Tänään vietetään monissa kodeissa ylioppilasjuhlia ja valmistujaisia. Koulunsa päättäminen on aina hieno saavutus ja ansaitsee arvoisensa juhlan. Itse sinetöin oman kahden vuoden opiskeluni Kouvolan seudun ammattiopistossa viime keskiviikkona ja Helatorstaina sain juhlia opintojen päättymistäni sukulaisten, perhetuttujen ja muutaman ystäväni kanssa.

Olin jo kauan sitten päättänyt, että pidän juhlat, kun valmistun. Minusta uuteen ammattiin opiskeleminen ja koulusta valmistuminen on senverran suuri saavutus, että sitä kelpaa kyllä juhlia. Minulle oli myös itsestäänselvyys, että menin mukaan koulun järjestämään valmistumisjuhlaan. Istuessani muiden valmistuneiden kanssa Kuusankoskitalon penkissä kuuntelemassa rehtorin puhetta ajattelin hiljaa mielessäni, että olipa hyvä, että tulin. Virallinen valmistumisjuhla puheineen, todistusten ja stipendien jakoineen realisoi ainakin minulle sen, että nyt ihan oikeasti koulu on ohi ja olen valmis, ammattitaitoinen lähihoitaja ja lastenhoitaja. 

Juhlia aloin suunnittelemaan jo hyvissä ajoin kevättalvella. Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vaikka puuhaa riitti kyllä ihan juhlien viime metreille asti. Juhlissa on aina monen monta hommaa ja paljon tekemistä ennekuin pääsee kilistelemään vieraiden kanssa kuohuvaa. Jossain vaiheessa meinasi ehkä usko hiukan loppua kesken ja mietin, että mitä ihmettä olen mennyt tekemään, kun olen itselleni tälläisen homman järjestänyt. Mutta hyvällä suunnitelulla ja aikataulutuksella sain kaikki tehtyä määräaikaan mennessä niinkuin olin suunnitellutkin ja itse juhla palkitsi moninkertaisesti kaiken puurtamisen.

Vähän ennen juhlia alkoi sitten pienoinen jännitys. Olen järjestänyt paljon juhlia, mutta aina muille. Itse en ole ollut juhlien sankari juuri koskaan, ainakaan yksin. Mietin, kuinka pystyn huomioimaan kaikki vieraat tasapuolisesti ja miten juttu luistaa. Paras päätös näiden juhlien järjestämisessä oli se, että pyysin erään ystäväni avukseni keittiöön. Voin sanoa, että ilman häntä olisin ollut pulassa ja juhlat olisivat olleet osaltani aivan toisenlaiset. Ystäväni kielsi minulta kokonaan keittiöön menon ja ihmeekseni pystyin noudattamaan tätä käskyä oiken hyvin.

Tarjoilut tein pääosin kaikki itse tuulihattujen kuoria ja macaronseja lukuunottamatta. Tein kaikki tarjottavat gluteenittomana ja laktoosittomana, jos se vain suinkin oli mahdollista. Valmiina ostin kaupasta coctailpiirakat, jotka sulatettiin ja lämmitettiin mikrossa juuri ennen tarjoilua. Tarjoilut noudattivat jo tutuksi tullutta kaavaa; voileipäkakkuja, suolaista piirakkaa ja coctailpiirakoita munavoilla sekä täytekakku, hyydykekakut, tuulihatut, macaronsit ja kahvikakku. Aina pitää kuitenkin olla mukana myös jotakin uutta. Tällä kertaa se oli omena-kuohuviinikakku, josta sain vihiä Mansikkatilan mailla-blogista. Ohje kakkuun löytyy Kodin Kuvalehdestä 9/2019. Juhlissa minulle on aina tärkeää, että tarjottavat eivät lopu kesken. Tälläkin kertaa tarjoilut riittivät hyvin ja makeita tarjottavia riitti vielä perjantaina töihinkin vietäväksi. 

Yksi elinehto onnistuneille juhlille oli aurinkoinen ja ennenkaikkea poutainen sää. Tilasin hyvän juhlasään jo hyvissä ajoin ja onnekseni se ehti ajoissa perille. Meillä sisätilat ovat rajalliset, vaikka omakotitalossa asummekin. Niinpä kesäisessä säässä terassit, kesähuone ja piha täyttyi iloisesta juhlaväestä. Minusta oli mukava istua vieraiden kanssa ulkona vaihtamassa kuulumisia. Sää kruunasi juhlat ja aurinko hymyili kilpaa kanssani.

Juhlat onnistuivat yliodotusten kaikin puolin. Oli ihanaa nähdä sukulaisia, perhetuttuja ja ystäviä. Vieraat viihtyivät hyvin ja tarjottavat maistuivat kaikille. Sain ihan hurjan paljon ihania lahjoja, ruusuja ja muitakin kukkia. Lähisukulaiset olivat mieheni avustuksella hommanneet minulle yhdessä ihan huikean valmistujaislahjan. He nimittäin ostivat minulle uuden polkupyörän. Työmatkani on tällä hetkellä aika tarkalleen seitsemän kilometriä ja kyllä nyt kelpaa kulkea uudella fillarilla töihin. Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille saamistani lahjoista ja suurkiitos ihan parhaalle keittiöapulaiselleni ♥ Te kaikki teitte päivästäni juhlan, kun saavuitte paikalle. Tuosta päivästä jäi ihanat muistot, joita on mukava muistella vielä vuosienkin päästä.

Onnea kaikille ammattiin valmistuneille, uusille ylioppilaille ja koulunsa päättäneille ♥

Kevät etenee ja juhlat lähestyy

En tiedä kestikö omenapuiden kukinta tänä vuonna jotenkin tosi lyhyen aikaa vai tuntuiko se minusta vaan siltä, kun minusta tämä toukokuu on mennyt ihan super nopeasti. En ehtinyt mukaan omenapuiden kukintaan oikeastaan ollenkaan. Joka päivä katselin omenapuutamme ja sen kukan alkuja. Yhtenä päivänä kukat olivat vähän auki ja jäin odottamaan niiden puhkeamista täyteen loistoonsa. Sitä päivää ei koskaan vaan tullut tai sitten se on mennyt minulta ihan täysin ohi, jota kyllä hiukan epäilen. Yhtenä päivänä vaan huomasin,että kukinta on ohi. Onneksi ehdin ottaa edes muutaman valokuvan kukista.

Ensimmäinen kukkija tänä keväänä meidän pihassa oli vanhan kellarin takana oleva tuomi. Se oli kyllä ihan täynnä kukkia ja tuoksu oli huumaava. Tuomen kukinta on aina merkki siitä, että ilma on lämmennyt ja kesä on tulossa. Tällä erää lämmin sääjakso on jo taas ohi ja ulkona on kalsean kosteaa ja kylmää. Jännityksellä seuraan päivittäin säätiedotuksia, millaista säätä on tulossa Helatorstaiksi. Silloin meillä juhlitaan valmistumistani ja toivon totisesti, että sää olisi ainakin poutainen ja lämmin. Hellettä en juhliin kaipaa, mutta häivähdys kesäistä lämpöä tuulessa olisi hyvä juttu.

Täksi viikonlopuksi on siis tiedossa juhlavalmisteluja. Olen jo parin viikon ajan tehnyt vapaa-ajallani kaikenlaisia valmistelevia juttuja juhlia silmälläpitäen. Olen pessyt ikkunoita ja yhdet verhotkin, järjestellyt turhia tavaroita pois näkyvistä, hakenut kaupasta erilaisia tarvikkeita ja käynyt itse kampaajalla. Viime sunnuntaina kävimme miehen kanssa puutarhamyymälässä ja ostimme ensimmäiset kesäkukat. Pitkin viikkoa olen ostanut kukkia lisää, kun tuntuu että niitä uppoaisi pihaamme ihan loputtoman paljon. Eilen kävin töiden jälkeen kaupassa ja ostin jo kakkutarvikkeita ja Alkosta kuohuvat. Tänään aion ensimmäiseksi leipoa kakkupohjan ja kahvikakun sekä pari suolaista piirakkaa pakkaseen valmiiksi. Ystäväni leipoi minulle tuulihattujen kuoret ja toinen ystäväni macaronsit. Ihanaa, kun on taitavia ystäviä, jotka auttavat, koska en itse ehtisi millään yksin kaikkea. Olen nimittäin alkuviikosta vielä kaksi päivää töissä ihan normisti ennen juhlia ja keskiviikkona olisi tarkoitus mennä vielä käymään koulun järjestämässä valmistumisjuhlassa, mutta eiköhän tästä taas selvitä ihan kunnialla.

Onko teillä ensi viikolla valmistujaisia tai yo-juhlia tiedossa? Omia tai toisten? Onko juhlavalmistelut jo hyvällä mallilla vai iskeekö stressi? 

Ihanaa viikonloppua sinullekin ♥

Äitienpäivä

Viime päivien sateista huolimatta saimme ainakin tänne Kaakonkulmalle tänään kauniin ja aurinkoisen juhlapäivän. Tänään, toukokuun toisena sunnuntaina, on jälleen juhlittu kaikkia äitejä. Meillä äitienpäiväkahvit juotiin jo perinteiseen tapaan minun äitini luona. Sinne saapuivat myös minun sisarukseni sekä kaksi tyttäristäni. Vanhimman tyttären oma lapsi oli sairaana, joten oli tietenkin kurjaa, ettemme nähneet heitä, mutta sain heiltä kuitenkin heti aamulla onnittelut ja totta kai ymmärrän, ettei sairaan lapsen kanssa voi lähteä kyläilemään. Lasten ehdoilla mennään siis äitienpäivänäkin.

Äitienpäivän vietto on peräisin Yhdysvalloista, ja sen alkuunpanijana pidetään neiti Ann Jarvista, joka järjesti äitinsä muistopäivän tämän kuolinpäivänä vuonna 1907. Hänen äitinsä oli kuollut kaksi vuotta aikaisemmin toukokuun 9. päivänä. Samalla hän aloitti määrätietoisen työn äitienpäiväaatteen eteenpäin viemiseksi. Vuonna 1914 USA:n presidentti Wilson allekirjoitti paperin, jolla äitienpäivästä tehtiin kansallinen juhlapäivä. Se sijoitettiin toukokuun toiseksi sunnuntaiksi eli Ann Jarvisen äidin kuolinpäivän tienoille.

Suomessa äitienpäivää on juhlittu  vuodesta 1918 lähtien. Silloin juhlaa juhlittiin ainoastaan Alavieskassa ja heinäkuun seitsemäntenä päivänä.  Seuraavana vuonna päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina ja  jo useammallakin paikkakunnalla. Vuonna 1927 äitienpäiväksi vakiintui nykyinen ajankohta, toukokuun toinen sunnuntai. Äitienpäivän toi suomeen aikoinaan kansakoulunopettajana ja kansanedustajana tunnettu Vilho Reima. Äitienpäivästä tuli virallinen liputuspäivä vuonna 1947.

Jatkosodassa äitienpäivänä 10. toukokuuta 1942 Suomen asevoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim myönsi antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti 4. luokan Vapaudenristin kunniamerkin. Tämän päiväkäskyn kopio on edelleen kehýstettynä monien Suomen evankelis-luterilaisten kirkkorakennusten seinällä. Nykyisin tasavallan presidentti myöntää ansioituneille äideille äitienpäivänkunniamerkkejä tunnustuksena lasten ja nuorten ansiokkaasta kasvatustyöstä. Tänä vuonna mitalit (Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein) jaettiin saajilleen äitienpäivänä valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Valkoisessa Salissa Helsingissä. 

Illalla sain vielä kattaa kahvipöydän kotonakin, kun anoppini tuli kälyni ja nuorimmaisen tyttäreni kanssa käymään meillä. Ai, minä niin tykkään, kun saan kattaa meillä pöytään parempaa arabiaa ja istua alas kahvittelemaan vieraiden kanssa. Ihan liian harvoin nykyisin ihmiset vierailevat toistensa luona; toisin kuin minun lapsuudessani. 

Juhlat ovat kyllä niin kivoja, kun ainakin silloin on hyvä syy kutsua sukulaisia ja läheisiä kylään. Äitienpäivä on nyt tältä vuodelta juhlittu ja katse kääntyy jo muutaman viikon päästä oleviin valmistujaisiini. Seuraavat viikot tulevat olemaan täynnä kaikenlaista puuhaa. Tiedän, että usko meinaa välillä loppua valmistelujen keskellä, mutta lopulta itse juhla taas palkitsee ja kultaa muistot. 

Aurinkoista äitienpäivän iltaa sinullekin ♥

Olohuoneen kierrätyshankinnat

Tämä kevät on kyllä kummallista aikaa. Se saa jotenkin ihmisen sekaisin. Valon määrän lisääntyessä alkaa pitkän pimeän talvijakson jälkeen heräämään jälleen kiinnostus laittaa kotia ja muokata sen sisustusta. Olen kuullut tästä myös ystäviltäni ja monesta blogistakin on voinut siitä lukea. En siis ole ainoa ja yksin asian kanssa. Omalla kohdallani tätä on kestänyt jo kaksi kuukautta. 

Olen aina suosinut kierrättämistä, koska niin paljon hyvää tavaraa löytää kirpputoreilta todella edullisesti ja olisi sääli, jos ne tavarat eivät saisi uutta kotia jonkun toisen luota. Itse pidän todella paljon myös vanhoista huonekaluista ja niitä usein kytistelen sitten paikalliselta nettikirpparilta, koska kovin pitkästä matkasta en viitsi enkä raaski lähteä niitä hakemaan. Ymmärrän kyllä, jos joku löytää jonkun aarteen vähän kauempaa, että se lähdetään sitten hakemaan pidemmästäkin matkasta, mutta omat hankintani ovat huonekaluissakin sen verran edullisia, ettei niitä kannata hakea satojen kilometrien päästä. 

Kuulun myös paikalliseen roskalava ryhmään facebookissa ja sen kautta olen saanut tehtyä muutaman hyvän hankinnan tänä keväänä. Ehdottomasti paras on ollut olohuoneen uusi matto. Olen pitkään haaveillut isosta matosta olohuoneeseen. Haaveissani on ollut vaalea, iso ryijymatto. Meidän olohuone on aika iso ja siksi vaatii melko ison maton, mutta myös siksi, että sen lattia on jo aika kulunut esimerkiksi sohvan edestä ja matolla saa kaikki kauneusvirheet piiloon. Mutta onhan tuo pitkälankainen matto myös mukavan ja lämpimän tuntuinen jalan alla, kun istuu sohvalla tai nojatuolissa. Roskalavaryhmässä pitää olla skarppina kokoajan, jos aikoo tehdä hyviä hankintoja. Minulle tulee ilmoitus jokaisesta uudesta ilmoituksesta ja pääsiäisen aikaan ollessani vapailla sain napattua meille tuon Elloksen Tanger-ryijymaton. Matto kääräistiin rullalle suoraan käytöstä eli ihan käyttökuntoisesta matosta oli kyse, vaikken siitä euroakaan joutunut maksamaan. Ainut miinus oli, että matto oli hiukan likainen, mutta laskin, että maton pesettäminen pesulassa kannataa eikä sen hinnaksi senkään jälkeen jää kuin neljäsosa uuden vastaavan maton hinnasta. 

Maaliskuussa tämä kaikki alkoi, kun ystäväni, Sydämellä tehtyä-blogista, oli muuttamassa ja heillä jäi toinen Ektorp-sohva ylimääräiseksi. Pitkään olen myös tästä sohvasta haaveillut ja nimenomaan valkoisena. Nyt kun lapset ovat jo maailmalla ja asumme miehen kanssa kahden oli sopiva aika toteuttaa tämäkin haave. Niinpä myin meidän vanhan sohvan nettikirpparin kautta pois ja ostin sillä rahalla Katjalta meille uuden sohvan. Miten kätevää, eikös vaan?! 

Monta muutakin sisutusjuttua olen saanut tehtyä pois tämän kevään aikana ja osasyynä tähän on myös se, kun aion juhlistaan kuun loppupuolella valmistumistani täällä meillä kotona. Juhlat ovat ihania ja silloin ehdottomasti haluan, että kotona on kaikki paikat kunnossa. Sanoinkin miehelle viime viikonloppuna, että pitäisi järjestää useammin juhlia, niin tulisi kaikki rästihommatkin paremmin tehtyä. Tuon sohvalla olevan tyynynpäällisen löysin tällä viikolla kirppikseltä, kun kävin siistimässä omaa myyntipöytääni. Tyynynpäällisen hinta oli vain euron, joten pitkään ei tarvinut miettiä ostanko sitä vai en. Minulla on siis nyt viikon oma pöytä paikallisella kirpputorilla ja täytyy sanoa, että kauppa on käynyt yllättävän hyvin, josta olen tietenkin tosi iloinen. 

Mites teillä? Onko kevät innostanut rymsteeraamaan ja sisustamaan kotia? Oletko pistänyt paikkoja uuteen uskoon tai kenties aloittanut jonkun remontin? Suositko kirpputoreja ja nettikirppiksiä sisustushankinnoissasi?