Torstai-iltana alkoi toinen tuotantokausi tuosta Koko Suomi Leipoo-ohjelmasta. Tuo on ehdottomasti yksi suosikkiohjelmistani. Leipominen kun on itsellekin yksi suurimmista harrastuksistani. Koko Suomi leipoo-ohjelman jokaisessa jaksossa kilpailijat saavat tehtäväkseen kaksi erilaista leivontatehtävää, jotka haastavat kilpailijat niin makeissa kuin suolaisissakin leivontaan liittyvissä tehtävissä. Uuneissa valmistuu kakkuja, piiraita, pikkuleipiä, pullaa ja leipää, joita maistelevat ja arvioivat kaksi alan arvostettua huippuleipuria.
Jakson päätteeksi yksi leipuri joutuu jättämään kisan ja lopulta vastakkain ovat kolme parhaiten onnistunutta kotileipuria. Ohjelman erikoisuutena on kuvauspaikka: suuri teltta, ulkoilmassa kauniissa kesäisessä maisemassa. Nimenoman tuo ulkoilmassa leipominen asettaa kilpailijoille paljon lisähaastetta sen lisäksi, että he kisaavat kokoajan aikaa vastaan. Aikamoista hermojen hallintaa siinä kyllä kilpailijoilta tarvitaan.
Vuosi sitten minäkin olin tyrkyllä tähän ohjelmaan. Mieheni luottaa ja ennen kaikkea arvostaa suuresti kaikkea, mitä teen. Leipominen on yksi niistä asioista. Heti ohjelmasta kuultuaa hän ilmoitti minut mukaan kilpailuun. Suureksi yllätykseksi pääsin semifinaalivaiheeseen eli koekuvauksiin asti. Ilmoittautuneita oli useita satoja ja koekuvauksiin pääsi noin 40 leipuria. Ohjelmaan valittiin 12 parasta leipuria (erilaista, miehiä ja naisia, eri puolelta suomea).
Itse en siis ollut noiden 12 joukossa. Kuultuani asiasta olin samaan aikaan sekä helpottunut että pettynyt. "Hitsi, en ole riittävän hyvä. Pitää harjoitella lisää". Kaikenkaikkiaanhan lopputulos oli hyvä ja voin olla tyytyväinen itseeni. Näin jälkikäteen ajatellen oli ehkä tosi hyvä, että en päässyt mukaan itse kisaan. Reilu vuosi sitten leivontataitoni olivat vieläkin yksipuolisemmat kuin nykyisin, koska olin keskittynyt pääsääntöisesti erilaisten kakkujen leipomiseen. Kaiken kaikkiaan kilpailuun hakeminen oli hauska kokemus ja ompahan taas, mitä keinutuolissa muistella.
Jakson päätteeksi yksi leipuri joutuu jättämään kisan ja lopulta vastakkain ovat kolme parhaiten onnistunutta kotileipuria. Ohjelman erikoisuutena on kuvauspaikka: suuri teltta, ulkoilmassa kauniissa kesäisessä maisemassa. Nimenoman tuo ulkoilmassa leipominen asettaa kilpailijoille paljon lisähaastetta sen lisäksi, että he kisaavat kokoajan aikaa vastaan. Aikamoista hermojen hallintaa siinä kyllä kilpailijoilta tarvitaan.
 | ||
| Ekan jakson eka tehtävä oli bostonkakku. Tässä minun versioni muutaman vuoden takaa. |
Vuosi sitten minäkin olin tyrkyllä tähän ohjelmaan. Mieheni luottaa ja ennen kaikkea arvostaa suuresti kaikkea, mitä teen. Leipominen on yksi niistä asioista. Heti ohjelmasta kuultuaa hän ilmoitti minut mukaan kilpailuun. Suureksi yllätykseksi pääsin semifinaalivaiheeseen eli koekuvauksiin asti. Ilmoittautuneita oli useita satoja ja koekuvauksiin pääsi noin 40 leipuria. Ohjelmaan valittiin 12 parasta leipuria (erilaista, miehiä ja naisia, eri puolelta suomea).
Itse en siis ollut noiden 12 joukossa. Kuultuani asiasta olin samaan aikaan sekä helpottunut että pettynyt. "Hitsi, en ole riittävän hyvä. Pitää harjoitella lisää". Kaikenkaikkiaanhan lopputulos oli hyvä ja voin olla tyytyväinen itseeni. Näin jälkikäteen ajatellen oli ehkä tosi hyvä, että en päässyt mukaan itse kisaan. Reilu vuosi sitten leivontataitoni olivat vieläkin yksipuolisemmat kuin nykyisin, koska olin keskittynyt pääsääntöisesti erilaisten kakkujen leipomiseen. Kaiken kaikkiaan kilpailuun hakeminen oli hauska kokemus ja ompahan taas, mitä keinutuolissa muistella.
Hieno saavutus! Leipominen on minunkin lempiharrastukseni. Ruokaohjelmia en silti juurikaan ikinä katso, mutta tuota ohjelmaa olen muutaman jakson katsonut. Ehkä syy siihen, miksi en tykkää niitä katsoa, on se kiire ja stressi mikä leipojilla niissä tilanteissa on (vaikka se kuuluu pelin henkeen). Mulle leipominen vaan on niin hyvän mielen rento juttu :)
VastaaPoistaHienoa, että leipominen on sinulle hyvä asia ja kenties auttaa rentoutumaan ja tuo mukanaan sitä hyvää mieltä. Niin sen pitää ollakin. Minulta kysyttiin viikolla töissä, enkö hakenut uudestaan mukaan tänä vuonna tuohon kisaa. Vastasin, etten halunnut, koska on varmasti mukavampaa leipoa kotona ilman kiirettä ja kaikessa rauhassa. Silloin siitä omasta harrastuksestaan nauttii kaikista eniten.
Poista