Katselin juuri seitsemän uutisia ja ensi yöksi luvattiin runsasta lumisadetta valtaosaan Suomea. Nähtäväksi jää yltääkö tuo lumisadealue tänne Kaakonkulmille asti. Viime sunnuntaina saimme kuitenkin mekin täällä jo ohuen lumipeitteen, kun iltapäivällä satoi ensilumi. Maisema muuttui heti valoisammaksi ja niin kauniiksi. Lumiset puut olivat kuin joulukorteista.

Syksy on siis kääntynyt kohti talvea ja ainakin täällä meillä tien päällä on ollut todella talviset olosuhteet. Onneksi mies vaihtoi autoon juurikin sunnuntaina talvirenkaat, joten voin hyvillä mielin ja turvallisesti ajella töihin. Täytyy vain toivoa, ettei tule vastaan ketään, jolla on vielä autossaan kesärenkaat, koska niiden kanssa ajaminen voi olla kyllä tosi arveluttavaa ja vaarallistakin. Nyt siis viimeistään pitäisi vaihtaa ne talvirenkaat alle.

Viikonloppuna siirryttiin myös virallisesti talviaikaan, kun kelloja siirrettiin talviaikaan eli tunti kesää kohden. Jokohan tämä oli se viimeinen kerta, kun näin tehtiin vai onko asiasta vielä tullut lopullista päätöstä? Vaikka sunnuntaiaamuna sai nukkua tunnin pidempään, olen ollut tällä viikolla poikkeuksellisen väsynyt. En tiedä johtuuko kellojen siirtämisestä vai onko töissä nyt vaan ollut astetta rankempaa. 

Lumen tulon myötä mieli alkaa väkisinkin kääntyä kohti joulua, johon ei ole enää kahta kuukauttakaan. Viime maanantai-iltana emännöin Perfect Home sisustuskutsut. Perfect Homella on myös tosi ihania joulukoristeita ja kynttiläsomisteita, joilla loihtii helposti ihanan joulutunnelman kotiin. Parasta kutsuissa on aina kuitenkin ystävien tapaaminen ja yhdessä vietetty aika. Mukavaa oli tälläkin kertaa viettää iltaa yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa. 

Mites teillä, joko teillä on autossa talvirenkaat? Vaikuttiko kellojen siirtäminen uniisi ja jaksamiseesi? Onko teille jo satanut ensilumi ja onko se aikaansaanut jouluisen mielen?

Ajatuksia liikunnan merkityksestä ja synttäriarvonnan voittaja

Lokakuu lähenee loppuaan ja eilen oli päivälleen kaksi kuukautta jouluun. Minusta tuntuu, että tämä lokakuu on mennyt jotenkin supersuurin harppauksin eteenpäin ja loppuu ennenkuin ehdin tajuta, että se edes alkoikaan. Päivät ja viikot kuluvat vauhdikkaasti töissä. Vapaa-ajalla on sitten harrastukset ja sosiaaliset kohtaamiset. Luppoaikaa ei lokakuussa juuri ole ollut, mutta ehkä se on vaan hyvä, koska niinhän vanha kansakin sanoi, että vierivä kivi ei sammaloidu.

Olen tietoisesti lisännyt liikuntaa elämääni ja arkeeni. Viikottainen liikuntasuositus olisi 2,5 tuntia reipasta liikuntaa viikossa. Määrä kuullostaa pieneltä, mutta kun alan miettimään ei se kohdallani ole useinkaan täyttynyt. Pieni puolen tunnin kävelylenkki viitenä päivänä viikossa täyttäisi tuon vaatimuksen ja sillä olisi jo merkittävä vaikutus elinikäennusteeseemme. Lisäksi se pienentäisi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja aikuisiän diabetekseen. Nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä ja on enemmän aikaa vain itselleen, on tullut mietittyä myös ennemmän omaa hyvinvointia ja terveyttä. Myös saavutettu keski-ikä ja mittarissa olevat lukemat vaikuttavat. Olen aina ihastellut niitä vanhuksia, jotka vielä yli 85 vuotiaina puuhastelevat puutarhassa ja liikkuvat ikäänsä nähden hyvin. Minulle on tullut halu olla aikanaan samanlainen, mutta tiedän, että jos en nyt harrasta yhtään liikuntaa, tuo haave jää saavuttamatta. Muistan kuinka jo pikku tyttönä olen miettinyt, että en halua koskaan kuolla. No, kukapa haluaisi ja kyllä tuo ajatus on nytkin käynyt mielessä, vaikka koskaan emme voikaan tietää, milloin on se viimeinen päivä. Siitä huolimatta haluaisin elää vielä pitkään ja kokea kauniin ja hyvän vanhuuden. Nyt on siis korkea aika tehdä voitavansa sen eteen, että tuo haave toteutuisi.

Töissä minulle kertyy helposti paljon askeleita ja ulkoilukin kuuluu jokapäiväiseen ohjeelmaan säällä kuin säällä. Tämä on syy, miksi aina ei sitten kotona tee enää mieli tai ei ole jaksamista lähteä lenkille ja liikkumaan. Minua vaivanneet alaselän vaivat ovat myös rajoittaneet liikkumista työpäivien jälkeen. Esikoiseni on urheiluhieroja ja sain häneltä hyviä venyttelyohjeita vaivoihini. Lisäksi hän suositteli myös kävelyä, vaikka se vähän kipeää tekisikin, koska liikunta on lääke. Kävelyn lisäksi olen nyt ottanut viikko-ohjelmaani vesijuoksun. Vesi on elementti, josta olen aina pitänyt. Pidän vedessä olemisesta, vaikken olekaan kovin hyvä uimari. Vesijuoksu ei vaadi hyvää uimataitoa ja se on myös todella nivelystävällinen liikuntamuoto. Ystäväni Kati on houkutellut minut myös avantoon. En olisi jokunen vuosi sitten voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä kävisin avannossa. Mutta kylmävesiuinti yhdistettynä rantasaunan löylyihin on todella rentouttavaa ja mukavaa vesijuoksun jälkeen. Kylmäähän tuo vesi jo on ja minulla tuntuu vielä kipuja nilkoissa vedessä käynnin jälkeen, mutta silti sinne vaan menen kerta toisensa jälkeen uudelleen. 

Se hyvänolontunne avantouinnin ja saunomisen jälkeen on ihan mahtava. Sen vuoksi aion jatkaa kylmävesiuintia säännöllisesti läpi talven. Sunnuntaisin käymme Katin kanssa yhdessä ja viikolla käyn töiden jälkeen yhden kerran yksin. Uintireissun jälkeen on ihana kotona kääriytyä vilttiin ja juoda kuppi kuumaa teetä. Muutenkin avantouinnin jälkeen ja jo sen aikana pitää muistaa juoda tosi paljon. Avantouinti vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja vessassa saakin sitten hypätä normaalia useammin. 

Blogin synttäriarvonta on nyt päättynyt ja Ilona Pietiläisen uuden joulukirjan; Olisipa aina joulu, voitti My Sweet Home-blogin Sari Riekkola. Voittajan arvoin netistä löytyvän arvontakoneen avulla. Onnea Sarille arvontavoitosta ♥ Olen pitkään seurannut Sarin blogia ja Sari on yksi oman blogini aktiivisista seuraajista, joten mieltäni lämmitti todella paljon, että saan lähettää kirjan juuri hänelle. Sari on jo saanut tiedon asiasta ja ensi viikon alkupuolella pääsen käymään postissa ja kirja lähtee matkaan. 

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille ♥

Lapsenlapset ja elämän ihmeellisyys

Saimme jälleen viettää viikonlopun lastenlasten kanssa, kun vanhempansa toivat heidät viime perjantaina meille mummolaan. Oli mukava nähdä taas muutaman viikon tauon jälkeen ja lapset kertoivatkin heti parhaat kuulumiset koulusta ja päiväkodista. En jaksa olla taas mainitsematta, kuinka joka kerta ihmettelen ajan kulua ja sitä, kuinka nopeasti nuo lapset ovat kasvaneet. Tyttö on jo ekaluokkalainen ja poika menee ensi syksynä eskariin. Mihin nämä vuodet oikein menevät?

Muutama vuosi sitten saimme tyttäreni perheeltä jouluna Ifolorin kuvakirjan, johon oli kerätty kuvia heidän perheensä siihen astisesta yhteisestä elämästä perheenä. Tuo kirja kiinnostaa suuresti lapsia ja se on aina pakko katsoa läpi kerran, jos toisenkin. Kuvat herättävät lapsissa monenlaisia tunteita ja kysymyksiä. Elämä on ihmeellistä.

Tällä kertaa ukki oli suunnitellut yhteistä tekemistä lasten kanssa. Hän nimittäin askarteli heidän kanssaan pikkuiset mini puuautot. Samanlaiset, millaisia hän oli itse askarrellut pikku poikana. Ensin maalattiin auto vesiväreillä, sitten odotettiin värin kuivumista kunnes päästiin maalaamaan lamppuja. Renkaat ja ratti tehtiin nastoista, joita varten porattiin pienen pienellä poranterällä reijät. Kivaa yhteistä puuhaa, josta jäi itse auton lisäksi taas kivoja muistoja. 

Tällä kertaa kävimmekin molempina iltoina saunassa. Saunan lauteilla kuulee kyllä myös lapsilta ne kaikista parhaimmat jutut ja moni asia myös mietityttää lapsia. Tällä kertaa nuoremman huomio kiinnittyi mummon vatsaan, joka näytti siltä, että se tippuu. Öööö...no, aika hyvä vertaus, hih... Lauantaina sitten aloitettiin taas saunamakkarakausi ja lapset pääsivät paistamaan omat makkaransa pystyuunissa tikun nenässä. Uunin edessä on melkein tuskaisen kuumaa, kun hiillos hohtaa punaisena, mutta siitä huolimatta se on niin kivaa.

Sää ei tällä kertaa oikein suosinut meitä, mutta yllättävän hyvin lapset keksivät tekemistä sisälläkin. Lasten yhteiset leikitkin sujuivat hyvin ja välillä syntyi upeaa taidetta ja välillä luettiin kirjaa. Pekka Töpöhäntä-kirjat päätyivät ekaluokkalaisen joulupukin toivelistaankin. Muutenkin hiukan juteltiin siitä, mitä toiveita lapsilla on joulupukilta, joten sekin asia tuli selväksi. 

Meillä oli taas mukava viikonloppu lastenlasten kanssa. He tuovat kyllä niin kivaa vaihtelua tähän meidän muuten niin tavanomaiseen arkeemme. Sunnuntaina oli myös tosi kivaa, kun kaksi nuorimmaista tytärtäni pääsivät moikkaamaan esikoistani ja hänen perhettään meille, kun he tulivat hakemaan lapsia. Minusta oli mukava huomata, kuinka hyvin he viihtyivät toistensa seurassa ja kuinka myös heidän puolisonsa ovat sulautuneet hyvin joukkoomme. Minusta on ihanaa, kun nuo lapset aina tulevat käymään. Toivottavasti tapaamme taas pian ♥

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ♥

Ps. Muistutuksena kaikille, että pari postausta alempana on vielä tämän viikon käynnissä blogin 5-vuotis arvonta, jossa palkintona Ilona Pietiläisen uusi joulukirja, Olisipa aina joulu. Lisäksi instagramissa oma arvonta, jossa palkintona kaksi pääsylippua Lahden Messukeskuksessa 2-3.11 olevaan suureen kädentaitotapahtumaan. Tämä arvonta on siis myös vielä tämän viikon. Kannattaa siis kurkata ja osallistua ♥ Facebook ja instagram eivät ole osallisina arvontoihin.

Ystävät - hyvää vastapainoa työlle

Viime viikko oli töissä suhteellisen raskas, koska minulla oli kuuden päivän työviikko ja vain yksi vapaapäivä. Olin siis pitkästä aikaa myös viikonlopun töissä ja vieläpä iltavuoroissa. Ei siinä mitään iltavuorot ovat omalla tavallaan ihan kivoja, mutta pidemmän päälle aika raskaita kuitenkin, kun niitä on useampia peräkkäin. Tälläisinä hetkinä ja aikoina on tärkeää etsiä vähän vastapainoa työlle ja yksi hyvä keino siihen on viettää aikaa ystävien kanssa ♥

Viikonlopun töiden jälkeen ennen maanantain iltavuoroa sain kutsun ystäväni Katjan luokse. Katja oli laittanut meille ihanan aamiaisen ja keittänyt pannullisen teetä. Oli ihana istua alas keittiön pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan niitä näitä. Yksin kotona en olisi jaksanut panostaa juurikaan aamupalaani, joten kauniisti katettu aamiaispöytä servetteineen oli mukava juttu heti viikon alkuun. 

Katjan kauniissa kodissa on muutenkin ilo vierailla ja viettää aikaa. Kodista löytyy paljon myös silmän ruokaa. Kauniisti sisusteltusta kodista saa myös inspiraatiota tarttua kotona imuriin ja laitella kotia, kunhan vain niiltä töiltä ehtii. On ilo omistaa ystäviä ja heidän kanssaan vietetyllä ajalla on minulle suuri merkitys. 

Yksi huono puoli näissä tapaamisissa on. Aika kuluu aina liian nopeasti. Oletteko huomanneet samaa?

Mukavaa torstai-iltaa kaikille ♥