Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Pyhäinpäivän juuret ulottuvat ensimmäisille kristillisille vuosisadoille. Uskonsa tähden kuolleiden kristittyjen muistopäiviä vietettiin heidän kuolinpäivinään. 300-luvulla ryhdyttiin viettämään erillisten muistopäivien lisäksi yhteistä kaikkien pyhien päivää. Nykyään pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä.  

Minäkin vein tänään aamuvuoron jälkeen kynttilät kaikille kolmelle sukumme haudalle. Olen tottunut tähän tapaan jo lapsuudessani. Minusta on itsestäänselvyys, että näin tehdään, koska muutenkin käymme aivan liian harvoin poisnukkuneiden läheistemme haudoilla. Haudalla kynttilää viedessä on aika hiljentyä hetkeksi muistelemaan omia rakkaitaan. Tänä aamuna mennessäni ennen seitsemää töihin ajoin Valkealan kirkon hautausmaan ohi. Jo tuolloin hautausmaalla paloi lukuisia kynttilöitä. Moni oli siis vienyt kynttilän palamaan jo eilen. Hyvä niin, koska hautausmaa oli tosi kaunis kaikesta pimeydestään huolimatta. 

Monet rakkaamme ovat poistuneet joukostamme liian varhain. Muistamme heitä usein tuhansin eri tavoin. Aamuisin, kun avaamme silmämme, iltaisin, kun katselemme taivaan tähtiä, päivisin arjen keskellä, kun kuulemme tietyn laulun, kun olemme jossakin tutussa paikassa tai jokin tuoksu saa heidät mieleemme. Me pidämme heidät elossa muistoissamme ikuisesti.

Hän, joka on ollut

sinulle rakas, ei koskaan 

kuole sydämestäsi.

Niin kauan kuin elät, 

kannat hänen

sytyttämäänsä valoa

sielusi joka sopessa.

- Anja Porio-

Rauhallista Pyhäinpäivää kaikille!

Pakkasaamun kauneutta ja syysloma kuulumisia

Syksy on edennyt hurjaa vauhtia. Yöt ovat viilenneet, lämpötila on hiipinyt pakkasen puolelle ja olemme saaneet nähdä jo ensimmäiset lumihiutaleetkin. Ensi viikolla käännämme kalenterista jälleen uuden lehden. Marraskuu alkaa ja ajatukset alkavat pikku hiljaa kääntyä kohti joulua. 

Olen ollut tämän viikon syyslomalla. Työharjoitteluni päättyi juuri sopivasti syyslomaan ja harjoittelun arviointikin hoidettiin samantien pois alta. Olen siis saanut viettää ihan oikeasti lomaa, kun ei ole tarvinut ajatella opiskeluja ja on vain saanut keskittyä kaikkiin omiin juttuihin ja lepäämiseen. Tämä tuntuu hurjan hyvältä, koska olen aiemmin ollut töissä kaikki lomani, mitä minulla on ollut opiskelujeni aikana. En sano, etteikö raha olisi ollut tarpeen nytkin, mutta kaikkea ei vaan voi mitata rahassa. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.

Olen viettänyt aikaa äidin kanssa, tavannut erästä ystävääni pitkästä aikaa, leiponut, neulonut, katsellut leffoja, polttanut ison kasan tuikkuja, viettänyt päivän lastenlasteni kanssa, ollut hieronnassa ja askarrellut. Mies on ollut reissutöissä, joten olen oikeasti voinut vain keskittyä itseeni. Nautin suunnattomasti omasta ajastani, vaikka aina onkin mukavaa, kun mies palaa kotiin reissuiltaan. Tänään menemme miehen kanssa pitkästä aikaa leffaan. Mukavaa vaihtelua sekin.

Postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa, kun oli ensimmäiset yöpakkaset. Kävelin silloin eräänä aamuna läheiselle joelle kuvaamaan luonnon kauneutta, joka oli sanoin kuvaamaton. Joen yläpuolella leijaileva sumu tekee maisemasta jotenkin niin mystisen. En varmasti koskaan kyllästy näihin maisemiin ♥

Miten sinun syksysi on mennyt? Oletko ollut lomalla vai ahertanut hiki hatussa töissä? Joko joulu alkaa hiipiä sinun ajatuksiisi?

DIY: Käpykranssi

Minulla on ollut jo pitkään suunnitelmissa tehdä käpykranssi. Olen aina pitänyt kaikista erilaisista kransseista ja niitä löytyykin meiltä monia erilaisia. En pidä itseäni minään askartelijana, mutta aina pitää yrittää. Googlasin netistä käpykranssin ohjeita ja kun homma ei vaikuttanut kovinkaan vaikealta, päätin ryhtyä tosi toimiin.

Äidin luona käydessäni keräsin hänen pihaltaan pussillisen männyn käpyjä. Yritin hiukan valkata tasakokoisia käpyjä, että kranssista tulisi mahdollisimman tasainen. Kotona levitin kävyt kodinhoitohuoneen tason päälle kuivumaan. Annoinkin käpyjen kuivua siinä kaikessa rauhassa yli viikon. Jotkut ovat kuivanneet käpyjä myös uunissa miedossa lämmössä tai saunan lauteilla jälkilämmössä. Tapoja on varmasti monia, mutta tärkeää on, että kävyt kuivatetaan ihan kuiviksi.

Kranssin teko on hauskaa puuhaa vapaapäivänä, kun ei ole mihinkään kiire. Tokmannilta ostin tuon styroksisen kranssipohjan ja sitten vaan kuumaliimapistooli lämpiämään. 

Käpyjen liimaaminen kannattaa aloittaa kranssin sisäpinnalta. Laitoin liimaa kävyn pohjaan ja painoin sen kiinni kranssipohjaan. Jos kävyn kannassa oli sellainen pieni "oksa", josta käpy on ollut kiinni puussa, nipsaisin sen poikki sivuleikkureilla. Sitten vaan asettelin käpyjä vieri viereen kerroksittain. Voin kertoa, että sisälläni piileksivä perfektionisti nosti tässä kohtaa päätään. Aika monta kertaa pyörittelin ja mallasin käpyjä kranssipohjaan ennekuin hyväksyin ne ja liimasin paikoilleen. Noh, ehkäpä seuraavaa kranssia tehdessäni osaan ottaa hiukan rennommin!

Pakostakin noiden käpyjen väliin jäi rakoja. Sille ei vaan voinut mitään. Sen vuoksi lainasin mieheltäni nuo sivuleikkurit, joilla sain näppärästi leikattua käpyjä pienemmäksi. Käpyjen paloilla täytin sitten noita aukkoja. Jossain kohden meinasi kyllä jo usko loppua kesken ja mietin, että tuleekohan tästä koskaan valmista, kun välillä kaikki kävyt tuntuivat liian isoilta tai väärän mallisilta. En kuitenkaan antanut periksi, vaan sain kuin sainkin käpykranssini valmiiksi eikä se sitten loppujen lopuksi näyttänyt yhtään hullummalta.

En halunnut kuitenkaan jättää käpykranssiani ruskeaksi, vaan kaivelin kaapista valkoista spraymaalia ja suihkuttelin ulkona kranssiin vähän väriä. Varovasti lisäsin väriä ja voi vitsi, miten paljon näköä tuo valkoinen väri antoi kranssille. Nyt kranssi näyttää ihan siltä kuin se olisi pakkasen jäljiltä kuurassa. Mietin ennenkuin aloitin kranssin tekoa, että laittaisin sitten valmiiseen kranssiin valkoisen silkkinauharusetin ja ehkä jotain huopakoristeita, mutta nyt en olekaan enää ihan varma niistä. Pienet rautalankavalot ajattelin kuitenkin siihen laittaa, koska ne luovat sitten ihanaa tunnelmaa kotiin läpi talven. Ulos tälläistä käpykranssia ei kannata viedä, vaikka olisikin kivannäköinen esimerkiksi ulko-ovessa. Ilman kosteus saa kävyt nimittäin menemään taas takaisin suppuun eikä kranssi olisi sen jälkeen enää kovinkaan kaunis. 

Mitäs tykkäätte? Riittääkö sinusta pelkät valot tähän somisteeksi vai kaipaako jotain muuta? Oletko itse tehnyt koskaan käpykransseja vai oletko jo kenties kokeillut käpyhyasintin tekoa?

Syksyinen metsäretki

Saimme viikonloppuna lapsenlapset meille yökylään ja koska sää oli mitä parhain, päätimme lähteä heti lauantaina retkelle läheiselle laavulle. Niinpä pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme matkaan. Otimme tietenkin mukaan myös sienikorit, koska miehenihän on tunnetusti ihan sienifriikki eikä sieniä vaan voi koskaan olla säilöttynä liikaa. Lapsenlapsemme ovat tottuneita liikkumaan luonnossa, joten niin itse retki kuin sienestäminenkin oli heille mieluista puuhaa. 

Laavulle saavuttuamme lapset keksivät heti itselleen tekemistä eikä mennyt aikaakaan, kun heillä oli laavun nurkalla jo leikit pystyssä. Risuja, käpyjä, puun lehtiä ja hyvä leikkikaveri. Siinä kaikki, mitä tarvittiin hyvään leikkiin. Mies teki tulen nuotioon ja pian savu tuoksuikin jo nenässä. Itse voisin vain istua nuotiolla ja tuijottaa tulta. Jotenkin se vaan on niin rauhoittavaa. Se on muuten aivan totta, että metsään mennessä stressi ja pulssi laskevat. Menkää siis ihmiset metsään aina kun vain voitte.

Tällaisen metsäretken yksi tärkeimmistä asioista on tietenkin eväät. Tein kotona meille mukaan kolmioleipiä, joita syötiinkin melkein heti laavulle päästyämme. Myös makkaran paistaminen nuotiolla on ihan huippu juttu. Kunnon hiillosta odotellessa mies kävi lastenlasten kanssa kävelemässä metsässä pienen lenkin ja katsastamassa josko niitä sieniä löytyisi. Nyt taitaa olla suppilovahvero aika ihan parhaimmillaan ja niitähän sinne koriin sitten löytyikin. Mustia torvisieniäkin löytyi, mutta ikävä kyllä muutamana yönä olleet yöpakkaset olivat jo palelluttaneet ne. Mies rakastaa mustia torvisieniä ja oli kyllä vähän harmissaan asiasta. Miehen ja lasten saavuttua takaisin laavulle pääsimme sitten makkaranpaistoon ja kylläpä nuotiomakkara maistuikin hyvälle pitkästä aikaa.

Metsäretkemme oli kaikin puolin onnistunut. Aika kului metsässä kuin siivillä eikä lapsenlapset kertaakaan valittaneet, että olisi tylsää tai ei olisi mitään tekemistä. Nyt on myös otollinen aika kerätä metsästä materiaaleja syysaskarteluja varten. Itse löysin läheltä laavua keloittuneen puun oksan, jonka toin mukanani kotiin. Minulla on ollut jo monta vuotta haaveena saada oksa roikkumaan katosta. Siihen olen ajatellut laittaa valot ja joitain koristeita roikkumaan. Nyt oksa on kuivumassa ja kun se on kuivunut, ajattelin suhauttaa sen spraymaalilla valkoiseksi. En meinaa malttaa odottaa, että pääsen koristelemaan sitä. 

Käytkö sinä usein metsässä? Oletko sienestäjä tyyppiä vai tykkäätkö kulkea metsäpolkuja muutenvain?