Kirpputorin loppunmyynnissä ja niin kaunis salkoruusu

26.7.2018

Kesän aikana on tullut käytyä muutamilla kirppiksillä ja joitain löytöjäkin on tullut tehtyä. Pääsääntöisesti ostokseni ovat olleet kotimaista lasia ja vanhoja kauniita peltipurkkeja. Niitä kun en vaan voi vastustaa. Parhaimmat ostokseni tein kuitenkin ystäväni kanssa, kun menimme yhdessä erään kirpputorin loppuunmyyntiin. Ystäväni vanhemmat lähtivät meille kuskeiksi ja mukana oli tietenkin myös peräkärri, koska myynnissä oli myös huonekaluja. 

Aluksi kiertelimme kirppiksellä löytämättä mitään. Hätäisempi olisi siinä vaiheessa lähtenyt jo kotiin. Me jatkoimme kuitenkin vielä kiertelyä ja tutkimista, joka lopulta tuotti tulosta. Keskityimme huonekaluihin, koska oikeasti vanhat huonekalut kiehtovat meitä molempia. Itsekin olen alkanut arvostaa niitä entistä enemmän enkä voisi enää kuvitellakaan meneväni Ikeaan ja ostavani sieltä itselleni lipaston. E-ei, ennenmmin ostan vanhan ränsistyneen lipaston, putsaan ja korjaan sen itse. Ajan patina saa näkyä ja se, jos mikä tuo kotiin sitä oikeaa tunnelmaa ja kodikkuutta. 

Tyhjin käsin ei meidän tarvinut poistua tuoltakaan kirppikseltä. Pikku hiljaa peräkärry alkoi täyttyä löydöistämme. Tälläiseen kirppiksen loppuunmyyntiin kuului ehdottomasti myös tinkiminen. Siinä hommassa me olimme kovia ja täytyy kyllä sanoa, että tinkiessä pitää olla myös rohkea ja ehkä jopa hiukan röyhkeäkin. Itse löysin tuolta yhden naulakon (7e), yhden työtason/hyllykön (10e) ja yhden ihanan lipaston (10e). Omaa ostamistani rajoitti hiukan se, että minulla ei ole oikein kunnon säilytystiloja tuunaamista vaativille huonekaluille. Nytkin ostokseni menivät ystäväni autotalliin, jossa niitä sitten olen käynyt "silittelemässä" ja kunnostamassa. Tuolla kirppisreissulla peräkärri tuli aivan täyteen, koska myös ystäväni teki hyviä löytöjä. Hänkin osti naulakon, pari kaappia, metalliset sängynpäädyt puutarhaan, kuvassa olevan harmaan penkin ja jotain muuta, mitä en nyt enää muista. Koko peräkärrillisen hinnaksi tuli 87e eli ei paljon mitään niistä aarteista.

Tässä on minun aarteeni. Vanha lipastoni siinä kunnossa, kun se kirppiksen loppuunmyynnistä ostin. Pihavaraston perukoilta sen löysimme ja kaivoimme esille. HYllylaudat irrallaan, mutta onnekseni kuitenkin kaikki tallella. Nähdessäni tämän lipaston tiesin heti, että se on minun. Meillä on ystäväni kanssa hyvin samanlainen maku, joten kiirettä piti, että ehti varata itselleen löytämänsä aarteet. 


Maanantaina minulla sekä ystävälläni oli molemmilla aamuvuoro, joten kurvasin suoraan töistä hänen luokseen. Nostimme lipastoni autotallin perältä ulos aurinkoon ja aloitin sen putsaamisen. Toluvettä sankoon ja eikun hommiin. Lipasto puhdistui niin hyvin huolellisella pesulla, että päätin olla tekemättä sille mitään muuta. Ajan patina, naarmut ja osin irronnut ja kulunut maalipinta sai jäädä näkymään. Päätin jopa, etten hommaa lipaston toiseen laatikkoon vedintäkään puuttuvan tilalle. Onhan siinä reikä, josta saa vedettyä laatikon auki. Lipaston kannen pesin myös maalipesulla ja se osoittautui hyväksi, sillä kannessa ollut yksi isompi maaliläikkä hävisi sillä kokonaan (näkyy kuvassa). Tuumasimme ystäväni kanssa siinä auringossa touhutessamme, että onhan se "sairaus" tämäkin, kun yli 30 asteen kuumuudessa pitää kunnostaa vanhoja huonekaluja. Ystäväni nimittäin samaan aikaan hioi ja petsasi ilmaiseksi saamiaan puutarhakalusteita. No, huvinsa ja touhunsa kullakin! Meillä se nyt sattuu olemaan tälläistä puuhaa, jota tykkäämme tehdä.



Loppuun on pakko laittaa vielä kuvat ystäväni pihalla kasvavista salkoruusuista. Salkoruusu on minulle entuudestaan vieras perenna. Näin sen nyt ystäväni puutarhassa ensimmäisen kerran ja olen aivan aivan myyty. Miten joku kukka voikaan olla näin kaunis. Tuota on ihan pakko saada myös itselle omaan pihaan. Hyvä idea puutarhaan löytyy myös tuosta postaukseni ensimmäisestä kuvasta. Ystäväni löysi jätelavalta sinkkisoikon, jossa ei ollut pohjaa. Vati kainaloon ja kotiin. Sinkkisoikko sopii vallan mainiosti patiolle betonilaattojen päälle ja soikko täyteen kukkaruukkuja. Aivan täydellinen. Mietimme siinä auringossa touhutessamme ystäväni kanssa myös sitä, että kumpi olisi mukavampaa se, että  näkee hirveästi vaivaa roskalavalta ja kirppikseltä löytyneiden huonekalujen ja esineiden kunnostamisen kanssa vai se, että ostaa kaiken valmiina. Meidän ei tarvinut kauaa miettiä vastausta ja luulenpa, että tekin arvaatte, mikä meidän vastauksemme oli.

8 kommenttia:

  1. Aivan ihania löytöjä olette tehneet ja paljon tavaraa edullisesti. Onkin tosi hyvä idea lähteä tuollaiselle reissulle peräkärryn kanssa :) Teit oikean päätöksen tuon lipaston kanssa, kun jätät sen tuollaiseksi. Ihanasti siinä näkyy patina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Outi ♥ Ystäväni on kokenut huutokaupassakin kävijä, joten tietää, miten kannattaa varustautua tuollaisiin paikkoihin. Olen niin onnellinen tuosta lipastosta. Kaikki ihana ei aina maksa maltaita.

      Poista
  2. Olet kyllä tehnyt ihan superlöydön! Kaappi näyttää todella kauniilta ja minustakin on oikea päästös jättää vanha kaappi juuri sellaiseksi kuin se nyt on. Usein vääränlainen entisöinti myös pilaa vanhaa ja tämä on juuri täydellinen näin.

    Aurinkoista päivää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjo ♥ Ystäväni neuvoi minua tuon puhdistuksen kanssa ja kun näin hänen kodissaan vähän vastaavan yksilön, ei ollut vaikea päättää jätänkö lipaston entiselleen. Uusi maali olisi tosiaan pilannut tuon lipaston. Nyt vain odotan, että saan haettua lipaston kotiin.

      Poista
  3. Oikeita aarteita olet löytänyt, tuunaaminen onkin lähes terapeuttista ja tietenkin kivaa puuhaa. Itsekin tuunailisin jos olis enemmän tilaa sekä touhuta että säilyttää.
    Ja nuo ruusut, ihan mielettömän kauniita ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään ei ole säilytys- eikä työskentelytiloja, joten siksi tuunailin lipastoa ystäväni luona. Olisi kyllä tosi kiva, kun olisi kunnon tilat. Mä hullaannuin ihan täysin noista salkoruusuista. Haluan ehdottomasti niitä johonkin myös omalle pihalleni.

      Poista
  4. Hulluutta on monenlaista, kuten tämä rakkaus vanhoihin taloihin ja kalusteisiin ❤ Meillä mies katsoo silmiään pyöritellen mun pelastamia kalusteita ja intoilua niistä :D Mutta ne vaan vie sydämen!

    Ihania helteisiä heinäkuun viimeisiä päiviä! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne todellakin vievät sydämen. Muakin aina vähän mietityttää, mitä mies näistä mun hankinnoista tuumaa, mutta kai sekin alkaa jo tottumaan. Tämä kyseinen lipasto oli yllättäen hänekin mieleensä.

      Mukavaa elokuun alkua Sinulle, Marika ♥

      Poista

Kommenttilaatikkoni on avoin kaikille kommenteille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin!

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan