Seitsemän viikon saldo

Ihanaa sunnuntaiaamua Teille kaikille! 

Täällä on herätty kiireettömään aamuun. Nukuttiin pitkään (tarkoittaa meillä kahdeksaan) ja juotiin aamukahvit kaikessa rauhassa. Talo on hiljainen ja rauhallinen. Kenelläkään ei ole kiire minnekään. Näistä aamuista mä niin tykkään ♥

Minulla on nyt takana seitsemän viikon sairasloma. Huomenna on edessä paluu töihin. Olen innoissani, mutta samalla myös hiukan jännittynyt. Jännittää se, miten kaikki lähtee siellä taas rullaamaan.Ehkä en kuitenkaan mieti sitä nyt, vaan nautin vielä tästä viimeisestä vapaapäivästäni. Mitä sitten on tapahtunut näiden seitsemän viikon aikana? Ei juurikaan mitään ihmeellistä. Viikot ovat pitäneet sisällään paljon kotoilua, lepoa, joutenoloa ja pikku hiljaa myös liikunnan tuontia takaisin elämääni. Ensimmäisen kerran elämässäni olen oikein todenteolla keskittynyt vain itseeni. Kuten varmasti kaikki tietävät, se on meillä naisilla ja äideillä monestikin hyvin vaikeaa. Toisten etu meinaa aina mennä sen oman edun edelle. 

Nyt tuli vain minun kohdallani se hetki, että oli pakko puhaltaa peli poikki ja pysähtyä. Voin sanoa rehellisesti, että se kyllä kannatti. Väsymys on helpottanut ja kuten tässä viikolla sanoin eräälle ystävälleni, mun päässä on naksahtanut. Ajatus siitä, miten haluan viettää loppuelämäni on selvinnyt. Haluan elää sen mahdollisimman hyvävointisena. Haluan tuntea hyvää oloa. Väsymys on kauheaa. Sen tiedämme jokainen. Minua ei ole uuvuttanut pelkästään työ, vaan oikeastaan juuri kaikki muu. Minut väsytti yleensäkin elämä ja sen mukanaan tuomat haasteet. Joku saattaa nyt miettiä, miksi sitten olin sairaslomalla töistä, jos se ei ollut syy väsymykseeni. Siksi, että olin niin väsynyt, etten jaksanut enää mitään muuta ja se ei todellakaan ole elämän tarkoitus, jos ei pysy suoriutumaan edes kaikista pakollisista arjen tehtävistä. Lisänä minulla oli/on vielä nuo nivel- ja selkävaivat, jotka ovat sitten luku erikseen. 

Väsymys on siitäkin huono kaveri, että se vie ajatuksetkin tosi negatiivisiksi. Väsyneenä sitä ei yksinkertaisesti vain jaksa hymyillä ja olla iloinen. Kuinka voisikaan, jos on ihan loppu? Nyt väsymys on siis helpottanut ja maailma näyttää paljon paremmalta paikalta elää. Pikku hiljaa olen tehnyt paluun myös kuntosalille. Siellä tehdään suurin kuntoutustyö selkääni ajatellen. Välilevyn pullouma on lääkärini mukaan hyvinkin yleinen vaiva, mutta voin kertoa, että myös aika hankala. Kun jaksaisit kävellä raikkaassa ulkoilmassa pitkänkin lenkin, mutta kun et pysty, meinaa se koetella hiukan hermoja (ainakin minun hermojani). Mutta pienin askelin eteenpäin! Kuinka monta kertaa olenkaan näiden viikkojen aikana kuullut nuo sanat. Lukemattomia, lukemattomia kertoja, mutta niin se vain on pakko tehdä, kun ei muuhunkaan ole mahdollisuutta.

Huomen aamuna kello siis herättää kuudelta ja palaan töihin entistä virkeämpänä ja iloisempana. Selkä ei todellakaan ole vielä kunnossa, mutta kun mieli on piristynyt ja voimat palanneet, jaksan jatkaa sen kuntouttamista töistä huolimatta.Viikolla käydessäni kuntosalilla muistin, kuinka paljon siitä tykkään. Lähteminen on aina ollut minulle se vaikein juttu. Nyt kun olen ymmärtänyt, miten hyvää kuntosaliharjoittelu minulle tekee, voin rehellisesti sanoa, että suorastaan odotan pääsyä kuntosalille. Tänään aion käydä iltapäivällä "lenkillä" ja huomenna sitten töiden jälkeen suuntaan hetinmiten salille. Siitä se lähtee käyntiin, uusi arki ♥