Päivälleen viisi vuotta sitten oli minun prinsessapäiväni. Päivä, jolloin hiuksiini suihkutettiin kimalletta ja luomille laitettiin lilaa. Päivä, jolloin sain pukeutua kauniiseen, pitkään pukuun ja liihotella se päällä koko pitkän päivän myöhään yöhön. Tuona päivänä teemana oli rakkaus ja vierellä ihminen, jonka kanssa halusin elää onnellisena koko loppuelämäni.

Tänään, viisi vuotta myöhemmin, tuo sama ihminen kulkee edelleenkin rinnallani ja tiedän, että hän on tullut jäädäkseen. Hän pysyy rinnallani eikä lähde pois. Paljon mahtuu ylä- ja alamäkeä viiteenkin vuoteen, mutta sitähän se elämä juuri on. Muistan aina appeni sanat tuolta päivältä, kun hän puhui meille, juuri avioliittomme siunanneille. "Rakasta häntä eniten silloin, kun hän vähiten sitä ansaitsee". Viisaita sanoja.

Päivälleen viisi vuotta sitten kaksi vuotta kestänyt avioliittomme siunattiin ja minä sain astella pitkin kirkon käytävää alttarille sanomaan tahdon. Tuona päivänä sain viettää ihan oikeat häät, joista olin aina haaveillut. Tuo päivä oli minun, mieheni ja rakkauden päivä ♥

Kuvat: Jukka Rasimus

Vuosipäivä

Maanantaina tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun vietin yhden elämäni tärkeimmistä ja ihanimmista päivistä. Tuolloin vietimme Mieheni ja minun hääjuhlaa yhdessä lasten ja kaikkien meille tärkeiden ja rakkaiden läheistemme kanssa. Naimisiin olimme menneet jo kaksi vuotta aikaisemmin maistraatissa, mutta 09.02.2013, avioliittomme vielä siunattiin kotipaikkakuntamme kirkossa.

 

 

 

 

 

Vaikka olemme molemmat olleet aiemminkin naimisissa, minulle oli erityisen tärkeää, että avioliittomme siunattiin kirkossa. En nimittäin koskaan aiemmin ole kävellyt kirkon käytävää alttarille. Nyt olen kokenut senkin ja ihanaahan se oli. Pystyin jopa kävelemään alttarille rauhallisesti ja jännittämättä. Hääjuhlaa vietimme ihan tässä kotimme lähellä Kartano Koskenrannassa. Ihana ja kauniisti remontoitu paikka ja juuri sopivan kokoinen noin 70:lle häävieraallemme.

 

 

 

 



 

Kartanolla oli aivan mielettömän hyvät ruoat. Hääkakkumme halusin tehdä itse.

 

 

 

 

 

Häämme olivat juuri sellaiset kuin itse halusimmekin...meidännäköisemme. Niinkuin puheeni lopussa sanoin/toivoin päivästä muodostui ikimuistoinen, jota on mukava muistella vielä vuosienkin päästä.

 

 

Kuvat: Jukka Rasimus