Sieniretki

Tänä vuonna olemme saaneet nauttia hyvästä marjasadosta. Metsät ovat olleet pullollaan mustikoita ja puolukoita. Jokainen halukas on saanut täytettä marjavarastoihinsa joko itse poimien tai torilta ostaen. Meillä kyllä syödään marjoja, mutta emme ole mitenkään innokkaita marjanpoimijoita. Tämän lisäksi minua ei edes voi yksin laskea metsään, koska eksyn välittömästi pyörähdettyäni siellä kerran ympäri. Suuntavaistoni on siis todella surkea, mutta se on kyllä ihan sukuvika :))

Näin loppusyksystä meiltä lähdetään kuitenkin korin kanssa metsään, jos ei ihan päivittäin niin ainakin useamman kerran viikossa. Mieheni on nimittäin todella kova sienestäjä. Meillä keittiön kaapin päälliset täyttyvät joka syksy lasipurkeista ja paperipusseista, joissa on kuivattuja sieniä. Pääasiassa suppilovahveroita, mutta myös esimerkiksi kanttarelleja ja mustiatorvisieniä. Mies säilöö sieniä myös muhentamalla niitä. Muhennetut sienet hän sitten pakastaa sopivan kokoisiin annospusseihin pakattuna. Yleensä käytämme kuivatuja sieniä murentamalla niitä ruokiin; kastikkeisiin sekä pata- ja laatikkoruokiin. Muhennetuista sienistä teemme sitten piirakoita ja esimerkiksi sienikeittoa. Näin syksyllä kyllä tuntuu, että miehen mielestä ei ole ruokaa, johon sieniä ei voisi käyttää :))

Pari viikkoa sitten vanhempi lapsenlapsistamme pääsi ensimmäisen kerran Ukin mukaan sieneen. Voitte vain kuvitella, kuinka sanoin kuvaamaton se jännitys edellisenä iltana oli, kun kerroimme tytölle hänen pääsevän ukin mukana sienestämään. Tarkkaavaisena katseltiin sienien kuvia sienikirjoista ja tyttö esitti kysymyksiä. "Mikä sieni tämä on?" "Entäs tämä?" "Ai, tämä on myrkyllinen!".

Itse retki meni hyvin. Ukki näytti, millainen sieni se suppilovahvero on ihan luonnossa ja millaisista paikoista sitä helpoiten löytyy eikä aikaakaan, kun tyttö löysi jo ihan itse ensimmäiset suppikset omaan koriinsa. Lapset ovat nopeita oppimaan ja jos innostusta vaan riittää niin lapsista saa ihan mahtavia apulaisia sienireissuille. Ihmettelin aina, miten naapurin rouva onnistuu aina löytämään kaikista parhaimmat tattipaikat. Tatithan viihtyvät/kasvavat usein kuusien alaoksien katveessa ja kuka onkaan näppärämpi niitä sieltä löytämän ja poimimaan kuin lapsi. Naapurin tytöt konttasivat ketterästi kaikki kuusien aluset ja keräsivät parhaat tatit talteen.

Ukin ja vanhimman lapsenlapsemme sieniretken jälkeen tyttö vielä putsasi ukin kanssa pikku koriin itse keräämänsä sienet ja laittoi ne ukin avustuksella kuivuriin. Kotiin lähteissä seuraavana päivänä sienet olivat valmiita pussitettavaksi ja mikä olikaan ihanampaa, kuin viedä kotiin ihan itse kerätyt sienet. Uskon ja toivon, että lapsenlapsemme oli jälleen yhtä ikimuistoista kokemusta rikkaampi ja muistaa sieniretken ukin kanssa vielä pitkään.