Niin se hurahti taas viisi päivää tuolla keikkatöissä. Töissä oli mukava olla, kun sain työskennellä samojen mukavien työkavereiden kanssa kuin kesälläkin ja paikka oli ennestään tuttu. Pääsi jatkamaan työtä ja oppimista siitä, mihin kesällä jäi. Tuossa kyseisessä työssä pidän erityisesti työn vastuullisuudesta ja merkityksellisyydestä. Olen sen aiemminkin sanonut, että minulle on äärimmäisen suuri merkitys sillä, että työllä on oikeasti merkitystä, työpanostani tarvitaan ja että työ on vastuullista. Tuo työviikko pisti kyllä ajatukset taas kerran tulevaisuuden osalta sekaisin. En osaa yhtään sanoa, mihin työllistyn tai haluan töihin valmistumiseni jälkeen. 

Nyt on päättynyt myös ihanan pitkä joululoma opinnoista ja viimeinen puristus opintojen osalta on alkanut tämän viikon maanantaina. Sain siis ennen joulua kaikki teoriaopintoni suoritettua ja nyt on jäljellä enää viimeinen seitsemän viikon työharjoittelu. Omalta osaltani työharjoittelu alkoi vähän kehnosti, kun ehdin olla vain päivän harjoittelussa, kun sairastuin taas. Tällä kertaa sairastuin vatsatautiin ja sain viettää yhden yön meidän vessan lattialla. Kauhea tauti, joka todellakin tyhjentää niin sisukset kuin olonkin ihan täysin. Itse sairauden jälkeen pitää olla kaksi tervettä päivää kotona, joten tällä hetkellä vietän kotipäiviä ja yritän palautua jälleen normaalikuntoon.

Tuollainen vatsatauti vie kyllä voimat ihan täysin ja olo on vielä pitkään kovin tyhjä, mutta pikku hiljaa yritän päästä taas normiarkeen kiinni. Olen katsellut Cmoresta muutaman leffan sängystä käsin ja vähän olen myös taas jo neulonutkin. Ihan perussukkia on vielä tuloillaan ja tytölle ne pitkät sukat tallisukiksi. Olen katsellut netistä paljon erilaisia kirjoneulesukkia ja niiden ohjeita. Tosi ihania sukkia ihmiset ovat kyllä neuloneet ja en voi kuin ihailla niitä. Itse olen alkanut haaveilemaan marisukista ja sellaisiin löytyisi langatkin jo kotoa. Näin Kun äiti kelaa-blogissa ihanat marisukat ja siitä se idea sitten lähti. Minähän en ole sitten kouluvuosien neulonut mitään kuvioneuleita, joten pikku hiljaa opetellen nämä sukat tulisivat etenemään ja toivottavasti lopulta myös valmistumaan. Ainakin aion kokeilla niiden tekoa, kunhan saan ensin puikoille tilaa.

Kahvi ei vielä tänään oikein maistunut, mutta ajattelin keittää itselleni nyt kupin teetä ja juoda sen tuosta uudesta muumimukista, Hento lumisade, jonka onnistuimme löytämään vielä joulun jälkeen. Samalla saimme hyödynnettyä joululahjaksi saamaamme lahjakorttia, jolla tuo muki siis maksettiin. Lahjakortti on kyllä hyvä joululahja, koska silloin lahjan saaja voi ostaa itselleen juuri sitä, mitä oikeasti tarvitsee. 

Miten arki on lähtenyt käyntiin pitkien pyhien jälkeen? Oletko ollut terveenä vai onko flunssa tai kurjaakin kurjempi vatsatauti kaatanut petiin? 

Mukavan talvista torstaita teille kaikille!

Sairaskertomusta ja siivousintoilua

Olen ollut nyt melkein kaksi viikkoa flunssassa. Tytön synttäreistä selvittyäni alkoi nokka vuotamaan ja siitä se tauti sitten lähtikin etenemään. Minulla on ollut muutaman kerran aiemminkin poskiontelotulehdus, joten tunnistan oireet kyllä heti. Onnekseni minulla oli kotona viime elokuulta syömättä jäänyt antibioottikuuri kaapissa, joten sain heti otettua sitä, kun aloin tuntea ensimmäiset poskiontelotulehduksen oireet. Viime viikolla jouduin olemaan jo neljä päivää sairaslomalla, kun minulle nousi kuume ja loppuviikosta alkoi sitten tämä yskäkin. Olen sairastanut mutama vuosi sitten rajun keuhkokuumeen ja sen jälkeen olen saanut olla tosi varovainen yskän ja flunssan kanssa, ettei keuhkokuume uusisi. Minulla pitää aina olla kaapissa ytyä yskänlääkettä, ettei flunssan iskiessä tauti pääse pesimään mun keuhkoihin. Eilen kävin työterveyslääkärin luona kuunteluttamassa keuhkoni, kun yskä ei ota laantuakseen. Sain uuden yskänlääkereseptin ja passituksen loppuviikoksi kotilepoon, huoh... 

Ymmärrän toki, että keuhkokuumetaustani vuoksi pitää olla varovainen ja vain levätä, mutta onhan se jotenkin niin tosi turhauttavaa. Ulkona paistaa kevätaurinko kauniisti ja minä vain nyhjötän kotona sohvan nurkassa. Toki tuo flunssa on kyllä vienyt voimia ja kotona ollessani olen  joka päivä joutunut ottamaan pieniä nokosia sohvalla. Toivon, että tästä noustaa sitten entistä ehompana ihanaan kevääseen.

Vaikka tuo aurinko onkin niin ihana, on se myös aika kurja kaveri. Se nimittäin paljastaan kaikki pölyt huoneissa ja kurat ikkunoissa. Auringonpaisteen myötä on tullut hirmuinen tarve tehdä oikein kunnon suursiivous, kun tuntuu, että jokainen paikka on ihan kauhean likainen ja kurainen ja pölyinen jajajajaja.... Sormet siis syyhyävät täällä sohvan nurkassa, että pääsisi siivoamaan kaikki liat pois. Meillä ei tällä hetkellä ole olohuoneessa edes mattoa eikä verhoja. Jouduin palauttamaan Ellokselta tilaamani karvalankamaton, kun se alkoi vain yksinkertaisesti purkautumaan toiselta sivulta. Ihan normaalikäytössä siitä irtosi jatkuvasti niitä "nukkalankoja" ja kun tutkin asiaa huomasin, että reunan kanttaus oli epäonnistunut ja myös loimilankoja oli alkanut irtoamaan. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin pistää matto rullalle ja pakata se palautusta varten. Verhot myin suoraan ikkunasta facebookin nettikirpparilla samoin kuin edellisetkin verhot, mitkä mulla oli olohuoneessa useamman vuoden. Ne eivät vaan enää miellyttäneet, joten joutivat pois.

Nyt ei sitten ole vähään aikaan mattoa (eikä verhoja) ollenkaan. Samanlaista mattoa en enää tilalle halua, joten tilasin sitten ihan tavallisen puuvillamaton tähän olkkariin. Tosin sen väri on sellainen, että ei ole ennen meillä nähty. Jännityksellä siis odotan uuden maton saapumista. Toivottavasti on niin kiva kuin kuvittelen ♥ Mä olen nyt mennyt jotenkin ihan sekaisin kaikista väreistä. Minä, joka aina olen liputtanut valkoisen kodin puolesta, olenkin alkanut pitää väreistä. Ehkä tätä samaa on ollut parina aiempanakin vuotena ilmassa, mutta aiemmin tämä hullaantuminen on mennyt ohi. Nyt niin ei ole käynyt, vaan lopullinen hurahtaminen taisi tapahtua, kun kävin jokin aika sitten ensimmäistä kertaa erään ystäväni uudessa kodissa. Koti oli ihanasti remontoidussa rintsikassa, jonka sisustuksessa oli käytetty taidokkaasti värejä. Tässä kodissa oli osattu myös hyvin yhdistellä uutta ja vanhaa. I ♥ it.

No, nythän mulla on aikaa suunnitella ja haaveilla omaan kotiin uutta sisustusta, kun en saa tehdä mitään. Kuten eräs ystäväni eilen sanoi: "Suunnitelmat pitävät kiinni elämässä ja antavat uskoa tulevaan". Kivaa torstaita Teille kaikille ♥

Kukkailoittelua - Piristystä päivään kukista

Täällä ollaan taas oltu tiistaista asti sairaslomalla. Mulla alkoi jo viime viikolla kova nuha ja viikonloppuna se sai kaverikseen kurkkukivun ja rähmivän silmän. Maanantaina käydessäni työterveydessä kuulemassa verikokeideni tuloksia pyysin, että multa otettaisiin nieluviljely ja crp. Sehän kannatti sillä mun kurkusta paljastui streptokokkibakteeri. Sain tuohon angiinaan penisiliinit ja rähmivään ja tulehtuneeseen silmän tipat. Kuumetta ei ollut, joten päätin pärjätä töissä enkä ottanut saikkulappua vastaan. Apteekkiin sain pulittaa sievoisen summan rahaa, kun ostoslistalla oli myös yskänlääkettä ja buranaa. Siinä meni meikäläisen kampaajarahat, snif...

Tiistai aamuun heräsin toinenkin silmä rähmässä ja olo entistä huononpana. Niinpä oli vaan yksin kertaisesti pakko luovuttaa ja jäädä pitkin hampain jälleen saikulle. Huoh...viimeisen reilun kuukauden aikana meidän sohvan nurkka on tullut minulle vähän liiankin tutuksi enkä millään olisi enää halunnut tehdä sen kanssa tuttavuutta. Vielä keskiviikkonakaan en havainnut paranemisen merkkejä ja kun yskiminen sattui päähän ihan sairaaan paljon, marssin uudestaan työterveyteen lääkärin pakeille. Tulehdusarvot olivat vain tuplaantuneet maanantaista eli lääkkeet eivät olleet lähteneet puremaan. Lääkäri tutki myös mun poski- ja otsaontelot todeten, että niissäkin oli jo alkavaa tulehdusta. Niinpä resepti kourassa taas aptekkiin ja hetken päästä olin jälleen muutaman kympin köyhempi.

Nyt toivotaan, että lepo ja lääkkeet tehoavat ja pääsen maanantaina palaamaan töihin. Täällä sohvan nurkassa maatessani olen miettinyt omaa hyvinvointiani ja terveyttäni. Tällä hetkellä vast'ikään leikkauksessakin olleena täytyy kyllä todeta, että olen kyllä aika huonossa kunnossa. Noh, tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Jatkossa aion panostamaan entistä enemmän itseeni ja omaan hyvinvointiini, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Tämän postauksen kuvissa on upea kukkakimppu, jonka sain eilen mieheltäni. Olipa mukava yllätys ja piristi kyllä päivääni ja mieltäni tämän sairastelun keskellä. Näillä kukkakuvilla aion osallistua tämän viikon kukkailoitteluun Mansikkatilan mailla-blogissa. Kukkailoitteluun voi osallistua kuka vaan linkittämällä oman kukka-aiheisen postauksensa tuonne Tainan blogiin. Linkki on auki sunnuntai-iltaan asti. Kukkailoitteluun voi osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin #kukkailoittelua #mansikkatilanmailla. Lisäksi haasteeseen kuuluu, että käydään kommentoimassa toisten mukana oleiven bloggaajien kukkapostauksia.

Tyttökin sai eilen poikaystävältään näin kauniin ruusun ♥ Vuoden päivät ovat jo kulkeneet yhdessä ja sen kunniaksi poika halusi muistaa tyttöystäväänsä ♥ Tytöllä alkoikin eilen ensimmäinen koeviikko lukiossa. Nyt siis tsempataan tyttöä lukuhommissa ja pidetään peukkuja, että kokeet menevät hyvin.

Kivaa perjantaita Teille kaikille ♥

Suunnitelmien muutos

Terveiset (taas) täältä sairasvuoteelta! Mulla meni viikonlopun ja oikeestaan koko loppukuunkin suunnitelmat kerralla uusiksi, kun päädyin torstai-iltana vuorokauden kestäneiden kovien vatsakipujen vuoksi umpparileikkaukseen. Kovasti yritin sinnitellä noiden kipujen kanssa ja olla töissä särkylääkkeen voimalla, mutta jotenkin sitä kai sitten lopulta itse tietää ja vaistoaa, milloin on vain lähdettävä hakemaan apua. Viisi tuntia odottelin päivystyksen aulassa, kunnes alkoi sitten tapahtumaan. Kävin mä siis tuon viiden tunnin aikana hoitajan ja lääkärin luona ja mua tutkittiin, mutta vasta viiden tunnin jälkeen saatiin varmasti selville, mistä mun kivut johtui.

Kun varmuus asiasta saatiin, päädyin leikkuriin aika nopealla sykkeellä. Mua ei ole koskaan aiemmin leikattu, joten kyyneleet silmissä vaivuin uneen leikkausta varten. Mieskään ei ehtinyt töistä mun tueksi ennen leikkausta, joten olo oli aika yksinäinen ja jotenkin turvaton. Leikkaus meni hyvin, mutta kyllähän ihmisestä tulee tosi avuton sen jälkeen. Leikkauksen jälkeen tutuksi tulivat niin alusastia kuin nokkamukikin. Nyt olen jo onneksi kotona toipumassa, mutta kyllähän tässä ollaan vielä ihan toisten avun varassa pitkään. Sen haluan kuitenkin teille kaikille sanoa rakkaat blogini seuraajat, että menkää aina lääkäriin ja selvittäkää syy, jos teillä on kovia vatsakipuja, jotka vain jatkuvat ja jatkuvat. Minullakin umpilisäke oli tulehduksen lisäksi jo mennyt osittain kuolioon. Onnekseni se ei ollut kuitenkaan päässyt vielä puhkeamaan. Se olisikin sitten ollut jo vaarallisempi juttu. Tälläinen umpparileikaus on tosi yleinen ja kirurgeille ihan rutiinihomma, mutta onhan leikkauksessa aina ne omat riskinsä.

Tälläistä siis täällä. Pitäkää itsestänne hyvää huolta ja voikaa hyvin. Kivaa viikonloppua kaikille!

Uusi sivu elämässä ♥

Eka työviikko sairasloman jälkeen takana. Töissä meni kaikki ihan hyvin. Työmotivaatio oli jälleen kohdallaan ja työn tekeminen tuntui mielekkäämmältä. Huomasin, kuinka suuri merkitys sillä on työnteon kannalta, että ei tarvitse kantaa harteillaan ns. ylimääräistä väsymystä. Ymmärrän ja tiedän sen, että työssä väsyy, mutta nyt en puhukaan normaalista väsymyksestä, vaan esim. jonkun sairauden tms. aiheuttamasta väsymyksestä. Kolmena päivänä kävin heti töiden jälkeen kuntosalilla tekemässä lihaksia vahvistavaa treeniä. Mun selän, mutta myös polvien, kannalta on äärimmäisen tärkeää saada vahvistettua niitä tukevia lihaksia. Itsessään tuo töistä suoraan salille meno on ihan paras vaihtoehto, koska silloin salille tulee mentyä ja illalla jää hyvin aikaa myös perheelle ja kodille ♥

Loppuviikosta kävin esimieheni kanssa varhaisen tuen keskustelun. Sellainen käydään aina työpaikallani, kun sairaslomapäiviä kertyy 20/12kk tai olikohan se nyt, että kun on viisi erillistä sairaslomaa vuoden aikana. Noh, joka tapauksessa minulla se nyt oli ja osoittautui ihan hyväksi käydä esimiehen kanssa asioita läpi ja pohtia,miten työpaikkalla pystytään ennaltaehkäisemään tulevia sairaslomia ja tukemaan työkyvyn säilymistä. Keskustelussa käytiin läpi myös sitä, kuinka helposti ihmiset kyseenalaistavat toisten sairaslomien tarpeellisuuden. Mä en ymmärrä miksi tälläistä pitää vatvoa ja miettiä, kun asia ei kuulu kenellekään muulle kuin asianomaiselle.

Olen myös huomannut ja kaikki varmasti sen tietävätkin, että bloggarin on oltava varovainen siinä, mitä blogissaan ja sen fb-sivuilla kirjoittaa, ettei tule väärinymmärretyksi. Ymmärrän, että on ihan väistämätöntä selvitä ilman väärinymmärryksiä, mutta siitä huolimatta tämä on musta jotenkin niin väärin. En tiedä voidaanko minun kohdallani puhua suoranaisesti väärinymmärtämisestä, mutta joka tapauksessa haluan nyt hiukan selventää,miten olen sairaslomani aikana pystynyt menemään Flamingoon, mutta en töihin. Tämä siis tiedoksi erityisesti niille blogini anonyymeille seuraajille, jotka ovat tätä asiaa ihmetteleet blogini erään facebook päivityksen vuoksi.

Ensinnäkin kukaan ei varmasti ole ilman syytä sairaslomalla eikä sairasloma aina tarkoita sitä, että pitää kököttää kotona neljän seinän sisällä. Minua lääkäri ainakin erikseen kehoitti elämään muilta osin ihan normaalia elämää, vaikken sillä hetkellä ollutkaan kykeneväinen käymään töissä. Olin siis Flamingossa ihan vain A) piristämässä mieltäni, ettei kodin seinät kaatuneet päälleni B) kävin Amarillossa syömässä C) olin Tammer-Tukun kutsumana blogi-illassa (reissun virallinen syy), jossa muuten selkäni tuli kahden tunnin seisomisesta ihan älyttömän kipeäksi ja tämän seurauksena nukuin erittäin huonosti yöni hotellihuoneessa ja D) en käynyt kylpylässä. Siinä koko reissun sisältö, joten toivon, että tätä asiaa eikä sairaslomani tarpeellisuutta tarvitsisi enää pohtia, koska olen ollut jokaisen seitsemän viikkoa sairaslomalla työterveyslääkärin määrämänä. Piste.

Mutta siis ensimmäinen työviikko sairasloman jälkeen on onnellisesti takana. Työnteko tuntui pitkästä aikaa mukavalta ja tunsin saaneeni jotain aikaiseksikin. Tästä on hyvä jatkaa. Uusi sivu elämässäni on alkanut ♥

Hyvää viikonloppua kaikille, tervetuloa uusille lukijoilleni ja erityiskiitos vielä kaikille, jotka jätitte tsemppikommentteja edelliseen postaukseeni ♥ ♥

*kuvat Tammer-Tukun blogi-illasta*