Nyt on jälleen se aika vuodesta, kun luonto tarjoilee meille monenlaisia herkkuja. Mustikat alkavat olla kypsiä ja pian kanttarellitkin ovat jo niin isoja, että niitä kannattaa poimia joko suoraan ruokapöytään tai sitten säilöttäväksi talven varalle. Mustikat, kuten kaikki muutkin marjat, ovat hyväksi terveydellemme. Niinpä niitä kannattaisi kaikkien kynnelle kykenevien mennä metsään keräämään. Mustikat sisältävät paljon antioksidantteja ja niiden kerrotaan vaikuttavan positiivisesti ihmisen aivoihin, Tutkimusten mukaan mustikoiden syömisellä on ollut myönteinen merkitys aivojen toiminnan, verenkierron ja muistin kannalta. Mustikoiden syomisen kerrotaan myös parantavan keskittymiskykyä ja tehostavan uusien aivosolujen syntymistä. Viimevuotisen tutkimuksen mukaan mustikoista voi olla apua jopa masennuksesta kärsiville. Mustikoiden syönti voi nimittäin kasvattaa aivojen serotoniinitasoja. Serotoniini on aivojen välittäjäaine, jolla on taas vaikutusta muun muassa mielialaan ja vireystilaan.

Itse kävin tänään mustikassa parin vuoden tauon jälkeen. Syy miksi mustikkareissuni ovat ollet tauolla muutaman vuoden on ollut se, että en voi mennä yksin metsään. Ensinnäkin minulla on niin huono suuntavaisto, että kerran kun pyörähdän ympäri niin kompassi päässäni on sekaisin enkä löydä enää pois metsästä. Toisekseen pelkään niitä käärmeitä. Tänään sain kuitenkin erään ystävättäreni minulle oppaaksi ja käärmeiden karkoittajaksi mukaani ja voi vitsi, miten oli ihanaa. Kyllä suomen luonto vaan on niin kaunis ja metsät niin ihanan rauhoittavia paikkoja. 

Minusta oli niin ihana rupatella ja vaihtaa ystävän kanssa kuulumisia siinä mustikoiden poimimisen lomassa. Ilma oli mitä parhain eikä hyttysistä ja hirvikärpäsistä ollut tietoakaan. Mustikoita kertyi ämpäriin siis ihan huomaamatta. Meillä mies ei tykkää kerätä marjoja, mutta sienien perässä hän kyllä jaksaa juosta koko syksyn. Nimenomaan juosta tai ainakin minusta se tuntuu juoksemiselta, kun hän pitkillä jaloillaan mennä viuhtoo metsässä maastossa kuin maastossa ketterästi eteenpäin. En minä hänen perässä enää pysy, joten oli tosi kiva, kun löysin oman mustikkakaverin ja miten onkaan näin loppukesästä mukava viettää ystävän kanssa yhteistä aikaa marjoja poimien.

Mutta metsästä voi löytää muutakin kuin mustikoita. Me löysimme tänään tämän todella vanhan Fordin. Koskahan sillä on ajettu viimeksi ja miten se on päätynyt tuonne metsään kallion kupeeseen? No, emme me ihan sattumalta tätä autoa löytäneet, vaan ystäväni tiesi tämän olemassaolon ja niinpä me kävimme etsimässä sen metsästä. Ystävättäreni muisteli käyneensä vanhempiensa kanssa katsomassa tätä autovanhusta jo hänen ollessaan pikku tyttö eli noin kolmekymmentä vuotta sitten. Mietittiin siinä autoa tutkaillessa sen ikää ja kotonahan se sitten selvisi, kun mies osasi kertoa kuvan nähtyään auton olevan 30-luvulta. 

Mutta nyt minulla on siis ämpärillinen putsattuja mustikoita pakkasessa talven varalle. Voi laittaa puuron päälle ja jogurtin sekaan, lisätä smoothieihin ja tehdä mustikkapiirakkaa. Eikä tämä marjastus taida nyt jäädä tähän yhteen kertaan, kun kerran vauhtiin pääsin. Minulla on vain ollut joku ihmeellinen ajatus, että metsästä pitää poimia aina vähintään se 8 litran ämpärillinen ennenkuin kannattaa tulla pois. Eihän se niin mene. Käy poimimassa vähän kerrallaan, niin kyllä niistäkin kertyy pikku hiljaa pakastimeen marjavarastoa ja mikä parasta pääsee useamman kerran nauttimaan metsän rauhasta ja kauneudesta. Samalla tulee myös liikuttua ja kunto kasvaa niin, että kohisee. Oletko sinä käynyt jo mustikassa? Oletko aikeissa mennä vai ostatko mustikat valmiiksi kerättynä tai talvella kaupan pakastealtaasta? 

Kesän parhaat kirppislöydöt

Kirppikset ja kirppistely on kuulunut elämääni jo vuosien ajan. Kirppistelijänä olen vuosien saatossa ollut sekä myyjän että ostajan roolissa. Tänä päivänä laiskuus on ajanut minut myymään omia ylimääräisiä tavaroitani lähinnä paikallisen nettikirpparin kautta, koska se vaan on niin kätevää. Minua ei häiritse se, että pitää sopia aika, jolloin ostaja noutaa tavaran ja varttua ostajan saapumista noutamaan myyty tuote. Ajan voi sopia niinkuin itselle parhaiten sopii ja kun olen niin paljon muutenkin kotona (tai joku on kotona) ei tavaroiden noutamisesta ole muodostunut minulle ongelmaa. Itse olen kyllä välttynyt myös näiltä hupihuutajilta (koputan puuta), joten mielestäni nettikirpparit ovat hyvä juttu. Lisäksi nettikirppareilla välttyy siltä hurjalta tavaroiden hinnottelulta ja laputtamiselta. Tuotteiden kuvaaminen ja myynti-ilmoituksen laittaminen nettiin on minusta ihan peace of cake tuon rinnalla.

Kirppareilla on kuitenkin tosi kiva käydä, vaikken siellä itse enää jaksakaan kovin aktiivisesti ainakaan myydä omia tavaroitani. Tänä kesänä onkin tullut käytyä normaalia enemmän kivijalkakirppareilla. Kuvittelin jotenkin keväällä, että päädyn kesällä enemminkin pihakirppiksille, mutta niitä ei ole kohdalleni sattunut tänä kesänä vielä ainuttakaan. Kirppiksillä on kiva kierrellä ajan kanssa, ilman kiirettä. Kesän parhaat kirppisreissut olen tehnyt samanhenkisen ystäväni kanssa. Kaksi silmäparia löytää enemmän kuin yksi. 

Tänään kulkuni suuntasi taas kirpparille ja voi minkä löydön teinkään ♥ Löysin nimittäin yhden puuttuvan palasen muumimukikokoelmaani. Kuten edellisessä postauksessani mainitsinkin muumimukien suosio tai innostus niiden keräilyyn on laskenut ja niinpä minäkin tänään löysin kirpparilta pöydän, jossa oli hurjan paljon muumimukeja myynnissä. Niiden mukien joukosta tuo minulta puuttuva muki sitten löytyi. Postauksen aloituskuvan vanha kahvikuppi löytyi ennen juhannusta ja täydentää loistavasti Arabian vanhojen kahvikuppien kokoelmaani. Molemmat kupit sain vielä ihan edulliseen hintaankin, joten ihan parhaita löytöjä siis molemmat. Tuo Malacon karkkiukkeli oli taas ihan pakko napata ostoskoriin, kun se suorastaan huusi nimeäni ja onhan se niin hauska ja ihanan värikäs.

Peltipurkit ovat myös aina kiehtoneet minua. Niitä minulla on ollut aina. Joskus olen joitain myynyt kirppiksellä pois, mutta uusia vaan ilmaantuu aina tilalle. Viime aikoina moni lapsuuden aikainen esine on alkanut kiinnostaa ja miellyttää minua erityisen paljon. Niitä ovat esimerkiksi tuossa ylemmässä kuvassa olevat kukkapurkit ja alemman kuvan vasemman puoleinen purkki. Entinen työkaverini sanoin minun tulleen vanhaksi, kun kerroin hänelle tästä ihan uudesta piirteestä itsessäni. Noh, voihan se tietysti niinkin olla, kun kaikkihan me vanhenemme kokoajan! Jokatapauksessa äidilläni oli tuollainen pyöreä kukkapurkki ja hän säilytti siinä nappeja. Muistan sen nappipurkin niin hyvin. Meitä lapsia se kiinnosti aina tosi paljon ja sieltä oli kiva etsiä äidille juuri se oikeanlainen nappi. Nuo löytämäni kukkapurkit ovat erikokoisia, vaikka kuvassa näyttävätkin aika samankokoisilta. Sitten tuo mainitsemani alakuvan purkki. En muistanut itse, mutta luin ihan hiljattain, että nämä ovat kaakaopurkkeja ja siksi siis niitä meilläkin oli kotona. Fazerin karkkipurkkiin ei liity mitään muistoa. Se vaan oli niin hieno, että piti siksi ostaa. 

Tässä muutamia minun tämän kesän kirppislöydöistäni. Tässä ei siis ollut todellakaan ihan kaikki, mutta muutama helmi. Käytkö sinä kirppiksillä vai ostatko kaiken aina uutena? Jos käyt, mitä sinun ostoskoriisi päätyy?

Mukavaa maanantai-illan jatkoa ja uuden viikon alkua! Me olemmekin täällä miehen kanssa ihan kaksin kotona, kun tyttö lähti eilen siskoni kanssa Roomaan. Olen niin iloinen tytön puolesta, kun hän pääsi vähän näkemään maailmaa. Kiitos siitä kuuluu rakkaalle siskolleni ♥ Mutta meillä on täällä kotona sauna lämpiämässä, joten kohta saunaan ja sitten telkkua. Roomassa ei taida tarvita saunaa, kun lämpötila on ollut siellä reippaasti yli 30...huh, tuli kuuma jo pelkästä ajatuksesta...

Mukihullun muumikokoelma

Arabian muumimukit ovat kuuluneet elämääni jo kahdeksan vuoden ajan. Silloin muumifanitukseni laajeni muumimukeihin, joita onkin tullut sen jälkeen kerättyä itselle tasaiseen tahtiin. Meillä muumimukit ovat ihan jokapäiväisessä käytössä eikä meillä kahvia varsinkaan arkena oikein juodakaan muista mukeista. Mukihulluuteni on kaikkien sukulaisteni tiedossa, joten suuren osan mukeistani olenkin saanut lahjaksi. Tällä hetkellä kokoelmassani on yli viisikymmentä erilaista muumimukia. Vaikka määrä saattaa kuullostaakin suurelta, ei minulta kuitenkaan löydy läheskään kaikkia olemassaolevia muumimukeja. Koska muumiimukeja on kuitenkin jo aika paljon, vaatii niiden säilyttäminen jonkin verran myös tilaa. Niinpä olenkin jakanut mukit niin, että keittiön vitriinikaapissa on nuo jokapäiväisessä käytössä olevat mukit ja ruokailuhuoneen seinävitriiniin ovat valikoituneet puolestaan kaikki sellaiset muumimukit, joita ei enää ole kaupassa myytävänä. Sesonkimukeja, juhlamukeja ja ihan normimukeja, joista on tullut markkinoille uusi versio. Niin vannoutunut keräilijä en kuitenkaan ole, että minulla olisi monta samaa mukia tai että niissä olisi kaikissa tarrat paikoillaan. Yksi kutakin mukia riittää minulle. Tarralla tai ilman.

Muumikokoelmastani löytyy myös muutamia muita muumiastioita, joita olen joko saanut lahjaksi tai sitten itse ostanut Sulo Vileenin lailla, kun olen halvalla saanut. Tarkoitukseni ei ole hankkia kaikkia olemassaolevia mukeja, mutta muutama vanhempi muki on kyllä haaveissa ja aina välillä niitä netistä tai kirppiksiltä katselen, mutta pahkura, kun meinaavat olla niin kalliita. Jotenkin olen nyt aistinut, että muumimukien keräily on ehkä hiukan vähentynyt tai niiden suosio on laskussa. Kuulun facebookissa erääseen muumiryhmään ja niin niissä kuin ihan kirppiksilläkin on ollut normaalia enemmän muumimukeja myynnissä. Monet ovat myyneet jopa kokonaisia kokoelmia pois. Itsellä keräilyharrastus on kai niin verissä, että en ole mistään hinnasta valmis luopumaan kokoelmastani. Päinvastoin tälläkin hetkellä ostoslistalla on aika monta muumimukia, joita en vielä ole hankkinut.

Yksi muumikokoelmani aarteista on posliininen vedenkeitin, jonka olen saanut äidiltäni. Yleensä kodinkoneet ovat sellaisia, joita ei välttämättä halua säilyttää keittiön tasoilla, mutta tämä vedenkeitin on ihan toista maata. Se on niin kaunis, että sitä olisi synti säilyttää kaapissa suljettujen ovien takana. Ainut huono puoli tässä keittimessä on se, että se on aika painava varsinkin sen ollessa ihan täynnä vettä. 

Mutta kuten arvata saattaa ja kuten moni on varmasti myös kuvistani huomannut, ei mukihulluus tähän lopu. Olen alkanut vuosien varrella keräilemään myös muita mukeja sekä Arabian vanhoja kahvikuppeja ♥ Suomi100vuotta teemallakin on monia ihania mukeja myynnissä ja olishan ne niin kivoja. Keräätkö sinä muumimukeja tai jotain muita mukeja? Onko keräilyvimma vallannut sinutkin? Mitä kaikkea keräät? Olisi kiva kuulla sinunkin keräilykohteistasi. 

Kivaa lauantain jatkoa teille kaikille! Minä sukellan nyt Pienen Merenneidon maailmaan yhdessä oman pikkuiseni kanssa ♥

Naistenviikon päätöskahvit ja hyvä juustokakkuresepti

Naistenviikko on päättynyt ja Jaakko on heittänyt kylmän kivensä Suomen järviin. Moni on ollut sitä mieltä, että kesä ei ole vielä edes alkanut ainakaan säiden puoleen. Minä olen päättänyt, etten kommentoi tätä asiaa, koska ei se sää surkuttelemalla miksikään muutu. Sen voin kesästä kyllä todeta, että nopeasti se on mennyt. Monesti naistenviikon päätteeksi olen leiponut mansikkakakun ja kutsunut ne kaikista rakkaimmat läheiset sitä kanssani syömään. Niin tein tänäkin vuonna. Mansikkakakun lisäksi tein vielä yhden juustokakun, jonka ohjeen haluan jakaa tämän postauksen lopuksi teille kaikille. Tästä kakusta on nimittäin tullut mun ihan ykkössuosikki ♥

Olin ilmoittanut muutamille ystäville ja sukulaisilleni, että kahvipannu on puolesta päivästä eteenpäin kuumana ja tulla voi sitten, kun siltä tuntuu ja miten parhaiten itselle sopii. Kutsuttujen rajaaminen pieneksi porukaksi oli muuten melko haasteellista, koska minulla on paljon ystäviä, miehellä suuri suku ja rakastan vieraita. Homma toimi kuitenkin todella hyvin, sillä kutsumani ystävät tulivat kaikki melkein yhtäaikaa eli sain kahvitella heidän kanssaan ensin kesähuoneessa melko pian puolen päivän jälkeen ja sitten illan edellä toisen kattauksen sisällä omien sukulaisteni kanssa. Oli ihanaa saada myös oma äiti pitkästä aikaa meille kylään. Kiitos sisaruksilleni, jotka hoitivat äidin kyyditsemisen ♥

Minulla oli maanantaina myös nimipäivät. Normaalisti emme vietä perheessämme nimipäiviä, mutta nämä minun nimipäiväni osuvat niin hyvin tähän mansikka-aikaan, että tästä mansikkakakun yhdessä syömisestä on tullut vähän kuin perinne. Ihan liian harvoin tulee muutenkin treffattua ja kutsuttua lähisukulaisia kylään, joten ihanaa oli kahvitella ja kakutella heidän kanssaan. Mitään lahjoja enkä muistamisia en odottanut, mutta sisareni sai minulle kyllä sellaiset sydämen tykkytykset aikaan, että en hetkeen meinannut niistä selvitä. Olimme juuri hetkeä ennen sukulaisten tuloa puhuneet ystävieni kanssa muutamista Riviera Maisonin lempparituotteista ja tässä keskustelussa ykköseksi nousi RM:n irtopohjavuoka. Tuo niin ihana posliinialustalla ja kivoilla teksteillä varustettu vuoka ♥ Tämä kyseinen ihanuus sitten paljastui sieltä siskoni minulle tuomasta paketista. Voi tätä ilon ja onnen päivää ♥ En olisi ikipäivänä raaskinut ostaa sitä itselleni ja nyt se kuitenkin oli minulla. Olin kuulema joskus kirjoittanut siitä blogiini ja siskoni oli sieltä napannut idean tähän lahjaan. 

Mutta nyt siihen juustokakkuun, joka on vienyt minun sydämeni ihan täysin. Tein tätä punaherukka-valkosuklaajuustokakkua ensimmäisen kerran blogitreffeille. Kakun koostumus, maku, värit ja ulkonäkö olivat ihan täydelliset, joten uusi juustokakkusuosikki oli löytynyt eikä vain minun vaan myös vieraideni mielestä. Kakku on helppo tehdä ja onnistuu tehdä myös gluteenittomana, kun käyttää pohjaan gluteenittomia digestivekeksejä, kuten minä tein. Alkuperäinen ohje tähän kakkuun on Mymmelin kyökissä-blogista.

Punaherukka-valkosuklaajuustokakku

Pohja:

200g digestivekeksejä

100g voita

Vuoraa noin 20 cm:n irtopohjavuuan pohja leivinpaperilla. Voitele reunat. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon voisula. Painele seos kevyesti irtopohjavuuan pohjalle. Laita jääkaappiin odottamaan.

Valkosuklaatäyte:

3 liivatelehteä

½ tlk (125 g) maitorahkaa

200g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl sokeria

2 rkl kiehuvaa vettä

200 g valkosuklaata

2 dl kuohu- tai vispikermaa

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita yhteen rahka, tuorejuusto ja sokeri. Sulata suklaa varovasti mikrossa, anna jäähtyä hetken. Vatkaa kerma vaahdoksi. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja liuoita ne kuumaan vesitilkkaan. Sekoita ne vatkaten tuorejuusto seokseen, lisää sulatettu suklaa. Kääntele joukkoon kerma ja kaada täyte pohjan päälle. Laita jääkaappiin herukkatäytteen valmistuksen ajaksi.

Herukkatäyte:

300 g punaherukoita

1 dl sokeria

4 liivatelehteä

2 dl kuohukermaa

½ tlk (125 g ) maitorahkaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta punaherukat ja sokeri kattilassa. Paseeraa herukat siivilän läpi. Sekoita pehmenneet liivatelehdet lämpimän marjasoseen joukkoon. Vaahdota kerma. Sekoita rahka ja tuorejuustoa marjaseokseen. Lisää lopuksi vaahdotettu kerma. Kaada seos valkosuklaakerroksen päälle ja anna hyytyä kylmässä mielellään seuraavaan päivään.

Onnekseni kakkua jäi vielä seuraavaksi aamuksi eli mikäpä olikaan aloitellessa päivää, kun sai kaataa kahvin ihan uuteen Suomen juhlavuoden teemamukiin ja lautasella oli pala ihan parasta kakkua. Täytyy kyllä sanoa, että tämä kakku vei minun mittarissani voiton jopa perinteiseltä mansikkakakulta. Kannattaa siis kokeilla ja mikä parasta tähän kakkuun saa upotettua pakastimesta kaikki kokonaiset punaiset viinimarjat, joille minun ainakin on ollut vaikea keksiä mitään käyttöä. Oliko sinulla nimipäivät naistenviikolla? Juhlitteko niitä tai oletteko leiponeet mansikkakakkua ihan vaan kesän kunniaksi? Onko pakastimeen tehty jo tilaa uusille marjoille? Pakastatko mansikoita vai aiotko mennä mustikkaan?

Mukavaa torstaita kaikille! Minä jatkan vielä lomailua muutaman viikon ja tänäänkin aion ottaa ihan lunkisti.