Eilen pysähdyin kotimatkalla poimimaan viikonlopuksi kukkia maljakkoon. Valmistujaislahjaksi saamani ihana Riviera Maisonin laukkumallinen maljakko oli ammottanut tyhjyyttään kuistin lipaston päällä jo monta päivää. Nyt oli siis jo korkea aika saada maljakkoon täytettä. 

Tällä kertaa maljakkoon pääsi tien pientareelta kauniit vaaleanpunaiset ja valkoiset lupiinit. Olen lukenut ja kuullut, että lupiini luetaan nykyisin haittalajiksi ja ne pitäisi hävittää kokonaan. Ihmisiä on kehoitettu keräämään lupiineja, jotta niiden siementäminen luontoon vähenisi. Itse kyllä henkilökohtaisesti pidän tosi paljon lupiineista, koska ovat niin kauniita. En siis toivo, että ne häviäisivät kokonaan tien pientareilta. Ymmärrän kyllä, että tämä sitkeä laji leviää ja valtaa alaa hyvin helposti, koska se viihtyy ja pystyy kasvamaan hyvin vähäravinteisessakin maassa. Lupiinien leviämisen myötä lukuisat niittyjen ja laitumien kasvit ja hyönteiset ovat tulleet uhanalaisiksi. Lisäksi lupiini sitoo juurinystyröillään typpeä ilmasta rehevöittäen kasvupaikkaansa. Lupiini vaikuttaa paikallisiin päiväperhospopulaatioihin, koska se ei kelpaa toukille eikä aikuisille ravintokasviksi. Se heikentää myös kulttuurimaisemia valtaamalla alaa kedoilta ja vanhoilta koristekasveilta vanhoissa kulttuuriympäristöissä. Kerätäänpä siis kaikki sankoin joukoin lupiineja maljakoihin ja hävitetään kukkineet lupiinit sekajätteen mukana, niin saadaan tämä vieraslaji kuriin, vaikka niin kaunis kukka onkin. 

Viime viikot tai oikeastaan koko mennyt kuukausi on ollut todella kiireistä aikaa. Niinpä vapaa-ajallakaan en oikein ole ehtinyt kunnolla lepäämään. Se on tuntunut kropassa ja olossa ylipäätään. Tälle viikonlopulle ei ole sovittu eikä suunniteltu mitään erityistä, joka on kyllä enemmän kuin tervetullut ajatus. Kotikin on ollut vähän huonolla hoidolla valmistujaisteni jälkeen, joten olen pikku hiljaa tehnyt siivouksia rennolla otteella ja ilman paineita. Saunan pesu ei ole lempipuuhaani, mutta eilen töiden jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin tuulemaan. Nyt sauna tuoksuu puhtaalta ja raikkaalta ja on valmis ottamaan vastaan juhannuksen pienetkin saunojat. 

Tänä aamuna olen myös nauttinut ihanasta ja ennenkaikkea kiireettömästä aamusta. Sisäinen kello herättää näillä kilometreillä vapaapäivänäkin hyvin varhain, joten aikaa on ja päivällä pituutta. Tänään join ensimmäiset kahvit uusimmasta muumimukistani, jonka ostin viikolla kauppareissun yhteydessä. Tykkään mukista yllättävän paljon, vaikkei vihreä olekaan lempivärejäni. 

Tein viikolla myös ihan super hyvän löydön kauppareissullani. Löysin ihan täydellisen muromyslin, jossa on paahdettuja maapähkinöitä ja maapähkinävoita (Kellogg's crunchy musli). Muromysli on niin hyvää turkkilaisen jogurtin ja tuoreiden marjojen kanssa, hmmm...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Työmatkapyöräily - hyötyliikuntaa parhaimmillaan

Olen elämäni aikana pyöräillyt tosi paljon. Jo ala-asteikäisenä koululaisena pyöräilin usein sulan maan aikaan kouluun yhdessä naapurin tytön kanssa. Koulumatka oli silloin viisi kilometriä, joka oli oikein sopiva matka kuljettavaksi pyörällä. Myöhemmin nuoruusiässä pyöräilin jo pidempiäkin matkoja, kun harrastin pesäpalloa ja harjoitukset olivat vähän kauempana. Silloin kunto oli hyvä ja liki kahdenkymmenen kilometrin matka harjoituksiin ja takaisin ei tuntunut missään. Lasten ja perhe-elämän alettua pyöräilykin jäi, vaikka into pyöräilyä kohtaan ei ollutkaan kadonnut. 

Nyt aikuis-iällä olen vuosia haaveillut uudesta polkupyörästä, jolla voisin kulkea työmatkoja ja vapaa-ajalla käydä pyöräilemässä. Usein matkan varrelle osuu hyviä kuvauskohteita ja polkupyörällä kulkiessa on paljon helpompi pysähtyä valokuvaamaan. Autolla ajellessa pysähtyminen on haasteellisempaa, kun ihan mihin vaan ei voi auton kanssa pysähtyä ja monesti kuvauskohde onkin jo kaukana, kun autolle lopulta löytyy sopiva parkki. Miehelle olen monesti puhunut polkupyörähaaveistani ja hän olikin sitten laittanut asian korvan taakse. Lasteni ja sukulaisteni miettiessä minulle yhteistä valmistujaislahjaa, mieheni oli ehdottanut polkupyörää, jonka he sitten olivat porukalla minulle ostaneet. Lahja oli todella toivottu ja mieluinen. 

Minulla on tällähetkellä seitsemän kilometriä matkaa töihin, joka on oikein sopiva työmatka kuljettavaksi pyörällä. Pyöräillessä voi nauttia kauniista maisemista, haistella kesän tuoksuja ja antaa pään tyhjetä kaikesta ylimääräisestä. Pyöräillessä tulee tosi hyvä olo ja pikku hiljaa varmasti kuntokin nousee, kun vaan valitsee aamuisin polkupyörän auton sijaan. En tee pyöräilystä itselleni kuitenkaan mitään pakonomaista asiaa, vaan tämäkin asia hoituu parhaiten fiiliksen mukaan., koska haluan, että into työmatkapyöräilyyn säilyy. Niinpä en ole vielä mennyt ihan aikaisiin aamu- ja myöhäisiin iltavuoroihin pyörällä, vaan suon silloin itselleni ihan luvan kanssa autokyydin. 

Työmatkapyöräilyn suosio on koko ajan kovassa kasvussa. Työpaikoilla on erilaisia kampanjoita, joiden avulla kannustetaan työntekijöitä kulkemaan työmatkoja pyörällä. Oma hyvinvointi, kunnon kohottaminen, laihduttaminen, ekologisuus ja rahan säästäminen ovat esimerkkejä työmatkapyöräilyn hyödyistä. Pyöräily on myös mukava tapa aloittaa päivä. Pyöräilykypärän käyttö on suositeltavaa ihan kaikille pyöräilijöille, koska onhan se ihan tosi halpa henkivakuutus, jos tien päällä joutuu auton töytäisemäksi, tieltä ulosajoon tai muuhun onnettomuuteen. Niinpä minäkin kävin viime sunnuntaina ostamassa itselleni pyöräilykypärän. Tämä lisäksi ajattelin vielä ostaa pyörään korin tarakalle, ettei tarvitse pitää reppua selässä pyöräilyn aikana. Reppu nimittäin hiostaa ikävästi selkää. Minulla työmatkaan kuluu aikaa vajaa puoli tuntia. Jos ilma on oikein lämmin, pääsen työpaikalla käymään suihkussa ennen töiden alkua ja pystyn vaihtamaan kuivat ja puhtaat vaatteet päälle. Tällöin kotona ei tarvitse käydä suihkussa ennen lähtöä, vaan voi heti aamupalan jälkeen hypätä pyörän päälle ja lähteä matkaan. Aikaa ei pyöräillessä siis kulu yhtään sen enempää kuin autollakaan kulkiessa, koska se aika, mikä pyöräilyyn menee enemmän, kuluisi minulta aamuisin kahvin juontiin kotona. 

Harrastatko sinä työmatkapyöräilyä tai pyöräiletkö vapaa-ajalla? Oletko sinä suojannut pääsi kypärällä vai saako pyöräilykypärä jäädä sinun puolestasi kaupan hyllylle?

Puutarhajuhlat - lastenlasten synttärit

Elämä ei ole aina pelkää juhlaa, vaan se on myös ruusuilla tanssimista, kuten sanontakin sanoo. Meillä juhlia riitti tällekin viikolle, kun saimme mieheni kanssa järjestää lapsenlapsillemme yhteiset syntymäpäiväjuhlat täällä meillä mummolassa. Vanhempi lapsista on syntynyt toukokuussa ja nuorempi kesäkuussa, joten olemme sukulaisten ja kummien kanssa kahvitelleet jo muutamana vuonna yhteissynttäreiden merkeissä. Aiemminkin lasten synttärit ovat olleet meillä, mutta nyt muutaman vuoden tauon jälkeen oli jo taas kiva päästä järjestämään synttäreitä. 

Tällä kertaa järjestimme synttärit puutarhajuhlina. Monesti kun lapsenlapset ovat olleet meillä olemme yhdessä grillanneet tai paistaneet makkaraa tikun nenässä sisällä pystyuunissa. Niinpä ajattelin, että grillaaminen voisi olla myös osa lasten synttäreitä. Ulkoistimme siis juhlat kokonaan ja kaikki tarjoilut laitettiin esille kesähuoneeseen. Ukilla oli aika "mukavan" lämmintä grillin äärellä. Grillattavien lisäksi tarjolla oli lasten kummitädin tekemää makaronisalaattia, dippivihanneksia ja kolmioleipiä. Kolmioleipiä tein kahta eri kokoa. Vähän isompia aikuisille ja pienempiä lapsille. Suolaisten tarjottavien jälkeen herkuttelimme kesän ensimmäisellä mansikkakakulla ja minikaakaomuffineilla. Lisäksi oli vielä vaahtokarkkeja ja vohveleita. Juomana oli niin lapsille kuin aikuisillekin mehua ja kakun kanssa aikuisille myös kahvia. Tarjoilut osasin kerrankin mitoittaa niin, että mitään ei jäänyt yli, mutta kaikkea oli kuitenkin riittävästi. 

Sää suosi taas meidän juhlia ja lämpötilan paukkuessa 30 asteessa oli varjopaikoista jo kysyntää. Olin laittanut lehmusten alle pari peittoa, kun ajattelin, että lapset voisivat leikkiä niiden päällä. Mutta lapset juoksivat pihalla, keinuivat ja leikkivät leikkimökissä, joten peitot jäivät aikuisten käyttöön. Minusta oli mukava seurata noita nuoria aikuisia, jotka kokoontuivat aurinkovarjon alle tai peiton päälle varjoon seurustelemaan. Tunnelma oli mukavan rento ja vieraat viihtyivät hyvin. 

Olen siis tullut mummoksi varsin nuorena, 43-vuotiaana. Olen itse saanut esikoiseni parikymppisenä, joten seitsemän vuotta sitten oli jo ihan odotettavissakin, että pian pääsisin ylenemään mummoksi. Muistan aina sen päivän, kun esikoiseni kertoi miehensä kanssa, että heille on tulossa vauva. Muistan, kuinka he veivät käteni esikoisen vatsalle ja sanoivat, että siellä hän on, ensimmäinen lapsenlapseni. Sydän läikähti siinä kohden ja voimakas onnen tunne valtasi minut. Se oli juuri oikea aika tulla mummoksi; ei yhtään liian aikaisin eikä liian myöhään. 

Olen sanonut sen monesti aiemminkin, mutta mummoksi tuleminen ja lastenlasten elämässä mukana olo on yksi parhaimmista asioista elämässäni. Se on suuri saavutus, josta voin olla ylpeä ihan joka päivä. 

Juhlat menivät siis kaikinpuolin hyvin. Lapsetkin antoivat peukut juhlille ja olivat iloisia ja kiitollisia kaikista saamistaan lahjoista. Tästä asiasta keskutelimmekin tai vanhemmat keskustelivat lasten kanssa ennen juhlia. Olen iloinen siitä, että lapsenlapsillani on hyvät vanhemmat, jotka jaksavat puuhastella lasten kanssa, elää arkea lasten ehdoilla ja ennenkaikkea kasvattaa lapsistaan kuuliaisia ja toisia kunnioittavia ihmisiä. Minun ei tarvitse tyrkyttää heille omia oppejani enkä haluakaan. Jos he kysyvät minulta mielipidettäni, kerron sen ja totta kai olen aina tarvittaessa myös tukena heille. Tarkennettakoon nyt kaikille, että ei se meidänkään elämä aina ole yhtä juhlaa, vaikka viime aikoina juhlan aiheita onkin ollut useampia. Mutta sen olen elämässä oppinut, että pienistäkin asioista kannattaa iloita ja olla onnellinen, joten miksi emme siis kokoontuisi välillä yhteen ja juhlisi elämää.

Miten teidän viikonloppunne on mennyt? Ottiko helle koville vai nautitteko siitä täysin rinnoin? Joko talviturkki on heitetty vai vieläkö vesi on liian kylmää uimiseen?

Kahvihetki ystävän kanssa

Olo on tällä hetkellä väsynyt, mutta onnellinen. Hetkeäkään en kadu, että järjestin itselleni juhlat ammattiin valmistumiseni johdosta. On ihana huomata, että ympärillä on paljon rakkaita ja luotettavia ihmisiä. Heidän kanssaan on ollut ihana yhdessä juhlia, juoda kuppi, jos toinenkin kahvia ja syödä pala kakkua tai jopa kaksi. 

Tänään sain vielä kerran laittaa kahvipöydän koreaksi ja istahtaa kahvikupposen ääreen, kun ystäväni Marjo, Marjon matkassa-blogista, saapui meille kylään ja samalla onnittelemaan minua valmistumiseni johdosta. Emme olekaan Marjon kanssa tavanneet pitkään aikaan, joten oli tosi ihana  saada hänet vieraaksemme ja vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa. Helatorstain valmistujaisissa, vaikka minun ei tarvinutkaan hääriä keittiössä, tuntui, etten siitä huolimatta ehtinyt seurustelemaan kenenkään kanssa oikein pitkään, mutta se taitaa vähän olla sellaista, kun on enemmän vieraita yhtäaikaa paikalla. Eli ei se ehkä ollutkaan niin huono juttu, että Marjo ei päässyt tulemaan helatorstaina juhliini. Nyt saimme jutella keskeytyksettä ja pari tuntia hurahti ihan huomaamatta. Myös Minnie the Dog, suloinen russeliriiviö, oli tänään matkassa mukana. 

Olen tämän liki viiden blogivuoden aikana tavannut paljon uusia, ihania ihmisiä. Osan kanssa ystävyys on syventynyt ja yhteyttä pidetään lähes päivittäin. Marjo on yksi tälläisistä ystävistäni. Ystävyys on ihana asia. Ystävät ovat niitä arkipäivän enkeleitä, jotka kannattelevat silloin, kun elämä koettelee. Ystävä ei hylkää, vaikkei yhteyttä ehtisi aina niin tiiviisti pitämäänkään. Hyvän ystävän kanssa juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi on jäänyt, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kulunut pitkäkin aika. Aito ja oikea ystävä on luotettava ja osaa iloita toisen kanssa hänen onnen aiheistaan. Ystävyyteen ei kuulu kateus eikä epärehellisyys. Oikea ystävä pysyy aina rinnallasi tilanteessa kuin tilanteessa. "Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje perässäni, en ehkä johda. Kulje rinnallani ja ole ystäväni".

Kiitos, Marjo, vierailustasi ja lahjasta ♥ Toivottavasti tapaamme pian uudestaan.