Toivepostaus: olohuone juuri nyt

22.9.2014

Heli Kotoisaa Arkea-blogista pyysi kuvia meidän olohuoneesta. Tyttö auttoi minua kuvaamisessa ja tässä niitä kuvia nyt tulee. Kuvista kyllä selviää heti, miksi huone on kaikinpuolin niin haasteellinen.


Ensimmäinen kuva paljastaakin jo suurimman osan meidän olohuoneesta. Seinät ovat siis tumman viininpunaiset. Mies on itse halunnut juuri tuon värin eikä aio luopua siitä. Asiasta on siis keskusteltu. Yhden seinänpätkän valtaa tuo iso Hemnes-kirjahylly. Tällä hetkellä hyllyt tursuaa vähän kaikennäköistä; dvd-elokuvia, kirjoja, lastenlasten leluja, valokuva-albumeita, astioita, valokuvia jne. Pientä siistimistä kaipaisi tämäkin. Kirjahyllyn päässä, vasemmalla puolella on oviaukko, josta mennään eteiseen. Oviaukon vasemmalla puolella nurkassa on sitten telkkari. Ainut paikka, mihin olohuoneessamme sen voi laittaa. Huoh...


Sohva meillä siis onkin tuollainen vaaleampi. Keltainen ei todellakaan ole mikään mun lemppariväri, mutta tämä vaalean kellertävä nyt vielä menee. Sohvan väri sopii kyllä hyvin tuohon seinävaatteeseen, josta sinänsä kyllä tykkään, samoin tuosta ovellisesta "peilikaapista". Sohvan käsinojan päällä on aina pakko pitää tuota huopaa taiteltuna. Se peittää alleen käsinojalle kaatuneet steariinit, joita en ole saanut siitä irti. Lisäksi tuohon isoon rahiin on ollut pakko tehdä tuollainen huppupäällinen, koska ei olla saatu sitä millään ilveellä puhtaaksi. Vaikka lapsille on kuinka toitotettu, ettei olohuoneessa syödä eikä juoda, niin kummasti tuohon rahiinkin vaan on ilmestynyt aikamoinen määrä nestetahroja. Hmm....


No, tässä kuvassa näkyy yksi noista puna-mustista tuoleista, jotka lähtevät lähiaikoina miehen esikoiselle. Mä en oikein koskaan ole noista tykännyt toisin kuin mieheni. Nyt mies kuitenkin tässä asiassa antaa periksi ja tuolit saavat tyttärensä luota uuden kodin. Sitten verhot. Ne ovat ja pysyvät noina yksivärisinä punaisina. Enhän mä malttanut odottaa, vaan kokeilin ikkunaan sitä Vallilan verhoa, mutta ei. Vaikka itse verho on kaunis, mutta ei sovi tänne. Se on liian kirjava ja sotii seinän värin ja kullanvärisen peilin (ikkunan oikealla puolella) kanssa. Eli pysymme edelleenkin vanhoissa verhoissa. Ollaan miehen kanssa viikonlopun aikana puhuttu paljon tästä meidän olohuoneesta. Tässä keskustelussa mies toi esille, ettei ymmärrä miksi esimerkiksi verhoja pitää vaihtaa vaan sisustamisen vuoksi. Jos kerralla hommaa hyvät verhot, miksi ne pitäisi sitten jonkun ajan päästä vaihtaa. No, ei ole vaihdettu eikä vaihdeta! Huoh...haasteellinen on tuollainen mieskin, joka haluaa osallistua kodin sisustamiseen! Paljon helpompaa olis, jos sille ois tässä kohtaa ihan sama.


Tuohon peilin alle olen suunnitellut sen Hemnesin lipaston. Ikkunan edessä oleva pöytä jää meille. Se on miehen itsetekemä ja siitä kyllä tykkään, kun ei ole ihan tavallinen.Tänään näin kirppiksellä yhden tumman nojatuolin, jota jopa koeistuin. Mähän olen haaveillut siitä omasta nojatuolista, jossa voisin lukea ja katsella telkkua. Kun nuo tuolit lähtee, kävisköhän tuohon ikkunan eteen sohvan päähän nojatuoli?

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Valokuvaaminen oli todella haasteellista tuolla meidän olohuoneessa. Kuvista meinasi väkisinkin tulla seinien värin vuoksi ylivalottuneita. Normisti olohuone on hämärämpi ja siitä syystä tunnelmallinen.

      Poista
  2. Kotoisan näköistä ja sanoisinko että erittäin mukavaa vaihtelua nähdä niin erilainen olohuone mitä nyt blogeissa on näkynyt. Tämä erottuu positiivisesti ja jää mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Kyllä tämä on erilainen. Missään muualla en ole samanlaiseen törmännyt. Itse tosiaan kaipaan tänne sitä omien käsieni jälkeä. Millään tavalla en sisustuksenn ole näiden neljän vuoden aikana puuttunut juuri siksi, että se on niin haasteellista ja tuntuu, että mun taidot on vaan yksinkertaisesti loppuneet kesken.

      Poista
  3. Anonyymi22.9.14

    Tulee vähän sellainen itämainen tunnelma mieleen.
    En kyllä ensimmäiseksi todellakaan arvaisi tätä sun kotisi olohuoneeksi, johtuen niistä muista kuvista muualta kodistasi, joita olen nähnyt. Mutta tasapuolisuuden nimissä, pitää se oma kolo miehelläkin olla. K. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti totta! Olohuone poikkeaa aika radikaalisti muista huoneista, mutta kuten on moneen kertaan jo tullut esille, on tämä sitten se miehennäköinen huone. Ehkä mäkin jonain päivänä olen vielä sinut tämän kanssa!?

      Poista
  4. No juu, en yhtään ihmettele, jos sinua vaaleista sävyistä pitävänä ahdistaa tämä huone, on se niin tumma. Vaikea varmasti tehdä mitään, jos mies on sitä mieltä, että tämä on ja pysyy. Ei siis varmaan auta muu kuin tottua siihen, tai oleskella jossain muualla.

    Meillä on iso autotalli, jotain 70 neliötä. Olen sanonut miehelle, että siihen en puutu, se on hänen valtakuntaansa, mutta talon sisustuksen päätän minä... ;) Mieshän tahtois vaan että kaikki olis puuta, minä taas en todellakaan. Onneksi mies antaa minun kuitenkin päättää täällä nämä jutut, ja aika usein se taitaa sanoa myös ton "ihan sama". Sen verran kuitenkin mietin asiaa miehen kannalta, että en tohtisi laitella joka paikkaa kauhean romanttiseksi. En tajua, miten jotkut miehet voi asua talossa, joka on täynnä pitsiä, röyhelöitä ja vaaleanpunaista... se on vähän kuin jos nainen asuisi talossa, jossa on tyttökalentereita, pizzalaatikoita ja kaljatölkkejä joka paikassa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies on ostanut tän talon 14 vuotta sitten. Talo oli silloin todella huonossa kunnossa. Sähköt ja vesiputkia piti vetää uudestaan. Remontointi piti aloittaa siis ihan ruohonjuuritasolta. Mies on siis tehnyt tosi ison työn sen eteen, että nyt ollaan näinkin hyvässä vaiheessa. Mä luulen, että juuri siksi kodin sisustaminen on myös hänellekin tärkeää. Niin ja onhan mies kuitenkin vähän pohjimmiltaan ja koulutukseltaankin taiteilijatyyppi. Hän tekee paljon itse ja mä olenkin nimennyt hänet Pelle Pelottomaksi, kun hän aina keksii kaikkea hauskaa ja ihmeellistä.

      Joo, kyllä mun nyt tässä kohtaa on vaan totuteltava tähän olohuoneeseen, koska mies niin monessa kohtaa sitten kuitenkin huomioi niitä minunkin toiveitani!

      Poista
    2. Mun mies on ostanut tän meidän talon yli 20v sitten ja myös remontoinut tän aivan juurta jaksaen, tämä oli ihan kaatumiskunnossa. Kyllä hän jaksaakin aina mainita, miten hän metsässä käveli ja valikoi sieltä hyvät haapapuut joista sitten tehtiin nuo meidän panelit... ja jotka minä sitten menin ja maalasin valkoiseksi... =D Mies edelleen haikailee niitä paneleitaan, mutta on se joskus erehtynyt sanomaan, että ihan kiva ja valoisa on tämä nykytyyli. Mulla on siis vähän samanlainen tarina; mies, ex-vaimo, romuna ostettu ja suuresti remontoitu talo... Ja sitten uusi vaimo ja uudet tuulet. =D Nyt viimeisen kuuden vuoden aikana talo on kokenut todella ison muodonmuutoksen ja nyt tämä on todella "minun näköinen". Ja kyllä mies on suurimman osan täällä tehnyt, minä olen "vain" maalannut, tosin kyllä niitä maalattuja neliöitä sitten onkin riittänyt... Niin, ja olen minä tehnyt myös tän suunnittelutyön oikeastaan ihan kaikkineen, siis sisustuksen/järjestyksen yms suhteen, miehen heiniä on sitten nuo rakenteelliset jutut ja niiden (sekä minun suunnitelmien) toteuttaminen.

      Onnea on näppärät miehet, vai mitä?!

      Poista
    3. Juu, onni on remonttitaitoinen mies! Meillä ois varmasti jäänyt rempat tekemättä, jos ois pitäny vieraalla teettää. Kallista.

      Neljä vuotta ollaan tosiaan asuttu nyt yhdessä ja rempattu yhdessä. Mun muuttaessa tänne talo oli tooosi värikäs. Kuisti oli tumman sininen, eteinen vihreä, rappukäytävä keltainen ja keittiön seinät oranssit. Paljon ollaan yhdessä muutettu tyyliä ja tehty kodista meidännäköistä, mutta olohuone on ja pysyy miehennäköisenä. Huoh....

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan