Parisuhdepohdintaa ja pionien kukkia

29.6.2019

Eilen päättynyt työviikko oli harvinaisen raskas. Muutama aikainen herätys, tiiviit työpäivät ja uusien asioiden kokeminen töissä on vaatinut veronsa. Normaalistikin heräämme miehen kanssa aika varhain, mutta kello neljän herätykset ovat jo vähän liian aikaisia minullekin. Odotin vapaita ja viikonloppua enemmän kuin pitkään aikaan. Viikonlopun vapaat tulivat siis enemmän kuin tarpeeseen. Ilmakin on viilentynyt sen verran, että yöllä ei tarvinut herätä kertaakaan kuumuuden vuoksi kääntelemään tyynyä, josko siitä löytyisi vielä yksi kuiva ja vähän viileämpi kohta. Tänään nukuimme siis oman mittapuumme mukaan vähän pidempään ja se teki kyllä hyvää.



Iltaisin en ole juurikaan jaksanut tehdä kotona mitään muuta kuin katsella telkkaria ja olla möllöttää. Kotihommia olisi kyllä, mutta välillä ei vaan jaksa eikä edes huvita. Olen sitä ihmistyyppiä, joka vähän kuin lamaantuu, jos mieltä painaa jokin asia. Meillä kun arki ei tosiaankaan ole aina ruusuilla tanssimista eikä parisuhdekaan aina ole sellainen kuin ehkä haluaisin. Silloin vajoan nojatuoliini ilta toisensa jälkeen enkä jaksa innostua oikein mistään. Tiedän, että parisuhteessakin pitää antaa toiselle tilaa, mutta jos itsestä tuntuu, että kaikki päivät ovat vain pelkkää tilan antamista ja toisella on aina jotakin tärkeämpää tekemistä kuin yhteisen ajan viettäminen, ei sekään ole hyvä juttu. Olen nauttinut suunnattomasti meidän yhteisistä sunnuntaiajeluista ja yhdessä vietetystä ajasta. Nyt sitä aikaa ei taas ole ollut pitkään aikaan ja annetut lupaukset ovat osoittautuneet katteettomiksi. Olen tehnyt paljon ajatustyötä asian suhteen, mutta en ole vielä päässyt itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Olen miettinyt onko vika vain omassa asenteessani vai jossakin muussa. 

Tänä aamuna mies lähti tyttärensä appivanhempien kesäpaikalle auttelemaan remppahommissa. Jäin yksin kotiin ja tunsin, että minulla oli enemmän tilaa hengittää. Näillä kilometreillä nautin myös itse siitä, että saan olla yksin kotona ja tuntuu, että silloin saan jopa jotain tehtyä, kuten tänäänkin. Kävelin katsomaan pionipenkkiäni ja synkän viikon aikana olin melkein missannut vaaleanpunaisten pionieni kukinnan. Napsin poikki jo kukkineet ja kuihtuneet kukinnot ja haravoin nurmelle varisseet terälehdet tunkioon. En ymmärrä, miksi pionit olivat kasvattaneet niin hurjan paljon vartta tänä kesänä ja siitä syystä osa olikin suurien ja painavien kukkien vuoksi painunut melkein maahan asti. Muutama kukkavana oli melkein poikki, joten napsin ne mukaani sisälle maljakkoon. Pionin tuoksu on niin huumaava ja kukka niin kaunis.

Aamupäivällä ajelin pitkästä aikaa äidin luokse maalle. Matkalla on paikka, missä on joka kesä ja monesti myös joulun aikaan jokin hauska taideteos tien laidassa kaikkien ohikulkijoiden ilona. Takaisin tullessa oli pakko pysähtyä kuvaamaan tien varteen nuukahtanutta supermaniä. Se oli vähän kuin minä; väsynyt ja ilmiselvästi polla sekaisin.

Miten sinun viikkosi on mennyt? Onko sinulla virtaa työpäivän jälkeen vai kutsuuko sohva sinuakin? Onko arki aina ihanaa ja kukoistaako parisuhde päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen? 

20 kommenttia:

  1. Nuo pionit on kyllä kauniita ja juurikin vaaleanpunaisina.
    Olen tehnyt lyhennettyä työpäivää jonkin aikaa ja silloin on ollut vielä energiaa muuhunkin puuhaan, jos vaan selkä on ollut yhteistyö haluinen. Varsinkin syksyisin huomaa, että työpäivän jälkeen on kyllä takkia aika tyhjä. Pimeällä myös selvästi osuutta asiaan.
    Kyllähän tuo arki joskus takkuaa täälläkin,kun odotukset/ajatukset yhteiselle tekemiselle eivät kohtaakaan.Minäkin nautin,kun olen kotona itsekseni puuhastellen tai sitten vain ihan oleillen.Oma aika on myös tärkeää! Hauska tuo superman! :)

    Rentouttavaa viikonloppua Kristiina! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari ♥ Meillä on myös juuri tuo, että odotukset/ajatukset eivät lähestulkoonkaan aina kohtaa. Sitten itse jotenkin lamaannut enkä saa tehtyä mitään. Petyn jotenkin tosi kovasti enkä osaa kääntää tilannetta sitten positiiviseksi mitenkään.

      Superman oli aika hauska ja joka vuosi aina oikein odotan, että milloin uusi hahmo on ilmestynyt tienlaitaan ilahduttamaan ohikulkijoita.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle, Sari ♥

      Poista
  2. Voi kuinka usein tunnen samoin rankan työviikon jälkeen. Ihanaa on vain olla ja nauttia hiljaisuudesta. Itse ammennan voimia töissäjaksamiseen luonnosta. Ihanat Pionit sinulla siellä. Kivaa viikonloppua ja tsemppiä uuteen työviikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, AnniK ♥ Ihana kuulla, että muutkaan eivät aina jaksa. Itselle kun on tullut tunne, että muut touhuaa hirmusti kaikkea työpäivän jälkeen ja itse ei vaan jaksa.

      Pionit ovat lempikukkiani ja niitä voisin hankkia lisääkin meidän pihalle.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle, AnniK ♥

      Poista
  3. Viikolla on päiviä, jolloin en tosiaankaan jaksa tehdä mitään kotona, sitten on taas niitä päiviä, jolloin puuhastelen vaikka mitä töidenkin jälkeen. Parisuhde voi tällä hetkellä todella hyvin, mutta ei se aina niin ole. Me olemme olleet yhdessä kohta 28 vuotta ja voin sanoa, että töitä ollaan tämän suhteen eteen jouduttu tekemään. Ollaan opittu vaikka väkisin ottamaan sitä yhteistä aikaa, koska jos ei tehdä asioita yhdessä (siis muutakin kuin kotihommia) niin sen toisen haluamiset unohtaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että aina ei voi olla ihanaa ja seesteistä. Tarvitaan sitä "kakkaakin", että sitten voi taas olla kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse puuhastelen työpäivien jälkeen ne pakolliset, mutta aina en niitäkään. Olen äärettömän mukavuudenhaluinen enkä jaksa enää puunata kotiakaan, kuten ennen. Ennemmin vajoan nojatuoliini ja katson vaikka lempparisarjaani.

      Ymmärrän kyllä, ettei parisuhde voi aina olla niin ruususista, mutta jotenkin sitä tässä iässä jo toivoisi elämän ja parisuhteen olevan sellaista tasaisen varmaa. Hienoa, että teillä työ on tuottanut tulosta.

      Poista
  4. Upeat pionit! Kyllä työtahti on nykyään monessa paikassa sellainen , että se vie kaikki mehut etenkin pimeään aikaan.


    Eiköhän se ole ihan normaalia, ettei parisuhteessa aina ajatukset ja toiveet juokse samaan tahtiin. Mitä pidempään on yhteistä taivalta kertynyt, sitä varmemmin näin.

    Minäkin olen oppinut nauttimaan itsekseni puuhastelusta ja olemisesta, mutta on pitänyt oikein opetella.

    Mukavaa viikonloppua ja voimia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maikku ♥ Tuo on ihan totta, että työntekijöistä otetaan kyllä tänä päivänä kaikki irti. Tuijotetaan vaan likaa työtehoihin ja unohdetaan työntekijöiden hyvinvointi.

      Minulla on nyt tuo oppimisen paikka edessä, että opettelen puuhastelemaan itsekseni, vaikka mies olisikin siinä kotona ja touhuaa omiaan. Jotenkin se on vaan niin vaikeaa.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle, Maikku ♥

      Poista
    2. Mä olen joutunut opettelemaan saman, koska mies on vielä muakin "pahempi" kotihiiri ja alussa se vähän haki uomiaaan ennekuin tajusin että voin tehdä ihan omiani vaikka hän onkin kotona.

      Toki sitä ihan omaa aikaakin tarvii ja silloin lähden vaikka koirien kanssa ulos, taas parisuhdeaikaa otetaan vaikka lähtemällä yhdessä Tokmannille tai jos oikein irrotellaan niin mahdollisuuksien mukaan vaikka pienelle reissulle.

      Mutta et varmasti ole pohdintojesi kanssa yksin ♥

      Poista
    3. Kiitos Maikku kommenteistasi ♥ On helpottavaa kuulla, että muutkin painivat näiden samojen asioiden kanssa enkä siis ole ainut ja yksin.

      Poista
  5. Rankan työviikon ja aikaisten aamuheräämisten jälkeen ei minusta edes tarvitse tehdä välttämättä mitään. Riittää, että vain on ja lataa akkujaan seuraavaan päivään. Jo pelkästään kuuma ilma voi viedä mehut ja silloin on parempi vaikka katsoa sitä teeveetä tai muuten vaan olla.

    Varmasti parisuhteessa tulee niitä hetkiä kun tuntuu, että ajatukset eivät mene yhtään yksiin ja toinen ei ymmärrä minua. Kun taas kiireet helpottavat ja omakin mieli on tasaisempi sitä huomaa asioiden olevan hyvin. Toisaalta on myös hyvä viettää aikaa itsensä kanssa ja kuulostella mitä haluaa. Sitten on taas mukavampi olla toisen kanssa.

    Kivaa viikonloppua ja voimien keräämistä Krisse ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjo ♥ Pyrin pitämään arjessa huolta siitä, että nukun joka yö riittävästi. Minulla ei onneksi ole uniongelmia, joten saan kyllä melkein aina nukuttua, kun sänkyyn menen. Riittävän unen avulla yritän myös edesauttaa omaa jaksamistani.

      Näin se varmasti menee parisuhteessa, mutta tätä ei vaan aina meinaa muistaa silloin, kun ne ajatukset ja tekemiset eivät kohtaa ja mieli on maassa.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle, Marjo ♥

      Poista
  6. Ihania pioneja, kauneimpia kesäkukkia.

    Okisi tietysti aina hyvä, joa molemmat yrittäisivät löytää yhteistä aikaa. Me olemme aina viettäneet ja halunneetkin viettää todella paljon aikaa yhdessä. Nyt kun molempien vanhemmat alkavat olla ikääntyneitä, käymme yhdessä heitä auttelemassa. Hommat hoituvat nopeammin ja siinäkin saa viettää yhteistä aikaa. Miehen freelancekeikat ovat vìime vuosina muuttuneet kuukauden-parin rutistuksiksi kaukana ja vielä kauempana kotoa. Ensi viikolla hän lähtee kuukaudeksi Aasiaan. Onneksi minulla tilanne antaa myöden lähteä pari viikoa myöhemmin perässä ja keikan lopuksi vietetään vähän lomaa yhdessä. Pian kotiuduttuamm hän lähtee viideksi viikoksi Keski-Suomeen, jossa aikataulut ovat sellaiset, ettei hän lainkaan ehdi välillä kotiin eikä sinne ole oikein kärkeä mennä päiväksi. Olemme siten yhteydessä whatsapilla päivittäin. Ikävä tulee aina, mutta jo alusta asti olen tehnyt itselleni selväksi etten valita hänen töistään. Hyvä, että keikkaa on nyt riittänyt ja kyllä hän pidemmistä poissaoloista aina kyselee mitä mieltä olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuuli ♥ Pionit ovat ehdottomasti yksi lempikukistani. Se on vaan niin kaunis...

      Hienoa, että sinulla on mahdollisuus matkustaa miehesi luo Aasiaan. Teillä on pitkiä eroja ja uskon, että ikävä tulee väkisinkin. Työn vuoksi erossa olon ymmärrän ja suhteemme alkuvuosina mieheni teki myös reissutyötä, joten tämä on tuttua minullekin enkä kokenut miehen reissutyötä ollenkaan huonona asiana, päinvastoin.

      Poista
  7. Upeat pionit!
    Välillä tekee hyvää olla vaan ja lepäillä. Minulla saattaa joskus olla sellaisia viikkoja, etten meinaa iltaisin väsymykseltäni saada edes ruokaa pöytää perheelle, vaikka mies on hoitanut kaikki kauppaostoksetkin valmiiksi.

    Meillä parisuhteessa toimii parhaiten avoin puhe. Minäkin joudun välillä pyytämään miestäni, että tee mun kanssa jotain. Meillä on aivan erilainen kiinnostus käydä paikoissa ja siksi miestä pitää pyydellä mukaan. Toisaalta aika usein menen vaikka ihan itseksenikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rva Kepponen ♥ Mä niin tiedän tuon tunteen, kun ei jaksa tehdä edes ruokaa. Meillä onneksi mies tekee pääsääntöisesti ruoan, joten mun ei aina tarvitse jaksaa edes sitä. Olen kyllä kiitollinen tuosta, että mies kokkaa ja arvostan sitä, vaikka välillä kaipaisinkin vähän vaihtelua ruokiin.

      Meillä on vähän tuo sama, että mun pitää aina pyytää ja ehdottaa, että saan miehen liikkeelle ja lähtemään mun kanssa johonkin. Itse olen huono lähtemään sitten mihinkään, jos mies on kotona. Jotenkin on helpompi lähteä silloin, kun mies on esimerkiksi töissä. Ehkä vähän hassua, mutta näin se vaan on.

      Poista
  8. Wonderful flowers.
    Maria

    VastaaPoista
  9. Tunnen tuon tunteen, kun on väsynyt...ja vähän kaikkeen. Työ verottaa omasta hyvinvoinnista yllättävän paljon eikä se voi olla vaikuttamatta muuhunkin elämään ja toisinpäin. Niin kuin moni on kirjoittanutkin, parisuhdekin vaatii välillä hoitamista...ja se voi olla pelkästään jo asioista puhumista. Meillä ei mies kyllä osaa lukea minua "rivien välistä", vaan kyllä välillä nostan "kissan pöydälle". Huomaan myös, kun itse on väsynyt moni asia vielä ylikorostuu ja joskus asia voi saada jopa suhteettomat mittasuhteet. Kuuntele itseäsi ja ennen kaikkea ole rehellinen, silloin et ainakaan tee mitään väärin.
    Jaksamista töihin, äläkä ota suorituspaineita. Möllötä sohvalla, jos siltä tuntuu ja jos tekee mieli tehdä asioille muutosta, vain sinä itse voit tehdä sen...! Kesähalauksin, Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu ♥ Minä kyllä ainakin tunnen olevani miehelle täysin rehellinen, kun nimittäin nostan sen kissan pöydälle niin silloin lasetan kaiken täysin rehellisesti ulos. Puhuminen kyllä auttaa ja puhdistaa ilmaa.

      Välillä vaan tuntuu, että istun kaiket illat nojatuolissani enkä saa koskaan mitään tehtyä. Kotityöt kertyy, kun en jaksa. Silloin huono omatunto alkaa vaivaamaan kaikista tekemättömistä töistä, mutta onneksi ne eivät karkaa mihinkään.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle, Satu ♥

      Poista

Kommenttilaatikkoni on avoin kaikille kommenteille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin!

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan