Alkumietteitä

Hirveen vaikeeta tää bloggauksen aloittaminen. En oikein osaa päättää, mistä kirjoittaisin ja millainen tämän ensimmäisen postauksen pitäisi olla. Olen miettinyt tosi paljon ja tarkkaan, mitä tänne blogiin aion kirjoitella ja mistä? Noin yleisesti mulle on siis hyvinkin selvää, millainen tästä blogista tulee, mutta tämä alku.

Bloggaajana voisin kuitenkin kutsua itseäni jo pitkän linjan "ammattilaiseksi". Seitsemisen vuotta sitten loin ensimmäisen leivonta-aiheisen blogini vuodatuksen puolelle. Siitä lähtien olenkin sitten blogannut, kuvannut leipomuksiani ja kirjannut reseptejäni muistiin ja kaikkien saataville. Blogi on vuosien varrella muuttanut osoitetta ja hakenut omaa muotoaan. Jo aiemminkin mun on tehnyt mieli kirjoittaa myös muista asioista blogiini ja Harjunrinne-blogissa sitä kokeilinkin. Siellä kirjoittelin myös meidän remppa- ja sisustusjutuista. Mä innostun herkästi monista asioista, mutta en sitten kuitenkaan pidemmän päälle jaksakaan sitä juttua pitkään. Alkuhuuman jälkeen innostus niinsanotusti vaan loppuu. Näin kävi mun sisustuspäivitystenkin kanssa. Aiheet loppu enkä jaksanut kirjoitella samoista asioista moneen kertaan. Lopulta päädyin sitten vain pitämään ns. reseptikirjaa. Nyt leivontablogini on saanut lopullisen muotonsa enkä aio kirjoitella sinne mitään muuta. Blogi on ja pysyy yksinomaan leivontablogina.

Kirjoittaminen on mulle tosi terapeuttinen juttu. Tykkään kirjoittaa eikä se oikeastaan ole koskaan ollut mulle vaikeaa. Koulussa se olikin varmaan ainut aine, missä olin oikeesti hyvä. Olen jo vuosia seurannut ja lukenut toisten blogeja. Minusta kaikista mielenkiintoisimpia ovat olleet ne blogit, joissa kerrotaan jonkun perheen elämästä sanoin ja kuvin. Paljonhan mä seuraan edelleen myös erilaisia sisustusblogeja. Niistä haen lähinnä kivoja sisustusideoita omaan kotiin. Omien sisustuspäivitysten loppumiseen vaikutti myös se, että olen todella surkea valokuvaaja. Ensinnäkään mulla ei koskaan ole ollut kunnon kameraa ja toisekseen mä en vaan osaa. Ihailen aina noiden nuorten kuvia ja kuvakulmia. Niillä vaan on jotenkin silmää ja rohkeutta kuvata ei niin perinteisesti. Ehkä noi meidän nuoret vois opettaa vähän muakin, jos nätisti pyytäisin. Valokuvat on kuitenkin blogeissa minusta todella tärkeä asia. Minun mielestä niitä pitää olla. Ne antavat näköä ja ilmettä blogille. Silloin lukija saa blogista myös paljon enemmän. Tämän päivityksen kuvat ovat omista kuvakansioistani napattuja eivätkä liity aiheeseen juurikaan milläänlailla. No, olkoot kuitenkin esimerkkinä meidän nuorten taidosta valokuvata!

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, minusta kaikista mukavampia ja mielenkiintoisempia blogeja ovat sellaiset elämänmakuiset blogit. Paljon blogeja selailleena olen törmännyt myös siihen, että blogeihin kirjoitetaan vain niistä hyvistä, ihanista ja positiivisista asioista. Paljastetaan vain se elämän toinen puoli. En uskokaan, että näiden ihmisten elämä on vain ja ainoastaan pelkkää ruusuilla tanssimista ja shoppailua. Mä ymmärrän kyllä oikein hyvin sen, ettei täällä blogistaniassa voi kirjoittaa ihan kaikkea, koska aina löytyy niitä anonyymejä, jotka iskevät kimppuun ilkeillä kommenteillaan. Se ei todellakaan ole mukavaa ja siinä on syy, miksi minun muista aiheista bloggaamiseni on aikanaan loppunut. Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että en pysty olemaan ilman bloggailua ja niinpä loin sitten itselleni tämän toisen blogin, jossa haluan esiintyä reilusti ihan omana itsenä. En minkään nimimerkin alla. Katsotaan millaisen blogin tästä saan muodostettua. Toivottavasti sellaisen elämänmakuisen, aidon, mielenkiintoisen sekä ennenkaikkea itseninäköisen, josta olisi iloa muillekin kuin vain minulle. Joten tervetuloa kaikille mukaan seuraamaan mun tekemisiäni ja elämääni!

Nähdään pian!