Mun ilot elämässä on aika pieniä. Ne löytyy ihan tästä jokapäiväisestä arjesta. Sekin on sinänsä taito oppia löytämään ja nauttimaan noista arjen pienistä iloista. Tällä kertaa minut tekee iloiseksi kirppikseltä saatu hyvä tilitys. Saaduilla rahoilla saimme ostettua viikonlopun ruoat ja tankattua vähän autoa. Tarviihan se autokin "janojuomaa"...ikävä kyllä. Bensa on nykyään ihan ökykallista. Meilläkin koulujen alettua nuo päivittäiset ajot ovat kasvaneet ihan  älyttömästi. Meillä on tällä hetkellä vain yksi auto käytössä, joten vaatii pientä kikkailua, että kaikki ajot saadaan hoidettua. Edestakaisin ajoa tulee ihan liian paljon. Niinpä olen nyt itsekin aloittanut työmatkapyöräilyn ihan vain säästösyistä (toki myös kuntoilumielessä). Samalla yritän olla lapsille esimerkkinä, ettei se autokyyti aina ole itsestäänselvyys. Ilmat ovat olleet nyt tosi hyvät pyöräilyyn ja itse ainakin suorastaan nautin työpäivän jälkeen tuosta 40 minuutin liikuntatuokiosta. Siinä pyöräillessä työasiat unohtuu ja päivän liikunta tulee suoritettua. Illalla ei enää välttämättä tarvitse lähteä mihinkään liikuntaharrastukseen, vaan voi käyttää ajan johonkin muuhun, vaikkapa sitten vain lepäämiseen, jos ei muuta jaksa.

Yksi tärkeimmistä ilon aiheista minulle on yhdessä tekeminen. Viikonloppusin meillä on miehen kanssa hyvin aikaa touhuta yhdessä kaikenlaista. Yleensäkin ne ovat ihan niitä arkisia kodin askareita, mitä tehdään. Se luo mieletöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja juuri siitä minä saan ihan mielettömästi voimaa. Näiden touhuilujen jälkeen jaksaa taas paljon paremmin. Viime viikonloppuna  sain kokea tuon hyvän fiiliksen esimerkiksi silloin, kun mies leipoi omenapiirakkaa samaan aikaan, kun minä keittelin omppuhilloa. Siinä puuhastelun lomassa suunniteltiin maakellarin remppaa. Arkista, mutta niin palkitsevaa.

Mä iloitsen myös todella paljon siitä tukiverkostosta, joka on meidän perheen ympärillä. Se muodostuu niin ystävistä kuin sukulaistakin. Lapsiperheellisenä olemme siitä onnekkaassa asemassa, että miehen vanhemmat asuvat lähellä ja ovat vielä sen verran hyvissä voimissa, että jaksavat auttaa meitä lasten kanssa. Tiedän, että kaikilla lapsiperheillä ei tätä mahdolllisuutta ole ja juuri siksi olenkin tästä niin äärimmäisen kiitollinen. Eilen saimme vielä nauttia yhdessä heidän kanssaan tuota miehen leipomaa omenapiirakkaa. Parhautta.

Yksi ihan todella tärkeä ja suuri ilon aihe minulle tällä hetkellä on se, että tämä blogini on saanut ensimmäiset lukijansa ja kommentit. Blogin pidon alussa tulee aina väistämättäkin sellainen tunne, ettei kukaan löydä omaan blogiin eikä kukaan ainakaan halua kommentoida tai jäädä lukijaksi. Melkein riemusta kiljuin, kun huomasin ensimmäisten lukijoiden klikanneen itsensä blogini lukijoiksi. Kiitos siitä teille blogiystäväni ja suurkiitos myös jättämistänne kommenteista! Kommenttien saaminen on äärimmäisen palkitsevaa ja tärkeä osa blogin pitoa. Kommentit motivoivat ja kannustavat jatkamaan, kun tietää ettei tarvitse ihan tyhjille seinille höpistä omia juttujaan.

Tämän päivän yksi ilonaiheistani on uusi Talo&Koti-lehti. Tuo on ehdottomasti tällä hetkellä suosikkilehteni. Uusi numero oli ilmestynyt, joten olihan se "pakko" taas ostaa. Lehden parissa on ihana rentoutua. Voi oikaista jalat sohvalle, kietoutua huopaan ja lueskella kynttilöiden valossa tai takkatulen loimutessa. Samalla pääsee näkemään ihmisten koteja. Uusimmassa numerossa niitä onkin esitelty oikein roppakaupalla. Samalla lehdestä saa monesti hyviä ideoita omankin kodin sisustamiseen. Rentouttavaan lukuhetkeen on mukava päättää onnistunut viikonloppu ja hyvillä mielin aloittaa uusi viikko.

Nähdään taas!

Omenahillo

Meillä on tosi iso piha. Kerran miehen kanssa laskettiin, että sieltä löytyy kaikenkaikkiaan 17 eri puulajiketta. Aikamoinen määrä. Omenapuita meillä taitaa olla kolme. Kaikki kolme vähän eri puolilla pihaa. En edes tiedä mitä lajikkeita ne ovat. Ei ainakaan mitään punaista kanelia tai vaaleaa kuulasta. Niinpä en nosta puiden arvoa kovinkaan korkealle. Yksi puu on oikeastaan vain vaivaksi, koska tekee sellaisia pienen pieniä sormenpään kokoisia omenia, jotka saan sitten kerätä ja kärrätä puun alta kompostiin. Noh, onhan se keväällä kaunis, kun kukkii...hetken!

Kaksi muuta puuta sitten tuottavat vähän satoakin eli niistä on meille jotain hyötyäkin. Omenat ovat kyllä aika kirpsakoita, mutta soveltuvat hyvin leivontaan ja hillon tekoon. Täytyy kyllä tunnustaa, että aika laiskasti olen omppuja käyttänyt. Hyi hyi, tuhma minä... Joskus aikanaan tein omenahillon mehumaijassa höyryttämällä. Se on kuitenkin aika vaivalloinen ja hidas tapa. Iän myöden sitä alkaa etsiä helpompia keinoja joka asiaan...omenahillon tekoonkin. Tässä toisenlainen hyvä ja helppo ohje, jonka haluan nyt jakaa teidän kanssanne.

Raaka-aineet:

1 kg omenalohkoja

1 dl vettä

3 dl hillosokeria

1 kanelitanko

1/2 sitruunanmehu

Poista omenista siemenkodat ja paloittele ne. Kiehauta vesi ja sokeri. Lisää omenalohkot ja mausteet. Keitä kunnes omenat ovat soseutuneet.

Poista kanelitanko, huuhtele ja laita talteen seuraavaa kertaa varten. Aja sose tasaiseksi sauvasekoittimella. Omenia ei siis tarvitse kuoria, kun käytät sauvasekoitinta. Kaikki isommat kuoren palaset hienontuvat hienoksi. Näin säästät paljon aikaa ja vaivaa. Purkita. Itse säilytän hillopurkit jääkaapissa, vaikka niiden pitäisi kyllä säilyä avaamattomina myös ihan huoneenlämmössä. Kellari olisi tietenkin paras ja ihanin vaihtoehto. Meidän kellari(kin) pitää ensin remontoida ennenkuin siellä voi mitään säilyttää.

 Tarjoile hilloa ohukaisten/pannukakkujen/vohveleiden kanssa, levitä bostonpullan väliin tai sujauta kahvikakku- tai muffinssitaikinaan. Nauti.

Mielensäpahoittaja

Vietetiin eilen illalla miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Joo, on sitä meillä säännöllisen epäsäännöllisesti muutenkin, kun lapset alkavat olla jo niin isoja, että viettävät paljon aikaa kavereidensa kanssa. Silloin me kaksi "vanhaa varista" raakutaan keskenään täällä kotona. Eilen lähdettiin kuitenkin elokuviin. Edellisestä kerrasta on niin pitkä aika, etten edes muista, koska se oli. 

Kuva interverkosta =)

Jokatapauksessa. Eilen sai ensi-iltansa Tuomas Kyrön kirjoittama Mielensäpahoittaja. Elokuvaa mainostettiin jonkin verran ja se tuntui kiinnostavan meitä molempia, joten lähdettiin katsomaan. Ja kyllä kannatti! Elokuva oli tosi mainio ja välillä sai nauraa ihan vedet silmissä. Pääosan näyttelijänä toimiva Antti Litja on ehdottomasti parasta koko elokuvassa. Hän esittää jääräpäistä purnaajaa, joka joutuu elokuvan alussa lähtemään miniänsä luo Helsinkiin satutettuaan jalkansa. Helsingissä Mielensäpahoittaja saa kokea monenlaisia vastoinkäymisiä. On älypuhelimia, keraamisia liesiä ja monia muita nykypäivän hömpötyksiä ja onhan se ihan käsittämätöntä, ettei pojan talossa ole edes kunnon perunakellaria. Hih... Litjan monologeissa pääsee hyvin oikeuksiinsa Kyrön omaperäinen sanankäyttö. Elokuvan ehdottomasti paras kohtaus on s-kaupan kassalla tapahtuva kohtaus, jossa tulee sekaannusta s-kortin käytöstä. Se naurattaa vielä elokuvan jälkeenkin.

Suosittelen elokuvaa ihan kaikille. Se on Antti Litjan show, mutta hyvä sellainen. Elokuva sopii kaikille, vauvasta vaariin. Menkää katsomaan. Meillä oli ainakin tosi hauskaa.

Karsimista ja kirppishommia

Olen viime aikoina törmännyt monessa blogissa kirjoituksiin tavaroiden karsimisesta. Tuntuu, että siitä on tullut tämän päivän yksi trendijutuista. Itse olen harrastanut tätä varmasti vähän aina. Olen aika raa'allakin kädellä laittanut tavaraa menemään, jos olen kokenut sen itselle tarpeettomaksi. Onneksi en kuitenkaan ole heittänyt tavaraa roskikseen, vaan olen pyrkinyt kierrättämään sitä. Kirppistely on aina ollut yksi harrastuksistani. Olen sekä myynyt että ostanut paljon tavaraa kirppiksiltä. Pienituloisena kirppismyynnistä on saanut kivasti lisätuloja ja ostopuolella usein pienellä rahalla on saanut hyvää tavaraa tai vaatetta lapsille ja itsellekin. Mikään minimalisti en kuitenkaan tunne olevani, koska tykkään sisustaa kotiani monilla erilaisilla pikku esineillä. Siitä huolimatta meiltä löytyy ihan älytön määrä turhaa ja ylimääräistä tavaraa. Niinpä keväällä otinkin pitkän, vuosien tauon jälkeen kirppikseltä pöydän. Myynnissä on ollut vaatteita, kenkiä, lehtiä, dvd-elokuvia, kirjoja, liinavaatteita, astioita, laukkuja ja jopa niitä sisustustavaroita. 

Kauppa on käynyt ihan mukavasti ja tyttökin on siivoillut omia kaappejaan ja antanut tavaraa sekä hänelle pieneksi jääneitä vaatteita myyntiin. Kirppikseltä tuli tienattua se viimeinen puuttuva satanen keväällä tytön mopoakin varten. Itsestä tuntuu, että mitä erikoisin ja kummallisin tavara menee kirppiksellä parhaiten kaupaksi, kunhan ei laita liian korkeita hintoja. Euro, pari on hyvä hinta, jolla kauppa käy. Harvemmin itselläni on ollut mitään myynnissä yli 10 euron hintaan. Kirppis on kirppis ja hinnat pitää olla sen mukaiset.

Yksi syy, miksi nyt olen pitänyt kirppispöytää melkeinpä läpi kesän on se, että meillä on tosi vähän säilytys- ja varastotilaa. Se taitaa olla usein tälläisen vanhemman rintamamiestalon yksi pahimmista puutteista. Meillä tilannetta pahentaa huomattavasti kylmän varastotilan puuttuminen, koska kaikki piharakennuksemme ovat todella huonossa kunnossa. Mies vei jo muutama päivä sitten yhden ikean kassillisen tarpeettomia toppatakkeja myyntiin ja äsken laputin taas lisää. Vuosien tauko kirppistelyssä siis näkyy ja myytävää riittää varmasti vielä pitkäksi aikaa. Kohta syksyn edetessä voi kaivaa luistinlaatikon esille ja viedä niistäkin kaikki ylimääräiset, pienet luistimet myyntiin. Tuntuu tosi hyvälle, kun saa ylimääräistä tavaraa pois ja samalla omia nurkkiaan hiukan siistimmäksi. Tuntuu, että meillä mitkään kaapit (ne vähäisetkään, mitä on) eivät pysy järjestyksessä, vaan ne ovat aina hirveässä sotkussa. Pinnaa alkaa kiristää, kun ei meinaa löytää etsimäänsä. Siksikin olisi niin ihanaa, kun kaapeissa ei olisi mitään ylimääräistä, vain se tarpeellinen.

Kesällä tein hirmu urakan, kun kävin meidän liinavaatekaapin läpi. Risat ja meille tarpeettomat pois ja kirppikselle ja käytössä olevat mankelin kautta takaisin kaappiin. Useampi päivä siinä meni, mutta lopputulos oli parempi kuin hyvä. Nyt kaapeista löytää tarvitsemansa, kun jokaisella on oma, nimetty hylly. Hyllyjen reunoihin laitoin vielä dymolla nimilaput, mitä missäkin on.

Mankelin päälle onkin taas kertynyt mankeloitavaa, joten taidanpa lähteä hommiin. Ai niin, mutta munhan piti ensin imuroida meidän makkari. Villakoirat meinaa iltaisin nukkumaan mennessä purra nilkat poikki. Makkarissakin pitäisi suorittaa karsimista, ainakin mun vaatekaapissa tai ainakin sen kaapin vois siivota. Hommaa siis riittää, kunhan vaan löytyisi sitä viitselijäisyyttä. Plääh...

Palataan taas pian!