessa. Tulevana kesänä tulee jo kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun miehen kanssa tavattiin. Meidät vihittiin siis hyvin pian tapaamisemme jälkeen. Matkalle on mahtunut paljon, niin ala- kuin ylämäkiäkin, mutta rakkaus on kaikesta huolimatta ikuista.

Rakastan järjestää juhlia ja se on varmasti tullut hyvin selväksi seuraajilleni niin täällä blogissa kuin tuolla instankin puolella. Tämä kuva on kuopuksen synttäreiltä, kun juhlimme sukulaisten ja ystävien kanssa hänen 20-vuotis päiviään. 

Oma koti on vuosien myötä muodostunut itselle tärkeäksi paikaksi. Olemme yhdessä miehen kanssa remontoineet sitä mieleiseksemme ja sen myötä siitä on tullut meille turvapaikka, jossa viihdymme. Tässä instakuvassa halusin esitellä olohuoneeseen hankkimaani uutta mattoa, joka oli ollut kauan haaveissani. Onnistuin saamaan maton roskalavaryhmän kautta ilmaiseksi. Käytin vain maton pesulassa ja sen jälkeen sain sen lattialle. 

Keväällä elämä siirtyy auringon ja lämpimien säiden ansiosta ulos. Toukokuussa kävimme miehen kanssa puutarhamyymälässä ja ostimme kukat kuormalavasta tehtyyn kukkalavaan. Ne olivatkin sitten viimeiset kukat siihen, koska syksyllä kukkalava otettiin pois, koska se oli vuosien mittaan mennyt jo huonoon kuntoon. Onneksi pihalta löytyy paljon muitakin paikkoja, mihin kesäkukkia saa esille.

Ja taas kuva juhlatarjoiluista. Tämä kuva on helatorstailta, jolloin juhlimme minun valmistujaisiani. Pidän juhlien järjestämisestä ja ystäväni ja sukulaiseni tuntevatkin minut runsaista "sen seitsemän sortin" kahvipöydän antimista erilaisilla kutsuilla ja perhejuhlissamme. Valmistujaisjuhlani oli ihana päivä, joka jäi ehdottomasti sinne muistojen kirjaan ikiajoiksi.

Sitten ollaankin jo syksyssä ja kuva Marimekon Oiva-sarjan ihanasta teesetistä keräsi paljon tykkäyksiä. Kauniit astiat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Olen jo kymmenen vuotta kerännyt muumimukeja ja nyt uusimpana keräilykohteena ovat nämä Marimekon astiat. Tässä kuvassa esittelen Marimekon instagram arvonnasta voittamani teesetin. Niin ihana palkinto ♥

Syksyn tullen aloin taas sytytellä kynttilöitä ja tuikkuja. Niillä saa aina luotua ihanan tunnelman  kotiin, kun ulkona on sateista ja harmaata. Olohuoneen pöydällä olevat Riviera Maisonin tähtikipot ovat ikisuosikkeja, jotka onnistuin saamaan facebook kirppiksen kautta ystävältäni. 

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä, vaan aikajärjestyksessä viimeisenä eniten tykkäyksiä saanut instakuvani on kuva juuri lakitetusta tyttärestäni. Tyttären ylppärit olivat ehdottomasti pimeän syksyn suurin valopilkku. Vietimme ihanat juhlat, jotka alkoivat tästä ikimuistoisesta hetkestä.

Kaunis kiitos kaikille instagram kuvistani tykänneille ja niitä kommentoineille ♥ Kiitos menneestä vuodesta 2019 ♥

Jokelan Myllyllä

Ei yltänyt lumisadealue vielä tänne Kaakonkulmalle. Päinvastoin aiemminkin satanut ohut lumikerros on sulanut pois. Yöt ovat kuitenkin olleet pakkasella ja aamuisin on saanut liukastella töihin, kun teiden pinnat ovat olleet yllättävänkin jäisiä. Kävin yhtenä aamuna töihin mennessä kuvailemassa Jokelan myllyllä. Jokelan mylly on yksi Valkealan kulttuurikohteista. 1800-luvun puolivälin paikkeilla rakennettu kahden kiviparin jauhomylly on tehty Myllykoskessa aiemmin sijainneiden kahden myllyn tilalle. Toinen myllyistä tuhoutui tulipalossa ja toisen veivät tulvavedet mennessään. Myllyn koneisto on säilynyt tyydyttävässä kunnossa aina näihin päiviin asti.

1910-luvulla huonoon kuntoon päässeen myllypadon tilalle rakettiin uusi pato.  Patoa on myöhemmin uusittu. Viimeisin uudistustyö tehtiin 1990 – luvulla. Myllyn ympäristö on myös geologisesti merkittävää aluetta. Kosken vastarannalla on harvinaislaatuinen vaakasuora hiidenkirnu, joka on syntynyt n. 9000 vuotta sitten.

Viime keväänä itse myllyrakennus sai uuden punamullan pintaansa ja uuden pärekaton. Talkoovoimin kunnostettu Jokelan mylly on nyt entistä ehompi. Talkoiden takana on Kouvolan Kukkomartat ry, joka koostuu lähinnä eläkeikäisistä miehistä. Heiltä löytyi kotiseuturakkautta Jokelanjoen maisemiin sekä osaamista rakentamiseen. Toukokuun toisena viikonloppuna keitettiin Jokelan myllyllä 55 litraa punamultamaalia ja viikonlopun aikana mylly saatiin maalattua. Talkoissa oli mukana myös XAMK:n restaurointilinjan nuoria opiskelijoita. Myllyn kattopäreet oli tilattu jo aiemmin Toivakasta Karin Päre ja Puu-yritykseltä. Kouvolan kaupunki oli lupautunut maksamaan materiaalit. 

Minusta on hienoa, että tälläiset kohteet pidetään kunnossa. Niistä on meille kaikille paljon iloa. Päiväkodiltakin olemme isompien lasten kanssa käyneet tutustumassa Jokelan Myllyyn ja sen kauniiseen ympäristöön, joka toimii hyvin myös esimerkiksi ylioppilaiden ja rippilapsien kuvauspaikkana. 

Rauhallista Pyhäinpäivän iltaa kaikille ♥

Julisteilla lisäilmettä kodin sisustukseen

                                                                                                                         Yhteistyössä Poster Store

Sain jokin aika sitten todella mieluisan yhteistyötarjouksen Poster Storelta, jonka ansiosta pääsin valitsemaan itselleni muutaman julisteen kehyksineen. Yhteistyötarjous tuli todella sopivaan aikaan, koska olin jo pitkään miettinyt, miten saisin lisäilmettä kotimme sisustuksen muutamaan ongelmakohtaan. 

Vaikka tiesin paikat, mihin halusin lisäilmettä taulujen avulla, ei julisteiden valitseminen ollut helppoa. Poster Storen valikoima on todella kattava ja mieluisia vaihtoehtoja oli paljon. Valikoimasta löytyy julisteita moneen makuun ja ne sopivat hyvin erilaisiin sisustustyyleihin. Itsellenikin valikoitui lopulta hyvinkin erityylisiä julisteita. Poster Storen julisteet on painettu taidegalleria-laatuiselle raskaalle paperille, jossa on arkistointiominaisuudet eli paperi ei kellastu ajan kuluessa esimerkiksi auringon valon vaikutuksesta. Tämä on ominaisuus, jota arvostan todella paljon ja sen vuoksi taulut näyttävät hyviltä ja laadukkailta.

Kuopuksen vanhan huoneen sisustus alkaa olemaan viimeinkin valmis, mutta yksi seinä kaipasi vielä jotakin piristystä. Ostin viime kesänä kirppikseltä vanhan naulakon, jonka päälle valitsin kolmen erikokoisen taulun kokoelman. En halunnut kiinnittää tauluja seinään kiinni, vaan annan niiden nojata vapaasti seinää vasten. Näin niiden paikkaa voi muuttaa ja taulut voi asetella uudelleen. Unisiepparit ovat aina kiehtoneet jollakin tavalla minua. Ihastuin tähän Dreamcatcher feathers julisteeseen, jossa unisieppari roikkuu vapaasti auringonlaskun edessä. Tässä julisteessa on unenomainen tunnelma ja sen vuosi se sopiikin hyvin tuonne pikku huoneeseen, jossa välillä itsekin nukun. Dreamcatcher feathers julisteen rinnalle valitsin täysin erilaiset taulut. Erikokoisilla tauluilla sain kokoelmaani näyttävyyttä ja Pink perfume- sekä ihana tekstijuliste olivat minun valintani Dreamcatcher feathers julisteen rinnalle.

Ruokailuhuoneessamme oli kaksikin paikkaa, mitkä kaipasivat hiukan uudistusta. Toinen niistä oli ikkunaseinän nurkkaus, johon valitsin ison, 50x70 kokoisen, taulun alumiinikehyksillä. Poster Storen valikoimista löytyy alumiinikehysten lisäksi myös tammen ja saksanpähkinän värisiä puukehyksiä sekä klassisen mustat ja valkoiset mäntypuiset kehykset. Tähänkin tauluun sopisi mainiosti myös tammen väriset kehykset. Tämä kaunis ja mielikuvituksellinen juliste kuvaa rakastavaa paria kävelemässä vaaleanpunaisen ja punaisen eri sävyjen väristen kukkien täyttämällä niityllä. Parin surrealistisen pitkät jalat antavat julisteelle mielenkiintoisen näkökulman. Motiivin on maalannut taiteilija Catrin Welz-Stein, joka tunnetaan surrealistisesta ja tunteellisesta taiteestaan, joka kutsuu kauniiseen fantasiamaailmaan. Ihastuin tähän julisteeseen heti ensisilmäyksellä. Julisteessa on todella harmooniset värit ja siinä oleva sadunomaisuus kiehtoo minua.

Kahvin suurkuluttajina toiseksi ruokailuhuoneen tauluksi huoneen vastakkaiselle puolelle valikoitui vintagesarjan Coffee juliste. Pidän julisteen värimaailmasta ja tyylistä. Mustat puukehykset vielä viimeistelivät kokonaisuuden. Aiheensa puolesta se sopi mainiosti juuri tuonne ruokailuhuoneeseen. Katselin julistevalikoimasta toinen toistaan kauniimpia kukkajulisteita aina uudestaan ja uudestaan. Vaikka julisteet olivat todella kauniita, eivät ne mielestäni sopineet meidän kotiin. Niinpä valitsin olohuoneeseen myös mustavalkoisen valokuvataidejulisteen. Mustavalkoiset kuvat miellyttävät minua erityisen paljon ja mielestäni ne ovat myös tyylikkäitä. Kuvat eivät anna oikeutta tälle hurmaavan retrolle valokuvataidejulisteelle, jossa kaksi vintage nyrkkeilyhansikasta roikkuu seinällä. Mustilla metallikehyksillä kehystetty taulu on nyt olohuoneemme katseen vangitsija, johon oma katseeni siirtyy kerta toisensa jälkeen. Taulu vaan on niin hieno.

Poster Store on ruotsalaisten veljesten Oscar ja Tobias Renlundin vuonna 2014 perustama yritys. Yrityksen liiketoiminnan liikkeellepanevana voimana on halu luoda paikka täynnä inspiraatiota. "Kotisi pitäisi olla keidas, joka antaa sinulle inspiraatiota ja energiaa - haluamme olla auttamassa ihmisiä luomaan juuri näin"; sanoo yrityksen toinen perustaja Oscar Renlund. Yritys tarjoaa meille sisustuksesta kiinnostuneille kuluttajille laadukkaita julisteita ja kehyksiä eri tyyleissä. Yrityksen omat suunnittelijat tekevät yhteistyötä tunnettujen taiteilijoiden kanssa ja näin avaavat ovet upeiden taideteosten maailmaan. Ympäristö on tärkeä Poster Storelle. Julisteet ovat painettu paperille, jolla on vastuullisen metsäalan FSC-ympäristömerkki.

Poster Store tarjoaa nyt kaikille blogini lukijoille -30% alennuksen julisteista ( ei koske Selection osion julisteita, kehyksiä eikä tätä tarjousta voi yhdistää jo alennettujen tuotteiden kanssa) alennuskoodilla HELMIA30. Alennus on voimassa 21.5 saakka.

Pakkasaamun kauneutta ja syysloma kuulumisia

Syksy on edennyt hurjaa vauhtia. Yöt ovat viilenneet, lämpötila on hiipinyt pakkasen puolelle ja olemme saaneet nähdä jo ensimmäiset lumihiutaleetkin. Ensi viikolla käännämme kalenterista jälleen uuden lehden. Marraskuu alkaa ja ajatukset alkavat pikku hiljaa kääntyä kohti joulua. 

Olen ollut tämän viikon syyslomalla. Työharjoitteluni päättyi juuri sopivasti syyslomaan ja harjoittelun arviointikin hoidettiin samantien pois alta. Olen siis saanut viettää ihan oikeasti lomaa, kun ei ole tarvinut ajatella opiskeluja ja on vain saanut keskittyä kaikkiin omiin juttuihin ja lepäämiseen. Tämä tuntuu hurjan hyvältä, koska olen aiemmin ollut töissä kaikki lomani, mitä minulla on ollut opiskelujeni aikana. En sano, etteikö raha olisi ollut tarpeen nytkin, mutta kaikkea ei vaan voi mitata rahassa. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.

Olen viettänyt aikaa äidin kanssa, tavannut erästä ystävääni pitkästä aikaa, leiponut, neulonut, katsellut leffoja, polttanut ison kasan tuikkuja, viettänyt päivän lastenlasteni kanssa, ollut hieronnassa ja askarrellut. Mies on ollut reissutöissä, joten olen oikeasti voinut vain keskittyä itseeni. Nautin suunnattomasti omasta ajastani, vaikka aina onkin mukavaa, kun mies palaa kotiin reissuiltaan. Tänään menemme miehen kanssa pitkästä aikaa leffaan. Mukavaa vaihtelua sekin.

Postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa, kun oli ensimmäiset yöpakkaset. Kävelin silloin eräänä aamuna läheiselle joelle kuvaamaan luonnon kauneutta, joka oli sanoin kuvaamaton. Joen yläpuolella leijaileva sumu tekee maisemasta jotenkin niin mystisen. En varmasti koskaan kyllästy näihin maisemiin ♥

Miten sinun syksysi on mennyt? Oletko ollut lomalla vai ahertanut hiki hatussa töissä? Joko joulu alkaa hiipiä sinun ajatuksiisi?

Juhlan aika

Eilen monissa kodeissa juhlittiin koulun päättäjäisiä, ammattiin valmistuneita ja tuoreita ylioppilaita. Hurjasti onnea teille kaikille. Olette jokainen juhlanne ansainneet. Meillä juhlia oli siis tuplasti, kun oma tyttäreni valmistui koulutetuksi hierojaksi ja miehen tytär pääsi ylioppilaaksi. Aluksi keväällä meinasi iskeä paniikki, miten juhlakuviot hoidetaan, mutta rauhallisen mietinnän ja järkevän ajattelun tuloksena päätimme jakautua omiemme juhliin. Tyttäreni asuu lahdessa ja minä meninkin sinne jo torstaina auttelemaan juhlavalmisteluissa. Olin ensimmäistä kertaa tyttären luona yökylässä, mutta niin mukavaa oli, että ei ollut kyllä viimeinen kerta. Torstaina pääsin osallistumaan myös lastenlasteni päiväkodin kevätjuhlaan. Ihana juhla, jossa ei kyyneliltä vältytty. Vanhempi lapsista siirtyy syksyllä eskariin ja nuorempi siirtyy isompien eli senioreiden ryhmään. Miten nämä vuodet voivatkaan kulua näin vauhdilla. Lapsenlapseni ovat siis Lahden englanninkielisessä leikkikoulussa, joten kevätjuhlan lopussa oli juhlallinen Seniors Graduation.

Tasan kymmenen vuotta sitten juhlimme esikoistyttäreni ylioppilasjuhlia. Päädyimme perjantai-iltana katselemaan valokuvia noista juhlista. Ihanaa, kun otetaan valokuvia. Oli nimittäin ihanaa katsella valokuvia ja muistella noita juhlia ja niiden valmisteluja ja miten paljon lapset ovat kasvaneet. Tämän kymmenen vuoden aikana tyttäreni on valmistunut kolmeen ammattiin. Ensin restonomiksi ammattikorkeakoulusta, sitten baarimestariksi ja nyt koulutetuksi hierojaksi. En voi kuin nostaa hattua tyttärelleni, joka on jaksanut ja ennenkaikkea halunnut kouluttaa itseään näiden vuosien aikana. Koulutus ei mene koskaan hukkaan. Äitinä olen tietenkin todella ylpeä tyttäreni suorituksista. Lisäarvoa kaikelle opiskelulle tuo se, että hän on suurimmaksi osaksi tehnyt tämän kaiken työn ja perheen ohella. Meillä oli siis todellakin eilen aihetta juhlaan.

Juhlat pidettiin siis tyttäreni omassa kodissa. Juhliin oli kutsuttu vain ne kaikista rakkaimmat ja lähimmät sukulaiset ja ystävät. Muutamia peruuntumisia tuli ihan viime hetkillä sairastumisien vuoksi, mutta niille ei koskaan voi mitään. Väkimäärällä ei kuitenkaan ole juhlissa merkitystä, vaan tärkeintä on tunnelma. Näissä juhlissa tunnelma oli aito ja vapautunut. Ei mitään turhaa pönötystä, vaan mukavaa yhdessä oloa ja seurustelua kahvikupposen äärellä. Tässäkin kohdassa laatu korvaa määrän. 

Juhlat on nyt juhlittu ja edessä on työntäyteinen arki. Minulla alkaa huomenna kesätyöt, joita kestääkin aina koulun alkuun asti eli elokuun viimeiselle viikolle. Lomat on siis pidetty, mutta kuten aiemmassakin postauksessani jo sanoin kesä on meillä kaikilla ja myös minä aion nauttia siitä töistä huolimatta. Rennolla otteella ja hyvällä fiiliksellä kesästä voi nauttia kesätöistä huolimatta. Miten teidän viikonloppunne on mennyt? Oliko teillä itsellä juhlia vai kävittekö muiden juhlissa? Ihanaa sunnuntaita kaikille ja oikein mukavaa alkanutta kesäkuuta ♥

10 kuvaa häistä

Päivälleen viisi vuotta sitten oli minun prinsessapäiväni. Päivä, jolloin hiuksiini suihkutettiin kimalletta ja luomille laitettiin lilaa. Päivä, jolloin sain pukeutua kauniiseen, pitkään pukuun ja liihotella se päällä koko pitkän päivän myöhään yöhön. Tuona päivänä teemana oli rakkaus ja vierellä ihminen, jonka kanssa halusin elää onnellisena koko loppuelämäni.

Tänään, viisi vuotta myöhemmin, tuo sama ihminen kulkee edelleenkin rinnallani ja tiedän, että hän on tullut jäädäkseen. Hän pysyy rinnallani eikä lähde pois. Paljon mahtuu ylä- ja alamäkeä viiteenkin vuoteen, mutta sitähän se elämä juuri on. Muistan aina appeni sanat tuolta päivältä, kun hän puhui meille, juuri avioliittomme siunanneille. "Rakasta häntä eniten silloin, kun hän vähiten sitä ansaitsee". Viisaita sanoja.

Päivälleen viisi vuotta sitten kaksi vuotta kestänyt avioliittomme siunattiin ja minä sain astella pitkin kirkon käytävää alttarille sanomaan tahdon. Tuona päivänä sain viettää ihan oikeat häät, joista olin aina haaveillut. Tuo päivä oli minun, mieheni ja rakkauden päivä ♥

Kuvat: Jukka Rasimus

Kuvamuistoja

Haasteet on aina välillä ihan hauskoja, mutta tämä Lauran Mamma rimpuilee-blogista lähtenyt haaste on ihan huippu. Tässä haasteessa pitää siis paljastaa kaikki viimeisen kymmenen vuoden facebook-profiilikuvat. Ha haa, aikamoinen haaste varsinkin tälläiselle ihmiselle kuin minä, joka ei ainakaan omasta mielestään onnistu ikinä missään valokuvissa, mutta rohkea rokan syö ja niin nappasin haasteen mukaani.

Ensimmäinen facebookin profiilikuvani on maaliskuulta 2008. Ihan ei siis päästä kymmenen vuoden päähän, mutta tästä kaikki lähti alkuun. Muistan hyvin tuon ajan ja sen kuinka vaikeaa oman kuvan laittaminen julkisesti nähtäville oli. Vaikeaa ensinnäkin siksi, ettei minusta ollut valokuvia ja toiseksi olin hyvin itsekriittinen oman ulkonäköni suhteen. Näin yhdeksän vuoden jälkeen voin vain todeta, että ollappa vielä nuori ja nätti.

Seuraavan syksyn aikana rohkaistuin vaihtelemaan omaa profiilikuvaani suht tiuhaan. Sain silloin ilmeisesti itselleni jonkinlaisen kameran. Ylärivin vasemman puoleinen kuva on siskoni ottama kuva, kun hän vei minut Helsingissä Boathouseen syömään rapuja. Oli muuten ensimmäinen kerta eläissäni, kun söin rapuja ja varmasti siksi tuollainen ilme siis minulla, ei ravulla. Ylärivin oikean puoleinen kuva on sen sijaan hauska yhteiskuva keskimmäisen tyttäreni kanssa. Muistaakseni yritin aluksi ottaa yksityiskuvaa, mutta joku halusi välttämättä mukaan kuvaan. Alarivissä sitten pari elämäni ensimmäistä selfietä tai jotain sen suuntaista ainakin.

Seuraavan kuvakollaasin kuvat ajoittuvat ajalle huhtukuu 2009-maaliskuu 2010. Tuo oli sitä ero- , sinkku- ja yh-äiti aikaa tuo. Ylärivin vasemmassa kuvassa yritän epätoivoisesti poseerata kameralle. Lopputuloksen näkee kaikki. Oikean puoleinen kuva on otettu Anttolanhovissa, jossa olin Aslak-kuntoutuksessa. Siellä laitoin ajatuksia järjestykseen ja eroprosessi lähti käyntiin. Alarivin vasemman puoleinen kuva on vaan joku ihme virnistyskuva jälleen kerran ja vieläpä erittäin huonolaatuinen sellainen. Oikeanpuoleisessa kuvassa poseeraan silloisen hankipallojoukkueemme peliasussa.

Sitten seuraavana onkin se samainen kuva, joka minulla oli vuonna 2010 profiilikuvana Match.comissa. Tällä kuvalla nappasin sitten itselleni nykyisen mieheni. Silmät olivat kuulema se, mihin hän oli ensimmäisenä kiinnittänyt huomiota.

Seuraavissa profiilikuvissa elän varmasti elämäni onnellisinta aikaa tai ainakin katselin maailmaa todella vaaleanpunaisten lasien läpi. Laitettiin nykyisen mieheni kanssa kimpsut yhteen ja siitä se yhteiselo sitten lähti aikamoisella rytinällä käyntiin. Alarivin vasemman puoleisessa kuvassa olen Kuopiossa juhannuksena 2011. Oikeanpuoleinen kuva on myös samalta vuodelta mutta tammikuulta. Tässä kuvassa olen maistraatissa ja nimettömääni on juuri pujotettu vihkisormus ♥

Nämä mun kollaasien kuvat ei nyt ihan ole lookisessa järjestyksessä, mutta antakaa anteeksi. Näistä seuraavista kuvista oikeanpuolinen on heinäkuulta 2011 ja vasemmanpuoleinen tammikuulta 2012. Kuvista on selkeästi nähtävissä, että mamman posket ovat alkaneet pyöristyä, kun pääsi kunnon kokkimiehen lihapatojen ääreen. Molemmat kuvat on otettu kotoa.

Seuraava kuva on miehen tytön auton takapenkiltä nappaama kuva, kun olimme tulossa kotiin joltain perheen yhteiseltä reissulta ja itse olin auton ratissa. Minusta aika kiva kuvakulma.

Nyt ollaan päästy vuoteen 2012 ja eletään tosi helteistä kesää. Kuva on otettu miehen serkun häistä, jossa saimme olla vieraana. Seuraavana päivänä meillä olikin sitten ensimmäisen lapsenlapseni ristiäiset. Aikaa tästä on siis melkolailla viisi vuotta.

Tämä kuva on sitten helmikuulta 2013, jolloin avioliittomme siunattiin nykyisen kotikuntamme kirkossa. Jännittävä kirkko-osuus on tässä takana ja mies yrittää epätoivoisesti saada tuota puuhkaa minun hartioille kirkon rappusilla ♥

Monet naiset laihduttavat ennen häitään, mutta minä laihdutin niiden jälkeen. Kuvissa näkyy jo vähän tuloksiakin. Vasemmanpuoleisesta kuvasta tykkään ihan hurjasti ja voin rehellisesti sanoa, että nyt harmittaa ihan hurjasti, kun kaikki laihduttamani kilot ovat tulleet korkojen kanssa takaisin. Oikeanpuoleisessa kuvassa olen arvaten tullut juuri kampaajalta ja pitihän se kuva tietenkin ottaa uudesta hiuslookista.

Seuraavan kollaasin kuvat ajoittuvat helmikkuulle 2015 - kesäkuulle 2016. Näistä kuvista on selkeästi nähtävissä, että se oma tyyli on vielä hakusessa. Ylärivin vasen kuva on tytön ottama kuva meidän pihalta. Yritettiin ottaa samalla kertaa myös joitain asukuvia ja niitä julkaisinkin muutamia blogissani täällä. Oikeanpuoleisessa kuvassa olen ollut Zizzissä stailauksessa ja kuva sieltä. Alarivin vasemmanpuoleinen kuva on elokuulta 2015. Ekan kerran leikkautin kampaajallani sivusiilin ja sitä tässä kuvassa olen yrittänyt kuvata. Oikeanpuoleinen kuva on viime keväältä koulujen päätöspäivältä, kun olemme lähdössä hoitopoikani ylioppilasjuhliin. Miten ihmeessä mun hoitolapset on jo ylioppilaita? Uskomatonta.

Toiseksi viimeinen profiilikuva on viime elokuulta (2016) ja ihka aito selfie. Oikeanpuoleinen kuva on tammikuulta, kun annoin sen aidon persoonallisuuteni tulla reilusti esille ja kampaajani leikkasi minulle irokeesin eli kummatkin sivut ja niska ajettiin kuusi millisellä terällä lyhyeksi ja päälliosa on pidempi. Tällä mennään edelleen :))

Tässä minun koosteeni facebookin kuvahaasteeseen. Ihan kiva oli tehdä tätä ja mielelläni tulen katsomaan myös sinun kuvamuistojasi, jos päätät napata haasteen mukaasi.