Olen jo monien vuosien ajan ihastellut erilaisia kattokoukustoja blogeissa, pinterestissä, sisustuspuodeissa ja kun olen niitä ihan livenäkin nähnyt. Oman kattokoukuston hankkiminen on kuitenkin venynyt monestakin syystä. Kattokoukustot ovat yleensä metallisia ja en tiedä johtuuko siitä, mutta ne ovat myös melko kalliita. Mieluisan koukuston löytyessä en vain yksinkertaisesti ole raaskinut laittaa suuria summia kiinni katosta roikkuvaan telineeseen, joka ainakin meillä on pääasiallisesti somiste eikä sillä ole varsinaista säilytystarkoitusta, kuten joillakin voi hyvinkin olla esimerkiksi kattiloiden ja pannujen säilytyspaikkana. Olen myös miettinyt oman kattokoukuston väriä. Musta vai valkoinen?  Ja meidän perheestä kun on kysymys, ideat pitää hyväksyttää myös sillä perheen isä henkilöllä. Nyt meillä on kuitenkin keittiössä valkoinen kattokoukusto ja olen siihen ihan älyttömän tyytyväinen.

Meidän kattokoukusto ei ole kaupan hyllystä napattu eikä sisustuspuodin valikosta klikattu, vaan se on tyylillemme ominaisesti itsetehty. Kattokoukusto on tehty vanhasta ikkunanpokasta, jonka sain paikallisen roskalava ryhmän kautta ilmaiseksi. Mies hiukan joutui liimaamaan lohjennutta karmia sekä käsittelemään sen maalia rapistelevan pinnan. Lisäksi hän teki rimoista siihen tukiristikon ja kiinnitti karmiin tiheää kanaverkkoa. Kanaverkko on 3/4 tuumaista eli 19millistä verkkoa. Muutahan se ei juuri kaivannut. Idean tähän karmista tehtyyn kattokoukustoon nappasin elokuun lopussa Loviisan Wanhat Talot tapahtumasta, jossa tälläinen koukusto oli Villa Lilla Gulan keittiössä. Ihastuin siihen heti ensi näkemältä ja siitä se idea sitten lähti. Itsehän olen sellainen nythetikaikkiminulle-tyyppi ja kun mies ei sitä minulle heti tehnyt, olin jo vähän kuin unohtanut koko asian, kunnes mies viikolla alkoi kyselemään tarkempia tietoja kattokoukustosta. 

Kattokoukusto laitettiin kattoon ketjuilla roikkumaan. Ketjuja varten karmin yläpuolen kulmiin ruuvattiin koukut. Meillä ketjut ovat 50cm pitkät. Minusta oli vähän vaikeaa hahmottaa oikeaa korkeutta ja aluksi vähän mietin, että tulee liian korkealle noilla ketjuilla, mutta olin väärässä. Korkeus on juuri oikea, koska koukustosta roikkuvat esineet tuovat kokonaisuutta reilusti alaspäin. 

Kattokoukustossa ei vielä ole hirveästi mitään, mutta pikku hiljaa tavarat löytävät sieltä paikkansa. Mietin, että olisi varmaan aika kivannäköinen, jos tuohon verkkoon laittaisi joulun ajaksi jonkun valosarjan. Lisäksi ajattelin ostaa tuonne yhden lankaköynnöksen ja laittaa sen tuonne päälle kahvipannun viereen johonkin kippoon. Olen kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen. Mitäs te tykkäätte? Onko hitti vai huti?

#metoo

Viime päivien aikana somen on vallannut #metoo-ilmiö. Itsekin aluksi ihmettelin joidenkin facebook kavereideni erikoista päivitystä, kunnes pääsin jyvälle, mistä oikeasti on kysymys. #metoo-ilmiö on vastaisku seksuaaliselle häirinnälle. "Me too"- kampanja sai alkunsa viime sunnuntaina, kun näyttelijä Alyssa Milano pyysi twiitissään kaikkia seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneita naisia kirjoittamaan omalle sometililleen hashtag #metoo. Tällä osoitetaan, kuinka valtavasta ilmiöstä seksuaalisessa häirinnässä oikeasti on kyse. Seksuaalinen häirintä on asia, josta puhutaan aivan liian vähän tai siitä ei puhuta lainkaan. Häirinnästä ei pitäisi vaieta! #metoo-kampanja on herättänyt keskustelua ja puhuttaa nyt ympäri maailmaa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien nettisivuilla on monta juttua, joissa kerrotaan ihmisten kohtaamasta häirinnästä ja siitä, miten sitä voi torjua. 

Minä myös-kampanja on rohkaissut monia ihmisiä kertomaan julkisesti itseään kohdanneesta häirinnästä. Mitä seksuaalinen häirintä sitten oikeasti on? "Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Seksuaalinen häirintä voi ilmetä ainakin seuraavin tavoin: sukupuolisesti vihjailevat eleet tai ilmeet, härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset, seksuaalisesti värittyneet aineistot, viestit tai puhelut, fyysinen koskettelu, sukupuoliyhteyttä tai muuta sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset tai vaatimukset sekä raiskaus tai sen yritys". Lähde: https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/syrjinta/hairinta 

Omalla kohdallani häirintä alkoi jo kouluaikoina. Alakoulun viimeisillä luokilla en osannut vielä ajatella, että poikien laukomat haukut ulkonäöstäni olisivat seksuaalista häirintää, vaikka ne tuntuivatkin pahalta. Yläasteella haukkupuheet jatkuivat ja poikien kaksimieliset vitsit olivat yleisiä. Viattomana ja mistään seksuaalisuudesta mitään tietämättömänä ajauduin kaveriporukoihin, joissa pojat tulivat vähän liiankin lähelle. Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa sille, mitä jouduin kohtaamaan ensimmäisen pidemmän parisuhteeni aikana. Haukkumista, halveksintaa, nöyryytystä ja uhkaavissa tilanteissa toisen tahdon alle alistumista. Seksuaalinen häirintä on aina väärin ja kiellettyä. Se tekee viiltävän haavan, joka parantuu hyvin hitaasti ja jättää aina ikuisen jäljen ihmiseen. Itse olen tehnyt monta kymmentä vuotta parantumistyötä eikä työ ole vieläkään lopussa. Seksuaalinen häirintä vääristää ihmisen mielikuvan omasta itsestään, aikaansaa estoisuutta ja tuhoaa itsetunnon. Näin juuri kävi minulle.

En osaa sanoa, mikä vaikutus tällä kampanjalla todellisuudessa tulee olemaan, mutta se on ainakin ihan selvää, että on hienoa, että asiasta nyt puhutaan ja sitä tuodaan julkisesti esille. Itse olen ollut yllättynyt siitä, kuinka moni ystävä/kaveripiiristäni on johtunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Tulos kertoo juuri siitä, että tästä asiasta ei puhuta. Itse ainakin olen kokenut asian häpeälliseksi ja sen vuoksi olin asian kanssa vuosia ihan yksin. Toivon, että tämä kampanja aikaansaisi ainakin sen, että jatkossa ihmisten olisi helpompi puhua asiasta ja hakea itselleen apua. Asiasta puhuminen ja avun hakeminen on ehdottoman tärkeää toipumisen kannalta. Mitä ajatuksia kampanja sinussa herättää? Oletko joutunut kenties itse seksuaalisen häirinnän kohteeksi? 

#metoo

Loppukesästä syksyyn Ilonan kanssa

Kesä on mennyt menojaan ja syksy on tullut. Moni on varmasti jo laitellut ulos kaikkia ihania syysistutuksia ja asetelmia. Itsellä on suunnitelmissa ensi viikonloppuna laittaa terassit syyskuntoon. Ajattelin ostaa ainakin callunoita ja hopealankaa. Mitähän muuta keksisin? Ilona Pietiläiseltä on hiljattain ilmestynyt uusi joulukirja. Sain Docendolta kirjasta arvostelukappaleen ja ilokseni huomasin, että kirjasta löytyy myös paljon vinkkejä ja ihania kuvia syksyyn.

Tykkään Ilonan kirjoissa tosi paljon siitä, että niissä on aina niin hyvät ja kauniit kuvat. Kirjan voi ottaa väsyneenäkin käteen, vaikka ei varsinaisesti jaksaisikaan  alkaa  lukemaan. Silloin voi selailla kirjan sivuja, katsella kauniita kuvia ja inspiroitua niistä. Lisäksi minusta on hyvä, että näissä kirjoissa, kuten tässä uudessa joulukirjassakin, kuvien asetelmat ja fiilikset eivät ole stailattu kuvaa varten, vaan ne ovat ihan oikeasti olemassa jonkun kirjaan mukaan pääseen henkilön kotona. Kirja sisältää mm. paljon erilaisia tuunailu ja DIY-ohjeita, kuten tuon ensimmäisessä kuvassa olevan tuolihyllyn teko-ohjeen. Vitsi, miten kiva idea ja mikä parasta tosi edullinen!

Meillä on melkeinpä aina vuodenajasta riippumatta ulko-ovessa jonkinlainen kranssi. Minusta kranssit ovat kauniita ja antavat sisäänkäynnille heti paljon huolitellumman ilmeen. Monesti jouluksi olen tehnyt itse havukranssin. Kirjasta löytyy paljon vinkkejä, miten esimerkiksi tuollaisen havukranssin voi somistaa. Nyt olisikin otollinen aika mennä metsään keräämään erilaisia materiaaleja, kuten esimerkiksi sammalta, jäkälää, käpyjä, oksia ja havuja, syysaskarteluihin. Kranssin voi toki tehdä muistakin materiaaleista kuin havuista. Uskon, että tässä kohden vain mielikuvitus on rajana. Kuvassa oleva jäkäläkranssi sopisi myös hyvin vietäväksi pyhäinpäivänä läheisen haudalle. 

Syksy on myös suurta sadonkorjuun aikaa. Kesän viljelmät ovat tuoneet satoa ja on aika kerätä oman "pellon" antimet talteen talven varalle. Miksipä emme järjestäisi vaikkapa sadonkorjuujuhlia ystävien tai perheen kanssa? Juhlat voi järjestää vaikka terassilla tai kuistilla. Kaunis syksyinen kattaus pöydälle, paljon kynttilöitä ja hyvää ruokaa ja juomaa niin juhlien menestys on taattu. Miten ihanaa onkaan istua lampaantaljalla vuoratussa puutarhatuolissa ja kilistellä syksylle eikä haittaa, vaikka hetkeksi uppoutuisitkin omiin ajatuksiisi ihastellessa hiljalleen hämärtyvän syysillan kauneutta. 

Kirjan aiheet etevät minusta kivassa aikajärjestyksessä loppukesästä hiljalleen ensilumen tuloon ja siitä sitten kohti joulua. Tässä postauksessa halusin keskittyä vain syksyisiin asioihin. Samalla päätän tällä postauksellani Blogisisarien Tervetuloa syksy -teemapostausten sarjan. Eilen vuorossa oli Koruna-blogin Leena kivalla syksyisellä postauksellaan, jossa esitellään kaunis syysaiheinen koru. Kaikki sarjan kirjoitukset löydät täältä. Kannattaa käydä lukemassa näitä syksyisiä postauksia, joissa fiilistellään, inspiroidutaan ja varaudutaan syksyyn. Tunnelmallista syksyn jatkoa kaikille!

Voimaannuttava viikonloppu

Sain perjantai-iltana tehtyä ja palautettua viimeisenkin tämän jakson kotitehtävistä. Voin kertoa, että olo on nyt todella helpottunut ja onnellinen. Osa tehtävistä valmistui jopa pari viikkoa ennen deadlinea, mutta täytyy sanoa, että kyllä niiden eteen on tehtykin töitä. Kaikki illat, etäpäivät ja viikonloputkin pääsääntöisesti olen omistanut koulutehtäville, joten nyt voin olla syystäkin iloinen ja levätä. Olen iloinen, että aina kodin siisteydestä tarkka minäni on sallinut kodin siisteystason hieman repsahtaa näiden kouluviikkojen aikana. Mies on kyllä huolehtinut pääsääntöisesti ruokahuollosta, joten siihen minun ei juuri ole tarvinut puuttua. 

Eilen aamulla aloitin hyvin nukutun yön jälkeen siivouspäivän ja hikipäässä pistin taas alakerran paikat kuntoon ja pöllytin villakoirat pihalle. Siisti koti on kyllä edelleenkin minusta ihan mielettömän ihana asia. Vaikka eilen olikin poutainen sää toisin kuin tänään ovat päivät kuitenkin melko hämäriä. Niinpä päivän alkessa vähänkin hämärtää sytyttelin tuikkuja ja kynttilöitä ympäriinsä palamaan. Viikolla oli jäänyt joitain seuraamiani sarjoja rästiin, joten otin hyvän asennon sohvalla ja katselin niitä. Talon ollessa täysin hiljainen, kun tyttö oli töissä ja mies sienimetsällä, vetäisin vielä tunnin päikkäritkin sarjojen jatkeeksi. 

Sama rentouttava moodi on jatkunut vielä tänäänkin. Hitaat aamut ovat vapaapäivissä ihan parasta, kun voi juoda aamukahvin ilman kiirettä, lukea päivän lehden ja selailla uusimmat päivitykset niin facebookista kuin seurannassa olevista blogeistakin. Keskimmäinen tytöistäkin pistäytyi vielä iltapäivällä meitä katsomassa, joten päivä on ollut tosi kiva kaikin puolin. Hänen kanssaan on mukava jutella noista opiskelujutuista, koska olen nyt suuntautumassa samalle alalle hänen kanssaan. Minusta on ollut ihana huomata, kuinka kaikki lapset ovat olleet innostuneita/kiinnostuneita  opinnoistani ja kannustaneet minua niissä. Se tuntuu kyllä äärettömän hyvältä. Nyt keittiöstä kuuluu jälleen työnääniä eli tänäänkin ruokahuolto toimii, vaikka mamma vetääkin vain lonkkaa. En valita.