Ilon aiheita

Mun ilot elämässä on aika pieniä. Ne löytyy ihan tästä jokapäiväisestä arjesta. Sekin on sinänsä taito oppia löytämään ja nauttimaan noista arjen pienistä iloista. Tällä kertaa minut tekee iloiseksi kirppikseltä saatu hyvä tilitys. Saaduilla rahoilla saimme ostettua viikonlopun ruoat ja tankattua vähän autoa. Tarviihan se autokin "janojuomaa"...ikävä kyllä. Bensa on nykyään ihan ökykallista. Meilläkin koulujen alettua nuo päivittäiset ajot ovat kasvaneet ihan  älyttömästi. Meillä on tällä hetkellä vain yksi auto käytössä, joten vaatii pientä kikkailua, että kaikki ajot saadaan hoidettua. Edestakaisin ajoa tulee ihan liian paljon. Niinpä olen nyt itsekin aloittanut työmatkapyöräilyn ihan vain säästösyistä (toki myös kuntoilumielessä). Samalla yritän olla lapsille esimerkkinä, ettei se autokyyti aina ole itsestäänselvyys. Ilmat ovat olleet nyt tosi hyvät pyöräilyyn ja itse ainakin suorastaan nautin työpäivän jälkeen tuosta 40 minuutin liikuntatuokiosta. Siinä pyöräillessä työasiat unohtuu ja päivän liikunta tulee suoritettua. Illalla ei enää välttämättä tarvitse lähteä mihinkään liikuntaharrastukseen, vaan voi käyttää ajan johonkin muuhun, vaikkapa sitten vain lepäämiseen, jos ei muuta jaksa.

Yksi tärkeimmistä ilon aiheista minulle on yhdessä tekeminen. Viikonloppusin meillä on miehen kanssa hyvin aikaa touhuta yhdessä kaikenlaista. Yleensäkin ne ovat ihan niitä arkisia kodin askareita, mitä tehdään. Se luo mieletöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja juuri siitä minä saan ihan mielettömästi voimaa. Näiden touhuilujen jälkeen jaksaa taas paljon paremmin. Viime viikonloppuna  sain kokea tuon hyvän fiiliksen esimerkiksi silloin, kun mies leipoi omenapiirakkaa samaan aikaan, kun minä keittelin omppuhilloa. Siinä puuhastelun lomassa suunniteltiin maakellarin remppaa. Arkista, mutta niin palkitsevaa.

Mä iloitsen myös todella paljon siitä tukiverkostosta, joka on meidän perheen ympärillä. Se muodostuu niin ystävistä kuin sukulaistakin. Lapsiperheellisenä olemme siitä onnekkaassa asemassa, että miehen vanhemmat asuvat lähellä ja ovat vielä sen verran hyvissä voimissa, että jaksavat auttaa meitä lasten kanssa. Tiedän, että kaikilla lapsiperheillä ei tätä mahdolllisuutta ole ja juuri siksi olenkin tästä niin äärimmäisen kiitollinen. Eilen saimme vielä nauttia yhdessä heidän kanssaan tuota miehen leipomaa omenapiirakkaa. Parhautta.

Yksi ihan todella tärkeä ja suuri ilon aihe minulle tällä hetkellä on se, että tämä blogini on saanut ensimmäiset lukijansa ja kommentit. Blogin pidon alussa tulee aina väistämättäkin sellainen tunne, ettei kukaan löydä omaan blogiin eikä kukaan ainakaan halua kommentoida tai jäädä lukijaksi. Melkein riemusta kiljuin, kun huomasin ensimmäisten lukijoiden klikanneen itsensä blogini lukijoiksi. Kiitos siitä teille blogiystäväni ja suurkiitos myös jättämistänne kommenteista! Kommenttien saaminen on äärimmäisen palkitsevaa ja tärkeä osa blogin pitoa. Kommentit motivoivat ja kannustavat jatkamaan, kun tietää ettei tarvitse ihan tyhjille seinille höpistä omia juttujaan.

Tämän päivän yksi ilonaiheistani on uusi Talo&Koti-lehti. Tuo on ehdottomasti tällä hetkellä suosikkilehteni. Uusi numero oli ilmestynyt, joten olihan se "pakko" taas ostaa. Lehden parissa on ihana rentoutua. Voi oikaista jalat sohvalle, kietoutua huopaan ja lueskella kynttilöiden valossa tai takkatulen loimutessa. Samalla pääsee näkemään ihmisten koteja. Uusimmassa numerossa niitä onkin esitelty oikein roppakaupalla. Samalla lehdestä saa monesti hyviä ideoita omankin kodin sisustamiseen. Rentouttavaan lukuhetkeen on mukava päättää onnistunut viikonloppu ja hyvillä mielin aloittaa uusi viikko.

Nähdään taas!