Niin meni heinäkuu ja alkoi elokuu. Heinäkuu oli täällä Kouvolassa sateisin 20 vuoteen ja hellepäiviä oli kuulemani mukaan vain seitsemän. Itse en noista helteistä niinkään perusta eikä minusta tuota sadettakaan nyt liikaa ollut. Olinhan koko pitkän heinäkuun lomalla ja vaikka sadepäiviä ja -jaksojakin lomaan mahtui, ei niitä kuitenkaan minusta ollut liikaa. Loma oli kaiken kaikkiaan ihan hyvä, vaikka se olikin miehen töiden ja perheemme taloudellisen tilan vuoksi sellainen lähiloma, kuten olen jonkun hienosti kuullut kutsuvan lomaa, jolloin kaikki yöt ollaan pikku reissuista huolimatta kotona. Lomani aikana minulla oli aikaa taas hiukan harrastaa karsimista ja onnistuinkin siinä todella hyvin. Kiitos paikallisen nettikirpparin! Karsimisen ansiosta sain kerättyä hiukan rahaa ja pystyin toteuttamaan jo vuosia hankintalistalla olleet ostokseni.

Torista löysin aivan ihanan ja edullisen emännänkaapin. Olen haaveillut sellaisesta jo vuosia. Olin jossain kohden jo sitä mieltä, että meille ei sellainen mihinkään mahdu, mutta nyt sellainen ihanuus kuitenkin komeilee tuolla meidän ruokailuhuoneessa ♥ Olen kyllä niin iloinen ja onnellinen tästä vaaleasta kaunottaresta, joka oli juuri sopivasti kulunut eikä sille tarvinut tehdä mitään muuta kuin kantaa sisälle. Myyjä oli jopa niin ystävällinen, että toi kaapin minulle samaan hintaan kotiin asti (aika pitkän matkan takaa). Ihanaa huomata, että tuollaisia noin ystävällisiä ihmisiä on vielä nykypäivänä olemassa ♥

 Toinen hankinta oli nuo kaksi Ebba Masalinin kasvitaulua. Ne onnistuin huutamaan facebookin kautta itselleni. Hinta jäi näissä todella alhaiseksi, koska minulle ei niin ollut väliä, mitkä kasvit noissa tauluissa oli. Tärkeintä oli, että ylipäätäin sain ne. Alkujaan oli tarkoitus huutaa itselle vain yksi taulu, mutta noin kymmenen taulun joukosta minulle jäikin sitten kaksi taulua. Ei huono juttu yhtään! Oi oi, ne vaan ovat niin ihanat ♥

Mutta siis maanantaina mulla alkoi taas työt ja lomat on tällä erää lomailtu pitkäksi aikaa. En edes viitsi ajatella, koska seuraavan kerran pääsen lomailemaan. Vähän tahmeaahan nämä aamuheräämiset ovat tällä viikolla olleet, mutta eiköhän niihinkin taas pian totu ja kohtahan on jo viikonloppu. Moni on puhunut jo kesän loppumisesta, mutta kyllä elokuu on minun mielestäni vielä kesää. Vaikka illat ja yöt alkavat pimenemään, on ilma vielä lämmin. Meillä mies on työn lomassa rakennellut meille tuota uutta terassia. Nyt tuo viime syksynä aloitettu osa (kuvassa) on kokonaan valmis.Minulla on tuossa kelapöydän oikealla puolella (kuvan ulkopuolella) korituoli, jossa tykkään istuskella varsinkin juuri iltaisin. Kuvassa näkyvästä aukosta laskeutuu sitten portaat alas talon päädyssä olevalle patiolle. Laittelen siitä sitten kuvia, kun se on täysin valmis. Nyt siellä pitää tehdä vielä hiukan viimeistelyhommia. Ai, mikä tuolla penkin alla on? No, tämä...

Vanha Hartwalin limukori on kuin piste iin päälle näiden mun hankintojen perään. Tämän limukorin saimme lahjaksi rakkaalta kälyltäni ja täytyy kyllä sanoa, että hän tietää ja tuntee meidän makumme ♥ Korissa olevilla vanhoilla pulloilla oli mukava vähän fiilistellä ja muistella lapsuutta, kun kotiin ostettiin kerran kesässä, juhannukseksi, limukori. Voi niitä aikoja... ♥ Mutta vielä on siis kesää jäljellä, joten yritetään kaikesta huolimatta nautia siitä ja sen ihanuudesta ihan täysillä, eikös niin!?



Loman huipennus Olgan farmilla ♥

Kesälomani vetelee viimeisiään. Tämän neljän viikon mittaisen loman kruunasi käynti kotikunnassani Iitissä sijaitsevalla Kotieläinpiha Olgan Farmilla. Kyseessä oli siis heinäkuun alussa avattu Olga ja Tuukka Temosen omistama kotieläinpiha. Paikka on saanut kuluneen heinäkuun aikana paljon suosiota hyvänä lapsiperheiden lomakohteena ja sitä se myös oli. Tosin oma lapseni, jonka kanssa farmille menin, on jo 17, mutta se ei todellakaan haitannut. Kotieläinpihalle voi mennä kuka vaan. Olgan Farmi sijaitsee siis entisessä kotikunnassani, jossa olen viettänyt suurimman osan elämästäni. Siinä kierrellessä oli ihana vaipua hetkeksi lapsuusmuistoihin ja muistella, kuinka naapurissa olevan kyläkoulun pihalla olin joskus pelannut pesäpalloa kavereiden kanssa. Mutta muisteltavaa oli tyttärelläkin, joka noin kahdeksan vuotta sitten oli käynyt Olgan heppakerhossa. Tutuissa maisemissa siis oltiin ♥

Olimme paikalla ensimmäisinä, kun Kotieläinpiha aukesi klo.12. Olgan ihanat ja niin reippaat tytöt tulivat aukaisemaan portin ja minä en voi kuin ihailla noita Olgan ja Tuukan lapsia. Niin iloisia, hyväkäytöksisiä, reippaita ja luonnollisia (aitoja) lapsia, joiden touhuja on mukava seurata. Erityishuomion sai tällä kertaa juuri 8-vuotta täyttänyt Helga, joka opasti sujuvasti kotieläinpihan vieraita pihamaalla. Helga rohkaisi minuakin rapsuttelemaan lampaita ja kilejä aitauksen sisäpuolelle. Onneksi rohkenin mennä ♥ Farmilla oli nähtävillä paljon erilaisia eläimiä ja täällä eläimiä tosiaan oikeasti näki. Lampaiden ja kilien (myös kanien) aitaukseen sai siis mennä tekemään tuttavuutta noiden ihanuuksien kanssa. Eläimet olivat niin onnellisia ja selkeästi tottuneita lapsiin ja heidän rapsutuksiinsa. Tyttöä kiinnosti eniten Olgan hevoset, joita oli neljä isoa ja upeaa yksilöä. Suurimman huomion meiltä sai kuitenkin Elhottaren tänä kesänä saama varsa ♥

Olgan Farmilla on selkeästi panostettu eläinten hyvinvointiin. Koko farmialue on varsin laaja ja kaikilla eläimillä on reilun kokoiset aitaukset. Itse ihailin erityisesti betonirenkaista eläimille tehtyjä suojauksia. Mikä nerokas idea ja vieläpä kivan näköinen. Kaikki eläimet eivät kuitenkaan olleet aitauksissa, vaan esimerkiksi Pette-poni ja Kingo-aasi kuljeskelivat alueella täysin vapaana hurmaamassa vieraita ja keräilemässä heidän rapsutuksiaan.

Kierrellessäni sitten missä päin suomea tahansa minua kiinnostavat aina kaikki pienet kahvilat. Pyrin aina mahdollisuuksieni mukaan suosimaan pienyrittäjiä, koska itsekin haluaisin olla sellainen ja nimenomaan kahvilayrittäjä. Olgan Farmilla on siis kahvila. Olin kuullut kehuja Olgan porkkanakakusta ja vohveleista. Noh, me maistettiin molempia ♥ Olga leipoo itse kaikki leivonnaiset kahvilaan aamupäivisin ennen kotieläinpihan aukeamista. Tarjolla oli edellämainittujen herkkujen lisäksi myös ainakin pullaa ja brownieita. Kahvilan hinnat olivat todella asiakasystävälliset, joten kahvila saa minulta täyden kympin.

Olgan farmi on minusta aivan mahtava paikka. Alueelta löytyy myös lasten leikkipaikka, jonka vieressä on pöytiä ja penkkejä esimerkiksi omien eväiden syömiseen (sallittua täällä), lasten hoitohuone, vesipiste ja useampi wc. Myös kahvilarakennuksesta löytyy lapsille erillinen leikkihuone. Suosittelen siis tätä paikkaa kaikille erittäin lämpimästi. Itse tässä jo mietin, koska voisin mennä uudelleen :))

Vihdoinkin kiinni kesässä ♥

Hei vaan kaikille!

Täällä ollaan jo parannuttu kovasta kurkkukivusta ja jatkettu lomailua. Viimeinen lomaviikko on menossa ja jotenkin mä olen tämän viikon aikana vasta oikein kunnolla päässyt mukaan tähän kesän fiilikseen ja lämpöön. Helle on hellinyt meitä ja välillä on ollut jopa tuskaisen kuumaa ainakin minulle. Olen kuitenkin huomannut, että paremmin tuota hellettä kestää, jos puuhastelee jotain auringossa kuin että pitäisi istua siinä paahteessa paikoillaan. Ei kiitos! Minusta ei siis ole istumaan aurinkotuoliin, vaan mieluummin sitten teen jotakin hiki päästä valuen. Se ei haittaa, kun samalla saa jotain näkyvää aikaiseksi. Mutta siis heinäkuun vika viikko menossa ja kaksi viikkoa lasten koulun alkuun. Eilen klikkailtiin tytön kanssa koululaukku ostoskoriin. Mittailtiin läppäriä, että mahtuuko laukkuun jne. Lukiossa kun pitää nykyisin olla oma läppäri, huoh...mihin tämä maailma on oikein mennyt/muuttunut?!

Eilen aloittelin viinimarjojen poimimisen. Meillä on sekä mustia että punaisia viinimarjoja, mutta myös valkoisia. Mustia ei juuri meille tänä vuonna tullut. En tiedä onko muilla ollut sama tilanne vai onko rastaat jo ehtineet syömään meidän omat melkeinpä kokonaan?! Punaisia ja valkoisia viinimarjoja tuli kyllä sitten ihan hyvin. Punaiset (ja ne vähäiset) mustat sain eilen poimittua. Iltasella sitten keittelin jo kaksi maijallista mehua. Vähän taas jänskätti, miten osaan, kun en ole muutamaan vuoteen hommaa tehnyt, mutta hyvinhän se sujui...vanhasta muistista :)) Viikonloppuna ajattelin sitten poimia viimeistään ne valkoiset viinimarjat ja keitellä ne pakastimessa olevien viime vuotisten punaisten kanssa mehuksi. Tuo juuri keitetty mehu tuoksuu kyllä niin ihanalta ♥ ja jotenkin siinä keitellessä tuli ihan sellainen emomainen olo...siis tiedättekö...tässä nyt talven varalle keittelen, että perheellä on, mistä ottaa :))

Keitin mehun tälläisella ohjeella:

n.4l viinimarjoja
500g sokeria

Laita vesi mehumaijan alinpaan osaan ja kuumenna se. Laita marjoja ja sokeri vuorotellen kerroksittain mehumaijan reijälliseen osaan. Laita alimmaiseksi ja päällimmäiseksi marjoja. Sulje kansi tiiviisti. Keitä ensin 20 minuuttia. Laske mehu varoen maijasta ja kaada takaisin mehumaijaan marjojen päälle. Keitä marjoja vielä noin tunti tai kunnes marjat ovat täysin vaaleita eikä niistä enää irtoa mehua.

Kuumenna sanomalehteen käärityt lasipullot uunissa 100-125 asteessa vähintään 15 minuuttia. Kiehauta kumikorkit kattilassa. Laske valmis mehu kuumaan pulloon ja sulje heti. Kun pullo jäähtyy, korkin keskus menee kuopalle. Se on merkki siitä, että sulkeminen on onnistunut. Jäähdytä mehut ja laita kylmään.

Mä olen varmaan joskus aiemminkin kirjoitellut noista meidän viinimarjapensaista, että ne ovat olleet vähän huonolla hoidolla. Ne on isoja, vanhoja pensaita, jotka on ihan liian lähekkäin toisiaan eli ne pitäisi kaivaa ylös ja siirtää uuteen paikkaan vähän kauemmaksi toisistaan. Kuinkahan valtavat juuret niissä on ja mitähän ne siitä siirtelystä oikein tykkää? Kun pensaat saisi erilleen toisistaan, olisi niiden hoitokin varmasti paljon helpompaa. Nyt tein poimintaa edeltävänä iltana hirveän homman, kun ensin "kaivoin" nuo pensaat esiin nokkosten ja muiden rikkakasvien seasta. Onneksi nuo kitkettävät irtosivat kuitenkin tosi helposti, koska puskien juurelle on kuitenkin joskus laitettu jonkinlaista kuorikatetta. Mulla oli ihan voittajafiilis, kun sain homman tehtyä, mutta olisittepa nähneet mun sääret sen jälkeen. Jouduin nimittäin jonkun valtaisan mäkäräislauman hyökkäyksen kohteeksi ja lopputulos oli aika kauhea. Mutta nyt täytyy lähteä kauppaan ja hakemaan mies töistä. Tälläisiä siis ovat lomapäiväni, jos haluan auton käyttööni ja päästä kotoa johonkin. Vie mies töihin ja hae mies töistä. Ihan kuin kuskaisi lasta johonkin harrastukseen, hih...

Kahden sängyn loukossa

Hei vaan kaikille!

Mä olen nyt kaksi päivää kulkenut oman sängyn ja olohuoneen sohvan väliä. Vuoron perään olen niissä ottanut unet. Sain loppuviikolla yllättäen jostain kauhean kesäflunssan ja olen tosiaan ollut nyt ihan petipotilas. En mä tiedä voiko tätä flunssaksi kutsua, kun ei mulla ole nuhaa eikä yskää, mutta kuumetta ja aivan tosi valtaisa kurkkukipu. Ensimmäisenä yönä en meinannut uskaltaa nukkua, kun tuntui, että henkitorvi turpoaa umpeen enkä saa henkeä. En kyllä muista koskaan sairastaneeni tälläistä kurkkutautia. Nieleminen on sattunut niin paljon, että on oikeasti pitänyt keskittyä nielaisemiseen, että sattuisi mahdollisimman vähän. Kuumetta en ole mitannut, kun meillä ei ole kuumemittaria tai ei ainakaan toimivaa, mutta välillä olen palellut kuin horkassa ja välillä on sitten niin kuuma, että hiki valuu. Särkylääkkeellä olen yrittänyt sitten helpottaa oloani. Se jotenkin turruttaa ton kurkunkin, että pystyy laitamaan edes jotain kurkustaan alas. Toivottavasti tämä tauti alkaisi nyt pian helpottaa ja olisin ensi viikolla jo terve, niin ei menisi ihan koko loppuloma sängyn pohjassa.

Mulla on siis vielä yksi viikko lomaa jäljellä mun neljän viikon lomastani. Vitsi, miten äkkiä tää aika on tosiaan mennyt, mutta onneksi otin kaikki neljä lomaviikkoa putkeen! Mitään erityistä ei ole tullut tehtyä eikä reissuissa ole käyty, ihan tässä kotosalla vaan olen lomaa viettänyt. Tapaamiset ystävien, sukulaisten ja lastenlasten kanssa ovat olleet mun lomani kohokohtia ♥ Ensi viikolle voisi ujuttaa vielä parit ystävätreffit, kun miehelläkin on iltaviikko. Ja kyllähän täällä kotona aina tuota hommaa riittää eli tekeminen ei lopu. Siitä ei tarvitse olla huolissaan, mutta aika arkinen tämä mun lomani kyllä taitaa olla...

 

Ai, mikäkö ihanuus näissä tämän postauksen kuvissa on? ♥ ♥ ♥ Se on mun uusin aarre...vanha emännänkaappi. Mä niin tykkään siitä. Nyt tarvis vaan parantua, että pääsis kirpparille. Haluaisin nimittäin tuohon sellaisen valkoisen virkatun liinan. Sen päälle voisi sitten rakennella jonkinlaisen asetelman vanhoista pikku esineistä tai jotain sellaista. Pitää miettiä! Mutta oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille ♥