Kotihiiri pool partyissa ja lähtemisen vaikeus

Kesä on monenlaisten juhlien oikeaa kulta-aikaa. On häitä, rippijuhlia, synttäreitä, grillijuhlia, puutarhajuhlia, paljubileitä ja vaikka mitä. Itse rakastan kaikkia juhlia. Niitä on kiva järjestää ja niissä on kiva olla mukana, mutta miten ihmeessä voi olla kuitenkin niin vaikeaa saada itseään liikkeelle ja lähtemään pois kotoa?!

Minusta on vuosien mittaan tullut oikein kunnon kotihiiri. Vietän suurimman osan vapaa-ajastani kotona ja harvoin käyn oikein missään muualla kuin kaupassa. Viikolla en niinkään edes jaksa lähteä enkä kaipaa mitään menoja, koska kuten edellisessä postauksessani kerroinkin en vaan yksinkertaisesti jaksa. Mutta sitten on vapaapäivät ja viikonloput. Aikaa olisi, mutta kun ei vaan saa itseään liikkeelle ja tarkoitan tällä nyt sitä yksin lähtemistä esimerkiksi ystävän kanssa tai sitten ihan yksin. Hyvin harvassa ovat ne kerrat, kun lähden johonkin yksikseni. Kun viettää paljon aikaa kotona, niin aina vaikeammaksi tulee sitten lähteä sieltä ylipäätään yhtään mihinkään ja kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö mies laskisi minua tai tykkäisi, että käyn jossain. Päinvastoin. Itsellä on vaan joku lukko niin pahasti kiinni tuolla päässä ja ilmeisesti avain hukassa, kun en vaan saa lähdettyä mihinkään.

Osasyynä tähän on varmasti se, että meillä ei yksinkertaisesti ole oikein käytettävissä rahaa mihinkään ylimääräiseen. Tuntuu, että elämme ihan kädestä suuhun ja kaikki rahat, mitä tienaamme töillämme menee laskuihin ja elämisen pakollisiin menoihin. Autotkin tuntuu syövän varoja ihan tolkuttoman paljon. Mutta onhan paljon olemassa myös sellaista tekemistä, mihin ei rahaa juurikaan tarvitse, mutta siitäkin huolimatta sitä vaan jyyrää täällä kotona kaiken aikaa. 

Pari viikkoa sitten sain kutsun ystävältäni eilen illalla pidettyihin pool partyihin. Ihanaa, kun joku jaksaa järjestää juhlia ja miten ihanaa, että myös minulle oli kutsu juhliin laitettu. Mutta siten alkoi se suuri taistelu itseni kanssa, että osallistunko bileisiin vai en. Kyseessä oli siis lauantai-ilta ja tyttöjen bileet. Aloin heti kutsun saatuani pyörittelemään päässäni tekosyitä, miksi en muka voisi osallistua. En ole koskaan aikuisiällä käynyt hirveästi missään tyttöjen kesken ja se ehkä vaikuttaa myös edelleenkin siihen, että lähteminen on niin vaikeaa, vaikka se muuten olisikin mahdollista. En vain ole yksinkertaisesti tottunut tälläiseen. Ihan kuin pelkäisin, ettei mies pärjää kotona yksin tai että jotain kauheaa tapahtuu kotona sillä aikaa. Ihan hulluja ajatuksia varmasti monen mielestä, mutta minulle niin tuttua. 

Eilen sain kuin sainkin lopulta lähdettyä ystäväni luo. Asiaa edesauttoi se, että toinen ystäväni lupasi tulla hakemaan minut ja pääsin juhliin hänen kyydillään. Yhdessä toisen kanssa oli jotenkin helpompi mennä kuin yksin. Ja kuinkas sitten kävikään. Pool partyissa oli oikein mukavaa, viihdyin enkä kertaakaan miettinyt siellä ollessani, että miten kotona menee. Minulla oli oikein mukava ilta, hyvää seuraa ja tarjoilutkin olivat kohdillaan. Suurin osa porukasta siemaili boolia ja muita alkoholipitoisia juomia, mutta minä viihdyin juhlissa hvvin vaikka olinkin ihan mehulinjalla. Käytän nykyisin tosi vähän alkoholia ja siksi tämä valinta, mutta se ei tehnyt juhlista yhtään huonompia. Oikeastaan oli ihanaa huomata, että juhliin voi osallistua myös tällä tavalla.

Löytyykö täältä muita kotihiiriä vai onko kotoa lähteminen sinulle helppoa? Käytkö paljon tyttöjen kesken ulkona vai lähdetkö ulos vain kumppanisi kanssa? Voiko sinun mielestäsi juhliin osallistua ihan mehulinjalla?