Katselin juuri seitsemän uutisia ja ensi yöksi luvattiin runsasta lumisadetta valtaosaan Suomea. Nähtäväksi jää yltääkö tuo lumisadealue tänne Kaakonkulmille asti. Viime sunnuntaina saimme kuitenkin mekin täällä jo ohuen lumipeitteen, kun iltapäivällä satoi ensilumi. Maisema muuttui heti valoisammaksi ja niin kauniiksi. Lumiset puut olivat kuin joulukorteista.

Syksy on siis kääntynyt kohti talvea ja ainakin täällä meillä tien päällä on ollut todella talviset olosuhteet. Onneksi mies vaihtoi autoon juurikin sunnuntaina talvirenkaat, joten voin hyvillä mielin ja turvallisesti ajella töihin. Täytyy vain toivoa, ettei tule vastaan ketään, jolla on vielä autossaan kesärenkaat, koska niiden kanssa ajaminen voi olla kyllä tosi arveluttavaa ja vaarallistakin. Nyt siis viimeistään pitäisi vaihtaa ne talvirenkaat alle.

Viikonloppuna siirryttiin myös virallisesti talviaikaan, kun kelloja siirrettiin talviaikaan eli tunti kesää kohden. Jokohan tämä oli se viimeinen kerta, kun näin tehtiin vai onko asiasta vielä tullut lopullista päätöstä? Vaikka sunnuntaiaamuna sai nukkua tunnin pidempään, olen ollut tällä viikolla poikkeuksellisen väsynyt. En tiedä johtuuko kellojen siirtämisestä vai onko töissä nyt vaan ollut astetta rankempaa. 

Lumen tulon myötä mieli alkaa väkisinkin kääntyä kohti joulua, johon ei ole enää kahta kuukauttakaan. Viime maanantai-iltana emännöin Perfect Home sisustuskutsut. Perfect Homella on myös tosi ihania joulukoristeita ja kynttiläsomisteita, joilla loihtii helposti ihanan joulutunnelman kotiin. Parasta kutsuissa on aina kuitenkin ystävien tapaaminen ja yhdessä vietetty aika. Mukavaa oli tälläkin kertaa viettää iltaa yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa. 

Mites teillä, joko teillä on autossa talvirenkaat? Vaikuttiko kellojen siirtäminen uniisi ja jaksamiseesi? Onko teille jo satanut ensilumi ja onko se aikaansaanut jouluisen mielen?

Syksyn kauneus sekä harvinainen viikkovapaa

Ajellessani viikolla eräänä iltapäivänä töiden jälkeen äitini luo, havahduin huomaamaan, kuinka kaunis syksy meillä tänä vuonna on. Lehtipuut loistivat kauniissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä, taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Minusta on ihanaa, että meillä on neljä vuodenaikaa ja rakastan jokaista varmasti omalla tavallaan, mutta syksy on kyllä yksi lempivuodenajoistani.

Minua ei ole ahdistanut eikä haitannut lainkaan pimenevät illat. Minusta on ollut ihanaa tunnelmoida kynttilöiden valossa, viritellä valosarjoja kotiin ja nauttia niiden luomasta kauniista tunnelmasta. Itse en henkilökohtaisesti jaksa "vihastua" pimeydestä ja harmaudesta, koska se kuuluu tähän vuodenaikaan eikä sille voi minkään. Elämässä on varmasti suurempiakin huolen ja murheen aiheita kuin pimeä syksy. Yritän siis löytää meneillään olevasta vuodenajastakin aina ne parhaat ja positiiviset puolet. Silloin itsekin vaan voi paremmin ja jaksaa enemmän. 

Tällä viikolla minulla on viikonloppukin töitä eli olen tänäänkin kohta lähdössä töihin. Tästä johtuen minulla oli viikolla yksi vapaapäivä. Viikkovapaat ovat itselleni harvinaisia, koska työviikonloppuja on itselläni vain joka kolmas viikonloppu eli noin kerran kuussa. Viikkovapaat ovat minusta kivoja, koska silloin minulla on aikaa vain itselleni eikä tarvitse miettiä miehen tekemisiä tai mitä tekisimme yhdessä tai muuta. Viikkovapaalla voi tehdä juuri niitä asioita, mistä pidän ja mitä haluan, potematta huonoa omaatuntoa siitä, etten vietä aikaa yhdessä miehen kanssa. Viikkovapaillani jään hurjan helposti vain kotiin neulomaan ja ylipäätään lepäilemään. Nautin yksin kotona olosta ja kiireettömyydestä. Tällä viikolla en kuitenkaan jäänyt kotiin, vaan käänsin auton nokan aamulla kohti Lahtea ja huristelin esikoistyttäreni luokse. 

Kun alkaa oikein tarkasti ajattelemaan, niin tapaamme ja näemme esikoiseni kanssa tosi harvoin. Viestittelemme ja vaihdamme kyllä kuulumisia epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta tapaamme ja näemme toisiamme aika harvoin. Olen tosi huono kyselemään ylipäätään kenenkään läheisen, sukulaisen tai ystävän, kuulumisia ja jotkut ovatkin pitäneet minua sen vuoksi aika sydämettömänä ihmisenä. Sitä en mielestäni kuitenkaan ole, koska kukaan ei näe pääni sisälle ja tiedä, mitä siellä ajattelen ja tunnen. Tässä kohtaa olen myös ajatellut joidenkin ihmisten kohdalla niin, että miksi minun pitäisi aina olla se, joka kyselee kuulumisia. Ihan yhtälailla minultakin voisi kysellä niitä vai mitä? Vai olenko sydämetön ja itsekäs äiti, kun en kysele lasteni kuulumisia lakkaamatta?

Olen halunnut antaa lapsilleni ja heidän perheilleen rauhan elää omaa elämäänsä enkä ole koskaan halunnut puuttua heidän tekemisiinsä. Vastaan ja kerron oman mielipiteeni, jos sitä kysytään, mutta muuten olen hiljaa. He ovat oma tiiminsä, joka tekee omat päätöksensä heidän elämänsä suhteen ja toimivat ja elävät niiden mukaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi kiinnostunut heidän elämästään tai lastenlasteni elämästä. Tottakai olen, he kaikki ovat minulle todella tärkeitä ja rakkaita, mutta en halua olla äiti, anoppi tai mummo, joka on kokoajan sanomassa, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia tai puuttumassa asioihin, jotka eivät minulle kuulu. Jokainen perhe tekee omat päätöksenä ja luo oman tapansa elää sekä vastaa siitä ja sen seurauksista. Niin minäkin olen saanut tehdä omassa elämässäni. 

Tyttäreni tarjosi minulle lounaan Lahden Kauppahallissa, jossa en muuten ole kai koskaan aiemmin käynytkään. Siellä tyttäreni ystävä pitää kahvio Sivuraidetta, josta saa myös lounasta. Tarjolla on  mm. keittolounasta ja erilaisia salaattikulhoja. Me valitsimme molemmat tyttäreni suosikin lohibowlin. Täytyy kyllä sanoa, että oli hyvä lounas ja ennenkaikkea hyvää seuraa. Meillä oli tosi kiva päivä yhdessä ilman sen suurempia tekemisiä. Välillä rento hengailu ja yhdessäolo on ihan parasta. Päivän kruunasi tietenkin lastenlasten tapaaminen iltapäivällä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kevään odotusta

Kuten olen monesti aiemminkin täällä blogissani kertonut, kevät on yksi suosikkivuodenajoistani. Minusta on ihanaa, kun auringon säteet alkavat lämmittää ja luonto alkaa pikku hiljaa heräämään taas eloon. Lumien vielä ollessa maassa, mutta auringon paistaessa jo lämpimästi terassille, on ihan pakko juoda jo iltapäivisin terassikahvit, jos se vaan suinkin on mahdollista. Samalla voi vetää keuhkot täyteen ihanan raikasta ilmaa ja silloin  tuntuu kuin itsekin heräisi jälleen eloon. 

Tänään on maaliskuun ensimmäinen päivä ja tähän aikaa vuodesta tulee joka vuosi ajateltua ja surkuteltua, että pihalla olevat lumipenkat eivät sula koskaan. Kun vesi alkaa tippua räystäästä ja talitintit laulavat puissa, ei enää meinaa malttaa millään, vaan haluaisi, että kaikki lumet olisivat jo poissa ja nurmikko alkaisi vihertää. Samaan aikaan joka vuosi innostun ihan hurjasti kaikesta mahdollisesta, mikä liittyy pihaan ja puutarhaan. Haaveilen monista asioista ja suunnittelen suuria, vaikka tiedän tasan tarkkaan, etten ole mikään kovinkaan taitava puutarhuri. En tiedä täysikuun vaikutuksesta taimien kylvöön enkä oikein paljon mistään muustakaan. 

Mutta minä rakastan sitä hetkeä, kun lumet ovat poissa, piha on kuivunut ja pääsen kuopsuttelemaan syksyllä maahan tippuneita lehtiä. Minusta ihaninta tässä hommassa on se, kun näkee heti työnsä tuloksen ja sen, kuinka paljon kauniimmaksi piha muuttuu haravoinnin ansiosta. Kun nyt suljen silmäni, voin melkeinpä tuntea, kuinka auringon säteet lämmittävät poskiani. Oi, ihana kevät, tule jo!

Joka kevät siinä lopulta käy kuitenkin sitten niin, että yks'kaks huomaa, kuinka puissa alkaa vihertää ja koivut ovat jo hiirenkorvalla. Tuo vaihe ei kestä kauaa ja sen vaiheen jälkeen tuntuu, että kevät etenee räjähdysmäisen nopeasti. Pian tuomet ja omenapuut puhkeavat kukkaan ja sitä kauneutta voisin katsellakin sitten ihan lopputtomiin. En ehkä tiedä mitään niin kaunista kuin kukkiva omenapuu. 

Sitten tuleekin se vaihe, kun alan haalia pihalle kesäkukkia. Meillä ei juurikaan ole pihalla perennapenkkejä, joten ostan sitten joka vuosi ruukkuihin ja amppeleihin erilaisia kesäkukkia. Perennat olisivat siitä kivempia, että niitä ei tarvitsisi joka vuosi ostaa uusia ja siten ne tulisivat kyllä pitemmässä juoksussa edullisimmiksi. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, etten osaa hoitaa mitään perennoja, mutta ilmeisesti ne ovat kuitenkin loppujen lopuksi aika helppohoitoisia. Mutta sitten tullaan siihen, että pitäisihän niille olla joku asianmukainen paikka, missä ne ovat ja nyt ollaankin sitten jo ongelmissa. No, ehkäpä tässäkin asiassa pitäisi vaan olla rohkeampi ja yrittää ehkäpä vähän hullunrohkeasti saada jonkinlainen kukkapenkki aikaan. Pitää miettiä.

Kohta puutarhamyymälät kuitenkin avaavat jo ovensa ja ainakin pelargonioita aion ostaa jo heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Viime talvena en onnistunut talvettamaan yhtään pelargoniaa, mutta ei minulla niitä onneksi montaa ollutkaan enkä anna tämän lannistaa minua. Aluksi aioin pitää pelargonioita tuossa kuistilla lipaston päällä ja sitten myöhemmin keväällä vien niitä tuonne kesähuoneeseen ja terassille. Kuinkahan paljon saankaan taas menemään rahaa noihin kesäkukkiin? En taida edes viitsiä laskea.

Mites siellä, joko odotat kovasti kevättä vai vieläkö haluat pitää kiinni talvesta? Oletko puutarhaihmisiä? Kasvatatko taimia vai ostatko valmiit taimet? Tekisikö jo mieli painaa sormet multaan?

Paukkupakkasia ja lintujen pihabongausta

Viikonlopun aikana pakkanen kiristyy koko maassa ja alkuviikoksi on ennustettu Lapin ja Kainuun selkeille alueille jopa -35-40 astetta. Pakkanen on kovaa koko maassa ja tuolloin jos koskaan tarvitsee ylle kunnon kerrospukeutumista lämmön haihtumista estämään. Nilkat paljaina ei pärjää vetreinkään nuori. Lämpöä ja apua pakkasesta selviytymiseen tarvitsevat myös monet suomessa talvehtivat linnut.

Suomen talvessa sinnittelee noin 70 pesimälajia. Vaikka kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää heikentävät lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia, talvehtiminen pesimäseuduilla voi kuitenkin olla linnuille turvallisempaa kuin raskaalle ja vaaralliselle muuttomatkalle lähteminen. Ihmisen tarjoama talviruokinta auttaa monen talvehtivan linnun selviytymisessä kevääseen. Paljon energiaa sisältävä ruoka auttaa lintuja kestämään koviakin pakkasia. Esimerkiksi sinitiainen joutuu tankkaamaan moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selvitäkseen hengissä pakkasyön yli. Lintuja voi auttaa ruokkimalla niitä talvella. Samalla lintuja pääsee tarkkailemaan helposti ja pihalle saa mukavaa vipinää. Ruokinta on paitsi hauska harrastus, myös lintujen kannalta tärkeää. 

Kuva Pixabay

Sopiva aika lintujen ruokinnan aloittamiselle on syksyllä, kun maa jäätyy tai peittyy lumeen. Sinitiaisen ja mustarastaan ilmaantuminen pihapiiriin kertoo usein siitä, että ravinto alkaa olla luonnossa vähissä. Tärkein asia lintujen ruokinnassa on se, että jos sen aloittaa, sitä pitää jatkaa yhtäjaksoisesti aina siihen asti, kunnes keväällä maa on paljas ja sula. Satunnaisesta ruokinnasta ei ole linnuille kuin hetkellistä apua. Varsinkin harvaanasutuilla alueilla yhteen ruokintapaikkaan tottuneet linnut eivät ehkä löydä tarpeeksi nopeasti uutta ruokintapaikkaa, ja ne saattavat jopa menehtyä, jos ravinto loppuu kovien pakkasten aikaan.

Mitä linnuille voi sitten antaa ravinnoksi? Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät ja tali. Kauraa, hirssiä, hamppua, rypsiä ja pellavaakin voi kokeilla. Pähkinät ovat suurta herkkua useille linnuille, mutta jos pähkinää ei ole tarjolla pieneksi murskattuna, jää se kokonaisena monelta lajilta syömättä.  Pähkinät voi murskata tehosekoittimessa ja siivilöidä hienontamisen yhteydessä syntynyt maapähkinäjauho erilleen. Jauhoa ei kuitenkaan pitäisi linnuille syöttää, koska se kostuu hyvin helposti, ja vettynyt ruoka on huonoa ravintoa linnuille. Murskaus käy hyvin myös esimerkiksi liha- tai perunanuijalla. 

Kuva Pixabay

Koska linnut säikähtävät helposti, olisi ruokintapaikka hyvä sijoittaa riittävän kauas rakennuksista. Ruokintapaikan lähellä olisi hyvä olla tuuheita havupuita, pensaita tai pensasaitaa, jotka antavat linnuille suojaa. Ruokintapaikalle olisi hyvä laittaa useampikin ruokintapiste, koska se vähentää lintujen välistä kilpailua. Hyvällä ruokintapaikalla voi olla esimerkiksi muutama ruokinta-automaatti, jotka on sijoitettu riittävän kauas toisistaan, talipallo- ja rasvapötkötelineitä sekä muutama pieni roikkuva ruokinta-automaatti, jotka voi helposti sijoitettaa esimerkiksi pensasaidan sisään. 

Meidän lintujen ruokintapaikalla on ihan perinteinen lintulauta ja tuollainen roikkuva talipallopötkö. Perinteinen lintulauta ei ole linnuille paras mahdollinen, koska linnut saattavat siinä vieraillessaan ulostaa siemenien joukkoon. Tämä lisää erilaisten tautien, kuten salmonellan, lisääntymistä. Parempi vaihtoehto olisi ruokinta-automaatti, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin ruoan kulutuksen mukaan. Suuren automaatin etuina on myös se, että niiden suurta säiliötä ei tarvitse täyttää niin usein, vaan ruokaa riittää linnuille pidemmäksi aikaa. Meillä lintuja riittää lintulaudalla, joten taidankin heti seuraavalla kauppareissulla ostaa toisen lintulaudan, jossa on tuo säiliö noille siemenille. Talipalloja pitää myös ostaa lisää. 

Kuva Pixabay

Tänä viikonloppuna järjestetään kaikille luonnosta kiinnostuneille Suomen suurin lintutapahtuma, BirdLife Pihabongaus. Tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja esimerkiksi omalla pihalla. Pihabongauksen tavoitteena on innostaa tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja sekä kiinnostumaan lähiluonnosta. Osallistuakseen Pihabongaukseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole olennaista. Tärkeintä on osallistuminen ja havaintojen ilmoittaminen, vaikka havaintona olisi yksi lintu. Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisen linnuston muutoksista. Pihabongaus on järjestetty vuodesta 2006. Tapahtumaan osallistuu vuosittain yli 20 000 ihmistä lähes 15 000 paikassa ympäri maan. Pihabogauksen suojelijana toimii tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio. Tarkemmat tiedot tapahtumasta, osallistumisohjeet sekä päivittyvä tulossivu löytyvät Birdlife Suomen nettisivuilta. 

Pakkasaamun kauneutta ja syysloma kuulumisia

Syksy on edennyt hurjaa vauhtia. Yöt ovat viilenneet, lämpötila on hiipinyt pakkasen puolelle ja olemme saaneet nähdä jo ensimmäiset lumihiutaleetkin. Ensi viikolla käännämme kalenterista jälleen uuden lehden. Marraskuu alkaa ja ajatukset alkavat pikku hiljaa kääntyä kohti joulua. 

Olen ollut tämän viikon syyslomalla. Työharjoitteluni päättyi juuri sopivasti syyslomaan ja harjoittelun arviointikin hoidettiin samantien pois alta. Olen siis saanut viettää ihan oikeasti lomaa, kun ei ole tarvinut ajatella opiskeluja ja on vain saanut keskittyä kaikkiin omiin juttuihin ja lepäämiseen. Tämä tuntuu hurjan hyvältä, koska olen aiemmin ollut töissä kaikki lomani, mitä minulla on ollut opiskelujeni aikana. En sano, etteikö raha olisi ollut tarpeen nytkin, mutta kaikkea ei vaan voi mitata rahassa. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.

Olen viettänyt aikaa äidin kanssa, tavannut erästä ystävääni pitkästä aikaa, leiponut, neulonut, katsellut leffoja, polttanut ison kasan tuikkuja, viettänyt päivän lastenlasteni kanssa, ollut hieronnassa ja askarrellut. Mies on ollut reissutöissä, joten olen oikeasti voinut vain keskittyä itseeni. Nautin suunnattomasti omasta ajastani, vaikka aina onkin mukavaa, kun mies palaa kotiin reissuiltaan. Tänään menemme miehen kanssa pitkästä aikaa leffaan. Mukavaa vaihtelua sekin.

Postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa, kun oli ensimmäiset yöpakkaset. Kävelin silloin eräänä aamuna läheiselle joelle kuvaamaan luonnon kauneutta, joka oli sanoin kuvaamaton. Joen yläpuolella leijaileva sumu tekee maisemasta jotenkin niin mystisen. En varmasti koskaan kyllästy näihin maisemiin ♥

Miten sinun syksysi on mennyt? Oletko ollut lomalla vai ahertanut hiki hatussa töissä? Joko joulu alkaa hiipiä sinun ajatuksiisi?

Syksyinen metsäretki

Saimme viikonloppuna lapsenlapset meille yökylään ja koska sää oli mitä parhain, päätimme lähteä heti lauantaina retkelle läheiselle laavulle. Niinpä pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme matkaan. Otimme tietenkin mukaan myös sienikorit, koska miehenihän on tunnetusti ihan sienifriikki eikä sieniä vaan voi koskaan olla säilöttynä liikaa. Lapsenlapsemme ovat tottuneita liikkumaan luonnossa, joten niin itse retki kuin sienestäminenkin oli heille mieluista puuhaa. 

Laavulle saavuttuamme lapset keksivät heti itselleen tekemistä eikä mennyt aikaakaan, kun heillä oli laavun nurkalla jo leikit pystyssä. Risuja, käpyjä, puun lehtiä ja hyvä leikkikaveri. Siinä kaikki, mitä tarvittiin hyvään leikkiin. Mies teki tulen nuotioon ja pian savu tuoksuikin jo nenässä. Itse voisin vain istua nuotiolla ja tuijottaa tulta. Jotenkin se vaan on niin rauhoittavaa. Se on muuten aivan totta, että metsään mennessä stressi ja pulssi laskevat. Menkää siis ihmiset metsään aina kun vain voitte.

Tällaisen metsäretken yksi tärkeimmistä asioista on tietenkin eväät. Tein kotona meille mukaan kolmioleipiä, joita syötiinkin melkein heti laavulle päästyämme. Myös makkaran paistaminen nuotiolla on ihan huippu juttu. Kunnon hiillosta odotellessa mies kävi lastenlasten kanssa kävelemässä metsässä pienen lenkin ja katsastamassa josko niitä sieniä löytyisi. Nyt taitaa olla suppilovahvero aika ihan parhaimmillaan ja niitähän sinne koriin sitten löytyikin. Mustia torvisieniäkin löytyi, mutta ikävä kyllä muutamana yönä olleet yöpakkaset olivat jo palelluttaneet ne. Mies rakastaa mustia torvisieniä ja oli kyllä vähän harmissaan asiasta. Miehen ja lasten saavuttua takaisin laavulle pääsimme sitten makkaranpaistoon ja kylläpä nuotiomakkara maistuikin hyvälle pitkästä aikaa.

Metsäretkemme oli kaikin puolin onnistunut. Aika kului metsässä kuin siivillä eikä lapsenlapset kertaakaan valittaneet, että olisi tylsää tai ei olisi mitään tekemistä. Nyt on myös otollinen aika kerätä metsästä materiaaleja syysaskarteluja varten. Itse löysin läheltä laavua keloittuneen puun oksan, jonka toin mukanani kotiin. Minulla on ollut jo monta vuotta haaveena saada oksa roikkumaan katosta. Siihen olen ajatellut laittaa valot ja joitain koristeita roikkumaan. Nyt oksa on kuivumassa ja kun se on kuivunut, ajattelin suhauttaa sen spraymaalilla valkoiseksi. En meinaa malttaa odottaa, että pääsen koristelemaan sitä. 

Käytkö sinä usein metsässä? Oletko sienestäjä tyyppiä vai tykkäätkö kulkea metsäpolkuja muutenvain? 

Aurinkokennovaloilla tunnelmaa syksyn pimeneviin iltoihin

                                                                                                           Kaupallinen yhteistyö: Solar Ideas

Tämä syksy on ollut ihan huikean kaunis. Eilen ajellessani työharjoitteluun ihastelin tien varrella olevia oranssiin pukuunsa verhoutuneita lehtipuita. Mitä värien iloittelua. Itse pidän erityisen paljon syksystä ja tämä syksy on juuri ollut oikea unelma syksy. Ilmat ovat olleet aurinkoisia ja erityisen lämpimiä ja luonto on täynnä upeita värejä. Syksy on myös ihanan tunnelmallista aikaa, kun voi pikku hiljaa alkaa viritelemään erilaisia kausivaloja ulos tunnelmaa luomaan. 

Sain Solar Ideasilta testiin Airam Kesä-valosarjoja. Ihastuin heti näiden valosarjojen ulkonäköön ja helppouteen. Pidän valosarjan hehkulappuja jäljittelevästä mallista. Valosarja on 4,8 metriä pitkä ja siinä on 10cm korkeita (halkaisija 6cm) "hehkulamppuja" 20 senttimetrin välein eli yhdellä valosarjalla (20 hehkulamppua) saa jo kivasti tunnelmaa vaikkapa puutarhaan tai terassille. Itse virittelin valosarjan lehmusten lehvistön alle oksalta toiselle. Valosarjan viritteleminen paikoilleen onnistuu helposti, koska valosarja toimii aurinkokennon avulla. Niinpä ei tarvitse vedellä pitkiä sähköjohtoja pihalle eikä miettiä, mihin muuntajan sijoittaa. Laittelee vaan valosarjan haluamalleen paikalle, puihin, terassin kaiteelle, seinälle tai vaikka pensaaseen. Valosarjassa olevat hehkulamput ovat muovia ja sen vuoksi tosi kevyitä. Valosarjassa on tuo ladattava/vaihdettava paristoakku, jossa on takapuolella on/off kytkin. Akun (Ni-Mh) kapasiteetti on 600 mAh (1,2v) Valosarjassa on myös hämäräkytkin, joten se syttyy automaattisesti illan hämärtyessä. Lamppujen värisävy on lämmin valkoinen.

Mitä sinä pidät näistä energiaa säästävistä aurinkokennovaloista? Ovatko ne sinulle entuudestaan tuttuja tai löytyykö sinun puutarhastasi tai terassilta juurikin tämä Airamin Kesä-valosarja?