Äitienpäivä

Viime päivien sateista huolimatta saimme ainakin tänne Kaakonkulmalle tänään kauniin ja aurinkoisen juhlapäivän. Tänään, toukokuun toisena sunnuntaina, on jälleen juhlittu kaikkia äitejä. Meillä äitienpäiväkahvit juotiin jo perinteiseen tapaan minun äitini luona. Sinne saapuivat myös minun sisarukseni sekä kaksi tyttäristäni. Vanhimman tyttären oma lapsi oli sairaana, joten oli tietenkin kurjaa, ettemme nähneet heitä, mutta sain heiltä kuitenkin heti aamulla onnittelut ja totta kai ymmärrän, ettei sairaan lapsen kanssa voi lähteä kyläilemään. Lasten ehdoilla mennään siis äitienpäivänäkin.

Äitienpäivän vietto on peräisin Yhdysvalloista, ja sen alkuunpanijana pidetään neiti Ann Jarvista, joka järjesti äitinsä muistopäivän tämän kuolinpäivänä vuonna 1907. Hänen äitinsä oli kuollut kaksi vuotta aikaisemmin toukokuun 9. päivänä. Samalla hän aloitti määrätietoisen työn äitienpäiväaatteen eteenpäin viemiseksi. Vuonna 1914 USA:n presidentti Wilson allekirjoitti paperin, jolla äitienpäivästä tehtiin kansallinen juhlapäivä. Se sijoitettiin toukokuun toiseksi sunnuntaiksi eli Ann Jarvisen äidin kuolinpäivän tienoille.

Suomessa äitienpäivää on juhlittu  vuodesta 1918 lähtien. Silloin juhlaa juhlittiin ainoastaan Alavieskassa ja heinäkuun seitsemäntenä päivänä.  Seuraavana vuonna päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina ja  jo useammallakin paikkakunnalla. Vuonna 1927 äitienpäiväksi vakiintui nykyinen ajankohta, toukokuun toinen sunnuntai. Äitienpäivän toi suomeen aikoinaan kansakoulunopettajana ja kansanedustajana tunnettu Vilho Reima. Äitienpäivästä tuli virallinen liputuspäivä vuonna 1947.

Jatkosodassa äitienpäivänä 10. toukokuuta 1942 Suomen asevoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim myönsi antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti 4. luokan Vapaudenristin kunniamerkin. Tämän päiväkäskyn kopio on edelleen kehýstettynä monien Suomen evankelis-luterilaisten kirkkorakennusten seinällä. Nykyisin tasavallan presidentti myöntää ansioituneille äideille äitienpäivänkunniamerkkejä tunnustuksena lasten ja nuorten ansiokkaasta kasvatustyöstä. Tänä vuonna mitalit (Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein) jaettiin saajilleen äitienpäivänä valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Valkoisessa Salissa Helsingissä. 

Illalla sain vielä kattaa kahvipöydän kotonakin, kun anoppini tuli kälyni ja nuorimmaisen tyttäreni kanssa käymään meillä. Ai, minä niin tykkään, kun saan kattaa meillä pöytään parempaa arabiaa ja istua alas kahvittelemaan vieraiden kanssa. Ihan liian harvoin nykyisin ihmiset vierailevat toistensa luona; toisin kuin minun lapsuudessani. 

Juhlat ovat kyllä niin kivoja, kun ainakin silloin on hyvä syy kutsua sukulaisia ja läheisiä kylään. Äitienpäivä on nyt tältä vuodelta juhlittu ja katse kääntyy jo muutaman viikon päästä oleviin valmistujaisiini. Seuraavat viikot tulevat olemaan täynnä kaikenlaista puuhaa. Tiedän, että usko meinaa välillä loppua valmistelujen keskellä, mutta lopulta itse juhla taas palkitsee ja kultaa muistot. 

Aurinkoista äitienpäivän iltaa sinullekin ♥