Ystävyys ja ystävät ovat yksi tärkeimmistä arvoista elämässäni. Nykypäivän kiireiseksi ja pinnalliseksi leimatussa maailmassa olen onnekseni löytänyt itselleni monta hyvää ja aitoa ystävää. Vaikka saatankin vieraassa porukassa olla aluksi se sivustaseuraaja, on minun kuitenkin loppujen lopuksi helppo lähestyä uusia ihmisiä. Yleensä meitä yhdistää jokin yhteinen mielenkiinnonkohde, joka vetää meitä yhteen. Esimerkiksi eri työpaikkojen kautta olen saanut elämääni monta hyvää ja tärkeää ystävää. Työpaikka on vaihtunut, mutta ihmiset sieltä ovat jääneet elämääni.

Aito ystävyys ei katso ikää. Osa ystävistäni elää vielä hektisiä ruuhkavuosia, mutta se ei tietenkään ole este ystävyydelle. Jokainen ystävyyssuhde on minulle tärkeä. Aina ei aikataulut ystävän kanssa sovi yhteen ja ystävän tapaaminen saattaa olla haasteellista eikä kuulumisia ehditä vaihtamaan kasvotusten läheskään niin usein kuin haluaisi. Myös pitkä välimatka ystävän kanssa voi olla tapaamisen esteenä, mutta onneksi on WhatsApp ja Messenger, joiden avulla voi vaihtaa kuulumisia milloin ja missä vain. 



Jokaisella ihmisellä ja ystävyyssuhteella on oma merkityksensä elämässäni ja paikka sydämessäni. Ystävyyssuhteita on erilaisia. On ystäväpariskuntia, perheystäviä, vanhoja ystäviä ja uusia ystäviä. Ystävät ovat niitä arkipäivän enkeleitä, jotka ovat aina valmiita auttamaan ja tukemaan sinua, kun sellainen heikompi hetki koittaa. Näiden ystävien seurassa voin jakaa salaisuuksia, itkeä, nauraa, hankkia muistoja, tehdä virheitä. Ystävän seurassa voin aina olla oma itseni eikä minun tarvitse koskaan miettiä sanomisiani. Ystävä ymmärtää ja uskaltaa ja voi sanoa minulle, jos on eri mieltä jostain eikä se haittaa. Tosiystävällä on hyvää sanottavaa vielä senkin jälkeen, kun olet kääntänyt hänelle selkäsi. Jos perhe on elämän suola niin ystävät on kyllä elämän sokeri!

Tänään vietetään Ystävänpäivää. Maailmalla Ystävänpäivä tunnetaan nimellä Valentine's Day. Perinteisesti ystävänpäivää on pidetty romanttisena rakastavaisten päivänä, mutta meillä Suomessa se on saanut sen lisäksi hieman vahvemman aseman ystävyyden juhlistamisena. Ystävänpäivänä on tapana muistaa rakastetun lisäksi ystäviä kortein, runoin ja erilaisin lahjoin. Päivän tunnus, rakkautta, ystävyyttä ja ihailua kuvaava punainen sydän on yhä suosittu aihe Ystävänpäivän korteissa. Itse askarreltujen ja käsintehtyjen korttien koristeluun käytetään paljon  erilaisia kukkia, sulkia, helmiäisiä, satiininauhoja ja pitsejä. Ensimmäiset painetut Valentinen päivän kortit tulivat myyntiin Englannissa 1800-luvun alussa.

"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa...", sanoi Puh katsoessaan Nasua,"...paitsi sinua, ystäväni."

"Kirjoitin nimesi hiekkaan, mutta aalto huuhtoi sen pois. Kirjoitin nimesi taivaalle, mutta tuuli pyyhkäisi sen pois. Kirjoitin nimesi sydämeeni, sieltä ei kukaan sitä vie". 

"Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloilleen silloin kun siipemme unohtavat miten lennetään".

Ystävänpäivää vietetään useissa maissa ympäri maailmaa. Suomessa ystävänpäivän eli Valentinenpäivän vietto on aika uusi tapa: kalenteriin se tuli vasta 1980-luvun lopulla. Muualla maailmassa Valentinen päivällä on satoja vuosia vanhat perinteet. Antiikin roomalaiset juhlivat Junoa, Jupiterin puolisoa, joka oli avioliiton ja äitiyden suojelija. Samaan aikaan vietettiin myös kevään ja hedelmällisyyden juhlaa. Roomalaisten kevätjuhlaan kuului tyttöjen ja poikien parileikki. Tytöt kirjoittivat nimensä pieniin liuskoihin, jotka sitten sekoitettiin. Jokainen poika nosti yhden liuskan ja sai juhlan ajaksi kumppanikseen sen tytön, jonka nimi oli liuskassa.

Kuva Pixabay

Vietätkö sinä Ystävänpäivää? Muistatko ystäviäsi kortilla tai lahjoilla vai onko Ystävänpäivä sinun ja kumppanisi yhteinen päivä? 

Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille ♥

Jonsukat - Ensimmäiset kirjoneulesukat

Viime syksynä alkanut neulomisharrastukseni on siirtynyt ihan uudelle levelille. Koko loppuvuoden neuloin perusvillasukkia Novitan värikkäistä langoista. Sama jatkui vielä vuodenvaihteen jälkeenkin, mutta sitten halusin jotain enemmän ja tässä ne nyt ovat; ensimmäiset neulomani kirjoneulesukat. En olisi kuuna päivänä uskonut koskaan osaavani neuloa sellaisia, mutta kun neulomisharrastus vie mennessään voi näköjään pystyä ihan mihin vaan. 

Liityin jokin aika sitten facebookissa villasukkaryhmään, josta löysin juuri itselleni, omaan pohkeeseeni sopivan pitkän villasukan mallin. Koska en ole koskaan aiemmin neulonut pitkiä villasukkia, oli minulle tosi tärkeää, että minulla oli ohje jonka mukaan neulon. Näin kaikki kavennukset varressa tulevat oikein ja järkevästi. Olen muutenkin esimerkiksi leipomisessa todella reseptin orja. Tarvitsen aina ohjeen, minkä mukaan toimin ja työskentelen. koska minulta puuttuu totaalisesti kyky luoda jotain ihan itsenäisesti. Mutta onneksi on myös niitä luovia ihmisiä, jotka osaavat ja kykenevät luomaan uutta ja vieläpä niin ihania ja ystävällisiä ihmisä, että haluavat jakaa omaa osaamistaan myös muille. Yksi tälläinen ihminen on neulomieni pitkien villasukkien "äiti", Jonna Nordström.

Näitä JonSukkia oli tosi kiva neuloa. Selkeän mallikuvan avulla kuvioneulettakin oli helppo neuloa, kun kaikki kuviot olivat sellaisia, että niissä ei tullut pitkiä langanjuoksuja. Näin kaikki langat kulkivat helposti mukana ja nurjastakin puolesta tuli siisti. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että näiden sukkien neulominen oli todella koukuttavaa. Kun huomasin osaavani neuloa myös kuvioita, en enää meinannut malttaa lopettaa neulomista ollenkaan. Halusin aina vaan neuloa vielä yhden kerroksen ja vielä yhden. Nytkin mietin jo mielessäni, millaisia JonSukkia alan seuraavaksi neulomaan ja millä väreillä.

Minulla on aika paksut pohkeet ja oli aika haastavaa löytää omalle pohkeelle sopivaa ohjetta. Onnekseni Jonnan facebook-ryhmästä löytyi villasukkamalli, joka on suunniteltu vähän kehittyneemmälle pohkeelle. Siinä silmukkamäärät olivat juuri oikeat ja kuin tehdyt minun jalkaani. Tottakai oma käsiala vaikuttaa myös villasukan kokoon, mutta minun melko tiukalla käsialallani sain  tällä ohjeella itselleni juuri oikeankokoiset pitkät villasukat. Kaikki kavennukset ylhäältä aina nilkkaan asti menevät juuri oikein ja varsi kapenee oikeasta kohdasta koko matkan. Kyllä nyt kelpaa mennä työharjoitteluun, kun on näin ihanat villasukat. 

Lanka: Novitan Seitsemän veljestä Polaris

Puikot: 3,5 mm

Ohje: Jonna Nordström

Tänään on hyvä päivä

Aamuinen lumipyry on lakannut ja nyt ulkona paistaa aurinko. Maisema on runsaan luminen ja niin kaunis. Pihalla odottaa lumityöt, mutta en jaksa nyt stressata niistä. Helppohan minun on olla niistä stressaamatta, kun tiedän, että mies tekee ne oman työpäivänsä jälkeen. Meillä on niin jättimäisen kokoinen lumikola, että minä en yksinkertaisesti jaksa sillä tehdä lumitöitä. Tekisin niitä ihan mielelläni, mutta minun olisi saatava kyllä oma, pienempi kola. Eikös niitä ole eri kokoisia? Ja olisikohan niitä vaaleanpunaisena, Roosan nauha värityksellä? 

Tänään menin työharjoitteluun kukon laulun aikaan ja kun oli vielä lyhennetty työpäivä, pääsin hyvissä ajoin kotiin. Kaupassakin käytiin eilen, joten sitäkään hommaa ei ole tälle päivälle. Mies ehkä pitää hakea muutaman kilometrin päästä, kun tulee töistä, mutta sekään ei haittaa. Tänään on hyvä päivä. Työharjoittelun viimeinen viikko ennen näyttöä on menossa. Viimeinenkin näyttösuunnitelma meni kerrasta läpi; hyväksytty. Olen itsekin yllättynyt, kuinka hyvin olen viihtynyt tuolla harjoittelupaikassani. Olin samassa paikassa jo viime keväänä yhden harjoittelun ja nyt tämän toisen ns. syventävän harjoittelun. Elän siis opintojeni viimeisiä hetkiä. Toisaalta tuntuu äärettömän hyvältä, että tämä aherrus on pian ohi, mutta toisaalta vähän haikealtakin. Opiskeluaika on ollut mukavaa ja täysin oikea valinta minulle. Paremmin en olisi voinut uudelleenkouluttautua. 

Mitä sitten harjoittelun jälkeen? Harjoittelun jälkeen pitäisi sitten työllistyä. Olen opetellut irti vanhakantaisesta ajattelutavasta, että valmistumisen jälkeen pitäisi saada heti vakituinen työ. Ei, ei tarvitse. Pidemmät sijaisuudet antavat minulle vielä mahdollisuuden kokeilla ja pohtia, mikä on minun tulevaisuuden työpaikkani. Myös työyhteisöllä ja ilmapiirillä on suuri merkitys, mihin lopulta asettaudun. Uskon nimittäin, että töitä tällä alalla kuitenkin on, koska jo nyt olen päässyt valitsemaan, missä työpaikassa aloitan heti valmistumiseni jälkeen. Tämä tuntuu äärimmäisen hyvälle, kun homma menee niin päin, että sinulle tarjotaan töitä eikä sinun tarvitse niitä kysellä mistään. 

Nyt lähden keittämään itselleni päiväkahvit ja odottelen miehen viestiä pitääkö hänet hakea vai ei. Kuvissa näkyvät tulppaanit sain viikonloppuna appivanhemmiltani. Ne ovat niin ihania, kun joukossa on tuollaisia vähän erikoisempiakin tulppaaneja. Tulppaanit kuuluvat kevääseen ja tänään minusta tuntui ensimmäisen kerran, että kevät on tulossa. Aurinko oli jo sulattanut lumet auton takalasilta. Se oli lupaus siitä, että kevät tulee ja aurinkokin hymyili kilpaa kanssani.

Lasten ehdoilla

Tämän viikonlopun olemme omistaneet rakkaille lapsenlapsillemme. Perjantai-iltana istuessani olohuoneen nojatuolissa neulomassa, kuulin kuistin oven ikkunassa koputuksen. Silloin tiesin, että pienet vieraamme olivat päässeet perille. Sisälle tuli kaksi iloista lapsukaista, jotka ryntäsivät heti halaamaan meitä ukin kanssa. "Minun on ollut ikävä sinua" "Niin minunkin sinua" Tästä vuoropuhelusta lähti liikkeelle meidän yhteinen viikonloppumme.

Näiden viikonloppujen aikana, kun lapsenlapset ovat meillä menemme täysin lasten ehdoilla. Lapset määrittelevät sen, mitä tehdään, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu kaikista hauskimmalta tekemiseltä. Totta kai me aikuiset katsomme, ettei meno äidy liian hurjaksi ja kaikki tekeminen on turvallista ja sopivaa puuhaa lapsille. Itse olen ehkä vähän liikaakin "kiinni lasten kyljessä" ja unohdan kaiken muun tekemisen. Olen nyt vähän jopa opetellut ottamaan "pesäeroa" lapsista silloin, kun heillä leikki sujuu hyvin joko yksin tai keskenään. Jotenkin olen vain ajatellut, että kun näen lapsenlapsia kuitenkin aika harvoin, minun kuuluu olla mahdollisimman tiiviisti heidän kanssaan, kun he tulevat tänne mummolaan. Olen nyt ajatellut asian kuitenkin niin, että tärkeintä näissä viikonlopuissa on kuitenkin se, että lapsilla on mukava ja turvallinen olo täällä meillä. Se tunne syntyy varmasti ilman, että vahdin lastelasteni leikkiä silmä kovana joka hetki.

Toki me teemme paljon asioita yhdessäkin. Kirjojen lukeminen on mukavaa yhdessä tekemistä, josta lapset aina tykkäävät. Uskon, että koskaan ei pysty lukemaan lapsille liikaa tai niin paljon, että he kyllästyisivät. Kirjojen lukeminen on minusta jopa mukavampaa kuin jonkun leffan katsominen yhdessä. Toinen mukava asia, mitä teemme joka päivä on se, että lapset tulevat syliin. Mikään ei lämmitä sydäntä enempää kuin oma rakas murunen siinä sylissä. No, ehkä se, kun pikkuinen sanoo illalla viimeiseksi sängyssä ennenkuin ummistaa silmänsä, että hän rakastaa minua ♥ Siinä kohdassa tuntuu, että sydän pakahtuu.

Huomen aamuna suuntaan taas työharjoitteluun. Vielä muutama viikko jäljellä, aika menee hurjaa vauhtia. Miten teidän viikonloppunne on mennyt? Toivottavasti olette saaneet viettää sitä vähintäänkin yhtä mukavassa ja hyvässä seurassa kuin me.

Kivaa sunnuntai-iltaa kaikille!