Talven parhaimmat kengät

22.1.2018

Olen aina ollut huono hankkimaan itselleni mitään vaatteita tai kenkiä muutoin kuin pakon edessä. Omat tarpeet ovat aina jääneet taka-alalle  ja perheet muut hankinnat ja tietenkin myös laskut ovat menneet omien tarpeideni edelle. Omistan aina vain yhdet farkut, yhdet kengät jne. Niitä sitten pidän niinkauan, kunnes ne suurinpiirtein hajoavat päälleni. Niin kävi nytkin talvikenkien kanssa. Olen jopa hiukan kateellisena lukenut kavereiden shoppailupäivityksiä ja salaa mielessäni toivonut, että olisipa minullakin tai löytäisimpä minäkin kaupoista noin kivoja vaatteita ja kenkiä.

Olen vuosia ihastellut ihanan lämpöisen näköisiä Uggeja, mutten ole niitä koskaan kuitenkaan itselleni hankkinut. Aidot Uggit ovat minulle aivan liian kalliita, mutta onneksi markkinoille on viime vuosien aikana tuollut myös hyviä ja kivoja ns. halppisversioita. Loppuvuodesta talvikenkäni sanoivat siis sopimuksen kanssani irti ja kun eräänä kouluaamuna päädyin koululle sukat märkinä, päätin vihdoin ostaa itselleni uudet kengät. Talvikengät ovat aika kalliita tai ainakin minulla oli sellainen mielikuva. Niinpä päätin hankkia itselleni lämpöiset "halppisuggit", koska ne olisivat hyvät myös ulkoillessa esimerkiksi tulevassa harjoittelussani.


Niinpä lähdin sitten joulun jälkeen vähän shoppailemaan aikomuksenani ostaa itselleni ne uudet talvikengät. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Kauppojen kenkähyllyt ammottivat tyhjyyttään eikä hakemiani kenkiä löytynyt enää mistään. Ilmeisesti kukaan ei enää tähän aikaan talvea osta uusia talvikenkiä tai sitten pitää osata jo syksyllä ennakoida asia ja ostaa tarvitsemansa talvikamppeet silloin tietämättä tuleeko kunnon talvea sinä vuonna vai ei. Minä olin kuitenkin päättänyt, että juuri tuollaiset kengät haluan enkä sitten edes sovittanut muunlaisia kenkiä. Niinpä palasin kotiin tyhjin käsin. Olin melkein luovuttanut tämän kenkäasian suhteen, kunnes päädyin lukemaan Pinkit korkokengät blogin Maijun postausta Rohkeutta on olla erilainen. Huutoni oli kuultu. Tästä postauksesta löytyi apu ongelmaani. Maijun postaus oli tehty yhteistyössä Fashion at Home-myymälän kanssa. Postauksessa Maijulla on jalassaan ihan supersöpöt talvikengät. Klikkailin pikinmiten itseni Fashion at Homen verkkokauppaan ja da daaa...siellä ne olivat, minun tulevat talvikenkäni. 


Minulla ei kai ole koskaan ollut tämän värisiä kenkiä, ei ainakaan aikuisena, mutta nyt on. Roosat rusetti kengät sulattivat sydämeni heti ensinäkemältä. Nämä olivat juuri sellaiset kuin mistä olin haaveillutkin. Juuri sopivan mittainen varsi, ei liian pitkä eikä liian lyhytkään ja lämmin karvavuori. Sivuilla olevat kauniit rusetit ovat sitten jo ihan extraa. Hintaa kengillä oli 39e eikä se siinä kohdassa, kun näin kengät, tuntunut yhtään pahalta. Niinpä klikkasin kengät ostoskoriin ja laitoin tilauksen menemään. Ilokseni vielä huomasin, että tilaukseen ei tullut lainkaan toimituskuluja. Positiiviset ylläykset jatkuivat vielä kenkien tultua, sillä Fashion at Homen toimitus oli todella nopea. Tilasin kengät perjantaina illan edellä ja jo seuraavana tiistaina kengät olivat minulla. Loistavaa palvelua. Ainut miinus, jos sitä nyt edes siksi voi kutsua, on se, että kengät on hiukan hankalat laittaa jalkaan ilman kenkälusikkaan. Niinkuin Maijukin omassa postauksessaan kertoi, kenkälusikalla kengät sujahtavat kuitenkin helposti jalkaan.



Kengät Fashion at Home / Farkut Zizzi / Huppari Zalondo / Tumput Cubus

Tässä kuussa olen tehnyt harvinaisen paljon vaatehankintoja itselleni. Kenkien lisäksi olen ostanut itselleni uudet farkut, hupparin, collegemekon, t-paitoja ja alkkareita. Farkut olivat myös pakko-osto, kuten taisin viime viikolla jo kertoakin. Nuorena collegepaidat ja -hupparit olivat ihan lempparivaatteitani ja niitä oli monenlaisia. Jossain vaiheessa niiden käyttö loppui ja viime aikoina olen kuvitellut, ettei sellaisia enää edes tälläiselle pluskokoiselle löydy tai jos löytyy, niistä pitää pulittaa huokea summa rahaa. Olin kuitenkin väärässä, koska löysin kuin löysinkin itselleni kivan perushupparin Zalondon valikoimasta. Olen niin iloinen, kun voin jälleen pukeutua haluamallani rennolla tyylillä vaatteisiin, joissa viihdyn ja missä on mukava olla. Collegemekon löysin puolestaan Zizzin ale-rekistä, kuten ostamani uudet t-paidatkin. 

Oletteko te käyneet alennusmyynneissä? Oletteko tehneet löytöjä? Käyttekö ylipäätään usein vaateostoksilla vai teettekö mieluummin ostoksia verkkokaupoissa?

Mini-loma ja ajatuksia tulevasta harjoittelusta

21.1.2018

Minulla on tässä ihana mini-loma menossa eli kolmen päivän vapaa koulusta. Ihan parasta ja niin tervetullutta vieläkin, vaikka viime viikonloppukin meni todella rennoissa ja mukavissa merkeissä. Ilmeisesti sitä on tiiviin syksyn ja loppuvuoden jälkeen ihan paikallaan välillä vähän hengähtääkin. Tein jo viikolla yhtenä päivänä, kun koulu loppui vähän aiemmin, siivouksen täällä alakerrassa, niin ei tarvinut nyt viikonlopuksi kuin imuroida. Vein oikein matot ulos ja pesin lattiatkin. Iän myötä minusta on tullut hiukan laiska noiden siivousten suhteen. Olen ennemminkin näin  talviaikaan kääntänyt valoja pienemmälle ja ollut enemmän hämärissä, niin ei ole juuri pölypallot häirinneet. Tällä viikolla kevätaurinko kuitenkin näyttäytyi ja totuus kotimme siisteydestä läjähti vasten kasvoja kuin märkä tiskirätti. Noh, nyt on alakerta siivottu ja voi taas hetken ottaa siltä osin rennommin.

Tämä mini-loma osui muutenkin ihan hyvään saumaan, sillä meillä alkaa huomenna toinen työharjoittelu. Viiden viikon työssäoppimisjakso siis edessä. Odotan tosi paljon tuota harjoittelua ylipäätään, koska tykkään ennemmin tehdä kuin lukea oppikirjoista. Ainakin tuolla ensimmäisellä harjoittelujaksolla opin ihan hurjan paljon enemmän tekemisen kautta kuin kirjoista lukemalla koulussa. Kävin viikolla tutustumassa tulevaan harjoittelupaikkani. Paikka vaikutti hyvältä ja mikä parasta minut otettiin siellä tosi hyvin vastaan. Vierailustani jäi hyvä fiilis, koska kaikesta näki, että paikassa panostetaan opiskelijoihin eivätkä opiskelijat ole heille vain yksi käsipari lisää auttamassa. Lisäksi tämän perusopintojen jakson näyttökriteerit pitäisi olla tuolla helposti toteutettavissa, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi selvitä jaksosta ihan hyvin. 

Olen kuitenkin miettinyt todella paljon sitä, miten osaan suhtautua paikan asukkaisiin. Tässä asumispalveyksikössä asuu nimittäin kehitysvammakuntoutujia enkä ole koskaan juuri ollut kehitysvammaisten kanssa tekemisissä. Nyt ei pidä ymmärtää väärin, minulla ei todellakaan ole mitään kehitysvammaisia kohtaan, mutta koska asiakasryhmä ei ole minulle entuudestan tuttu, on se vetänyt minut hiukan mietteliääksi. Asia helpottaa kyllä se, että paikan asukkaat ovat käsitykseni mukaan hyvin omatoimisia. Työni tuolla tulee siis olemaan asukkaiden arkisten askareiden ohjausta ja niissä avustamista. Kaikesta jännityksestä huolimatta on hienoa päästä osalliseksi heidän arkeensa ja mukaan näkemään, millaista elämä tuollaisessa asumisyksikössä oikeasti on. Totuushan on se, että menen tavallaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska en vielä tiedä tuosta maailmasta mitään. Uskon, että juuri sillä alueella minulla on mahdollisuus oppia eniten ja myös kehittyä ja kasvaa taas hiukan myös ihmisenä.

Tänään vietän kuitenkin vielä vapaapäivän ja huomenna suuntaan levänneenä kohti uutta ja tuntematonta. Mieli on kuitenkin avoinna ja tiedän, että minun on käännetävä tämäkin kortti ja katsottava, mitä se tuo tullessaan. Totuushan on kuitenkin se, että olen ihan tosi innoissani ja lähden suurella mielenkiinnolla, vaikkakin pelonsekaisella jännityksellä, oppimaan uutta. Nyt otan vielä kupin kahvia ja teen pienen blogikierroksen muissa blogeissa. Kiitos muuten kaikille, jotka käytte näitä minun postauksiani lukemassa ja jaksatte myös niitä paljon kommentoida ♥ Olette tärkeitä ♥ Mutta nyt siis kuppi kahvia ja sitten lähdetäänkin katsomaan äitiäni minun kotikonnuilleni. Kivaa sunnuntaita kaikille ♥

Miten teidän viikonloppu on mennyt? Oletteko pystyneet lepäämään vai onko aika mennyt arkisessa aherruksessa? Mitä yleensä touhuilette vapaillanne?

Olohuoneen pystyuunin maalaus

19.1.2018

                                                                                                                  Kaupallinen yhteistyö:Coloria

Marras-joulukuun vaihteessa teimme olohuoneeseen pintaremontin, jonka yhteydessä myös olohuoneessa oleva pystyuunikin sai uuden värin. Aloitaessamme suunnittelemaan olohoneen pintaremonttia oli itsestäänselvää, että myös uuni maalataan ja sen väri muuttuu. Uusi väri ei heti ollut selvillä ja sen löytäminen vaati hiukan pohdintaa ja keskustelua miehen kanssa. Värivaihtoehtoja oli kolme: musta, valkoinen ja harmaa. Ihan helpolla ei lopputulosta saatu aikaan, mutta lopulta päädyimme samaan väriin millä ruokailuhuoneessa oleva pystyuunikin on maalattu.

Uunin aiempi väri oli nimeltään toffee. Sama väri, mikä seinissäkin oli. Vanha väri ei siis enää istunut huoneeseen, varsinkaan sen jälkeen kun uunin takana oleva seinä sai tehostetapetin ja sekä katto että seinät maalattiin uudelleen. Sain uunin maalaamiseen maalin kaupallisena yhteistyönä Colorialta. Coloria on vuonna 2003 perustettu kotimainen maalifirma, jonka maalitehdas sijaitsee Nokialla. Colorian toiminta-ajatuksena on palvella asiakasta mahdollisimman hyvin. Asiakas on meille kuningas ja asiakkaan tarpeet kaiken toiminnan lähtökohta. Se tehdään, mitä luvataan ja tehdään se hyvin ja nopeasti! Kaikki Colorian maalit ovat vesiohenteisia, ympäristöystävällisiä ja sävytettävissä eri värikarttojen mukaan. Tämän ansiosta meidänkin oli helppo saada juuri sama sävy uunimme maaliin kuin, mikä meidän ruokailuhuoneen uunissa on.


Sain hyvää opastusta Colorialta myös siitä, millainen maali uunin maalaamiseen sopii. Colorian valikoimasta löytyy kalustemaali, joka soveltuu erityyppisillä maaleilla maalattujen metallipintojen maalaukseen. Tälläisiä voivat olla esimerkiksi lämpöpatterit, pönttöuunit, ilmastointikanavat ja putkistot. Maali on vesiohenteinen, erikoisakrylaattipohjainen kalustemaali; Coloria Deco Akva 20. Sama maali sopii sisätiloissa myös niin uusille kuin jo aiemmin maalatuille tai lakatuille puu-, metalli- sekä rakennuslevypinnoille, kuten ovet, ikkunanpuitteet, kaapistot, listat, porraskaiteet ja paneelit. Lisäksi maali soveltuu myös tartuntapohjamaalilla maalattujen rappaus- ja tasoitepintojen maalaukseen (ikkunapenkit, -pielet, porraskäytävät jne.) 

Käyttämämme maali Deco Akva 20 on kiiltoasteeltaan puolihimmeä. Se siliää kauniisti ja oli erittäin helppoa maalata. Maalin voi sivellä, telata tai ruiskuttaa. Meillä uuni maalattiin sivelemällä. Ennen maalamista vanhaa maalipintaa ei tarvinut kuin hiukan karhentaa karhunkielellä ja lisäksi me pesimme uunin pinnan soodavedellä. Maali on hiukan hyytelömäinen, joka helpottaa erityisesti pystypintojen käsittelyä, koska maali ei niin helposti valu. Käyttämämme sävyn koodi on TVTM497.


Olemme lopputulokseen todella tyytyväisiä. Värivalinta oli meidän mielestä juuri oikea ja uuni istuu nyt erittäin hyvin ympäristöönsä. Maali oli todella peittävää, jonka vuoksi uunia ei tarvinut maalata kuin yhden kerran. Maali myös tasoitti hyvin vanhan uunin pintaa ja peitti siinä olevia kolhuja ja naarmuja. Kahden kuukauden käyttön jälkeen maalipinta on edelleen hyvä eikä se ole lähtenyt esimerkiksi uunin luukkujen ympäriltä kupruilemaan kuumuuden vuoksi. Maalasimme myös samalla maalilla uunin ympärillä olevan muurin ja puiden säilytyspaikan päällä olevan tason. Uunin edessä oleva laatoitus oli tuossa jo vanhastaan, mutta sekin sopii erittäin hyvin nykyiseen olohuoneen värimaailmaan. Kiitos jälleen kerran Colorialle saamastamme maalista! Voimme suositella Colorian kalustemaalia kaikille.

Mitä pidät lopputuloksesta? Oliko värivalinta oikea? Olisitko valinnut jonkun ihan muun värin? Onko sinulla remonttia tiedossa? 

Labratulokset ja villahäät

17.1.2018

Viime viikolla kerroin käyneeni labrassa verikokeissa. Kouluterveydenhoitaja lähetti minut siis kokeisiin, koska veriarvojani ei ole tarkistettu pitkään aikaan. Toki kilpirauhasarvojani seurataan kahdesti vuodessa, mutta siihen se sitten on jäänyt. Arvioni omasta terveydentilastani osui aikalailla oikeaan. Muutama arvo oli hiukan viitearvojen yläpuolella, mutta positiivisesti ajatellen, ei kuitenkaan niin paljon kuin pelkäsin. Neljä vuotta sitten yritin elämäntapamuutosta, mutta väärällä tavalla. Hetkellisesti kaikki oli paremmin ja voin hyvin, kunnes tuli totaalinen takapakki ja kaikki romahti. Samaan aikaan sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja olin väsyneempi kuin koskaan aiemmin. Pudotetut kilot tulivat takaisin korkojen kera ja liikuna jäi aikalailla pois elämästäni. Olen siis jälleen kerran nollapisteessa ja kaikki on aloitettava uudestaan. Onneksi nyt tiedän, mikä on itselle se paras ja toimivin vaihtoehto ja miten minun kannattaa oikeasti tehdä muutoksia esimerkiksi ruokavaliossani. En väitä, että olisin alan ammattilainen. En tosiaankaan. Jos olisin, en varmasti kärsisi sairaanloisesta ylipainosta ja olisi fyysisesti näin huonossa kunnossa. Tiedän vain, mitä asioita minun ei kannata enää tehdä. Kuka nyt samoja virheitä tekisi uudestaan, ei kukaan, ainakaan tietoisesti. 


Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa kokonaan vapaa ilman töitä, opiskelua tai sovittuja menoja. Erittäin tervetullutta, koska olin koko joululomankin töissä. Viikonloppu meni oikein mukavasti. Lauanaina sain miehen houkuteltua mukaani kaupoille, koska tarvitsimme molemmat uusia vaatteita ja ajattelin, että vielä voisi olla alennusmyynnit käynnissä. Noh, alea tai ei, saimme molemmat uudet farkut ja minulle vielä lämpimät käsineet ja kolme t-paitaa. Kaikki tuli kyllä tarpeeseen eikä mikään ollut niinsanottu heräteostos. Erityisesti mieltä lämmittää, että löysimme miehelle farkut. Pitkälle ja tosi laihalle miehelle ei nimittäin aivan helpolla farkkuja löydy, jos ei halua nykymuodin mukaisia slimmejä ja juu, mieheni ei todellakaan halua. Yritin kyllä sanoa miehelle, että voisin kyllä helposti luovuttaa hänelle parikymmentä kiloa painoa eikä mies vieläkään olisi liian lihava enkä minä liian laiha. Tasan ei käy onnen lahjat.

Sunnuntaina meillä oli aivan erityinen päivä, koska meillä oli hääpäivä. Emme olleet ajatelleet sen kummemmin sitä juhlistaa eli ei aamukahveja vuoteeseen eikä kalliita lahjoja. Meillä tämä ei vaan mene niin. Meillä toista huomioidaan arjen keskellä pienellä kosketuksella ohimennessä, suukolla töihin tai kouluun lähteissä ja esimerkiksi hyvän yön toivotuksilla. Olemme menneet naimisiin melko pian seurustelumme alettua. Voisin sanoa, että astelin aikanaan maisraattiin vannomaan avioliittovalaa melko vaaleanpunaiset lasit silmilläni. Vuodet avioliiton satamassa ovat kuitenkin opettaneet paljon ja samaan aikaan ne ovat myös muuttaneet minua ihmisenä. En ole enää se sama nainen vaaleanpunaisine laseineen, vaan olen omasta mielestäni entistä vahvempi, armollisempi ja rennompi ihminen niin itselleni kuin läheisillenikin. Sunnuntaina asiaa ajatellessani mietin, että kaiken keskellä se tieto ja varmuus siitä, että se toinen pysyy siinä rinnalla on kuitenkin se kaikkein tärkein asia ♥

Pikkasen kuitenkin päädyimme juhlistamaan tuota seitsemättä hääpäiväämme eli villahäitämme, kun lähdimme extempore kaupunkiin syömään. Hiukan jouduttiin hiljaisessa keskustassa etsimään  sunnuntaina avoinna olevaa ravintolaa, mutta ruokapaikka löytyi, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mitä ei jaksettu syödä ravintolassa tuotiin dogibägillä kotiin iltapalaksi. Kätevää. 

Käyttekö te säännöllisesti terveystarkastuksissa ja verikokeissa? Oletko onnistunut muuttamaan elintapojasi paremmiksi ja onko muutoksiin ylipäätään ollut tarvetta? 

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan