Vihdoin sain minäkin laitettua vähän syysasetelmia meidän terasseille. Pitkään terassit olivat kuin alastomana ilman vaatteita, kun niissä ei ollut minkäänlaisia kukkia. Nyt tilanne on korjattu ainakin osittain. Löysin kesällä kirpparilta tuollaisen sinisen emalivadin. Tiesin heti sen nähtyäni, että siihen on hyvä laittaa kukkia ja tehdä joku asetelma. Tällä kerta siihen päätyi kaksi callunaa ja kaksi hopealankaa. Tykkään tosi paljon tuosta hopealangasta, koska se on kivan näköistä ja tosi kestävää. Hopealangat ovat vielä keväälläkin hyväkuntoisia, vaikka joutuisivatkin talven aikana välillä lumipeiton alle. Niinpä sujautin kumpaankin marjapoimuriin yhdet hopealangat. Painuivat vaan ehkä vähän liian alas tuonne poimurien sisälle, mutta ihan kivat nuo ovat noinkin. Hyviä callunoita löysin pitkän etsinnän jäkeen sitten Tokmannilta ja vieläpä ihan edulliseen hintaan (6kpl/10e). 

Havut ovat aina kuuluneet osana minun syysasetelmiani. Tähän olen tottunut jo lapsuudenkodissani, jossa ainakin haudoille vietiin aina kanervia ja havuja ennen pyhäinpäivää. Omaa metsää minulla ei ole, joten käänsin auton nokan kohti kotimaisemia ja kävin sitten veljeni luvalla hakemassa vähän havuja hänen metsästään. Metsässä on kyllä tosi rauhoittavaa liikkua ja ilmakin siellä on astetta parempaa kuin muualla. Havujen lisäksi keräsin myös hiukan sammalta ja mustikan varpuja. Aika oli juuri sopiva luonnonmateriaalien keräämiseen, koska muutaman päivän päästä tästä satoi ensilumi. Sammaleista minulla on tarkoitus askarrella sammalpallo. Homma on vielä tekemättä, koska jätin sammaleet tietenkin tuonne ulos ja nyt ne ovat jäässä. Sopivan hetken tullen täytyy tuoda sammalpussi sisälle ja sulattaa ne kylpyhuoneessa. Mustikanvarpuja olen joskus spraiannut valkoiseksi ja sitten vain laittanut maljakkoon. Ehkä teen saman nytkin.

Metsät ovat mahtavia aarreaittoja. Tein nimittäin tuolla metsäretkelläni ihan mielettömän hyvän löydön. Sammalien ja lehtien alta pilkotti jotakin valkoista. Hetken kaiveltuani maata sieltä paljastui ikivanha emalipotta. Monesti olen noita emalipottia katsellut kirpparilta, mutta en ole koskaan sellaista raaskinut ostaa. Nyt sain sellaisen ihan ilmaiseksi. 

Emalipottaan laitoin kaksi valkoista callunaa eikä se sitten muuta kaivannutkaan, kun asetelma oli valmis. Potan vein tuonne toiselle terassille kelapöydän päälle. Jouluun on enää vajaa kaksi kuukautta aikaa. Niinpä ajattelin täydentää vielä lähempänä joulua terasseja pikkukuusilla tai sypresseilla. Sitten terassien talvi"asut" ovat valmiita. Sitä ennen hääräilemme miehen kanssa täällä sisällä olohuoneen pintaremontin parissa. Kolme vuotta sitten, kun olohuoneemme seinät maalattiin, katto jäi maalaamatta. Asia on häirinnyt minua siitä asti, koska katon kellertävä väri on vääristänyt seinienkin väriä. Nyt asiaan tulee korjaus. Katto maalataan valkoiseksi ja samalla rytinällä maalaamme myös seinät uudestaan. Lisäksi laitamme yhdelle seinälle tapetin ja onhan se pystyuunikin maalattava uudestaan, että istuu sitten paremmin uuteen värimaailmaan. Tälläistä puuhaa siis meillä tiedossa lähipäiviksi, mutta niistä postailen ja kerron heti lisää, kun valmista alkaa syntymään. Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! Minä otan vielä hetken rennosti ja suuntaan taas iltapäivällä työssäoppimaan.

Aurinkokennovalaisin, joka toimii - Consol Solar Jar

                                                                                                           Kaupallinen yhteistyö: Solar Ideas

Minulle tarjoutui mahdollisuus päästä tutustumaan Solar Ideasin aurinkokennovalaisimiin. Aurinkokennotuotteet ovat minulle entuudestaan melko vieraita, joten tartuin tarjoukseen. Valitsin itselleni testiin Consol Solar Jar - aurinkokennovalaisimen. Itseäni miellytti valaisimen vähän erilainen ulkonäkö. Valaisin on nimittäin tuollainen hauska lasipurkki, jonka sisään voi sitten itse laitella somisteita oman mielen, vuodenajan ja sesongin mukaan. 

Aurinkokennovalaisimen käyttö

Syksyä kun eletään, somistin oman aurinkokennovalaisimeni syksyisillä lehdillä ja marjakoristeella. Pienillä somisteilla, kuten kukilla, lehdillä ja muilla luonnonmateriaaleilla, saa helposti lamppuun näyttävyyttä. Purkkia "sisustaessa" kannattaa valita kuivia sisustusmateriaaleja, jotta kosteutta ei pääse kertymään. Ensin testasin valaisinta terassilla ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin lamppu valaisi. Aiemmat kokemukseni aurinkokennolampuista ovat olleet huonoja juuri sen vuoksi, että niiden valaisuteho on ollut todella huono. Siinä on myös ollut syy, miksi niiden käyttö on jäänyt vähäiseksi. Tätä aurinkokennovalaisinta voin siis hyvillä mielin suositella. Se oikeasti toimii ja antaa valoa ja luo kyllä tosi kivan tunnelman esimerkiksi juuri terassille. Testailin myös hiukan lampun käyttöaikaa. Valmistaja lupaa lampun käyttöajaksi 6-9 tuntia, mutta omassa käytössäni lamppu paloi kyllä yli 10 tuntia yhdellä latauksella. 

Monesti aurinkokennovalaisimet mielletään ulkovalaisimiksi, mutta ne soveltuvat yhtä hyvin myös sisäkäyttöön. Itse laitoin lampun testiin emännänkaapin alatasolle, koska siinä ei voi aitoja kynttilöitä ja tuikkuja polttaa. Minusta lamppu oli tuossa todella kaunis ja loi sisälläkin kivasti tunnelmaa. Lampun hyvän valaisutehon vuoksi se toimisi varmasti hyvin myös yövalona  esimerkiksi lastenhuoneessa tai rappukäytävässä. Itse aion seuraavaksi siirtää lampun yläkerran rappukäytävään joko ihan rapulle tai sitten hyllylle. Tässä lampussa on myös tuo kahva, josta lampun saa myös halutessaan roikkumaan lyhdyn tapaan. 

Valaisimen lataaminen

Tässä kyseisessä valaisimessa aurinkokenno on valaisinpurkin kannessa. Aurinkokenno latautuu hyvin auringon paisteessa ja sitä kannattaa siirrellä tarpeen mukaan. Akku latautuu parhaiten, kun aurinkokennon laittaa n. 40-45 asteen kulmaan aurinkoon nähden. Lisäksi on hyvä huomioida, että valaisimen akku latautuu vain silloin, kun sen päällä oleva metallinen "magneettinappi" on nostettu yläasentoon. Kun magneettinappi on kiinni aurinkokennossa (tai on vain vähän irti siitä), akku purkautuu. Aurinkokenno vaatii nimensä mukaisesti auringonpaistetta toimiakseen kunnolla, eli pilvisellä säällä valaisimen akku ei juurikaan lataudu. Kenno tosin ottaa vastaan hajasäteilyä myös pilvisellä säällä, mutta tämän hajasäteilyn määrä on niin pieni, ettei se kovinkaan hyvin akkua lataa.

Koska valon määrä ulkona on tähän vuodenaikaan todella vähäinen, aurinkokennovalaisimen voi ladata myös sisällä verkkovirran avulla. Tästä valaisimesta mikro-usb löytyy aurinkokennon alta ja aurinkokennon lataaminen onnistuu millä vain usb-kaapelilla. Lataamista varten valaisimen kansi tulee siis kiertää auki. Avaaminen kannattaa tehdä paikassa, jossa ilmankosteus on mahdollisimman pieni, ettei lampun sisään pääse kertymään kosteutta. Lamppu latautumisaika usb:n kautta on noin 10-12 tuntia eli lamppu kannattaa laittaa latautumaaan esimerkiksi yön ajaksi. 

Solar Ideas

Solar Ideas uskoo vahvasti aurinkoenergian valoisaan tulevaisuuteen myös Suomessa. Solar Ideasin taustalla on ajatus myydä ja tuoda maahan hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia, tyylikkäitä tuotteita, joista jokainen pyritään testaamaan itse. Keskittymällä laajan valikoiman sijaan vain tarkoin valittuihin tuotteisiin yritys haluaa varmistaa sen, että he tuntevat myymänsä  tuotteet ja sen vuoksi pystyvät myös suosittelemaan niitä asiakkailleen. Aurinkoenergiaa hyödyntäviin tuotteisiin keskittymällä Solar Ideas haluaa kantaa oman kortensa kekoon puhtaamman ympäristön puolesta. Solar Ideasin valikoimista löytyy myös muita aurinkokennotuotteita kuin valaisimia, kuten aurinkokennolatureita ja aurinkopaneeleita. Valikoimaan pääsee tutustumaaan heidän verkkokaupassaan osoitteessa www.solarideas.fi. 

Tällä hetkellä verkkokaupassa on paljon tuotteita alennuksessa, joten kannattaa käydä tutustumassa valikoimaan. Lisäksi tilaamalla vuoden loppuun mennessä tuotteita Solar Ideasilta voit olla mukana auttamassa syöpäsairaita lapsia ja heidän perheitään. Solar Ideas nimittäin lahjoittaa kaikista tilauksista, joissa on käytetty kuponkikoodia Lahjoita2017, ostettujen tuotteiden (verollisesta) myyntihinnasta 10% Sylva Ry:lle. Kuponkikoodi ei siis ole alekoodi. 

Kiitos Solar Ideasille saamastani aurinkokennovalaisimesta!

Ajatuksia syksyn edetessä

Syksy on edennyt jo pitkälle ja ilmassa on ollut selviä merkkejä tulevasta talvesta.Yöt ovat olleet pakkasella ja ensimmäiset lumihiutaleetkin ovat jo laskeutuneet maahan. Pysyvää lumipeitettä emme ole vielä saaneet, mutta valkoisen huurteisia kattoja ja jäisiä teitä on jo ollut. Eletään lokakuun loppua ja jouluunkaan ei ole enää kuin kaksi kuukautta aikaa. Miten nopesti päivät ja viikot kuluvatkaan?! Koko syksy on mennyt vauhdilla myös opiskelujen suhteen. Perusopintojen ensimmäisen jakson teoriaopinnot ovat nyt takana. Kaikki kotitehtävät, esseet, kotitentit ja portfolio valmistuivat ajallaan, jopa hiukan etuajassakin. Voin siis nostaa itselleni hattua ja olla ylpeä itsestäni. Olen selvinnyt kaikesta ja vieläpä ihan kunnialla.

Viime viikonloppu meni jännissä tunnelmissa. Maanantaina alkoi nimittäin ensimmäinen työssäoppimisen jakso. Ennen työssäoppimisen alkua mielen valtasi joukko kysymyksiä, joihin en osannut vastata. Miten pärjään? Osaanko? Opinko? Mitä, jos en pärjääkään? Mitä, jos en sovellukaan tuolle alalle? Mitä, mitä, mitä...jos? Tunnetusti kaikki uusi jännittää minua. En ihan saanut paniikkikohtaausta, mutta paljosta ei puuttunut, kun maanantai aamuna odotin sitä hetkeä, että pääsen lähtemään. Heräsin ajoissa, kävin suihkussa, söin aamupalaa, pakkasin repun. Tyttö naureskelikin minulle, että ihan kuin olisin pieni lapsi lähdössä eskariin. Jännitys helpotti kuitenkin heti, kun pääsin sisälle uuteen maailmaan ja mikä parasta, kun minut otettiin siellä hyvin vastaan. 

Nyt on kaksi päivää työssäoppimista takana. Ensimmäinen päivä oli todella kiireinen, mutta pääsin heti toisen ohjaajani työparina mukaan hoitotyöhon. Kokemaan, näkemään ja tekemäänkin. Eilinen työvuoro oli hiukan rauhallisempi, mutta kuitenkin ihan työntäyteinen. Minun annettiin tehdä hyvin vastuullisiakin tehtäviä ohjaajani valvonnassa, mutta niin sen pitää ollakin. Vain tekemällä oppii. Yksi asia minulle on kuitenkin selvinnyt näiden kahden päivän aikana. Olen tehnyt oikean valinnan lähtiessäni opiskelemaan juuri tätä alaa. Minulle on todella tärkeää, että pääsen tekemään työtä, jolla on tärkeä merkitys, joka on vastuullista ja jossa voin olla avuksi ja tehdä hyvää. Tämä on niin mun juttu!!

DIY: Kattokoukusto keittiöön

Olen jo monien vuosien ajan ihastellut erilaisia kattokoukustoja blogeissa, pinterestissä, sisustuspuodeissa ja kun olen niitä ihan livenäkin nähnyt. Oman kattokoukuston hankkiminen on kuitenkin venynyt monestakin syystä. Kattokoukustot ovat yleensä metallisia ja en tiedä johtuuko siitä, mutta ne ovat myös melko kalliita. Mieluisan koukuston löytyessä en vain yksinkertaisesti ole raaskinut laittaa suuria summia kiinni katosta roikkuvaan telineeseen, joka ainakin meillä on pääasiallisesti somiste eikä sillä ole varsinaista säilytystarkoitusta, kuten joillakin voi hyvinkin olla esimerkiksi kattiloiden ja pannujen säilytyspaikkana. Olen myös miettinyt oman kattokoukuston väriä. Musta vai valkoinen?  Ja meidän perheestä kun on kysymys, ideat pitää hyväksyttää myös sillä perheen isä henkilöllä. Nyt meillä on kuitenkin keittiössä valkoinen kattokoukusto ja olen siihen ihan älyttömän tyytyväinen.

Meidän kattokoukusto ei ole kaupan hyllystä napattu eikä sisustuspuodin valikosta klikattu, vaan se on tyylillemme ominaisesti itsetehty. Kattokoukusto on tehty vanhasta ikkunanpokasta, jonka sain paikallisen roskalava ryhmän kautta ilmaiseksi. Mies hiukan joutui liimaamaan lohjennutta karmia sekä käsittelemään sen maalia rapistelevan pinnan. Lisäksi hän teki rimoista siihen tukiristikon ja kiinnitti karmiin tiheää kanaverkkoa. Kanaverkko on 3/4 tuumaista eli 19millistä verkkoa. Muutahan se ei juuri kaivannut. Idean tähän karmista tehtyyn kattokoukustoon nappasin elokuun lopussa Loviisan Wanhat Talot tapahtumasta, jossa tälläinen koukusto oli Villa Lilla Gulan keittiössä. Ihastuin siihen heti ensi näkemältä ja siitä se idea sitten lähti. Itsehän olen sellainen nythetikaikkiminulle-tyyppi ja kun mies ei sitä minulle heti tehnyt, olin jo vähän kuin unohtanut koko asian, kunnes mies viikolla alkoi kyselemään tarkempia tietoja kattokoukustosta. 

Kattokoukusto laitettiin kattoon ketjuilla roikkumaan. Ketjuja varten karmin yläpuolen kulmiin ruuvattiin koukut. Meillä ketjut ovat 50cm pitkät. Minusta oli vähän vaikeaa hahmottaa oikeaa korkeutta ja aluksi vähän mietin, että tulee liian korkealle noilla ketjuilla, mutta olin väärässä. Korkeus on juuri oikea, koska koukustosta roikkuvat esineet tuovat kokonaisuutta reilusti alaspäin. 

Kattokoukustossa ei vielä ole hirveästi mitään, mutta pikku hiljaa tavarat löytävät sieltä paikkansa. Mietin, että olisi varmaan aika kivannäköinen, jos tuohon verkkoon laittaisi joulun ajaksi jonkun valosarjan. Lisäksi ajattelin ostaa tuonne yhden lankaköynnöksen ja laittaa sen tuonne päälle kahvipannun viereen johonkin kippoon. Olen kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen. Mitäs te tykkäätte? Onko hitti vai huti?