Marimekon tarina

21.2.2019

Yksi asia, mistä Suomi tunnetaan maailmallakin, on Marimekko. Marimekon tarina alkaa Helsingistä vuonna 1949, kun Viljo Ratia perusti pienen kangaspainon, Pritexin. Viljon vaimo, Armi Ratia, keräsi joukon nuoria, lupaavia taiteilijoita ja pyysi heitä suunnittelemaan uudenlaisia ja rohkeita kuvioita. Yksi nuorista oli Maija Isola, jonka suunnittelema Amfora oli ensimmäisiä Pritexissä painettuja kankaita. Kankaat saivat paljon ihailua, mutta ostajia niille ei alkuun meinannut löytyä, kunnes Armi piti vuonna 1951 muotinäytöksen Kalastajatorpalla. Armin ajatuksena oli näyttää ihmisille, että kankaista voi tehdä vaikka vaatteita. Toukokuisen muotinäytöksen vaatteet suunnitteli kaikille nykyisin tuttu nimi, ateljeemuotitaiteilija Riitta Immonen. Muotinäytös oli menestys ja vaatteet myytiin lähes suoraan mallien päältä. Muutama päivä muotinäytöksen jälkeen Marimekko Oy merkittiin kaupparekisteriin.

Riitta Immosen jälkeen vaatesuunnittelijaksi tuli tunnetun Jokapoika-paidan suunnitellut Vuokko Eskolin-Nurmesniemi. Vuokko vapautti naiset kiristävistä korseteista ja suunnitteli naisille väljiä mekkoja, joissa pystyi liikkumaan vapaasti. 50-luvulla syntyi myös Maija Isolan suosittu Kivet-kuosi. Vuonna 1954 syntyi ajaton ja yksinkertainen Marimekko logo. 


1960-luvulla Marimekosta tuli ilmiö ja elämäntapa. Jo 50-luvun lopussa Marimekko lähti maailmalle; ensin Ruotsiin ja sitten Yhdysvaltoihin. 60-luvulla yritys kasvoi ja valikoima laajeni. Uusia suunnittelijoita olivat vaatesuunnittelija Liisa Suvanto ja taiteilija Annika Rimala. 1968 Annika loi Marimekon ensimmäiset trikoovaatteet, yhä tuotannossa olevan Tasaraita-malliston. Muistan kuinka itsekin olen lukioaikana ensimmäisillä kesätienisteilläni ostanut sinivalkoraidallisen Tasaraita teepparin. Harmi, että paita ei enää ole tallessa. Samaan aikaan syntyivät myös Marimekon tunnetut kuosit Lokki ja Kaivo sekä vastalauseena Armi Ratialle suunniteltu Unikko-kuosi. Maija Isola suunnitteli siis vuonna 1964 Unikon, vaikka Armi oli sanonut, ettei Marimekossa paineta kukkakuoseja.

1970-luvulla Marimekkoon tuli lisää uusia suunnittelijoita, joiden suunnittelemina syntyivät mm.  autokuvio Bo Boo sekä Pentti Rinnan suunnittelemat paitapuvut ja unisex-vaatteet. Annika Isolan suunnittelemana syntyi suosittu Pallo-kuosi. 70-luvulla Marimekon vaatteista tuli koko perheen vaatteita. Mieheni muistaa aina, kuinka heidänkin perheen lapset puettiin tasaraitaisiin tai pallokuvioisiin paitoihin. Armin pojan, Risto-Matin tuottamana syntyi uusia tuotteita, markiisikangaslaukkuja, joista on vieläkin kysyttyjä Olkalaukku ja Matkuri. Itseltäkin löytyy tuo Olkalaukku, joka on muuten kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin käytännöllinen ja mukava laukku jokapäiväiseen arkikäyttöön. Laukkua on saatavilla monissa eri väreissä. Lukioaikoina minulla oli kirkkaan punainen olkalaukku ja nyt käytössäni on klassinen musta. Vuonna 1973 Helsingin Herttoniemeen valmistui uusi tehdasrakennus, ja Marimekko hankki ensimmäisen laakapainokoneensa.

3 lokakuuta 1979 Armi Ratia kuoli ja jätti jälkeensä suuren tyhjiön. Armi Ratian kuolemasta alkoi yli kymmenen vuotta kestänyt epävarmuuden ja muutosten aika. Vuoden 1985 alussa Armin perikunta myi Marimekon Amer-yhtymälle. 80-luvulla syntyi yksi tunnetuimmista lisenssituotteista, Heikki Orvolan suunnittelema Kivi-kynttilälyhty. Näitä kynttilälyhtyjä löytyy varmasti lähes joka kodista. Itsellänikin niitä on ollut useita, mutta koska mieheni ei ikävä kyllä ole suuri Marimekko fani, kuten itse olen, olen myynyt omat Kivi-kynttilälyhtyni pois. 

Marimekon uusi nousu alkoi 1991, kun Kirsti Paakkanen osti Marimekon. Kirsti Paakkasen myötä Marimekko uudisti ilmettään ja uusia suunnittelijoita tuli taloon. Marimekko kiinnosti nuoren polven suunnittelijoita entistä enemmän, ja muun muassa Mika Piirainen ja Erja Hirvi liittyivät suunnittelijakaartiin.

2000-luvulla alkoi suuri, maailmanlaajuinen Unikko-buumi. Minullakin oli keittiön verhokapat ja pöytäliinat Unikko kuvioisia ja kahvi juotiin Unikko mukeista. Aika aikansa kutakin, sanotaan. Lisää uusia kangassuunnittelijoita tuli taloon, kuten Maija Louenkari. 2000-luvulla syntyi myös lisää uusia kuoseja; Lumimarja, Juhannustaika ja Bottna. Sami Ruotsalaisen muotoilemat Oiva-astiat ilmestyivät kauppoihin vuonna 2009 ja saivat välittömästi suuren joukon ihailijoita. Ensimmäiset kuviot astioihin piirsi juurikin Maija Louekari. Marimekon Oiva-sarja täyttää siis tänä vuonna 10 vuotta ja on itseasiassa juuri syy, miksi lähdin tutkimaan tarkemmin Marimekon historiaa. Pidän nimittäin todella paljon tuon Oiva-sarjan astioista ja kävinkin  niitä eilen taas kerran ihastelemassa Sokoksella.

2010-luvulla Marimekko on kansainvälistynyt vauhdilla. Useita uusia markkinoita on avautunut Aasiassa, ja Marimekko-myymälöiden määrä maailmalla on yli kaksinkertaistunut.  New Yorkissa ja Sydneyssä Marimekko on avannut omat lippulaivamyymälät. Marimekon muotinäytöksiä on pidetty niin Tokion, New Yorkin, Tukholman kuin Kööpenhaminankin muotiviikoilla. Shanghain People's Parkissa Marimekko järjesti ennennäkemättömän näytöksen yhdessä maailmankuulun kiinalaisen Jin Xing Dance Theatren kanssa vuonna 2012. Teemu Muurimäen Unikon 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi suunnittelemia uniikkeja mekkoja on esitelty muotilehdissä ympäri maailmaa. 

Kodintuotevalikoiman uusia tulokkaita ovat Anu Penttisen muotoilema Sukat makkaralla -lasisarja, Mari Isopahkalan Konkkaronkka-aterimet sekä Harri Koskisen käsialaa olevat Hehkuva-lyhty ja Valoisa-valaisin. Maailmanlaajuista näkyvyyttä Marimekolle on tuonut yhteistyöt kahden tunnetun kansainvälisen brändin, Conversen ja Banana Republicin kanssa. 

Vuonna 2012 Marimekko ja Finnair aloittivat yhteistyön. Helsingistä lentää Finnairin kaukoliikennekohteisiin kaksi unikko-kuosista matkustajakonetta. Lisäksi kaikissa Finnairin koneissa on Marimekon klassikkokuosein kuvioidut astiat ja tekstiilit. Kangaspainon tuotantokapasiteetti kolminkertaistui vuonna 2011, kun laakapainokoneen rinnalle asennettiin uusi rotaatiopainokone. 

Marimekko on pukenut suomalaisia ja tehnyt Suomi-designia tunnetuksia maailmalla jo kohta 70 vuoden ajan. Marimekko, jos mikä, on suomalainen yritys ja 1960-luvulla Marimekon käyttäjiä luonnehdittiin muun muassa itsevarmoiksi, iättömiksi ja riippumattomiksi. Löytyykö sinun kodistasi tai vaatekaapistasi Marimekon tuotteita vai sanotko niille kohteliaasti kiitos ei?


Suurin osa kuvista on lainattu netistä.

Ystävät ovat yksi elämän rikkauksista

14.2.2019

Ystävyys ja ystävät ovat yksi tärkeimmistä arvoista elämässäni. Nykypäivän kiireiseksi ja pinnalliseksi leimatussa maailmassa olen onnekseni löytänyt itselleni monta hyvää ja aitoa ystävää. Vaikka saatankin vieraassa porukassa olla aluksi se sivustaseuraaja, on minun kuitenkin loppujen lopuksi helppo lähestyä uusia ihmisiä. Yleensä meitä yhdistää jokin yhteinen mielenkiinnonkohde, joka vetää meitä yhteen. Esimerkiksi eri työpaikkojen kautta olen saanut elämääni monta hyvää ja tärkeää ystävää. Työpaikka on vaihtunut, mutta ihmiset sieltä ovat jääneet elämääni.












Aito ystävyys ei katso ikää. Osa ystävistäni elää vielä hektisiä ruuhkavuosia, mutta se ei tietenkään ole este ystävyydelle. Jokainen ystävyyssuhde on minulle tärkeä. Aina ei aikataulut ystävän kanssa sovi yhteen ja ystävän tapaaminen saattaa olla haasteellista eikä kuulumisia ehditä vaihtamaan kasvotusten läheskään niin usein kuin haluaisi. Myös pitkä välimatka ystävän kanssa voi olla tapaamisen esteenä, mutta onneksi on WhatsApp ja Messenger, joiden avulla voi vaihtaa kuulumisia milloin ja missä vain. 



Jokaisella ihmisellä ja ystävyyssuhteella on oma merkityksensä elämässäni ja paikka sydämessäni. Ystävyyssuhteita on erilaisia. On ystäväpariskuntia, perheystäviä, vanhoja ystäviä ja uusia ystäviä. Ystävät ovat niitä arkipäivän enkeleitä, jotka ovat aina valmiita auttamaan ja tukemaan sinua, kun sellainen heikompi hetki koittaa. Näiden ystävien seurassa voin jakaa salaisuuksia, itkeä, nauraa, hankkia muistoja, tehdä virheitä. Ystävän seurassa voin aina olla oma itseni eikä minun tarvitse koskaan miettiä sanomisiani. Ystävä ymmärtää ja uskaltaa ja voi sanoa minulle, jos on eri mieltä jostain eikä se haittaa. Tosiystävällä on hyvää sanottavaa vielä senkin jälkeen, kun olet kääntänyt hänelle selkäsi. Jos perhe on elämän suola niin ystävät on kyllä elämän sokeri!







Tänään vietetään Ystävänpäivää. Maailmalla Ystävänpäivä tunnetaan nimellä Valentine's Day. Perinteisesti ystävänpäivää on pidetty romanttisena rakastavaisten päivänä, mutta meillä Suomessa se on saanut sen lisäksi hieman vahvemman aseman ystävyyden juhlistamisena. Ystävänpäivänä on tapana muistaa rakastetun lisäksi ystäviä kortein, runoin ja erilaisin lahjoin. Päivän tunnus, rakkautta, ystävyyttä ja ihailua kuvaava punainen sydän on yhä suosittu aihe Ystävänpäivän korteissa. Itse askarreltujen ja käsintehtyjen korttien koristeluun käytetään paljon  erilaisia kukkia, sulkia, helmiäisiä, satiininauhoja ja pitsejä. Ensimmäiset painetut Valentinen päivän kortit tulivat myyntiin Englannissa 1800-luvun alussa.

"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa...", sanoi Puh katsoessaan Nasua,"...paitsi sinua, ystäväni."

"Kirjoitin nimesi hiekkaan, mutta aalto huuhtoi sen pois. Kirjoitin nimesi taivaalle, mutta tuuli pyyhkäisi sen pois. Kirjoitin nimesi sydämeeni, sieltä ei kukaan sitä vie". 

"Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloilleen silloin kun siipemme unohtavat miten lennetään".



Ystävänpäivää vietetään useissa maissa ympäri maailmaa. Suomessa ystävänpäivän eli Valentinenpäivän vietto on aika uusi tapa: kalenteriin se tuli vasta 1980-luvun lopulla. Muualla maailmassa Valentinen päivällä on satoja vuosia vanhat perinteet. Antiikin roomalaiset juhlivat Junoa, Jupiterin puolisoa, joka oli avioliiton ja äitiyden suojelija. Samaan aikaan vietettiin myös kevään ja hedelmällisyyden juhlaa. Roomalaisten kevätjuhlaan kuului tyttöjen ja poikien parileikki. Tytöt kirjoittivat nimensä pieniin liuskoihin, jotka sitten sekoitettiin. Jokainen poika nosti yhden liuskan ja sai juhlan ajaksi kumppanikseen sen tytön, jonka nimi oli liuskassa.


Kuva Pixabay

Vietätkö sinä Ystävänpäivää? Muistatko ystäviäsi kortilla tai lahjoilla vai onko Ystävänpäivä sinun ja kumppanisi yhteinen päivä? 
Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille ♥

Jonsukat - Ensimmäiset kirjoneulesukat

10.2.2019

Viime syksynä alkanut neulomisharrastukseni on siirtynyt ihan uudelle levelille. Koko loppuvuoden neuloin perusvillasukkia Novitan värikkäistä langoista. Sama jatkui vielä vuodenvaihteen jälkeenkin, mutta sitten halusin jotain enemmän ja tässä ne nyt ovat; ensimmäiset neulomani kirjoneulesukat. En olisi kuuna päivänä uskonut koskaan osaavani neuloa sellaisia, mutta kun neulomisharrastus vie mennessään voi näköjään pystyä ihan mihin vaan. 


Liityin jokin aika sitten facebookissa villasukkaryhmään, josta löysin juuri itselleni, omaan pohkeeseeni sopivan pitkän villasukan mallin. Koska en ole koskaan aiemmin neulonut pitkiä villasukkia, oli minulle tosi tärkeää, että minulla oli ohje jonka mukaan neulon. Näin kaikki kavennukset varressa tulevat oikein ja järkevästi. Olen muutenkin esimerkiksi leipomisessa todella reseptin orja. Tarvitsen aina ohjeen, minkä mukaan toimin ja työskentelen. koska minulta puuttuu totaalisesti kyky luoda jotain ihan itsenäisesti. Mutta onneksi on myös niitä luovia ihmisiä, jotka osaavat ja kykenevät luomaan uutta ja vieläpä niin ihania ja ystävällisiä ihmisä, että haluavat jakaa omaa osaamistaan myös muille. Yksi tälläinen ihminen on neulomieni pitkien villasukkien "äiti", Jonna Nordström.


Näitä JonSukkia oli tosi kiva neuloa. Selkeän mallikuvan avulla kuvioneulettakin oli helppo neuloa, kun kaikki kuviot olivat sellaisia, että niissä ei tullut pitkiä langanjuoksuja. Näin kaikki langat kulkivat helposti mukana ja nurjastakin puolesta tuli siisti. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että näiden sukkien neulominen oli todella koukuttavaa. Kun huomasin osaavani neuloa myös kuvioita, en enää meinannut malttaa lopettaa neulomista ollenkaan. Halusin aina vaan neuloa vielä yhden kerroksen ja vielä yhden. Nytkin mietin jo mielessäni, millaisia JonSukkia alan seuraavaksi neulomaan ja millä väreillä.


Minulla on aika paksut pohkeet ja oli aika haastavaa löytää omalle pohkeelle sopivaa ohjetta. Onnekseni Jonnan facebook-ryhmästä löytyi villasukkamalli, joka on suunniteltu vähän kehittyneemmälle pohkeelle. Siinä silmukkamäärät olivat juuri oikeat ja kuin tehdyt minun jalkaani. Tottakai oma käsiala vaikuttaa myös villasukan kokoon, mutta minun melko tiukalla käsialallani sain  tällä ohjeella itselleni juuri oikeankokoiset pitkät villasukat. Kaikki kavennukset ylhäältä aina nilkkaan asti menevät juuri oikein ja varsi kapenee oikeasta kohdasta koko matkan. Kyllä nyt kelpaa mennä työharjoitteluun, kun on näin ihanat villasukat. 

Lanka: Novitan Seitsemän veljestä Polaris
Puikot: 3,5 mm

Tänään on hyvä päivä

6.2.2019


Aamuinen lumipyry on lakannut ja nyt ulkona paistaa aurinko. Maisema on runsaan luminen ja niin kaunis. Pihalla odottaa lumityöt, mutta en jaksa nyt stressata niistä. Helppohan minun on olla niistä stressaamatta, kun tiedän, että mies tekee ne oman työpäivänsä jälkeen. Meillä on niin jättimäisen kokoinen lumikola, että minä en yksinkertaisesti jaksa sillä tehdä lumitöitä. Tekisin niitä ihan mielelläni, mutta minun olisi saatava kyllä oma, pienempi kola. Eikös niitä ole eri kokoisia? Ja olisikohan niitä vaaleanpunaisena, Roosan nauha värityksellä? 

Tänään menin työharjoitteluun kukon laulun aikaan ja kun oli vielä lyhennetty työpäivä, pääsin hyvissä ajoin kotiin. Kaupassakin käytiin eilen, joten sitäkään hommaa ei ole tälle päivälle. Mies ehkä pitää hakea muutaman kilometrin päästä, kun tulee töistä, mutta sekään ei haittaa. Tänään on hyvä päivä. Työharjoittelun viimeinen viikko ennen näyttöä on menossa. Viimeinenkin näyttösuunnitelma meni kerrasta läpi; hyväksytty. Olen itsekin yllättynyt, kuinka hyvin olen viihtynyt tuolla harjoittelupaikassani. Olin samassa paikassa jo viime keväänä yhden harjoittelun ja nyt tämän toisen ns. syventävän harjoittelun. Elän siis opintojeni viimeisiä hetkiä. Toisaalta tuntuu äärettömän hyvältä, että tämä aherrus on pian ohi, mutta toisaalta vähän haikealtakin. Opiskeluaika on ollut mukavaa ja täysin oikea valinta minulle. Paremmin en olisi voinut uudelleenkouluttautua. 

Mitä sitten harjoittelun jälkeen? Harjoittelun jälkeen pitäisi sitten työllistyä. Olen opetellut irti vanhakantaisesta ajattelutavasta, että valmistumisen jälkeen pitäisi saada heti vakituinen työ. Ei, ei tarvitse. Pidemmät sijaisuudet antavat minulle vielä mahdollisuuden kokeilla ja pohtia, mikä on minun tulevaisuuden työpaikkani. Myös työyhteisöllä ja ilmapiirillä on suuri merkitys, mihin lopulta asettaudun. Uskon nimittäin, että töitä tällä alalla kuitenkin on, koska jo nyt olen päässyt valitsemaan, missä työpaikassa aloitan heti valmistumiseni jälkeen. Tämä tuntuu äärimmäisen hyvälle, kun homma menee niin päin, että sinulle tarjotaan töitä eikä sinun tarvitse niitä kysellä mistään. 

Nyt lähden keittämään itselleni päiväkahvit ja odottelen miehen viestiä pitääkö hänet hakea vai ei. Kuvissa näkyvät tulppaanit sain viikonloppuna appivanhemmiltani. Ne ovat niin ihania, kun joukossa on tuollaisia vähän erikoisempiakin tulppaaneja. Tulppaanit kuuluvat kevääseen ja tänään minusta tuntui ensimmäisen kerran, että kevät on tulossa. Aurinko oli jo sulattanut lumet auton takalasilta. Se oli lupaus siitä, että kevät tulee ja aurinkokin hymyili kilpaa kanssani.
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan