Musta kuin lakritsi - Dekolaku kohde 21 Kouvolan asuntomessut

16.7.2019

Yksi asia, mistä Kouviola myös tunnetaan, on Kouvolan Lakritsi. Puolueettomasti voin sanoa, että Kouvolan lakritsi on suomen parasta. Sen todistaa myös se, että Kouvolan laku on saanut jokunen vuosi sitten ihan virallisestikin tämän tunnustuksen. Myös parhaillaan käynnissä olevilla Asuntomessuilla Kouvolan lakritsi tulee esille kohteessa 21, Dekolaku. Nimensä mukaisesti Dekolaku on ulkoapäin musta kuin lakritsi, mutta sisältä avara ja valoisa koti, jonka sisustuksessa herkutellaan mustilla yksityiskohdilla. Olen vahvasti sitä mieltä, että tämä Dekotalon kohde on yksi Kouvolan Asuntomessujen suosikkikohteista.



Dekolaku on L-mallinen talo, jonka toisessa siivessä on viihtyisä keittiö-olohuonetila. Dekolakussa, kuten monissa muissakin messukohteissa on todella suuret ikkunat, jotka tekevät tiloista todella valoisia. Isot ikkunat ovat upeita, mutta itse aina kuitenkin mietin usein sitä, miten ihmeessä ne saadaan pysymään puhtaina. Ehkäpä talon nuoret asukkaat ovat ahkeria ikkunoiden pesijöitä toisin kuin minä. Tästä kohteesta löytyy ruokapöydän ympäriltä tyylikkäät Hans J. Wegnerin Fishbone-tuolit. Keittiö-olohuonetilan keskellä on valkoinen, moderni kiertoilmatakka. 



Keittiö-olohuonetila on neliöiltään yhteensä 54 neliötä. Aika huikean kokoinen siis, kun tarkemmin ajattelee. Oma ensimmäinen asuntoni, rivitalokaksio, oli kokonaispinta-alaltaan yhteensä 52 neliötä. Keittiössä on Puustellin-kaapistot, joissa on yhdistetty kahta eri väriä, beigeä ja valkoista. Saarekkeessa on olohuoneen puolella tilaa istuskeluun ja keittiön puolella on sitten säilytyslaatikostot. Vetolaatikoston päälle on sijoitettu kiva aamiaiskaappi. Vetolaatikoissa kahvit, teet ja astiat ovat kätevästi käden ulottuvilla. Tälläinen olisi kyllä tosi kiva olla itselläkin. Minusta aamiaiskaappi on tosi käytännöllinen ja hyödyllinen. Kesäaikaan keittiö-olohuonetila jatkuu vielä mukavasti isolle terassille. 




Talon toisessa siivessä on omassa rauhassaan makuuhuoneet sekä pesutilat ja sauna. Kodinhoitohuone on kätevästi heti eteisen vieressä. Sauna- ja peseytymistilassa sekä kodinhoitohuoneen lattiassa on käytetty mikrosementtiä. Näistä minulla ei ikävä kyllä ole kuvaa, mutta jos käyt messuilla, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa myös nämä tilat. Niin keittiössä kuin peseytymis- ja wc-tiloissakin on käytetty lakritsin mustia vesikalusteita. Ne tekevät sisustuksesta todella mielenkiintoisen. Kaikki sisustuksessa käytetyt sävyt sointuvat mielestäni kuitenkin kauniisti yhteen. 


Tähän kotiin muuttaa sisustussilmää omaava nuori pari Tuure-koiran kanssa. Dekolakun sisustuksessa näkyy asukkaiden suhde liikuntaan ja hyvinvointiin. Myös yhdessäolon ja hyvänolon tunteen merkitys näkyy tässä kodissa.

Mitä sinä pidät tästä valoisasta ja avarasta skandinaavisen sisustuksen omaavasta kohteesta? Onko Dekolaku sinun suosikkisi Kouvolan Asuntomessuilla?

Asuntomessut Kouvolassa - Vanha kasarmialue saa uuden elämän

11.7.2019

Järjestyksessään 50. valtakunnallisten Asuntomessujen portit ja kaikkiaan yli 30 messukohdetta alueella avataan kävijöille huomenna Kouvolassa Korian pioneeripuistossa. Asuntomessujen teemana on tänä vuonna uusin asuminen historiallisessa kasarmimiljöössä. Pioneeripuisto on 1900-luvun alussa tsaarin aikaan rakennettu kasarmialue. Asuntomessujen myötä sinne rakennetut uudet kodit täydentävät kaunista aluetta sen historiaa kunnioittaen. Messualueella on korkeatasoisia pientaloja, ensiluokkaista vuokra-asumista sekä ainutlaatuinen yhteisöllisen senioriasumisen kortteli, jotka edustavat monipuolisesti suomalaista tulevaisuuden asumista. 

Itse pääsin jo tänään tutustumaan ennakkoon asuntomessualueeseen ja messukohteisiin Asuntomessujen mediapäivässä. Kaikkia kohteita ei millään ehtinyt kiertää yhden päivän aikana, vaikka tänä vuonna asuntomessuilla messukohteita on ilmeisesti vähemmän kuin mihin aikaisempina vuosina on totuttu. Osallistuin mediapäivään yhdessä Mansikkatilan mailla blogin Tainan kanssa. Taina oli osallistunut myös toukuussa järjestettyyn mediapäivään, johon itse en töiden vuoksi päässyt. Niinpä hänellä oli jo hiukan ajatuksia siitä, missä kohteissa olisi kiva käydä ja luotin täysin Tainan arviointikykyyn ja se kyllä kannatti. 

Tämän ensimmäisen messupostaukseni kuvissa on oma suosikkikohteeni, Jukkatalo Aina. Tässä persoonallisessa kodissa on yhdistelty niin uutta kuin vanhaakin ja se, jos mikä, on minun mieleeni.  Sisustus on suunniteltu kestämään aikaa. Erityisesti pidin tämän kodin värikkäistä seinistä. Yllätyin vähän itsekin, kuinka paljon tykkäsin eteisen vihreästä ja makuuhuoneen sinisestä seinästä. Jos nyt pääsisin laittamaan ja sisustamaan itselle uutta kotia, nämä värit pääsisivät ehdottomasti kodin seinille. 



Tässä messukohteessa on olohuoneessa musta metallihyllykkö ja eteisessä samantyylinen penkki. Nämä kalusteet ovat mielestäni yksinkertaisen tyylikkäitä ja olen alkanut pitää niistä entistä enemmän. Vaikka kodin sisustuksessa oli käytetty paljon hyvin voimakkaitakin värejä, ne sulautuivat hyvin yhteen eivätkä hyppineet lainkaan silmilleni. Pidin myös paljon sisustuksessa käytetyistä viherkasveista, joita löytyi jopa wc-tiloista. Itselläni ei tällä hetkellä ole kuin yksi viherkasvi, mutta haluaisin ehdottomasti, että niitä olisi enemmän. Olen vain vähän surkea niiden kanssa, kun en meinaa muistaa hoitaa ja kastella niitä. Lisäksi pidin tosi paljon kodin valaisimista. Makuuhuoneen rottinkivalaisin miellytti erityisesti silmääni.














Jukkatalo Aina on suunniteltu kolmelle sukupolvelle ja sinne muuttaakin äiti, isä, pikkulapsi ja vaari. Deko lehdessä olevan esittelyn mukaan perhe arvostaa yksilöllistä laadukkuutta ja kestäviä ratkaisuja. Heille ympäristöystävällisyys näkyy jokapäiväisen elämän valinnoissa. 

Huomenna avautuvat Asuntomessut Kouvolassa ovat avoinna yleisölle kuukauden ajan päivittäin klo 10-18. Oletko aikeissa käydä asuntomessuilla? Mitkä asiat kiinnostavat sinua eniten? Onko sinulla jo tiedossa jokin kohde, mihin haluaisit ehdottomasti tutustua?

Helsingin kesä ja joululahjan lunastus päivä yksi

9.7.2019


Lahjakortti on ehkä yksi parhaista lahjoista, mitä voi antaa lahjaksi ihmiselle, jolla jo on paljon kaikkea tai vaikkei olisikaan. Se mahdollistaa lahjansaajan omien toiveiden ja tarpeiden toteutumisen ja aikaansaa mukavia elämyksiä ja kokemuksia. Itse sain viime jouluna siskoltani joululahjaksi lahjakortin, jolla sai laatuaikaa siskon kanssa. Aika ihana lahja, kun nimittäin muuten tapaamme ihan liian harvoin siskoni kanssa ja yhdessä vietetty aika ihan kahden on kultaakin kalliinpaa. 


Viime viikonloppuna matkustin sitten siskoni luo kesäiseen Helsinkiin lunastamaan lahjaani. Lauantaiaamuna hyppäsin kouvolassa Onnibussiin, joka on muuten ihan mielettömän edullinen tapa matkustaa ja jo vähän ennen kymmentä olin perillä. Meillä oli siis koko päivä aikaa toteuttaa toiveitani, joita siskoni oli kysellyt minulta jo ennakkoon. Ensimmäisenä suuntasimme Hernesaarenrantaan aamukahville Löylyn terassille. Kuppi kahvia ja Löylyn suurin korvapuusti lautasella kahvittelimme ja ihastelimme terasilta avautuvaa upeaa maisemaa. Ilma oli sateen jälkeen vielä pilvinen, mutta saatoin kuvitella, kuinka ihanaa tuolla on istua auringonpaisteessa kauniina kesäpäivänä tai vaikkapa iltasella auringon laskiessa. Huikea paikka.








Kirpputorien suurena ystävänä ja muutenkin kierrätyksen kannattajana suuntasimme Hernesaaresta  Helsingin suurimmalle ulkokirpputorille eli Hietsun kirppikselle. Hietsun kirppis on todella suosittu kesäkohde, josta voi tehdä löytöjä tai sitten puolestaan tietenkin myydä pois ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita. Hietalahden tori oli täynnä myyjiä ja niin uutta kuin vanhaakin tavaraa oli siis paljon tarjolla; vanhaa Arabiaa, Iittalaa, Riihimäen lasia ja paljon muuta mielenkiintoista. Hetken kierreltyämme bongasin jo kaukaa aivan priiman Marimekon Oiva-sarjan Vihkiruusu mukin. Mukeja oli itseasiassa kaksi, toinen vihreällä ja toinen pinkillä ruusulla. Myyjä ei tinkimisestäni huolimatta suostunut pudottamaan hintaa, joten ostin sitten vain tuon pinkillä kukalla varustetun mukin. Samassa pöydässä silmiini osui myös yksi Muumimukien tuotesarjan erikoismuki; Muumin päivä muki, jota myytiin vuosi sitten vain yhden päivän ajan eli Tove Jansonin syntymäpäivänä 9.8.2018. Tuolloin en mukia onnistunut suuren kysynnän vuoksi saamaan enkä sitä kyllä nytkään raaskinut itselleni ostaa, mutta ystävällinen myyjä antoi minun kuitenkin katsoa ja pitää mukia kädessäni hetken aikaa. No, olihan sekin jo jotain!

Kävimme siskoni kanssa myös toisella kirpputorilla Kaivarin kanuunassa Vuorimiehenkadulla. Netistä saamani tiedon mukaan tämä helsinkiläinen kirpputori on toiminut jo kymmenen vuoden ajan ja on vakiinnuttanut asemansa yhtenä kaupungin suosituimmista kirpputoreista. Kirppis oli todella siisti ja sisäilma vaikutti raikkaalta. Myynnissä oli pääosin vaatteita, kenkiä ja laukkuja, mutta myös jotakin piensisustusesineitä. Itse en tuolta tällä kertaa löytänyt mitään ostettavaa, mutta uskon, että moni tekee sieltä löytöjä, koska tarjolla oli myös paljon merkkituotteita, kuten Marimekon raitaa sekä muitakin kuoseja. 


Aika kului kaupungilla kierrellessä tosi nopeasti ja välillä täytyi myös syödä. Kuljettuamme Esplanadin puiston läpi poikkesimme lounaalle oikeaan Esplanadin helmeen eli Kappeliin. Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan aiemmin käynyt siellä, mutta lounaamme jälkeen olin todella vakuuttunut siitä, että käyntini ei jäänyt viimeiseksi. Kappelin arvokas olemus, upea lasiveranta sekä vieressä olevan Esplanadin puiston kauneus eivät voi olla tekemättä vaikutusta Kappelissa kävijöihin. Paikka kuhisi ihmisiä, jota en siis todellakaan ihmettele ja rapusalaatti oli taivaallisen hyvää. Täydellinen valinta lounaspaikaksi.


Iltapäivällä sade hiukan häiritsi meidän suunnitelmiamme, joten suunnitelmissamme ollut vierailu Happy Waffle Hki:ssä jäi tällä kertaa kokematta. Olen suuri vohvelien ystävä ja olen kuolannut instagramissa lukemattomia kertoja noita ihanannäköisiä vohveleita, joten siinä syy, miksi olisin halunnut käydä tuolla. Mutta ensi kerralla sitten. Vaikka kuljimme kaupungilla osin julkisilla, kertyi meille päivän aikana yli 15 000 askelta ja sen myötä tietenkin myös ruokahalu kasvoi. Siskoni oli kuullut paljon kehuja saaneesta ravintola Baccosta ja heidän erityisen hyvistä pizzoistaan. Italialainen ruoka on aina suuri nautinto, joten paikka kuullosti oikein hyvältä valinnalta illallisellemme. 


Eikä ole turhaan kehuttu Baccon pizzoja. Ne olivat todella hyviä ja tuo pizzan pohja oli erityisen maukas eikä pizzan syönnin jälkeen tullut sellaista turvottavaa ähkyä, kuten monesti saattaa tavallisen pizzan jälkeen tulla. Tutkin hiukan asiaa ja Baccon pizzapohja tehdäänkin hiukan eritavalla kuin normipizzapohja. Taikinaa kohotetaan 96 tuntia, jona aikana hiiva on niinsanotusti kulunut loppuun taikinassa ja tämä on se syy, miksi Baccon pizza ei jätä turvonnutta fiilistä. Lisäksi plussaa pizzalle oli se, että se leikkaantui hyvin ilman sahaamista. Valitsemani ravintolan nimikkopizza Bacco oli todella herkullinen. Kiinnitin myös huomioni siihen, että pizzoissa oli käytetty tuoreita ja hyviä raaka-aineita, joka vain lisäsi ruokailun nautintoa.

Illallisen jälkeen poikkesimme kotimatkalla hakemaan kaupasta vielä leffakarkkeja ja jäätelöä, koska katsoimme Netflixistä vielä illan päätteeksi hauskan kotimaisen leffan, Yösyöttö. Leffan jälkeen ei unta paljon tarvinut odotella, joten ensimmäinen päivä Helsingissä oli päättynyt. 

Oletko sinä käynyt Hietsun kirppiksellä tai Kaivarin Kanuunassa? Onko Kappeli sinulle tuttu paikka? Entä mitä mieltä olet italialaisen keittiön herkuista?

Mukavaa alkanutta viikoa sinullekin ♥

Lounastreffit ja hermoja raastava labrareissu

5.7.2019

Kesäkuu on mennyt ja heinäkuu alkanut. Kesä on mennyt hurjaa vauhtia ja tuntuu, että sitä ei ole enää jäljellä kuin pieni ohikiitävä hetki. Todellisuudessa elokuukin on vielä usein ihan kesäinen, mutta jo elokuun alussa alkavat koulut ja eskarit saavat mielen syysmolliin jo ennen aikojaan. Mutta vielä on aikaa nauttia kesästä eikä aihetta synkistelyyn ole. Kaikkihan on kiinni kuitenkin meidän omasta asenteestamme.




Minulla oli viikolla pari iltavuoroa ja keskiviikkona kävin ennen töihin menoa ystäväni, Katjan, kanssa lounaalla aina yhtä hurmaavalla Kymin Huvilalla Kuusankoskella. Kymin Huvila sijaitsee aivan Taideruukin vieressä, joka on muuten yksi pian alkavien Kouvolan Asuntomessujen etäkohteista. Jos siis satut vierailemaan Taideruukissa lounasaikaan, suosittelen käyntiä Kymin Huvilalla. Lounas on hyvä ja hinta edullinen. Lisäksi Kymin Huvila on todella kaunis ja viihtyisä paikka istua hetkeksi alas maittavan lounaan äärelle ja hengähtää hetki niinkuin mekin teimme Katjan kanssa.













Aina ei siis tarvitse treffata ystäviä jomman kumman kotona, vaan lounastreffit on oiva tapa vaihtaa kuulumisia ja tavata ystäviä. Lounasta syödessä ehtii keskustelemaan monenlaista. Jossain vaiheessa meidän keskustelumme Katkan kanssa siirtyi blogi- ja somemaailmaan, joka tuntuu puhuttavan tänä päivänä niin monia. Keskustelimme Katjan kanssa mm. siitä, miten meidän bloggaajien elämää ja ennenkaikkea onnea ja onnistumisia arvostellaan ja riepotellaan somessa. Jokainen meistä kirjoittaa ja kuvaa blogiinsa sekä myös instagramiin itselleen tärkeitä asioita eikä todellakaan tuo julki koko elämäänsä eikä tarvitsekaan. Juuri tästä meitä usein arvostellaan ja luodaan ihan väärin perustein kuva sisällöntuottajasta, hänen arvomaailmastaan ja elämästään. Jokaisella bloggaajalla on oikeus tuottaa omaan blogiinsa juuri sellaista sisältöä kuin itse haluaa. Kaikkea ei tarvitse tuoda julki, jos ei niin tahdo. Blogi ja muut somekanavat eivät siis lähestulkoonkaan aina tuo julki koko totuutta sisällöntuottajan elämästä, vaikka moni seuraaja sen niin väärin ymmärtääkin. Välillä täytyy oikein ihmetellä, miten ihmiset voivat ollakin julmia toisia, tässätapauksessa meitä sisällöntuottajia, kohtaan.  Surullisinta tässä on ehkä kuitenkin se, että seuraajien on vaikea olla iloisia, kun jollain menee hyvin ja ärsytyskynnys kasvaa, jos jollain meneekin erittäin hyvin! Enkä halua todellakaan nyt yleistää tätä kaikkiin seuraajiin, sillä suurin osa seuraajista on kuitenkin todella ihania ja asiallisia ihmisiä. Toivoisin vain, että me kaikki ymmärtäisimme sen, että toisen onni ei ole meiltä pois, vaan osaisimme myös iloita niistä toisten ihmisten onnen hetkistä. 

Sain jo ennen vappua omalääkäriltäni lähetteen labraan, koska olen usean vuoden ajan syönyt tyroxiniä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Viimeisistä labroista oli lääkärini mukaan jo liian kauan ja hän halusi myös ottaa hiukan muitakin labroja. Hän oli ensimmäinen lääkäri, joka puhui minulle siitä, että kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan ihmisen pitäisi säännöllisesti tarkkailla kolesteroliarvoja. Minua ehkä hiukan ärsyttää se, että kukaan lääkäri ei ole aiemmin tästä minulle puhunut saatika, että olisi otattanut minulta kolesteroliarvoja, kun kuitenkin entisessä työterveydessänikin niitä kilppariarvoja seurattiin hyvinkin säännöllisesti. 

Noh, nyt on vihdoin labrat otettu, vaikka se hiukan haasteellista meinasi ollakin. Ensinnäkin minun piti olla 12 tuntia ennen labroja ravinnotta, joten labraan oli mentävä aamusta. Työvuorot ovat olleet sellaiset, etten ole labraan päässyt tai sitten kun on ollut iltavuoro, en ole muistanut olla ravinnotta. Maanantaina sitten oikein skarppasin asian kanssa ja söin iltapalan ajoissa enkä juonut enää mitään iltakahdeksan jälkeen.

Muistin vanhastaan, että oma terveysasema on aina jokusen viikon kiinni heinäkuussa, joten tarkistin illalla vielä netistä, että terveysasema on varmasti auki. Netistä sain tiedon, että auki on, joten tiistai aamuna hurautin sitten kymmenen kilometrin päähän labroihin. Parkkipaikalla alkoi mieleeni kuitenkin hiipiä arvailuja siitä, että terveysasema saattaa sittenkin olla jo kiinni, koska parkkipaikalla oli oudon vähän autoja. Kävelin ovelle, jossa oli lappu, missä kerrottiin kesäsulusta ja ohjattiin toiselle terveysasemalle. Koska olin ollut 12 tuntia ravinnotta, en missään nimessä halunnut heittää pyyhettä kehään, vaan päätin, että ne labrat otetaan tänään, vaikka siihen menisi kuinka paljon aikaa. Hyppäsin autoon ja hurautin taas yhden kymmenen kilometriä seuraavalle terveysasemalle. Google mapsin avulla löysin perille ja jonotettuani ilmottautumiseen sain kuulla, ettei tällä terveysasemalla ollut lainkaan labraa. Sillä lailla. Jälleen minut ohjattiin eteenpäin. Ajellessani entiselle aluesairaalalle mietin, että nyt kun vihdoin löydän labran, joka on auki, on labralähetteeni varmaankin sitten jo mennyt vanhaksi, kun en ole aikaisemmin saanut mentyä niitä otattamaan. Näin ei onneksi kuitenkaan ollut käynyt, vaan noin puolen tunnin jonotuksen jälkeen sain annettua ystävälliselle näytteenottajalle viisi putkiloa verta pyörtymättä. Nyt on enää ainoastaan ongelmana se, miten ja milloin saan varattua soittoajan lähettävälle lääkärille, kun oma terveysasema on kiinni. Ehkäpä selvitän sitä ensi viikolla. Minusta tässä oli toimintaa jo ihan riittävästi tälle viikolle.

Huomen aamuna lähden viikonlopuksi siskoni luo Helsinkiin. Toivottavasti sade hellittää huomiseksi, kun oli vähän suunnitelmissa mennä käymään Suomenlinnassa. Mutta eiköhän me jotain tekemistä keksitä, vaikka sataisikin ja ainahan voi mennä vaikka kahville tai syömään johonkin kivaan paikkaan. Jollain kivalla kirppikselläkin voisi käydä. Mitä sinulle on suunnitelmissa tulevalle viikonlopulle? 

Mukavaa viikonloppua sinullekin ♥
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan