Karsimista ja kirppishommia

Olen viime aikoina törmännyt monessa blogissa kirjoituksiin tavaroiden karsimisesta. Tuntuu, että siitä on tullut tämän päivän yksi trendijutuista. Itse olen harrastanut tätä varmasti vähän aina. Olen aika raa'allakin kädellä laittanut tavaraa menemään, jos olen kokenut sen itselle tarpeettomaksi. Onneksi en kuitenkaan ole heittänyt tavaraa roskikseen, vaan olen pyrkinyt kierrättämään sitä. Kirppistely on aina ollut yksi harrastuksistani. Olen sekä myynyt että ostanut paljon tavaraa kirppiksiltä. Pienituloisena kirppismyynnistä on saanut kivasti lisätuloja ja ostopuolella usein pienellä rahalla on saanut hyvää tavaraa tai vaatetta lapsille ja itsellekin. Mikään minimalisti en kuitenkaan tunne olevani, koska tykkään sisustaa kotiani monilla erilaisilla pikku esineillä. Siitä huolimatta meiltä löytyy ihan älytön määrä turhaa ja ylimääräistä tavaraa. Niinpä keväällä otinkin pitkän, vuosien tauon jälkeen kirppikseltä pöydän. Myynnissä on ollut vaatteita, kenkiä, lehtiä, dvd-elokuvia, kirjoja, liinavaatteita, astioita, laukkuja ja jopa niitä sisustustavaroita. 

Kauppa on käynyt ihan mukavasti ja tyttökin on siivoillut omia kaappejaan ja antanut tavaraa sekä hänelle pieneksi jääneitä vaatteita myyntiin. Kirppikseltä tuli tienattua se viimeinen puuttuva satanen keväällä tytön mopoakin varten. Itsestä tuntuu, että mitä erikoisin ja kummallisin tavara menee kirppiksellä parhaiten kaupaksi, kunhan ei laita liian korkeita hintoja. Euro, pari on hyvä hinta, jolla kauppa käy. Harvemmin itselläni on ollut mitään myynnissä yli 10 euron hintaan. Kirppis on kirppis ja hinnat pitää olla sen mukaiset.

Yksi syy, miksi nyt olen pitänyt kirppispöytää melkeinpä läpi kesän on se, että meillä on tosi vähän säilytys- ja varastotilaa. Se taitaa olla usein tälläisen vanhemman rintamamiestalon yksi pahimmista puutteista. Meillä tilannetta pahentaa huomattavasti kylmän varastotilan puuttuminen, koska kaikki piharakennuksemme ovat todella huonossa kunnossa. Mies vei jo muutama päivä sitten yhden ikean kassillisen tarpeettomia toppatakkeja myyntiin ja äsken laputin taas lisää. Vuosien tauko kirppistelyssä siis näkyy ja myytävää riittää varmasti vielä pitkäksi aikaa. Kohta syksyn edetessä voi kaivaa luistinlaatikon esille ja viedä niistäkin kaikki ylimääräiset, pienet luistimet myyntiin. Tuntuu tosi hyvälle, kun saa ylimääräistä tavaraa pois ja samalla omia nurkkiaan hiukan siistimmäksi. Tuntuu, että meillä mitkään kaapit (ne vähäisetkään, mitä on) eivät pysy järjestyksessä, vaan ne ovat aina hirveässä sotkussa. Pinnaa alkaa kiristää, kun ei meinaa löytää etsimäänsä. Siksikin olisi niin ihanaa, kun kaapeissa ei olisi mitään ylimääräistä, vain se tarpeellinen.

Kesällä tein hirmu urakan, kun kävin meidän liinavaatekaapin läpi. Risat ja meille tarpeettomat pois ja kirppikselle ja käytössä olevat mankelin kautta takaisin kaappiin. Useampi päivä siinä meni, mutta lopputulos oli parempi kuin hyvä. Nyt kaapeista löytää tarvitsemansa, kun jokaisella on oma, nimetty hylly. Hyllyjen reunoihin laitoin vielä dymolla nimilaput, mitä missäkin on.

Mankelin päälle onkin taas kertynyt mankeloitavaa, joten taidanpa lähteä hommiin. Ai niin, mutta munhan piti ensin imuroida meidän makkari. Villakoirat meinaa iltaisin nukkumaan mennessä purra nilkat poikki. Makkarissakin pitäisi suorittaa karsimista, ainakin mun vaatekaapissa tai ainakin sen kaapin vois siivota. Hommaa siis riittää, kunhan vaan löytyisi sitä viitselijäisyyttä. Plääh...

Palataan taas pian!