Ajatuksia elämäntaparemontista ja ihanat avocadoleivät ♥

Heippa kaikille! Kävin tänään taas tapaamassa uutta työterveyslääkäriäni ja kuten arvattavissa olikin, sairaslomani jatkuu vielä ainakin kahdella viikolla. Olen keskittynyt viime aikoina (kai ensimmäisen kerran elämässäni) erityisesti omaan itseeni ja itsestäni huolehtimiseen. Jo viime elokuussa kuultuani siitä, että sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, aloin pikkuhiljaa siirtymään gluteenittomaan ruokavalioon. Joulun ja uuden vuoden aikaan muutoksessa tapahtui pieni notkahdus (*lue:repsahdus), mutta uuden vuoden myötä olen palannut noudattamaan minulle ehdottomasti paremmin sopivaa gluteenitonta ruokavaliota. Tuo ruokavalio vaatii aika paljon työtä, kun minulle keitellään erikseen omat pastat ja paistellaan itse omat leivät, mutta gluteenittoman ruokavalion tuoma parempi olo ja vatsan turvotuksen katoaminen palkitsee kyllä tuon nähdyn vaivan (siis työn). Miksi ei sitten koko perhe voisi syödä gluteenitonta? Noh, se on ainakin tässä vaiheessa vielä meidän perheessä ihan taloudellinen kysymys. Gluteenittomat elintarvikkeet ovat edelleenkin (ikävä kyllä) kalliimpia kuin tavalliset ja meilläkin, kun tuota nuorisoa on aika ajoin enemmänkin syömässä, on meillä valmistettu gluteenitonta ruokaa ainakin vielä toistaiseksi vain minulle.

Juttelin tänään myös lääkärini kanssa tästä omasta hyvinvoinnistani ja siitä huolehtimisesta. Ohjeeksi sain, että pienin muutoksin eteenpäin. Juuri niin! Uskon, että silloin pääsen parhaisiin ja pitkäkestoisimpiin tuloksiin. Mitä olen sitten jo tehnyt asian eteen? Noh, yritän juoda vettä mahdollisimman paljon päivän aikana! Tämä on minulle tosi vaikea juttu. En yksinkertaisesti vaan muista juoda. Nyt, kun olen ollut päivät kotona, pidän keittiön pöydällä kokoajan vesimukia, josta juon aina ohikulkeissani. Tuota suositeltua 2-3 litraa päivässä en saa kyllä vielä juotua, mutta se on tavoite, jonka toivottavasti joku päivä vielä saavutan.

Lisäksi olen opetellut syömään joka aamu kunnon aamupalan. Normisti joisin vain kaksi, jopa kolme mukillista kahvia, mutta nyt olen tsempannut itseäni tekemään joko kaurapuuroa tai sitten syön uusinta herkkuani avocadoleipiä. Kaurapuuro valmistuu helposti ja nopeasti ihan mikrossa ja päälle laitan sitten jäisiä marjoja. Jäiset marjat jäähdyttävät puuron nopeasti syömälämpöiseksi ja samalla tulee sitten syötyä myös noita marjoja, joita lääkärin mukaan voi syödä niin paljon kuin vain haluaa. Marjojen syöminen on minulle myös sellainen opeteltava juttu. Aiemmin en niitä oikeastaan syönyt lainkaan, mutta nyt laitan niitä myös valmistamiini smoothieihin. Mitä ovat sitten nuo avocadoleivät? No, laitan riisikakun päälle avocadoa ja päälle ripsin vähän sitruunamehua, ruususuolaa ja rouhittua mustapippuria, namskis! Niiiiin hyvää!

 

Minun blogiani pidempään seuranneet ja läheiseni tietävätkin, että olen aikamoinen herkkupeppu enkä tarkoita nyt peppuni muotoa, vaan sitä, että voisin syödä vaikka joka päivä (ja olen syönytkin...aiemmin) kaikenlaisia makeita herkkuja ♥ Nyt olen kuitenkin tietoisesti vähentänyt niiden käyttöä. Kokonaan en ole niitä ainakaan vielä itseltäni kieltänyt, koska vanhastaan tiedän (jojolaiduttajana), että silloin himoitsen niitä kahta kauheammin. Sallin itselleni siis jonkun herkun erityistilanteissa, kuten esimerkiksi kylässä käydessäni. Riittävän unen saanti ei ole koskaan ollut minulle ongelma, koska nukun hyvin. Unen laatu ehkä joskus vähän vaihtelee, mutta tuo suositeltu 6-9 tuntia yössä täyttyy kyllä kohdallani. Vapaapäivinä olen opetellut myös nukkumaan pikku päikkäreitä, jos minusta on vähänkään tuntunut siltä, että minua väsyttää. Päikkärit kun eivät kuitenkaan vie minulta yöunia :))

Sitten siihen yhteen ehkä kaikista tärkeimpään ja minulle myös ehkä kaikista vaikeimpaan asiaan eli itsensä rakastamiseen ♥ Elämäntaparemonttia tehdessä tulee aina väistämättä eteen myös niitä vastoinkäymisiä ja huonoja päiviä. Mieli painuu alas eikä se oma peilikuva näytä yhtään hyvältä. Silloin, niin vaikeaa kuin se ainakin minulle on, yritän käsitellä asioita positiivisuuden kautta. Etsiä itsestäni niitä hyviä puolia. Jos pik-kai-sen liian isoksi kasvaneet massumakkarat masentavat, etsin itsestäni jonkun paremman ja kauniimman kohdan...vaikka silmät tai kapeat ranteet ♥ Ystäväni ja läheiseni ovat sanoneet minullekin lukemattomia kertoja, että ole itsellesi armollisempi. Meidän ei pitäisi olla niin kriittisiä itseämme kohtaan. Ymmärrän sen täysin, mutta siitä huolimatta se on todella vaikeaa...vaikeaa hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Niimpä ehkäpä tärkeinpänä opettelun kohteenani on oppia kunnioittamaan ja rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen ♥ Se vaatii paljon työtä eikä tapahdu sormia napsauttamalla, mutta haluan uskoa, että senkin oppii. Minä ainakin haluan oppia, jotta voisin rakastaa entistä paremmin myös kaikkia läheisiäni ♥

IHANAA VIIKONLOPPUA RAKKAAT LUKIJAT!

...ja kiitos kannustavista kommenteistanne edelliseen postaukseeni ♥