Joulupuurolla Koiskalan Kartanon tunnelmallisessa joulukahvilassa

15.12.2018

Olemme mieheni kanssa tämän viikonlopun tyttäreni luona Lahdessa ja kuin tilauksesta juuri tänä viikonloppuna täällä on Koiskalan kartanon vanhalla meijerillä joulukahvila. Olin kuullut Koiskalan Kartanosta Mansikkatilan mailla-blogin Tainalta, joka oli vuosi sitten käynyt siellä ystävänsä kanssa juurikin ennen joulua. Taina oli ihastunut paikkaan heti ensinäkemältä, joten olin aika varma, että paikka olisi myös minun mieleeni. Koska tyttäreni luota ei tuonne ole kuin kymmenen minuutin ajomatka, päätin lähteä katsomaan, millainen paikka oikein on.



Joulukahvila sijaitsi siis vanhassa meijerirakennuksessa, jota on kuulemani mukaan remontoitu pikku hiljaa yli kymmenen vuoden ajan. Remontoinnissa on pyritty kunnioittamaan vanhaa rakennusta. Ovet ja ikkunat on uusittu, samoin lattiat, mutta siitä huolimatta on pyritty säilyttämään vanhaa niin paljon kuin on ollut mahdollista. Rouheat betonilattiat olivat minun mieleeni. Leveät ikkunalaudat olivat myös ihanat ja niin kauniit. 

Astuessani ovesta sisälle tunsin nenässäni heti ihastuttavan joulun tuoksun. Meijerin keittiössä valmistettiin tuoksusta päätellen laatikoita jouluksi. Olin ajoissa paikalla, joten minulla oli hyvin aikaa kierrellä ja katsella paikkoja ennen joulupuuroa.



Olen suuri joulupuuron ystävä, joten oli sanomattakin selvää, että istahtaisin kauniisti katetun pöydän ääreen nauttimaan lounaaksi höyryävää riisipuuroa rusinakeiton kanssa. Joulukahvilassa oli tarjolla myös kahvia, teetä ja glögiä pipareiden kanssa sekä herkullisen näköisiä saaristolaisleipiä, joissa oli lohta päällä. Lohileipä houkutteli kovasti, mutta otin jälkiruoaksi kuitenkin kupin maukasta glögiä ja piparin. Minusta oli ihanaa istua syömässä, kun ei ollut kiire mihinkään ja siinä syömisen lomassa sai nauttia meijerin ihanasta jouluisesta tunnelmasta.



Koiskalan kartanon historia alkaa 1650-luvulta ja on ollut niistä vuosista asti saman suvun hallussa. Kartanon mailla on vuosien saatossa viljelty monia eri kasveja, joista mallasohra oli pitkään päätuotantosuuntana. Lypsykarja lähti pois 1950-luvulla ja silloin tilalle tuli sikala, joka lopetettiin 1970-luvulla. Vuodesta 2000 on tilalla ollut suomenlampaiden kasvatusta. Tänä päivänä Koiskalan Kartano on toimiva, nykyaikainen luomutila, jonka päätuotantosuunta on viljan ja palkokasvien viljely sekä suomenlampaiden kasvatus. 

Tilalla myydään myös oman tilan luomutuotteita ja rakennusten erilaisia tiloja vuokrataan mm. kokous- ja juhlatiloiksi. Nykyiseen tilanhoitoon kuuluu suurena osana myös tilan lukuisten rakennusten entisöinti ja kunnossapito. Myös kartanon piha-alueen muotopuutarhan palauttaminen alkuperäiseen asuunsa on työn alla.

Vanhalla meijerillä oli tosi kiva jouluinen tunnelma. Aito, karun kaunis joulukuusi, havunoksat maljakoissa ja elävät kynttilät kauniissa punaisessa kynttiläjalassa loivat hyvin jouluntunnelmaa. Punaisen ja valkoisen yhdistelmä kattauksissa ja koristeluissa oli toimiva. Täällä vakuutuin lopullisesti siitä, että kyllä punainen väri vaan kuuluu jouluun. 

Meijerillä on ison eteistilan lisäksi neljä erillistä huonetta. Huoneissa on käytetty sisustuksessa paljon aitoja vanhoja esineitä ja huonekaluja. Yhdessä huoneessa oli kaksi isoa ja todella kaunista vanhaa kaappia, joita oli koristeltu upeilla maalauksilla. Kaapit sopivat täydellisesti tähän tilaan.



Vanhan meijerin joulukahvilassa (Koiskalantie 157, Lahti) voi vierailla vielä huomenna klo.10-16. Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan, jos asustelet tai liikut tuolla suunnalla. Meijerin joulukahvilassa pääsee hyvin kiinni joulun tunnelmaan. 

Tunnelmallista 3.adventtia kaikille!

Katse kohti joulua

13.12.2018

Jouluun on tänään tasan 11 päivää. Pikku hiljaa voi siis todellakin alkaa jo kääntämään katseita kohti joulua. Monena vuonna olen aloittanut jouluttelun jo hyvissä ajoin marraskuussa ja joulukuusenkin olen kasannut ja koristellut heti joulukuun alkupuolella. Tänä vuonna näin ei ole tapahtunut. 



Tänä vuonna ei vaan ole tuntunut niin aikaisin siltä, että joulu tulee, joten ei ole myöskään ollut tarvetta joulutella vielä kotona. Osittain tämä on johtunut siitä, että olen ollut opiskelujeni vuoksi niin kiireinen, että en ole yksinkertaisesti ehtinyt enkä jaksanut vielä esimerkiksi koristelemaan kotiamme jouluun muutamaa tonttu-ukkoa lukuunottamatta. Tänä vuonna on vain tuntunut siltä, että haluan nauttia joulusta juuri silloin kun se oikeasti on ja viettää sitä perinteisesti sinne loppiaiseen asti. Näin välttyy varmasti myös siltä jouluähkyltä, joka hiipii jo tapaniniltana mieleen, jos on aloittanut jouluttelun liian aikaisin.

En ole koskaan pitänyt joulun kaupallisuudesta, vaikka tykkäänkin muistaa läheisiäni pienin muistamisin jouluna. Tämän syksyn aikana tämä tunne on vain voimistunut. Elämä on muistuttanut minua siitä, mikä elämässä on tärkeintä ja se ei todellakaan ole materia. En juurikaan käy shoppailemassa kuin pakon edessä ja ne joululahjat, mitä tänä vuonna ostan, nappaan ostoskoriini nopeasti kauppareissun yhteydessä tai tilaan verkkokaupasta. Älytön kulutusjuhlinta ja uusien tavaroiden jatkuva ostaminen on alkanut ahdistaa minua ja saa minut suorastaan vähän vihaiseksi. 

Minulle joulussa on tärkeintä se, että saan kokoontua läheisteni kanssa saman pöydän ääreen syömään joululounasta ja voimme viettää aikaa yhdessä. Jouluaattona käyn viemässä kynttilän isän ja muiden poisnukkuneiden sukulaisten haudoille, kylven joulusaunassa ja juon glögiä kynttilän valossa. Jouluna mihinkään ei ole kiire ja kaikki ovat hyvällä mielellä.







Minulla on vielä viisi koulupäivää ennenkuin joululomani alkaa. Niiden päivien aikana saan viimeiset teoriaopintoni päätökseen ja suoritettua. Tämä tuntuu aika ihmeelliseltä, mutta niin hyvältä. Sitten alkaa siis joululoma ja vasta loppiaisen jälkeen alkaa viimeinen työharjoittelu. En muista koska olisin saanut viettää näin pitkän joululoman kuin minulla on tänä vuonna. En pistä yhtään pahakseni, sillä loma tulee todellakin tarpeeseen ja aion nauttia siitä. 

Mukavaa joulun odotusta sinullekin!

*postauksen kuvat ovat parilta viime vuodelta

Askeleen lähempänä tavoitetta - valmistujaiset

12.12.2018

Minulla on kolme lasta ja kun olen aikanaan heidät saanut on yksi suurimmista tavotteistani ollut se, että osaisin kasvattaa lapseni niin, että he jonain päivänä elättäisivät itse itsensä ja perheensä omalla työllään. Kun tuo tavoite on saavutettu, voin sanoa onnistuneeni. Ihanteellisin tilanne olisi tietenkin se, että lapset saisivat tehdä juuri sitä työtä, josta he pitävät, koska kaikkihan me tiedämme, kuinka tärkeää se meille on.






Viime lauantaina vietimme meillä keskimmäisen tyttäreni valmistujaisia. Tyttäreni on peruskoulun jälkeen valmistunut ensin lähihoitajaksi ja nyt saimme juhlistaa hänen valmistumistaan sairaanhoitajaksi. Pitkä ja kivinen, välillä jopa kuoppainenkin, tie on kuljettu, että tähän pisteeseen on päästy. Muistan aina sen päivän, kun tytär aloitti opiskelun ammattikorkeassa ja intoa puhkuen tuli ensimmäisen koulupäivän jälkeen käymään meillä. Korkea motivaatio kertoi siitä, kuinka tärkeää hänelle oli päästä jatkamaan opiskeluja ja oppimaan lisää. Matkan varrella on aina myös niitä kuoppia ja epätoivon hetkiä, mutta kokoajan tiesin, että jonain päivänä, ennemmin tai myöhemmin, tyttäreni tulee maaliin voittajana.








Viime viikolla oli sitten se kauan odotettu päivä, kun tutkintotodistus kolahti postiluukusta. Tyttäreni facebook päivitys tuolta päivältä kertoo paljon; Ei se aina oo ollu helppoa ja tuskin sen pitääkään olla helppoa. Hikeä, naurua ja kyyneleitä. Itkupotkuraivareita. Kaikki tunne skaalat käyty läpi näiden reilun 3,5 vuoden aikana. Vaikka välillä oon meinannut heittää hanskat tiskiin, että ei musta ole tähän. Samalla muistanut ja tiedostanut, että kyllä mä osaan ja pärjään. Tätä mä haluan! Nyt on sama fiilis kuin silloin kun valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2011. Pitäskö mun nyt osata kaikki? Ei. Nyt olen oppinut, että kukaan ei ole koskaan valmis hoitaja. Joka päivä oppii uutta ja aina voi kehittää itseään. Itsensä kehittäminen ja halu oppia on tärkeä osa hoitajan roolia. Oon oppinut tänä vuonna ihan hirveästi uusia asioita työrintamalla ja nyt loppuvuosi vietetäänkin *päksissä. Toivottavasti pääsen kohti unelmia töiden suhteen jota tavoittelen. Mutta näin alkajaisiksi aloitetaan sieltä missä voi kehittää mahdollisimman paljon itseään, näin aluksi. Kiitos ja anteeksi niille jotka mun itku rageja on joutunut kuuntelemaan. Mut hei, nyt se on ohi!😂Kiitos perheelle ja ystäville ketkä on tukenut mua monilla eri tavoilla❤️ ja uskoneet ja luottaneet muhun!".  * Phhyky - Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Nyt olen taas askeleen lähempänä tavoitettani ja jälleen kerran voin olla ylpeä äiti. Voin iloita siitä, että murrosiän myllerrysten jälkeen tyttärestäni on kasvanut itsenäinen ja fiksu nuori nainen, joka tulee varmasti pärjäämään tässä elämässä, vaikka siellä elämän tiellä välillä olisikin niitä kuoppia. 

Juhlat ovat nyt onnellisesti ohi. Oli tosi ihanaa kokoontua pienen pienen sukumme kesken pitkästä aikaa saman katon alle. Mukavaa oli myös tavata tyttären appivanhemmat ensimmäistä kertaa. Nyt suuntaan katseeni kohti joulua, suoritan teoriaopinnot loppuun ja rentoudun neulomalla villasukkia. Ei kuullosta yhtään hullummalta, eihän?!

Itsenäinen Suomi ei ole itsestäänselvyys

6.12.2018

Tänään saamme viettää itsenäisen Suomemme 101-vuotista itsenäisyyspäivää. Suuri kiitos siitä kuuluu kaikille sotiemme sankareille, jotka taistelivat sodissa aikanaan maamme puolesta ja mahdollistivat sen, että saamme tänään elää itsenäisessä Suomessa. Merkkinä tästä saamme tänään vetää siniristilippumme salkoon juhlapäivämme kunniaksi. Tänä vuonna vietetään myös Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlavuotta. Merkkivuotta juhlistetaan juhlavuoden aikana yli 120 tapahtumassa ympäri Suomea. Puolustusvoimilla on ollut tärkeä tehtävä Suomen itsenäisyyden ja kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaamisessa läpi historian sekä rauhan että sotien aikana. 

Maanpuolustus kuuluu kaikille. Suomen puolustuksen perusta on olosuhteisiimme ja tarpeisiimme rakennettu Suomen malli. Sen kulmakivinä ovat asevelvollisuus, uskottava, koko maan kattava puolustus ja sotilasliittoihin kuulumattomuus. Taustalla on kansalaisten luja maanpuolustustahto. Puolustuskyky koostuu Maavoimien, Merivoimien ja Ilmavoimien suorituskyvyistä sekä yhteisistä suorituskyvyistä. Puolustuskykyä ylläpidetään ja osoitetaan vuoden jokaisena päivänä ja hetkenä.

Kolmisen viikkoa sitten miehelleni tuli kirje Kaakkois-Suomen aluetoimistosta. Se oli ilmoitus, että Tasavallan presidenttimme on tänään 6.12.2018 ylentänyt mieheni reservin sotilasarvoa. Ahkera ja tiivis osallistuminen kertausharjoituksiin ja siellä aktiivinen mukanaolo on huomattu ja saa nyt tänään arvoisensa tunnustuksen. Tämän vuoksi meidät oli eilen kutsuttu Haminaan Kaakkois-Suomen Aluetoimiston ylentämis- ja palkitsemistilaisuuteen. Minullakin oli onneksi mahdollisuus irrottautua koulusta niin, että pääsin lähtemään mieheni mukaan. 



Olen kyllä tosi iloinen, että lähdin mukaan, koska tilaisuus oli todella vaikuttava kokemus, jollaista en ollut koskaan aiemmin vielä kokenut. Puolustusvoimien majurin antama ilmoitus everstiluutnantille sekä käsky ylennettävien seisoa asennossa, sai kyllä omankin selkäruodon aika suoraksi. Ilmoituksen jälkeen ilmoille kajahtanut sotilassoittokunnan soittama porilaisten marssi oli kerrassaan upeaa kuultavaa. Bassorummun kumina sai kylmät väreet kulkemaan pitkin käsivarsia. Itse tilaisuus ei ollut pitkä, mutta arvokas. Ylentämisten ja palkitsemisten jälkeen meille oli vielä kahvitilaisuus, jossa miehet pöydässä naureskelivatkin, että tänään sotkun munkki on vaihtunut kakkuun.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivän valtakunnallinenparaati järjestetään Mikkelissä. Paraati alkaa klo 12 Mikkelin torilla pidettävällä paraatikatselmuksella ja klo.13 suoritetaan ohimarssi Maaherrankadulla. Itsenäisyyspäivän paraati nähdään myös televisiosta TV1:ssä klo.13 alkaen. Itse olen lapsesta asti seurannut paraatia ja sen vuoksi se kuuluukin oleellisena osana minun itsenäisyyspäivääni aivan kuten tuntemattoman sotilaankin katsominen. 

Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan