Sikin sokin saduissa

Olen ollut viime aikoina ihan totaalisen sekaisin satujen ja lorujen ihmeellisessä maailmassa. Koulussa olemme luovan tunneilla saduttaneet, lukeneet loruja, laulaneet lastenlauluja ja leikkineet. Mies kyselee aina iltaisin, miten koulussa on mennyt ja mitä ollaan tehty?! Eräänä päivänä sitten kerroin, että tehtiin nukketeatteria. Mies tuumasi siihen, että "Te siis leikitte koulussa?!" "Joo, mä esitin Kolme karhua" , vastasin. Sain huokailuja vastaukseksi. Mutta täytyy kyllä sanoa, että olen tykännyt noista tunneista.

Lukeminen on lapsille todella tärkeää ja kehittävää. Se auttaa lapsen kielellisessä kehityksessä hurjasti ja tietenkin laajentaa myös heidän sanavarastoaan. Lukuhetket lasten kanssa ovat myös tärkeitä yhdessäolon hetkiä. Nykyisin luen lastenlasteni kanssa paljon kirjoja, mutta kyllä olen omillekin lapsilleni lukenut aikanaan. Iltasadut olivat joka päiväinen juttu. Lapset muistelevat vielä tänäkin päivänä erästä sauhetkeä, kun olin lukiessani hiukan eläytynyt sadun mukana ja leijona todella karjaisi niin, että pienimmäinen lapsistani säikähti, hups!

Silkkiturkki,

ruususuu,

pieni kissa Krumeluu,

pienen pieni kissa

istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:

Missä on se suuri puu,

jossa niin kuin omenoita

kasvaa hiiren penikoita.

Puuta vain kun ravistaa

sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla

söisi pienen sienen alla

kissa Krumeluu,

pieni ruususuu.

-Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu-

Koulussa meillä oli kotitehtävänä tehdä oma lorupussi. "Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa, tillin tallin tömpsis?" Niinpä minäkin askartelin omat korttini ja keräsin ne ystäväni minulle vartavasten ompelemaan pussiin. Etsin netistä lasten loruja, kirjoitin ne wordille ja tulostin. Tulostamani lorut liimasin sitten noihin kortteihin. Toiselle puolelle liimasin aiheeseen liittyvän kuvan, joita olin leikannut vanhoista kirjoista ja lehdistä. Eilen testasin lorupussia lastenlapsien kanssa ja toimii. Lorupussi on mukava, helppo ja nopea ohjelmanumero esimerkiksi silloin, kun lapsilla ei ole mitäään tekemistä; ainakaan heidän omasta mielestään. Silloin lorupussi esille ja nopea sukellus lorujen maailmaan. Muutaman lorun jälkeen leikitkin taas maistuvat ihan eri lailla.

Eilen jatkoin vielä lastenlasten kanssa seikkailua satujen maailmassa. En kovinkaan usein käy lastenlasten kanssa missään, vaan vietämme yleensä yhteistä aikaa meillä mummolassa. Eilen  teimme kuitenkin poikkeuksen ja lapsenlapset tulivat ihan vartavasten tätä menoa varten iltapäiväksi meille, Kouvolan Taitoluistelu ry järjesti nimittäin Kouvolan jäähallissa jääshown, jossa oltiin ihan sikin sokin saduissa. Eri ikäiset lapset ja nuoret luistelun harrastajat esittivät hienon jääshown, jossa oli katkelmia useista kaikille tutuista Disneyn saduista. Jäällä nähtiin niin Frozen, Tuhkimo, Lumikki, Dumbo kuin Pinocciokin sekä monta muuta satuhahmoa. 

Jääshowssa esiintyi todella taitavia luistelijoita, mutta kyllä kaikista hellyyttävimpiä olivat nuo pienen pienet luistelijat ♥ Voi suloisuus, miten söpöjä he olivat ♥ Välillä joku muksahti nurin, mutta se ei haitannut. Ylös vain ja esitys jatkui. Ihan pienimmät tarvitsivat vielä taluttajan ♥ Lapset tykkäsivät esityksestä ja tyttö ihasteli tyttömäiseen tapaansa luisteijoiden kauniita pukuja. Jääshow oli mukava irtiotto aikuisopiskelijan arjesta ja lastenlasten varjolla sitä pääsee helposti itsekin mukaan tälläisiin kivoihin juttuihin.

Onko sadut sinulle tuttuja? Luetteko tai oletteko lukeneet lapsille kirjoja? Entä onko lorupussi sinulle tuttu juttu?