Viime maanantai-iltana me taas kokoonnuttiin. Naiset ♥ Ihana neljän naisen porukka. Entisiä työkavereita, nykyisiä ystäviä ♥ Edellisestä tapaamisestamme oli kulunut huomaamattamme jo useampi kuukausi, joten jo olikin sitten korkea aika kokoontua päivittämään kuulumisia. Yksi meistä oli muuttanut uuteen kotiin, joten ehdottomasti kokoonnuimme siellä. Pitäähän se tupatarkastus käydä tekemässä. Talo oli vanha rintamiestalo, jota Ystäväni oli  rempannut ja laittanut naisen kädellä, ihan itse. Kuten kuvista näkyy, niin kaunista ♥  Hyviä löytöjä talon vintiltä, onnistuneita valintoja tapettihyllyltä ja uskallusta rempata oman maun mukaan.

Talon emäntä keitti meille ihanaa kasvissosekeittoa ja  paistoi sämpylät. Mitä voisi enää enempää odottaa saavansa työpäivän jälkeen? Ei mitään. Se vaan on joka kerta niin täydellistä näiden ihanien naisten kanssa. Juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. Jokainen saa oman vuoronsa puhua ja toiset kuuntelee. Kukaan ei tunne oloaan ulkopuoliseksi, vaan kaikki olemme tasavertaisia. Aina.

Jälkkäriksi herkuteltiin vielä tuhdilla pätkissuklaakakulla, hmmm...niin hyvää! Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon sen taas uudelleen. Olen onnekas, kun olen saanut nämä ihanat naiset ystävikseni ♥ He ovat niitä, joille ensimmäisenä laitetaan viestiä, kun elämä potkii päähän. Niitä joille voit kertoa ne kaikista noloimmatkin jutut ja jotka ilon hetkellä nauravat kanssasi vedet silmissä. He ovat niitä arkipäivän enkeleitä ♥ Toivon, että teillä jokaisella on ainakin yksi tälläinen enkeli ♥

Tunnustusta blogilleni ♥

Blogini on saanut jopa kahdesta eri blogista Blogger Recognition Award- tunnustuksen. Tunnustuksen saaminen tuntuu hyvältä ♥ Kiitos Marikalle sinne Marjakujalle ja Tainalle Mansikkatilan maille-blogiin tästä kunniasta!!

Tunnustuksen saaminen tuo mukanaan velvoitteita: 

1, Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

Olen kirjoittanut nykyistä blogiani nyt kaksi vuotta, vaikka kaikenkaikkiaan olenkin blogannut jo kohta kai liki kymmenen vuotta. Aloitin blogiurani perustamalla leivontablogin. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin halu kirjoittaa myös muista asioista. Niinpä blogini on vuosien varrella muuttanut muotoaan ja nimeään useampaan kertaan. Lopulta halusin pitää leivontablogini erillään muista aiheista ja perustin sitten tämän toisen blogini. Pikku hiljaa tämäkin blogi alkaa löytämään oman tyylinsä ja muotonsa elämänmakuisena, aitona ja toivottavasti minunnäköisenäni blogina, Laajemmin tämän blogin perustamisesta ja bloggaushistoariastani voit lukea tämän blogin ensimmäisestä päivityksestä. 

Haluan rohkaista kaikkia, jotka ovat joskus miettineet oman blogin perustamista, Kannattaa kokeilla ja katsoa hetki, miltä homma tuntuu. Löytyykö siitä omasta arjesta aikaa bloggaamiselle, koska aika aikaavievää hommaahan tämä kuitenkin on. Postaukset eivät synny ihan käden käänteessä. Yhden postauksen parissa saa helposti pari tuntia kulumaan ihan huomaamatta. Minä ajattelen kuitenkin niin, että tämä on minulle harrastus, jolle haluan suoda tietyn osan vapaa-ajastani, koska pidän niin kirjoittamisesta kuin valokuvaamisestakin.

Kun sitten olet luonut itsellesi oman blogin, satsaa kunnon blogipohjaan. Esimerkiksi täältä bloggerista löytyy valmiita blogipohjia, joita voi käyttää, mutta blogipohjia voi myös ostaa esimerkiksi Etsy.comista. Heidän blogipohjansa voi asentaa itse tai niille voi ostaa myös asennuksen, kuten minä tein tämän uuden blogipohjani kanssa. Suosittelen. Vähän on enemmän tässäkin asiassa eli yksinkertainen ja selkeä blogipohja on helppo lukea ja seurata, varsinkin kun valitset vielä selkeän fontin teksteihisi. Lisäksi kannataa panostaa kuviin, joita lisäät blogiisi. Vähän heilahtaneet tai sumeat kuvat eivät houkuttele ainakaan minua. Itse tykkään myös kuvista, jotka ovat riittävän isoja. Kuvilla saa blogiin paljon lisää näyttävyyttä. Muista myös oikolukea postauksesi ennenkuin painat sitä julkaise nappia. Itse vaihtelen monesti lausejärjestyksiä, korjaan kirjoitusvirheitä ja muokkaan muutenkin vielä tekstiä ennen postauksen julkaisemista. Kannattaa siis nähdä hiukan vaivaa kirjoitusasun ja koko blogin suhteen. Olen varma, että se kannattaa.

Viimeisenä ohjeena aloittelevalle bloggaajalle haluan sanoa, että ole aktiivinen. Ensinnäkin postaa säännöllisesti useamman kerran viikossa. Ole aito, äläkä matki muita. Kirjoita ja postaile niistä aiheista, jotka sinua oikeasti kiinnostavat. Näin saat blogistasi varmasti mielenkiintoisen ja itsesinäköisen. Lue ja seuraa myös muiden blogeja. Muista kommentoida! Näin saat luonnollisella tavalla oman blogisi muiden bloggaajien ja lukijoiden tietoisuuteen, mutta älä tyrkytä. Liika tyrkyttäminen saa ainakin minut lopettamaan blogin seuraamisen hyvinkin pian. 

Lopuksi on vielä tunnustuksen jakaminen eteenpäin. Moni bloggari on jo saanut tämän tunnustuksen, mutta en anna sen nyt häiritä. Annan siis tietoisesti tunnustuksen myös sellaisille blogeille, jotka ovat tämän jo saaneet, mutta jotka myös minun mielestäni sen ansaitsevat. Tämä tunnustus on Teille!

Villa Valko

Palanutta Siirappia ja Pumpernikkeliä

Kolmen Tähden Koti

Mansikkatilan mailla

Lumikallio

La Petite Princesse

Souliina

Villejä Lupiineja

Snow White Dreams

Marjon Matkassa

Kuten jo aiemmin mainitsin, moni on jo tämän tunnustuksen saanut, joten en odota, että teette enää uutta postausta aiheesta. Ihania blogihetkiä ja bloggaamisen iloa teille kaikille ♥

Lapsenlapset ♥

Viikonlopun kakkuhommien jälkeen saimme taas rakkaat lapsenlapsemme tänne mummolaan viikonlopun viettoon. Lasten vanhemmille suotiin siis yhdessä toisten isovanhempien kanssa vapaa viikonloppu lasten hoidosta ja mahdollisuus juhlia isä-henkilön ikääntymistä ja pyöreitä vuosia. Näihin juhliin matkasi myös tekemäni synttärikakku. Teen tuosta kakusta oman postauksen tuonne leivontablogini puolelle ihan pian. Linkin leivontablogiini löydät tuolta blogin yläpalkista.

Aika menee noiden pikkuisten kanssa aina kuin siivillä. Yhdessä touhuamme ihan arkisia asioita, ulkoilemme, pelaamme, katselemme leffoja, luetaan ja piirretään. Lauantai-illan huipentuma on aina saunareissu ja vaahtokylpy. Joka kerta lapset ovat taas oppineet jotain uutta, kehittyneet ja kasvaneet pituutta monta senttiä. Tällä kertaa kiinnitin erityistä huomiota siihen, kuinka kaksivuotias poikakin osaa leikkiä yksikseen niin hyvin. Mikä onkaan rauhoittavampaa katseltavaa kuin leikkivä lapsi?!

Sunnuntaina päikkäriajan jälkeen pakkasimme pikkuiset autoon ja ajelimme ukin kanssa lasten toiseen mummolaan. Nuorison juhlapaikka oli siinä lähellä, joten toimme samalla lapset jo puolimatkaan vastaan illan kotimatkaa silmällä pitäen. Samalla oli tosi kiva pitkästä aikaa vierailla tyttäreni anoppilassa, istua kiireettä kahvipöydässä ja vaihtaa kuulumisia. Välillä naurettiin vedet silmissä ja välillä taidettiin salaa pyyhkäistä jokunen kyynelkin silmäkulmasta. Olemme kyllä miehen kanssa todella onnekkaita, kun olemme saaneet tutustua tähän perheeseen tyttäremme kautta ♥

Meillä on siis takana tosi kiva viikonloppu. Vaikka tässä "mummoiässä" pikkuisten kanssa jo vähän väsyy, toisaalta heiltä saa myös paljon voimaa. Heidän käyntiensä jälkeen on aina hyvä mieli ja voi aloittaa uuden viikon iloisin mielin. Miten teidän viikonloppunne meni? Toivottavasti teilläkin oli kivoja hetkiä ja tapahtumia ♥

Vanha kaunotar ♥

Olen vuosia ihastellut vanhoja ompelukoneita. Entisaikaan on panostettu paljon enemmän koneiden ulkonäköön kuin nykypäivänä ja siinä on varmasti yksi syy, miksi niin moni haluaa sellaisen omakseen. Ompelukoneissa olevat koristekuviot ovat todella kauniita. Useimmat vanhat koneet ovat kiinni niihin kuuluvissa pöydissä. Niinpä olen harmikseni ajatellut, että en koskaan voisi itse saada sellaista, koska sellainen  ei vaan mahdu meille mihinkään. Kauniitahan nuo omepelukonepöydät ovat, varsinkin niiden metalliset koristejalat, mutta kun nämä tilat kodissamme ovat hiukan rajalliset tai sitten pitäisi pistää jotenkin koko kodin järjestys uusiksi, mutta siihen minulla ei nyt vain ole aikaa eikä kyllä viitseliäisyyttäkään.

Tässä aiemmin syksyllä näin kuitenkin täällä internetin ihmeellisessä maailmassa kauniin vanhan ompelukoneen ilman pöytää. Silloin minulla heräsi uudelleen toivon kipinä, josko itsekin löytäisin sellaisen. Aloin selata nettikirppiksiä ja toria "sillä silmällä". Ei kauaakaan, kun löysin Torista kuin sattumalta vanhan kaunottaren ja vieläpä omalta paikkakunnalta. Laitoin äkkiä viestiä myyjälle toivoen, että ompelukone olisi vielä myymättä, sillä hintakaan ei päätä huimannut. Onnekseni sain pian myyjältä viestin, että ompelukone olisi vielä myymättä. Saman tien löin kaupat lukkoon. Nyt minulla sitten komeilee olohuoneessa tämä vanha kaunotar ♥ Olen niin onnellinen ja iloinen löydöstäni. Etsivä löytää, sanotaan. Niin kävi minullekin ja taas uskon, ettei koskaan pidä luovuttaa.

Ihanaa lokakuista iltaa kaikille ♥