Vietän pyhäinpäivää, en halloweenia

Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Pyhäinpäivän juuret ulottuvat ensimmäisille kristillisille vuosisadoille. Uskonsa tähden kuolleiden kristittyjen muistopäiviä vietettiin heidän kuolinpäivinään. 300-luvulla ryhdyttiin viettämään erillisten muistopäivien lisäksi yhteistä kaikkien pyhien päivää. Nykyään pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä.  

Minäkin vein tänään aamuvuoron jälkeen kynttilät kaikille kolmelle sukumme haudalle. Olen tottunut tähän tapaan jo lapsuudessani. Minusta on itsestäänselvyys, että näin tehdään, koska muutenkin käymme aivan liian harvoin poisnukkuneiden läheistemme haudoilla. Haudalla kynttilää viedessä on aika hiljentyä hetkeksi muistelemaan omia rakkaitaan. Tänä aamuna mennessäni ennen seitsemää töihin ajoin Valkealan kirkon hautausmaan ohi. Jo tuolloin hautausmaalla paloi lukuisia kynttilöitä. Moni oli siis vienyt kynttilän palamaan jo eilen. Hyvä niin, koska hautausmaa oli tosi kaunis kaikesta pimeydestään huolimatta. 

Monet rakkaamme ovat poistuneet joukostamme liian varhain. Muistamme heitä usein tuhansin eri tavoin. Aamuisin, kun avaamme silmämme, iltaisin, kun katselemme taivaan tähtiä, päivisin arjen keskellä, kun kuulemme tietyn laulun, kun olemme jossakin tutussa paikassa tai jokin tuoksu saa heidät mieleemme. Me pidämme heidät elossa muistoissamme ikuisesti.

Hän, joka on ollut

sinulle rakas, ei koskaan 

kuole sydämestäsi.

Niin kauan kuin elät, 

kannat hänen

sytyttämäänsä valoa

sielusi joka sopessa.

- Anja Porio-

Rauhallista Pyhäinpäivää kaikille!