Täällä taas. Viikonloppu jo puolessa. Aika menee nykyisin niin äkkiä. Onkohan se tää ikä? Onks musta tullut vanha? No, jokatapauksessa...ihanan syksyistä viikonloppua ollaan täällä vietetty taas miehen kanssa ihan kahden. Eilen en sitten töiden jälkeen ehtinyt enkä jaksanutkaan aloittaa mitään vaatteiden läpikäyntiä, kuten suunnittelin. Niin mulle käy usein. Suunnittelen päivällä töissä, mitä kaikkea teen illalla kotona, mutta tekemättä jää. Mä olen vaan iltaisin yksinkertaisesti niin väsynyt päivän töistä ja pyöräilystä kotiin, että kotityöt jää kyllä ihan tyystin tekemättä. Mulle on monesti aiemmin sanottu, etten osaa levätä ja rentoutua. Nykyisin ei illat muuta olekaan kuin lepäämistä. Notkun koneella, syön perheen kanssa iltaruoan, käyn saunassa (tosi monena iltana viikossa) ja katon telkkaria. Sitten kun tulee viikonloppu, huusholli alkaa olla siinä kunnossa, että alkaa monesti jo ihan ahdistaa. 

Meillähän ei kukaan muu tartu oma-aloitteisesti imuriin, joten lauantaista on sitten tullut mulle ns. siivouspäivä. Mitään perusteellista siivousta en tee. Imuroin, rapsin pikku matot, pyyhkäisen vähän lattioita (kuisti, eteinen ja keittiö) ja pyhin vähän pölyjä, jos jaksan. Olohuoneen ja ruokailuhuoneen mä vaan imuroin. Lattioiden pesun teen niissä tosi (liian) harvoin. Edellisessä postauksessa kirjoitin tuosta mun vaateongelmasta ja esittelin ihan kuvinkin tota meidän kauhean sekasorron vallassa olevaa kodaria. Tänään siivoukseni ylsi myös sinne. Hassua, että pitää ensin siivota, että voi alkaa siivoamaan eli tässä tapauksessa karsimaan kaapeista ja niiden päältä ylimääräistä pois. Niin ja käymään niitä mun vaatteita läpi.

Kyllähän siellä nyt jo näyttää vähän paremmalta, kun sain taiteltua kuivat pyykit pois, mankeloitua pyyhkeet ja raivattua muutenkin jo lattialta pois niitä ylimääräisiä tavaroita. Osa lähtee huomena kirpparille ja osan laitoin pahvilaatikkoon miehen esikoiselle, joka on lähiaikoina muuttamassa omaan kämppään. Pikku hiljaa siis homma etenee. Ihanaa!

Aamupäivästä käytiin ensin miehen kanssa Lähiruokamessuilla. Ihan liian harvoin tulee käytyä missään lähiseudun messutapahtumissa. Oli tosi mukavaa kierrellä katselemassa maaseutuyrittäjien kojuilla ja popsimassa maistiaisia ja kyllähän siellä tuli tavattua muutamia tuttujakin pitkästä aikaa. Messualueella oli myös kahviloita, letunpaistajia, partiolaisten uutispuuron myyntipiste ja mitä kaikkea. Me jätettiin kuitenkin tällä kertaa nämä maksulliset ruokailut väliin ja ajettiin mun äidin luo muutaman kilometrin päähän kahville. Samalla reissulla tuli siis käytyä sielläkin kylässä ja äiti tietenkin oli iloinen meidän vierailusta. Nyt sauna lämpiämässä eli kohta saunaan ja telkun ääreen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Sienimetsällä

Sunnuntaina jäätiin taas miehen kanssa hetkeksi kahden, joten käytimme tilaisuutta hyväksemme ja "karkasimme" sienimetsälle. Mies on ihan sienifriikki. Meiltä löytyy ylivuotista varastoa sieniä niin kuivattuna kuin pakastettunakin. Hyvinä sienivuosina olemme keränneet koko perheen voimin parikin sataa litraa suppilovahveroita. Suppilovahveroiden lisäksi meidän sienikoreihimme päätyvät kanttarellit, tatit, lampaankäävät ja mustatorvisienet sekä keväisin korvasienet.
 

Viime viikonloppuna saimme nauttia ihasta syyssäästä, joten metsässä oli mukava liikkua. Muutenkin tykkään kyllä liikkua metsässä. Sen rauhallinen tunnelma on meille taas yksin voiman lähde. Mulla on ihan surkea suuntavaisto. Yksin en siis voi metsään lähteä, koska eksyisin välittömästi, koska mä vaan kadotan mun suuntavaistoni ihan heti ja kokonaan. Onneksi mies on ihan toisenlainen. Olen joskus leikkisästi sanonutkin, että hänen päänsä sisällä on navigaattori. Kätevää.

Ihan kivasti me saatiin sieniä, vaikka saatiin kyllä kävellä niiden perässä aikamoinen matka. Paras tattiaika taitaa olla jo menossa pois eli oltiin vähän myöhässä. Osa tateista oli kasvanut jo todella isoiksi ja silloin ne harvoin enää ovat hyviä. Madot olivat jo ehtineet vallata ja syödä ne. Lisäksi havaitsimme toisten ehtineet (veitsellä leikattuja hylättyjä sieniä) jo meitä ennen "meidän" sienimaillemme. Itse olen aloittanut sienestämisen vasta viimevuosina tutustuttuani nykyiseen mieheeni. Sitä ennen olin kerännyt vain lapsena mammani kanssa korvasieniä ja aikuisiällä kanttarelleja silloisen kotini pihalta koivikosta. Se oli siihen aikaan kärpässienen jälkeen ainut sieni, jonka tunsin. Lisäksi ei ollut hirveästi kiinnostusta kerätä ja laittaa sieniä, koska muu perhe ei niitä silloin arvostanut eikä syönyt.

Mies hoiti meillä sitten sienisaaliin putsaamisen ja säilömisen. Sienet paloiteltiin, käytettiin pannulla ja pussitettiin pakastimeen. Kanttarelleja oli sen verran vähän, että minä päätin tehdä niistä iltapalaksi piirakan. Mies vielä laitteli päälle vähän koristuksia. Se on sellainen taiteilijaluonne, kuten alakuvan munakkaastakin näkee. Eiks olekin hieno?

Käyttekö te syksyisin sienessä tai käytättekö ja säilöttekö sieniä ylipäätään?

Laiska ilta ja ärri purri

Mä vietin eilen illalla laiskaa iltaa. Töiden jälkeen kävin kokoustelemassa työpaikan henkilökuntakerhon asioiden parissa, mutta sitten kotiin päästyäni en enää tehnytkään yhtään mitään. Tekemistä meillä kyllä aina löytyisi, jos ei muuta niin ainakin siivoamista. Mies haki mut sieltä kokouksesta ja kotimatkalla saatiin niin mojova riita autossa aikaiseksi, että muapa ei sitten huvittanutkaan enää sen jälkeen yhtään mikään. Ei mikään maata mullistava riita, mutta kuitenkin. Mä en jaksais riidellä, mutta meillä miehen kanssa vaan joskus nuo ajatukset eroaa niin paljon, että ei vaan olla silloin ihan samalla aaltopituudella ei sitten millään. Mua alkaa ärsyttää, jos mies alkaa hifistelemään sanoilla. Minusta hän tekeytyy typeräksi eikä muka ymmärrä mun puheita tai sitten sitä ärsyttää mun kysymykset. Syy tälläiseen olotilaan meillä molemmilla on varmaankin väsymys tai vain yleinen v***ustila. Eilen kävi just näin. Loppuillan sitten pidinkin mykkäkoulua, kun tuntu, ettei uskalla sanoa mitään, ettei taas tuu riitaa. Tää on varmaan ihan yleistä parisuhteessa, mutta ei kivaa.

 

 

Mä siis lamaannun aina noissa tilanteissa enkä saa sitten tehtyä mitään. Niinpä eilen sitten nappasin kotiin päästyäni läppärin kainaloon ja painelin yläkertaan meijän makkariin katselemaan katsomosta viime viikon Klikkaa mua-jaksot. Mä oon jääny ihan koukkuun tohon sarjaan. Sarjahan tulee nyt uusintana. Mä en sitä silloin ekalla kerralla katsonut, kun en silloin päässyt siihen jotenkin sisälle. Nyt olen katsonut kaikki jaksot ja tykkään. Tykkään erityisesti jotenkin siitä Ellasta ja se sen talo on ihan mahdottoman ihana. Tykkään. Noh, siinä se mun ilta sitten meni, kun katselin ne kaks jaksoa tota sarjaa. Välillä valitsin vaan tytön kanssa koulukuvatilauksen, kun ne kuvat oli tulleet sähköpostiin nähtäville. Tai siis sähköpostiin oli tullut linkki, mistä pääsi katsomaan ne omat kuvat sinne Seppälän Koulukuvien nettisivuille. Ihan sika kalliita noi koulukuvatkin. Murr...kaverikuvilla hinta nousee ihan tähtitieteellisiin summiin, mutta meneppä nyt sitten tytölle sanomaan, että et voi ottaa niitä, kun ne maksaa niin paljon. Annoin ottaa, mutta mietin jo kuumeisesti, miten ihmeessä saan ne maksettua. Onneksi kuvien toimituksessa kestää 2-3 viikkoa ja lasku tulee mukana ja siinä on toivottavasti vähän maksuaikaa.

 

Miehen kanssa käytiin kyllä sitten illalla yhdessä saunassa, mutta tunnelma oli edelleen hiukan vaivautunut. Riitojen jälkeen mun on vaikee päästä heti takas normifiilikseen. Mun pitää sulatella asioita enkä pysty heti unohtamaan. Mun ärripurri jatkui kyllä vielä aamullakin ja se ei kyllä ollut yhtään hyvä juttu. Miehellä on nimittäin tänään työhaastattelu ja olis kyllä tosi tärkeetä, että sais mennä sinne ihan hyvillä mielin eikä vaimonsa pahoittamalla mielellä. Noh, toivottavasti se on niin fiksu, että tietää jo mun kiukuttelut eikä anna niiden häiritä itseään! Mutta tälläinen mä vaan oon...ailahtelevainen ja välillä niin tyhmä suoraansanottuna. Joo...

 

 

Tän päivityksen kaikki kuvat on vanhoja. Tänä syksynä en ole vielä ostanut yhtään ruukkukrysanteemia enkä mitään muutakaan syyskukkaa. Kesäkukat multa on kuollu jo aikapäiviä sitten samettiruusuja ja yhtä amppelia lukuunottamatta. Viikonloppuna just kantelin niitä raaskuja tunkioon. Mä oon jotenkin niin laiska hoitamaan noita kukkia. Tykkään keväällä ja alkukesästä niitä kovasti ostella, mutta sitten en kuitenkaan jaksa niitä kastella ja lannoittaa riittävästi. Rahanhaaskausta suoraansanottuna, mutta... Viikonloppuna olis ollut prismassa hyvä tarjous kanervista 4kpl/5e, mutta kun ei ollut muuta asiaa prismaan, niin jäi sitten tuokin tarjous hyödyntämättä. Robbarissa näyttäis olevan 4kpl/8e. Eri kauppojen välillä on kyllä suuria eroja noiden kanervien/ericoiden laadussakin. Mä en kyllä aio ostaa mitään raaskuja, vaikka ne sais kuinka halvalla. Tuosta hopealangasta tykkään tosi paljon ja sitä ainakin  tulen sitten myöhemmin syksyllä taas ostamaan etuterassille pieneen parvekelaatikkoon. Ne on helppohoitoisia ja kestäviä. Just mulle sopivia.

 

 Tälläisillä mietteillä tänä aamuna. Palaillaan!

 





Luonnon ihmeitä

Kappale kauneinta suomea, vai onko?