Viikonlopun aikana pakkanen kiristyy koko maassa ja alkuviikoksi on ennustettu Lapin ja Kainuun selkeille alueille jopa -35-40 astetta. Pakkanen on kovaa koko maassa ja tuolloin jos koskaan tarvitsee ylle kunnon kerrospukeutumista lämmön haihtumista estämään. Nilkat paljaina ei pärjää vetreinkään nuori. Lämpöä ja apua pakkasesta selviytymiseen tarvitsevat myös monet suomessa talvehtivat linnut.

Suomen talvessa sinnittelee noin 70 pesimälajia. Vaikka kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää heikentävät lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia, talvehtiminen pesimäseuduilla voi kuitenkin olla linnuille turvallisempaa kuin raskaalle ja vaaralliselle muuttomatkalle lähteminen. Ihmisen tarjoama talviruokinta auttaa monen talvehtivan linnun selviytymisessä kevääseen. Paljon energiaa sisältävä ruoka auttaa lintuja kestämään koviakin pakkasia. Esimerkiksi sinitiainen joutuu tankkaamaan moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selvitäkseen hengissä pakkasyön yli. Lintuja voi auttaa ruokkimalla niitä talvella. Samalla lintuja pääsee tarkkailemaan helposti ja pihalle saa mukavaa vipinää. Ruokinta on paitsi hauska harrastus, myös lintujen kannalta tärkeää. 

Kuva Pixabay

Sopiva aika lintujen ruokinnan aloittamiselle on syksyllä, kun maa jäätyy tai peittyy lumeen. Sinitiaisen ja mustarastaan ilmaantuminen pihapiiriin kertoo usein siitä, että ravinto alkaa olla luonnossa vähissä. Tärkein asia lintujen ruokinnassa on se, että jos sen aloittaa, sitä pitää jatkaa yhtäjaksoisesti aina siihen asti, kunnes keväällä maa on paljas ja sula. Satunnaisesta ruokinnasta ei ole linnuille kuin hetkellistä apua. Varsinkin harvaanasutuilla alueilla yhteen ruokintapaikkaan tottuneet linnut eivät ehkä löydä tarpeeksi nopeasti uutta ruokintapaikkaa, ja ne saattavat jopa menehtyä, jos ravinto loppuu kovien pakkasten aikaan.

Mitä linnuille voi sitten antaa ravinnoksi? Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät ja tali. Kauraa, hirssiä, hamppua, rypsiä ja pellavaakin voi kokeilla. Pähkinät ovat suurta herkkua useille linnuille, mutta jos pähkinää ei ole tarjolla pieneksi murskattuna, jää se kokonaisena monelta lajilta syömättä.  Pähkinät voi murskata tehosekoittimessa ja siivilöidä hienontamisen yhteydessä syntynyt maapähkinäjauho erilleen. Jauhoa ei kuitenkaan pitäisi linnuille syöttää, koska se kostuu hyvin helposti, ja vettynyt ruoka on huonoa ravintoa linnuille. Murskaus käy hyvin myös esimerkiksi liha- tai perunanuijalla. 

Kuva Pixabay

Koska linnut säikähtävät helposti, olisi ruokintapaikka hyvä sijoittaa riittävän kauas rakennuksista. Ruokintapaikan lähellä olisi hyvä olla tuuheita havupuita, pensaita tai pensasaitaa, jotka antavat linnuille suojaa. Ruokintapaikalle olisi hyvä laittaa useampikin ruokintapiste, koska se vähentää lintujen välistä kilpailua. Hyvällä ruokintapaikalla voi olla esimerkiksi muutama ruokinta-automaatti, jotka on sijoitettu riittävän kauas toisistaan, talipallo- ja rasvapötkötelineitä sekä muutama pieni roikkuva ruokinta-automaatti, jotka voi helposti sijoitettaa esimerkiksi pensasaidan sisään. 

Meidän lintujen ruokintapaikalla on ihan perinteinen lintulauta ja tuollainen roikkuva talipallopötkö. Perinteinen lintulauta ei ole linnuille paras mahdollinen, koska linnut saattavat siinä vieraillessaan ulostaa siemenien joukkoon. Tämä lisää erilaisten tautien, kuten salmonellan, lisääntymistä. Parempi vaihtoehto olisi ruokinta-automaatti, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin ruoan kulutuksen mukaan. Suuren automaatin etuina on myös se, että niiden suurta säiliötä ei tarvitse täyttää niin usein, vaan ruokaa riittää linnuille pidemmäksi aikaa. Meillä lintuja riittää lintulaudalla, joten taidankin heti seuraavalla kauppareissulla ostaa toisen lintulaudan, jossa on tuo säiliö noille siemenille. Talipalloja pitää myös ostaa lisää. 

Kuva Pixabay

Tänä viikonloppuna järjestetään kaikille luonnosta kiinnostuneille Suomen suurin lintutapahtuma, BirdLife Pihabongaus. Tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja esimerkiksi omalla pihalla. Pihabongauksen tavoitteena on innostaa tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja sekä kiinnostumaan lähiluonnosta. Osallistuakseen Pihabongaukseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole olennaista. Tärkeintä on osallistuminen ja havaintojen ilmoittaminen, vaikka havaintona olisi yksi lintu. Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisen linnuston muutoksista. Pihabongaus on järjestetty vuodesta 2006. Tapahtumaan osallistuu vuosittain yli 20 000 ihmistä lähes 15 000 paikassa ympäri maan. Pihabogauksen suojelijana toimii tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio. Tarkemmat tiedot tapahtumasta, osallistumisohjeet sekä päivittyvä tulossivu löytyvät Birdlife Suomen nettisivuilta. 

Ensimmäiset sukat lahjakassiin

Ehdin neuloa viime syksyn aikana yhdeksät aikuisten ja kahdet lasten villasukat pukin konttiin. Neuloin sukkia kotona vapaa-ajalla ja koulussa luennoilla eli sukan kudin kulki mukanani joka päivä ja joka paikkaan. Syksyn aikana neulominen jäi osaksi elämääni. Joulun jälkeen neuloin heti miehelle villasukat, koska en ehtinyt neuloa niitä jouluksi. Sen jälkeen aloitin toiset miesten sukat, jotka ovat nyt valmistuneet ja pääsivät ensimmäisenä lahjakassiini. Lahjakassiin aion kerätä erilaisia ja eri kokoisia villasukkia pitkin vuotta. Sieltä on sitten kiva ottaa niitä aina tarvittaessa ja antaa lahjaksi.

Valmistuneet sukat ovat miesten perussukat koossa 42-43. Lankana käytin edelleenkin moniväristä Novitan seiskaveikkaa. Syksyn aikana neulotuista villasukista jäi vielä reiluja keriä lankoja, joten päätin neuloa niistä sukkia lahjakassiin, että langat tulevat käytettyä eivätkä jää pyörimään nurkkiin turhan panttina.

Lanka: Novitan Seitsemän veljestä Polaris

Puikot: 3,5 mm

Ohje: Novita Villasukka neulontaohje

Tänään olin aikaisessa aamuvuorossa työharjoittelussa, joten nyt onkin kivasti aikaa taas rentoutua seuraavien sukkien kanssa.

Neulontapäivä ja valepalmikon ohje

Tämä viikonloppu on tainnut olla talven kylmin. Meillä ainakin täällä kymenlaaksossa pakkanen on laskenut lähelle -20 astetta. Koska työharjoittelussa tulee ulkoiltua säässä kuin säässä, olinkin sitten eilen vastapainoksi koko päivän sisällä. Minusta on ihanaa, kun ei vapaapäivänä tarvitse lähteä mihinkään, vaan saa olla kotona ja tehdä itselle mieluisia asioita tai sitten olla vaan. Minulle neulomisesta on viime syksyn aikana tullut rakas harrastus ja hyvä rentoutumismuoto. Viime päivinä ja jopa viikkoina en ole kauheasti ehtinyt neulomaan, mutta onneksi siihen oli eilen aikaa.

Päätin viedä eilen oman neulomiseni seuraavalle levelille ja opetella hiukan jotain uutta. Olin netistä katsellut monia valepalmikoiden ohjeita. Katsoin myös yhden youtube-videon sen neulomisesta ja koska ohje ei vaikuttanut vaikealta, päätin kokeilla. Kannatti kokeilla. Valepalmikon ansiosta resorista tuli heti paljon näyttävämpi ja niin kaunis. Valepalmikko sopii siis hyvin resoreihin, koska joustaa ihan samallalailla kuin tavallinenkin joustin.

Ohje valepalmikon neulomiseen:

Luo tarvitsemasi määrä silmukoita. (viidellä jaollinen, jotta voi tehdä valepalmikkoa)

Neulo sukan resori valepalmikkoa seuraavasti:

1-3krs: *3o, 2n*
4. krs: *1o neulomatta, 2o, vedä neulomatta nostettu silmukka neulottujen yli, 2n*
5. krs: *1o, langankierto, 1o, 2n*

Toista kerrokset 1-5 haluamasi määrä. Itse neuloin neljä. 

Tekemässäni unelmakartassa yksi haave tälle vuodelle oli marisukkien neulominen itselle. Olin heti joulun jälkeen ostanut sitä silmällä pitäen lisää yksivärisiä Novitan seiskaveikkojakin, mutta koska en ole sitten kouluvuosien neulonut mitään kuvioneuleita, ajattelin näin aluksi vain lähteä kokeilemaan villisti erilaisten kuvioiden neulomista sukan varteen. Mielessä pyöri ajatus lapsellisen värikkäistä, pitkistä villasukista, joita voisin käyttää päiväkodilla ollessani ja kotona. Olen huomannut, että olen vähän liian väritön ja tummanpuhuva pukeutuja päiväkotimaailmaan, joten nyt pitää saada väriä pukeutumiseen.

No, aika tummanpuhuvasti tuo sukka alkoi, mutta menköön! Aloin siis neulomaan mustalle pohjalle palloja. Resorin jälkeen neuloin muistaakseni kolme kerrosta mustalla pohjavärillä ennenkuin aloitin kuvion. Samalla lisäsin kahdella puikolla langankierrolla yhdet silmukat, että sain kaikille puikoille saman silmukkamäärän. Kokemattomuus astui kuvaan tässä kohdassa. Netistä olin löytänyt pallokuviolle piirroksen ja nyt tiedän, että valmiit piirrokset kannattaa ensin piirtää oman työn silmukkamäärälle sopivaksi ennekuin aloittaa neulomisen niin ei tarvitse purkaa niin paljon. Lopulta sain silmukkamäärät ja kuviot kohdalleen. Ihan kivanäköistähän siitä sitten lopulta tuli vai mitä?

Jatkoa joulun suklaaövereille ja yleiskonehaaveita

Tytär juhlii vielä tänä viikonloppuna sairaanhoitajaksi valmistumistaan kavereiden kanssa ja äiti sai tehdä juhliin niin suolaisen kuin makeankin kakun. Suolaiseksi kakuksi valikoitui joulukuussakin valmistujaisjuhlissa ollut kreikkalainen voileipäkakku. Tämä voileipäkakku onkin yksi perheemme suosikeista. Makeaksi kakuksi tein suklaaöverikakun, vaikkei joulun suklaaövereistä ole vielä pitkäkään aika. Tyttären avopuoliso on suuri suklaan ystävä ja tämä kakku taisikin olla enemmän hänen toiveidensa mukainen. Olen kerran aiemminkin tehnyt tuollaisen suklaaöverikakun, mutta itse en vielä ole sellaista koskaan syönyt. Täytynee varmaankin seuraaviin omiin juhliin tehdä. 

Tein kakkuun kuuden munan kaakaokakkupohjan. En ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt tai ehkä paremminkin oppinut leipomaan mehevää suklaakakkupohjaa. Niinpä teen aina tämän kaakaopohjan, koska tiedän, että se varmasti ainakin onnistuu. Kakun molempiin väleihin laitoin suklaamoussen. Kakun kuorrutin sitten voisokerikreemillä, johon sekoitin joukkoon sulatettua suklaata ja laitoin vielä siihenkin vähän kaakaojauhetta. Kakun päälle keitin suklaaganachen. Suklaaganachesta tuli omaan makuuni liian paksua. Hiukan ohuempi ganache valuisi kauniimmin kakun reunoilta alas. 

Kakun koristelin sitten erilaisilla suklailla. Laitoin päälle kindermunia ja -patukoita, kitkattia, maissipalloja ja kismettiä. Kakun alaosaan ja vähän tuohon päälle pursotin jäljelle jäänyttä voisokerikreemiä. Uskon, että kakku on oikea suklaanystävän unelma. 

Leipominen on ollut jo vuosia yksi tärkeimmistä harrastuksistani ja lähipiiri kyllä tunteekin minut kakuistani ja juhlatarjoiluistani. Itse kakkuharrastus lähti ystäväni näyttämästä kakkukuvasta. Ihmettelin kauniisti koristeltua kakkua ja mietin, voiko kakkuja tosiaankin koristella muutenkin kuin vain niillä raskalaisilla pastelleilla ja kermalla. Pikku hiljaa innostus kakkuja kohtaan lisääntyi ja halu oppia itsekin uusia koristelutapoja kasvoi. Itseopiskellen olen taitoni hankkinut. Luin paljon leivontablogeja ja niiden kommenttilaatikoissa käytyjä keskusteluja. Kokeilujen ja erehdysten kautta on päästy tähän päivään ja matkan varrelle on mahtunut aika monet juhlat ja niihin leivotut kakut.

Kuva lainattu netistä.

Tänään mietin ensimmäisen kerran, että kun miehen mummon vanha Kenwood sanoo sopimuksensa irti, olen pulassa. Hyvä yleiskone on ehdottoman tärkeä, jos aikoo leipomista harrastaa. Olen aina ollut vannoutunut Kenwoodin kannattaja, koska äidillänikin oli hyvä Kenwoodin yleiskone. Ajat kuitenkin muuttuvat ja jos nyt saisin valita ihan minkä vaan yleiskoneen niin se olisi ehdottomasti  Kitchen Aid Artisan 4,8 litraisella kulholla. Ystävälläni on ollut tämä yleiskone jo 10 vuotta ja kysyessäni käyttökokemuksia hän kertoi, ettei vaihtaisi KitchenAidiä enää mistään hinnasta. Muutenkin olen kuullut ja lukenut tästä yleiskoneesta tosi hyviä arvosteluja. Nuo KitchenAidit ovat myös tosi kauniita muotoilultaan ja väreiltäänkin. Niitä ei tarvitse piilottaa kaappiin, vaan kone voi olla kokoajan saatavilla. Oma valintani värin suhteen olisi jokin pastellisävyistä; minttu, vaaleansininen tai pinkki. 

Harrastatko sinä leipomista? Oletko koskaan leiponut tai syönyt suklaaöverikakkua tai onko sinulla kokemuksia Kitchen Aid yleiskoneista?

Hyvää viikonloppua kaikille!