Olen nautiskellut ihan täysillä uudistuneesta olohuoneesta. Istunut nojatuolissa, lukenut lehtiä, katsellut telkkua ja ollut vaan. Olen katsellut seiniä ja niiden väriä...vieläkin...ja mietiskellyt. Väri ei ole niin vaalea tai paremminkin valkoinen kuin olisin halunnut. Joku blogiystävistäni vinkkasikin tuosta mulbery-väristä ja sehän se olisi ollut minunkin valintani (tarkistin värilastuista), jos olisin yksin saanut valita. Noh, tähän on nyt tyytyminen ja onhan tämä kuitenkin paljon parempi kuin se vanha.

Loma on ohi. Sunnuntaina siirryttiin talviaikaankin. Meinasin kyllä unohtaa koko asian, mutta onneksi ei ollut heti aamusta mitään menoa. Loman jäljiltä vaatii jälleen pientä totuttelua, kun ei voikaan nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa. Kurjaa, mutta rehellisesti täytyy kyllä myontää, että töissäkin on ollut erityisen mukava olla....jostain kumman syystä. Flunssa vaivaa vielä, mutta kuumetta ei edelleenkään ole ollut. Nuha on jo ohi, mutta nyt sitten yskitään, varsinkin iltaisin nukkumaan käydessä. Kurkkua kuivaa ja niin edelleen.

Tytöllä alkoi maanantaina ysiluokkalaisten TET-harjoittelu. Isosisko hommasi hänelle hyvän harjoittelupaikan omalta työmaaltaan. Hieno homma, kun pääsee näkemään taas yhtä erilaista alaa, josta ei aiemmin ole taksvärkin eikä kesätöiden kautta kokemusta. Tämä auttaa varmasti sitten, kun pitää pian valita itselle sitä ammattia ja koulua, mihin hakea peruskoulun jälkeen. Hurjaahan se on, että niin kauhean nuorena joutuu jo tekemään noinkin suuria päätöksiä, jotka vaikuttavat koko loppuelämään. Ainahan voi tietenkin kouluttautua uudelleen, mutta omasta kokemuksestani tiedän, ettei opiskelu aikuisena työn ja perheen ohella ole ihan kevyttä. Minusta olisi siis hyvä, että se oma ala löytyisi heti.

Miehen nuorimmaiset lapset tulivat viikonloppuna taas meille. Talossa on siis elämää, vaikka tyttö onkin tetissä toisessa kaupungissa. Harjoittelu vaatii siis häneltä asumisen siskon luona toisella paikkakunnalla. Mies on haeskellut töitä, mutta ainakin täällä meidän suunnalla niitä on aika huonosti tarjolla. Jaksan kuitenkin uskoa, että jotain vielä löytyy...ennemmin tai myöhemmin...kun ei ole liian ronkeli. Heti alkuun ei varmaankaan löydy vakipaikkaa, mutta pätkätyötkin olisivat ihan tervetulleita.

Lokakuu lähenee jo loppuaan. Tänään isäni olisi täyttänyt 76 vuotta. Ikävä on kova. Pian alkaa marraskuu. Lauantaina onkin pyhä ja halloween. Aiotteko juhlia? Meillä ei varmaankaan sen kummemmin, mutta ehkäpä jotain koristeita laitan vähän esille loppuviikoksi. Joulukin lähestyy kovaa vauhtia, mutta en halua vielä ajatella sitä. Katsellaan joulujuttuja sitten kuukauden päästä uudelleen. Havukoristeita, kuten kransseja ja havutähtiä, voisin kyllä jo ruveta askartelemaan, vaikkapa viikonloppuna. Joko sinua jouluttaa?

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia edelliseen postaukseen kommentoineita mielipiteistänne ja kommenteistanne. Blogi jatkaa entisellä nimellään tästäkin eteenpäin. Olen iloinen, etten hetken mielijohteesta lähtenyt nimeä muuttamaan, vaan maltoin odottaa teidän mielipiteitänne. Ne ovat minulle kultaakin kalliimpia. Blogini on saanut taas myös pari uutta lukijaa. Tervetuloa mukaan. Toivottavasti viihdytte matkassani mahdollisimman pitkään. Oikein tunnelmallista lokakuun loppua teille kaikille!

Nimipohdintoja

Kun tekee päätöksen blogin perustamisesta, pitää ensitöikseen keksiä blogille nimi. Se on ihan äärettömän vaikea tehtävä. Itsellä oli ainakin siinä vaiheessa ihan älyttömän kova into päällä päästä bloggaamaan. Millään en meinannut malttaa miettiä nimeä riittävän tarkkaan. Blogin nimen keksiminen oli minulle ihan yhtä tuskaa. Kokeilin monia vaihtoehtoja ja kun keksin jonkun omasta mielestäsi hyvän, se olikin jo käytössä. Aika turhauttavaa puuhaa. Blogin nimen pitäisi olla sellainen, että se jää lukijoiden mieleen eikä se ole liian monimutkainen. Lyhyt ja ytimekäs nimi, joka jollain tavalla kuvaa blogin sisältöä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Olen miettinyt paljon viime aikoina oman blogini nimeä. "Hei, mitä sä teet?" tulee Sir Elwoodin biisistä. Jotenkin mä vain päädyin luomisen tuskissani tuohon. Harvemmin törmään blogatessa blogiin, jonka nimi onkin kysymys. Onko tuo hyvä idea vai ei? En tiedä. Mitä mieltä te olette? Ajatuksena mulla oli kai se, että blogini antaisi sitten vastauksen tuohon kysymykseen. Bloginihan kertoo harrastuksistani ja touhuistani täällä kotona ihan tavallisessa arjessa. Helin blogi Kotoisaa arkea on yksi suosikeistani. Siinä blogissa on minusta erittäin hyvä nimi, joka kuvaa aivan täydellisesti blogin sisältöä. Samoin toisessa suosikkiblogissani Sydämellä tehtyä on erittäin hyvä ja osuva nimi. Tässä blogissa laitetaan ja sisustetaan kotia, itselle sitä kaikista rakkainta paikkaa. Kaikki mitä tehdään, tehdään suurella sydämellä juuri niinkuin blogin nimikin jo kertoo. Onnistunut valinta sekin.

Olen miettinyt pitäisikö minun muuttaa vielä blogini nimeä. Keksiä jokin parempi. Se kun on niin helppoa hommaa. Heh, heh... Olisiko se järkevää? Menettäisinkö sen myötä lukijani, jotka ovat nyt löytäneet blogini? Sen tiedän, että ainakaan siinä vaiheessa, kun blogilla on jo iso joukko lukijoita ja se on ollut olemassa pitkään, ei nimen muuttaminen ole enää järkevää. Oma blogini on toiminut vasta vajaan kaksi kuukautta eikä lukijoita ole vielä paljon. Tässä tilanteessa nimen vaihtaminen saattaisi vielä onnistua, kun lukijoita on reilusti alle 50.

Mikä sitten olisi hyvä nimi? Olen miettinyt pitäisikö blogin nimeksi laittaa vanha Harjunrinne, jolla kirjoitin joskus aiemmin tai Elämää Harjunrinteessä. Toinen vaihtoehto, mitä olen miettinyt on ollut sellainen nimi, jossa on jotenkin minun oma nimeni mukana, kun nyt kerta kirjoitan tätä ihan avoimesti omalla nimelläni. Christina's olisi vähän modernimpi nimi eikä ihan suoraan paljastaisi nimeäni. Vähän pitäisi olla salaperäisyyttäkin. Mitä olette mieltä? Kertokaa rehellisesti ja avoimesti mielipiteitänne asiasta. Kannattaako blogin nimi vaihtaa ja onko teillä omakohtaisia kokemuksia asiasta?

Olohuonekuvia

Tässä teille vielä lisää kuvia uusitusta olohuoneestamme. Tavarat alkavat pikku hilja löytää paikkansa. Mies teki seinälle tuon hyllyn. Vielä on vähän hakusessa, mitä siihen laitetaan. Täytyy mallailla eri vaihtoehtoja. Lattia on vielä paljas, mutta en halua siihen nyt mitään väliaikaisratkaisua (vanhaa mattoa), kun uusi on jo tulossa. Mitähän kivaa tänne vielä keksisi?

Olohuoneen uutta ilmettä

No niin, olohuoneen remppa on nyt ohi! Vajaa viikko siinä meni eli aika nopsaan kaikki sitten lopulta tapahtui. Monta epätoivoista hetkeä koin matkan varrella, kun katselin uutta seinäväriä ja tuumailin onko sittenkään se, mitä halusin. Nyt kuitenkin tuntuu, että on ihan hyvä, kun saimme olohuoneeseen sohvan ja nojatuolin sekä verhot. Mutta mitäpä mä tässä enempää höpisen, joten tässä muutama kuva (kännykkäkuvia, sori).

Nojatuoli löytyi siis Ikeasta, Strandmon. Kauan pähkäilin, minkä tuolin valitsen. Koeistumisen jälkeen valinta oli helppo tehdä. Tuoli on erittäin hyvä istua. Siinä on riittävän korkea selkänoja joka tukee istuttaessa päätä ja niskaa. Ihan paras paikka istuskeluun ja rentoiluun. Käytin pesulassa meidän vuosia vanhan lampaantaljan ja laitoin sen vielä tuoliin lämmikkeeksi. Taljan olen saanut vanhemmiltani, kun veljelläni oli joskus kesälampaita. Ainut mitä tuohon kaipaan on rahi. Tuoliin kuuluu sellainen ja kun taas vähän säästän rahaa, käyn sen kyllä vielä ostamassa.

 

 Tykkään myös meidän uudesta sohvasta. Väri on hyvä. Hiukan tummempi kuin nojatuoli, mutta ei haittaa. Pöytä on vanha. Miehen joskus aikoinaan itsetekemä. Hänelle tärkeä, joten jääköön.

Viime viikonloppuna löydettiin kirpparilta tuollainen ruskea, vanha pullo. Meillä on noita samanlaisia yksi vähän pienempikin. Tämä pullo päätyi vanhaan puulaatikkoon ja sai sisällee valosarjan. Toimii! Laatikon päällä ikean tekokukka Uasmaman ihanaakin ihanammassa paperiruukussa. Uasmaman kotiutin helsingin reissultamme. Niin ihana!

Mä tykkään tästä. Istuin eilen illalla useamman tunnin nojatuolissa ja katselin telkkua. Sitä ei ole koskaan (oikeesti) aiemmin tapahtunut. Nyt olohuone on meidännäköisemme ja myös minä viihdyn siellä. Matto puuttuu vielä, mutta on siis tulossa. Samoin pitää miettiä, mitä sohvan yläpuolelle seinään laitetaan. Miehellä on kyllä yksi ihan varteenotettava idea, joka napattiin helsingin reissulta. Jos ei ole varaa ostaa kallista tuotetta, voi tehdä itse halvemmalla ja omannäköisensä. Katsotaan, mitä tuleman pitää!