Lauantain kuulumisia

27.9.2014

Täksi päiväksi suunnittelemani Ikean shoppailureissu vaihtuikin sosiaaliseen kanssakäymiseen läheisteni kanssa. Saimme nimittäin puolilta päivin mieheni esikoisen kumppaneineen sekä minun esikoiseni perheineen meille kylään. Ihanaa oli nähdä heitä kaikkia pitkästä aikaa. Miehen esikoinen asui puolisen vuotta espanjassa, joten emme ole todellakaan nähneet liian usein. Nyt oma koti on siis löytynyt täältä kotiseudulta ja saamme tytön tänne lähelle asumaan. Tuntuu tosi hyvältä. Siinä kohden, kun saa huomata, että joku lapsistamme, on se sitten oma tai miehen lapsi, uskaltaa kokeilla omia siipiään ja alkaa pärjätä omillaan, tunnen sisälläni mielettömän suuren lämmön tunteen. Vanhempina voimme siinä kohden olla ylpeitä siitä, että ainakin jotakin on tullut tehtyä oikein. Silloin on vähän sellainen tietkö voittajafiilis. 


Yksi iltapäivän kohokohdista oli se, kun sain pitkän ja lämpimän halauksen tyttärentyttäreltäni, F:ltä, hänen kipittäessään autolta luokseni talomme, mummolan, portaille. Se hymy, jonka hän heitti huomatessaan minut sulatti jälleen kerran sydämeni. Täytyy kyllä myöntää, että saan ja olen todella onnellinen siitä, että elämä on antanut minulle nämä kaksi lastenlasta ja että olen saanut viettää aikaa ja olla heidän kanssaan ihan heidän elonsa alusta asti. Pienempi lapsenlapsistani nukkui heidän tullessaan kaukalossaan, mutta heräsi sitten myöhemmin ilahduttamaan meitä kaikkia hurmaavilla hymyillään. Ikää pikku miehellä on tällä hetkellä kolme kuukautta.


Aika iso porukka vietti siis meillä tänään iltapäivää kanssamme. Aamupäivän kauppareissulla ostimme ainekset kotoiseen jauhelihakeittoon. Helppo ja edullinen kotiruoka, josta riitti syömistä koko porukalle. Vähän ruisleipää rinnalle ja maittava päivällinen oli valmis. Itse teen ruokaa nykyisin todella harvoin, koska onnekseni mieheni hoitaa mielellään meillä sen homman. Tänään tarjouduin kuitenkin tekemään ruoan. Ilokseni sain todeta, että keitto maistui kaikille hyvin ja sehän on kokille se paras kiitos. Kattauksemme ei todellakaan ollut mistään sisustuslehden sivuilta napattu, vaan hyvin hyvin arkinen. Tärkeintä oli yhdessäolo näiden kaikkien rakkaiden kanssa.

Nyt kun talo on hiljentynyt vieraiden lähdettyä, vietämme kotoisaa lauantai-iltaa. Pojalle tuli kaveri yökylään ja tytön poikaystäväkin päräytti hetki sitten piikillä pihaan. Niinpä voimme miehen kanssa käpertyä kainalokkain saunan jälkeen katselemaan telkkua. Mies kävi vielä äsken sienessä, joten jos hyvin käy saamme vielä iltapalaksi jotakin sieniherkkua. Toivossa on hyvä elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan