Jouluun on tänään tasan 11 päivää. Pikku hiljaa voi siis todellakin alkaa jo kääntämään katseita kohti joulua. Monena vuonna olen aloittanut jouluttelun jo hyvissä ajoin marraskuussa ja joulukuusenkin olen kasannut ja koristellut heti joulukuun alkupuolella. Tänä vuonna näin ei ole tapahtunut. 

Tänä vuonna ei vaan ole tuntunut niin aikaisin siltä, että joulu tulee, joten ei ole myöskään ollut tarvetta joulutella vielä kotona. Osittain tämä on johtunut siitä, että olen ollut opiskelujeni vuoksi niin kiireinen, että en ole yksinkertaisesti ehtinyt enkä jaksanut vielä esimerkiksi koristelemaan kotiamme jouluun muutamaa tonttu-ukkoa lukuunottamatta. Tänä vuonna on vain tuntunut siltä, että haluan nauttia joulusta juuri silloin kun se oikeasti on ja viettää sitä perinteisesti sinne loppiaiseen asti. Näin välttyy varmasti myös siltä jouluähkyltä, joka hiipii jo tapaniniltana mieleen, jos on aloittanut jouluttelun liian aikaisin.

En ole koskaan pitänyt joulun kaupallisuudesta, vaikka tykkäänkin muistaa läheisiäni pienin muistamisin jouluna. Tämän syksyn aikana tämä tunne on vain voimistunut. Elämä on muistuttanut minua siitä, mikä elämässä on tärkeintä ja se ei todellakaan ole materia. En juurikaan käy shoppailemassa kuin pakon edessä ja ne joululahjat, mitä tänä vuonna ostan, nappaan ostoskoriini nopeasti kauppareissun yhteydessä tai tilaan verkkokaupasta. Älytön kulutusjuhlinta ja uusien tavaroiden jatkuva ostaminen on alkanut ahdistaa minua ja saa minut suorastaan vähän vihaiseksi. 

Minulle joulussa on tärkeintä se, että saan kokoontua läheisteni kanssa saman pöydän ääreen syömään joululounasta ja voimme viettää aikaa yhdessä. Jouluaattona käyn viemässä kynttilän isän ja muiden poisnukkuneiden sukulaisten haudoille, kylven joulusaunassa ja juon glögiä kynttilän valossa. Jouluna mihinkään ei ole kiire ja kaikki ovat hyvällä mielellä.

Minulla on vielä viisi koulupäivää ennenkuin joululomani alkaa. Niiden päivien aikana saan viimeiset teoriaopintoni päätökseen ja suoritettua. Tämä tuntuu aika ihmeelliseltä, mutta niin hyvältä. Sitten alkaa siis joululoma ja vasta loppiaisen jälkeen alkaa viimeinen työharjoittelu. En muista koska olisin saanut viettää näin pitkän joululoman kuin minulla on tänä vuonna. En pistä yhtään pahakseni, sillä loma tulee todellakin tarpeeseen ja aion nauttia siitä. 

Mukavaa joulun odotusta sinullekin!

*postauksen kuvat ovat parilta viime vuodelta

Askeleen lähempänä tavoitetta - valmistujaiset

Minulla on kolme lasta ja kun olen aikanaan heidät saanut on yksi suurimmista tavotteistani ollut se, että osaisin kasvattaa lapseni niin, että he jonain päivänä elättäisivät itse itsensä ja perheensä omalla työllään. Kun tuo tavoite on saavutettu, voin sanoa onnistuneeni. Ihanteellisin tilanne olisi tietenkin se, että lapset saisivat tehdä juuri sitä työtä, josta he pitävät, koska kaikkihan me tiedämme, kuinka tärkeää se meille on.

Viime lauantaina vietimme meillä keskimmäisen tyttäreni valmistujaisia. Tyttäreni on peruskoulun jälkeen valmistunut ensin lähihoitajaksi ja nyt saimme juhlistaa hänen valmistumistaan sairaanhoitajaksi. Pitkä ja kivinen, välillä jopa kuoppainenkin, tie on kuljettu, että tähän pisteeseen on päästy. Muistan aina sen päivän, kun tytär aloitti opiskelun ammattikorkeassa ja intoa puhkuen tuli ensimmäisen koulupäivän jälkeen käymään meillä. Korkea motivaatio kertoi siitä, kuinka tärkeää hänelle oli päästä jatkamaan opiskeluja ja oppimaan lisää. Matkan varrella on aina myös niitä kuoppia ja epätoivon hetkiä, mutta kokoajan tiesin, että jonain päivänä, ennemmin tai myöhemmin, tyttäreni tulee maaliin voittajana.

Viime viikolla oli sitten se kauan odotettu päivä, kun tutkintotodistus kolahti postiluukusta. Tyttäreni facebook päivitys tuolta päivältä kertoo paljon; " Ei se aina oo ollu helppoa ja tuskin sen pitääkään olla helppoa. Hikeä, naurua ja kyyneleitä. Itkupotkuraivareita. Kaikki tunne skaalat käyty läpi näiden reilun 3,5 vuoden aikana. Vaikka välillä oon meinannut heittää hanskat tiskiin, että ei musta ole tähän. Samalla muistanut ja tiedostanut, että kyllä mä osaan ja pärjään. Tätä mä haluan! Nyt on sama fiilis kuin silloin kun valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2011. Pitäskö mun nyt osata kaikki? Ei. Nyt olen oppinut, että kukaan ei ole koskaan valmis hoitaja. Joka päivä oppii uutta ja aina voi kehittää itseään. Itsensä kehittäminen ja halu oppia on tärkeä osa hoitajan roolia. Oon oppinut tänä vuonna ihan hirveästi uusia asioita työrintamalla ja nyt loppuvuosi vietetäänkin *päksissä. Toivottavasti pääsen kohti unelmia töiden suhteen jota tavoittelen. Mutta näin alkajaisiksi aloitetaan sieltä missä voi kehittää mahdollisimman paljon itseään, näin aluksi. Kiitos ja anteeksi niille jotka mun itku rageja on joutunut kuuntelemaan. Mut hei, nyt se on ohi!😂Kiitos perheelle ja ystäville ketkä on tukenut mua monilla eri tavoilla❤️ ja uskoneet ja luottaneet muhun!".  * Phhyky - Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Nyt olen taas askeleen lähempänä tavoitettani ja jälleen kerran voin olla ylpeä äiti. Voin iloita siitä, että murrosiän myllerrysten jälkeen tyttärestäni on kasvanut itsenäinen ja fiksu nuori nainen, joka tulee varmasti pärjäämään tässä elämässä, vaikka siellä elämän tiellä välillä olisikin niitä kuoppia. 

Juhlat ovat nyt onnellisesti ohi. Oli tosi ihanaa kokoontua pienen pienen sukumme kesken pitkästä aikaa saman katon alle. Mukavaa oli myös tavata tyttären appivanhemmat ensimmäistä kertaa. Nyt suuntaan katseeni kohti joulua, suoritan teoriaopinnot loppuun ja rentoudun neulomalla villasukkia. Ei kuullosta yhtään hullummalta, eihän?!

Itsenäinen Suomi ei ole itsestäänselvyys

Tänään saamme viettää itsenäisen Suomemme 101-vuotista itsenäisyyspäivää. Suuri kiitos siitä kuuluu kaikille sotiemme sankareille, jotka taistelivat sodissa aikanaan maamme puolesta ja mahdollistivat sen, että saamme tänään elää itsenäisessä Suomessa. Merkkinä tästä saamme tänään vetää siniristilippumme salkoon juhlapäivämme kunniaksi. Tänä vuonna vietetään myös Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlavuotta. Merkkivuotta juhlistetaan juhlavuoden aikana yli 120 tapahtumassa ympäri Suomea. Puolustusvoimilla on ollut tärkeä tehtävä Suomen itsenäisyyden ja kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaamisessa läpi historian sekä rauhan että sotien aikana. 

Maanpuolustus kuuluu kaikille. Suomen puolustuksen perusta on olosuhteisiimme ja tarpeisiimme rakennettu Suomen malli. Sen kulmakivinä ovat asevelvollisuus, uskottava, koko maan kattava puolustus ja sotilasliittoihin kuulumattomuus. Taustalla on kansalaisten luja maanpuolustustahto. Puolustuskyky koostuu Maavoimien, Merivoimien ja Ilmavoimien suorituskyvyistä sekä yhteisistä suorituskyvyistä. Puolustuskykyä ylläpidetään ja osoitetaan vuoden jokaisena päivänä ja hetkenä.

Kolmisen viikkoa sitten miehelleni tuli kirje Kaakkois-Suomen aluetoimistosta. Se oli ilmoitus, että Tasavallan presidenttimme on tänään 6.12.2018 ylentänyt mieheni reservin sotilasarvoa. Ahkera ja tiivis osallistuminen kertausharjoituksiin ja siellä aktiivinen mukanaolo on huomattu ja saa nyt tänään arvoisensa tunnustuksen. Tämän vuoksi meidät oli eilen kutsuttu Haminaan Kaakkois-Suomen Aluetoimiston ylentämis- ja palkitsemistilaisuuteen. Minullakin oli onneksi mahdollisuus irrottautua koulusta niin, että pääsin lähtemään mieheni mukaan. 

Olen kyllä tosi iloinen, että lähdin mukaan, koska tilaisuus oli todella vaikuttava kokemus, jollaista en ollut koskaan aiemmin vielä kokenut. Puolustusvoimien majurin antama ilmoitus everstiluutnantille sekä käsky ylennettävien seisoa asennossa, sai kyllä omankin selkäruodon aika suoraksi. Ilmoituksen jälkeen ilmoille kajahtanut sotilassoittokunnan soittama porilaisten marssi oli kerrassaan upeaa kuultavaa. Bassorummun kumina sai kylmät väreet kulkemaan pitkin käsivarsia. Itse tilaisuus ei ollut pitkä, mutta arvokas. Ylentämisten ja palkitsemisten jälkeen meille oli vielä kahvitilaisuus, jossa miehet pöydässä naureskelivatkin, että tänään sotkun munkki on vaihtunut kakkuun.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivän valtakunnallinenparaati järjestetään Mikkelissä. Paraati alkaa klo 12 Mikkelin torilla pidettävällä paraatikatselmuksella ja klo.13 suoritetaan ohimarssi Maaherrankadulla. Itsenäisyyspäivän paraati nähdään myös televisiosta TV1:ssä klo.13 alkaen. Itse olen lapsesta asti seurannut paraatia ja sen vuoksi se kuuluukin oleellisena osana minun itsenäisyyspäivääni aivan kuten tuntemattoman sotilaankin katsominen. 

Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille!

Kädentaidot lisää hyvinvointia - Suomen Kädentaidot 2018

Opiskelu on vienyt viime viikkojen aikana melkeinpä kaiken aikani ja voimani. Viime viikolla meillä oli kaksi tenttiä eli kotona tuli istuttua tenttikirja nenän edessä tunti, jos toinenkin. Aihepiiri oli kuitenkin laaja, joten välillä oli pakko pitää taukoa ja mikäpä olisikaan silloin ollut parempaa puuhaa kuin neulominen. Siinä aivot saivat vielä hyvin aikaa työstä vasta luettua samalla kun sain lääkettä minuun iskeneeseen neuloosiini.

Toissa viikonloppuna Tampereella pidettiin jo 23. kerran Euroopan suurimmat Kädentaitomessut. Messut ovat todella suositut ja niinpä minäkin lähdin kässäkaverini, Katin kanssa tutustumaan messutarjontaan. Nauroinkin kotona miehelle, että kyllähän sitä nyt jo messuille voi lähteä, kun on neulonut melkein kolmet villasukat valmiiksi. Täältä Kouvolasta kestää noin kolme tuntia ajella Tampereelle, joten aamulla lähdimme liikkeelle jo puoli kahdeksan maissa. Päivän valjettua kaivoin sitten sukan kutimen kassistani, kun repsikkana kerran istuin. Onhan kolme tuntia pitkä aika ja siinä ajassa ehti pistellä sukkaa tulemaan jo jonkin verran.

Suomalaiset ovat käsityökansaa ja sen huomasi kyllä helposti myös tuolla messuilla. Väkeä oli sankoin joukoin liikkeellä ja suoraansanottuna ehkä jopa vähän liikaakin. Kolmen päivän aikana messuilla kävi yhteensä 50 996 messuvierasta. Ihan huikea määrä käsitöistä kiinnostuneita ihmisiä ja miksipä ei. Vuoden harmaimpaan aikaan moni haluaa viettää viikonloppunsa valon ja värien keskellä, samanhenkisten ihmisten kanssa ja aloitella joulunodotusta positiivisen tunnelman ympäröimänä.  Välillä kyllä meinasi huumori olla koetuksella, kun kaikki käytävät olivat tupaten täynnä ihmisiä ja liikkuminen oli jatkuvan törmäilyn vuoksi hankalaa. 

Messuilla oli yhteensä 734 näytteilleasettajaa esittelemässä ja myymässä omia tuotteitaan. Neulonta ja virkkaus ovat naisten piirissä kaikista suosituimpia käsityönmuotoja. Seuraavina tulevat ompelu ja sisustukseen ja tuunaamiseen liittyvät käsityöt. Tärkeintä käsitöiden harrastamisessa on kuitenkin käsitöiden tuoma rentous ja hyvinvointi.

Tänä vuonna Suomen Kädentaitomessujen teemoina olivat lapset ja nuoret, perinteet ja kiertotalous. Messuilta löytyi paljon nähtävää ja koettavaa siis myös lapsille ja nuorille. Monilla osastoilla oli mahdollista askarrella tai tuunailla jotain. Jo ennen messuja 4H-Suomi oli järjestänyt "Mitä keppihevoset syövät?"- kilpailun, jossa nuoret saivat suunnitella keppihevosille ruokaa. Yli 300 lasta ja nuorta oli pohtinut keppihevosten ruokavaliota. Voittoisat työt olivat sitten messuilla esillä. 

Kuten arvata saattaa, minua messuilla kiinnosti eniten neulomiseen liittyvät asiat ja myyntikojut. Novitan esittely- ja myyntipiste oli se kaikista kiinnostavin, mutta toki kiersin hypistelemässä kauniin värisiä lankoja muidenkin lankafirmojen kojuilla. Novitan langat ovat minulle kuitenkin tällä hetkellä niitä omimpia ja niinpä hyödynsin myös heidän messutarjouksensa langoista ja ostin langat seuraaviin villasukkatöihini. Katselin myös messuilta käsityötarvikkeiden tarjontaa, koska olin kuullut, että niin bambuiset kuin koivuisetkin puikot ovat todella miellyttäviä neuloa. Lopulta puikot jäivät messuilta ostamatta, koska niiden hinta lähiprismassa on hiukan edullisempi kuin, mitä tuolla messuilla. 

Ystäväni osti messuilta myös suosittuja Paapiin trikoita ja joustocollareita. Myös muilta kangaspisteiltä löytyi toinen toistaan kauniimpia kuoseja. Itse en niihin sortunut, koska en osaa ommella eikä minulla ole saumuriakaan. Varmasti ystäväni minulle tunikan ompelisi, jos olisin tuolta kankaan siihen ostanut, mutta vielä maltoin mieleni. Ehkäpä sitten ensi vuonna.

Koska näytteilleasettajia ja sen myötä nähtävää oli paljon ja ihmisiä vielä enemmän, paljon jäi messutarjonnasta näkemättä. Näin pitkästä matkasta messuilla olleena aika oli kuitenkin rajallinen. Jos ensi vuonna messuille lähden, mikä on aika todennäköistä, täytynee pistää vakavasti harkintaan, että lähtisi koko viikonlopuksi Tampereelle ja kävisi messuilla useampana päivänä. 

Kävitkö sinä messuilla? Mitä pidit messutarjonnasta ja häiritsikö sinua suuri väkimäärä?