Tunnustusta eräälle äidille ja onnellisuuspohdintaa

Voi vitsi, miten olenkaan nyt onnellinen! Olen aina jotenkin kuvitellut, että äitienpäivänä kunniamitalein palkitut äidit ovat kaikki todella vanhoja. Pitkän kasvatusuran tehneitä, ansioituneita naisia. Olen väärässä. Onneksi olen väärässä. Tänä vuonna yksi kunniamitaleista ojennetaan äitienpäivänä 43-vuotiaalle Hennalle ♥ Aivan loistavaa.  Henna on kuuden lapsen yksinhuoltajaäiti ja yrittäjä Iitistä eli ihan tästä meidän läheltä ja Iitissähän minäkin olen suurimman osan elämästäni elänyt ja asunut.

Olen tiennyt ja tuntenut Hennan vuosien ajan omien lasteni kautta. Olen aina ihaillut Hennan taitoa olla äiti ja kasvattaja. Vaikka omassa perheessä, lapsissa ja arjessa on ollut paljon työtä, aina on myös muiden lapset olleet tervetulleita heille. Muistan kesäkuun 2010. Olin itse silloin yksinhuoltaja ja sairastuin kesän kynnyksellä karmeaan keuhkokuumeeseen. Koulut olivat juuri loppuneet ja 11-vuotias tyttäreni aloitteli kesälomaansa. Meillä oli tarkoitus lähteä kahdestaan PowerCupiin, mutta sairastumiseni esti sen. Kuumeeni sahasi neljän-viiden tunnin välein 38-40 asteen välillä, yskä hakkasi keuhkoja ja voimat olivat tipotiessään. Tuona hetkenä Henna otti tyttöni viikoksi heille, koska minä en voinut huolehtia tyttärestäni. Kuka tekee noin? Voin sanoa, että ei varmasti kovinkaan moni. Eläimiä rakastava tyttäreni sai viettää ihanan kesäisen viikon maalla ihanien ihmisten ympäröimänä. Tiedän, että pelkkä hyvä kasvattajuus ei riitä yksinään perusteeksi kunniamitalin saamiseen. Kaikki äidit pyrkivät kasvattamaan omat lapsensa hyvin, mutta palkituista äideistä suuri osa on ollut aktiivisesti mukana kasvattamassa myös muiden lapsia tai mukana vapaaehtoistyössä erilaisissa yhdistyksissä, kuten Hennakin on ollut.

"Ihmisen tärkein asia on olla onnellinen. Elämän pitää rakentua hyvään ja onnellisuuteen". Näihin sanoihin päättyy eilisessä ESS:ssa ollut Hennan lehtihaastattelu. Juuri näin. Näin sen nimenomaan pitää olla. Onnellisuus kumpuaa ihmisistä ulospäin ja vaikuttaa aina positiivisesti myös muihin ihmisiin. Onnellisuuden ympärille voi rakentaa sitten sen kaiken muun ♥ ja kun niitä vastoinkäymisiäkin tulee kuitenkin jokaisen elämässä aina välillä, jaksaa nekin asiat kohdata paremmin, kun elämän perusasiat ovat kunnossa. Hyvyys ja tasapainoisuus on aina näkynyt Hennasta. Tiedättekö, kun sen vain näkee ihmisestä?!  Lapsista näkee sitten taas sen, miten hyvä heidän on olla onnellisessa kodissa.

Onnellisuus ei aina kuitenkaan ole itsestäänselvyys, mutta se on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen asia. Olen miettinyt tätä onnellisuus asiaa todella paljon. Itse olen tullut siihen tulokseen, että jokaisen tulisi karsia elämästää pois ne asiat ja ihmiset, jotka tekevät elämästä raskaan kulkea, aiheuttavat mielipahaa tai ovat ainoastaan voimavaroja kuluttavia. Miksi kantaa tälläisiä "riippakiviä" mukanaan, jos niistä ei yksinkertaisesti ole itselle mitään iloa? Itse henkilökohtaisesti olen alkanut noudattaa tätä kaavaa ja pyrin nykyisin muutenkin ajattelemaan asioita eritavalla kuin ennen. Ihan vain siksi, että haluan elää loppuelämäni onnellisempana kuin koskaan aiemmin ♥