Ihanaa kesäkuista sunnuntaita kaikille ♥ Täällä on viimeinen työviikko takana ja huomenna olen sitten virallisesti kesälomalla. Loma on ihana ja niin rentouttava asia. Toivon, että jokainen teistäkin saa viettää sitä edes vähän jossakin kohtaa tämän kesän aikana. Itse päätin siis työurani tähän kesälomaan. Perjantain työpäivä meni vielä jotenkuten, vaikkei siinä kyyneliltä säähtyttykään. Totuus iski kuitenkin päin kasvoja silloin, kun leimasin itseni ulos työmaalta. Yks'kaks ymmärsin, että seisoin viimeisen kerran sen kellokortin luona ja todellakin lähdin työmaalta viimeisen kerran. Valtava pahanolon tunne valtasi minut. Kävellessäni autolle vain itkin ja pahanolontunne oli niin voimakas, että olisin voinut oksentaa. Menee vielä hetki sulatellessa  tätä kaikkea ennenkuin sen oikein kunnolla ymmärtää ja sisäistää. Ehkä tämän kanssa vielä oppii elämään.

Eilen jatkoin sitten pikkuhiljaa tässä kotona valmistautumista rippijuhliin. Luulen, että on tosi hyvä, että meillä on viikon päästä nuo rippijuhlat. Nyt minun on tavallaan pakko tehdä tiettyjä asioita täällä kotona. Ikkunoiden ja kylppärin pesut, kesähuoneen kuntoon laittaminen ja loppujen kesäkukkien istuttaminen pitävät minun liikkeessä enkä pääse jumittumaan tähän nojatuoliini tai pahimmassa tapauksessa sängyn pohjaan. Itsestäkin tuntuu hyvältä, kun saa sellaisia ei niin kivoja siivouskohteita kotona hoidettua. Alkuviikon siis täällä siivoilen ja sitten loppuviikosta keskityn tarjoilujen leipomiseen. 

Kesähuoneessa perusteellisen siivouksen jälkeen mies öljysi sen lattian ja parin päivän kuivumisen jälkeen minä sitten pääsin siellä pesemään ikkunoita ja vielä kertaalleen imuroimaan. Kaivoin liinavaatekaapista vanhat pitsiverhot ja laittelin ne tuolle toisella sivuseinälle ikkunoihin. Muihin ikkunoihin, oven ikkunaa lukuunottamatta, olen ajatellut pitsikappaa. Mittailin jo, kuinka paljon kappakangasta tarvitsen, niin voin sitten torstaina kampaajareissullani hakea ne Eurokankaasta. Meillä ei koskaan aiemmin olekaan ollut verhoja noissa ikkunoissa, joten nyt taitaakin olla jo korkea aika hommata ne. Sitten vain vielä liina ja kukkakimppu pöydälle niin homma on valmis. Eiköhän siitä ihan kiva tule, vai mitä luulette? Mutta nyt lähden vähän syömään ja sitten hommat taas jatkuvat. Yritän saada nuo itsekasvattamani petuniat vihdoin multiin. Tiedän, olen myöhässä, mutta katsotaan, mitä on vielä tehtävissä. Niin ja ne kurpitsat muuten sitten paleltui...

Alkukesän kuulumisia

Uusi viikko on jo puolessa välissä. Nämä päivät vain juoksee eteenpäin. Viikonloppu meni pääosin ihan kotosalla. Sain perjantaina rakkaan lapsenlapseni meille viikonlopun viettoon. Tällä kertaa isosisko tulikin vieraisille ihan yksin, koska halusi olla hetken rauhassa pikku veljestä ja silloinhan mummola on ihan paras paikka tähän huilitaukoon. Ha haa, niin ihania nuo pienet ♥ Yhteistä viikonloppua oli odotettu kuumeisesti puolin ja toisin ja mietitty mukavaa yhteistä tekemistä. Olin luvannut viedä tytön elokuviin ja lupaukseni myös pidin. Kävimme katsomassa Veturin Kino 123:ssa Smurffi-elokuvan Kadonnut kylä. Ihanaa kun mummokin pääsee noiden lasten varjolla katsomaan piirrettyjä. Mä niin tykkään ja voin kyllä suositellla tätä Smurffi-elokuvaa kaikille (oli hyvä). Lapset ovat muuten erittäin hyvämuistisia. Jatkossa ei ehkä kannata kertoa tälläisistä harvemmin tapahtuvista menoista lapselle paljonkaan aikaisemmin, koska tuo odottaminen on niin kovin tuskallista. Elokuviin kuitenkin lopulta päästiin pienen shoppailureissun jälkeen. Pitkä ja piinallinen odotus siis palkittiin. Harmillisesti vaan elokuvan jälkeen tytölle nousi kuume ja loppu yhteinen aika sitten sairastettiin. Noh, näille jutuille ei vaan voi minkään, vaikka ne harmittavatkin!

Kesä alkaa vihdoin rantautua tänne meillekin. Ilma on lämmennyt ja auringon vaikutuksesta mielikin piristyy. Töissä vaan viimeinen viikko ennen kesälomaa on ollut henkisesti raskas ja voin kertoa, että entistä raskaammaksi taitaa vain nämä viimeiset päivät muuttua. Perjantaina jäädessäni lomalle nimittäin luovutan avaimeni ja puhelimeni pois ja painan viimeisen kerran työpaikan oven kiinni. Yksi aikakausi elämässäni siis päättyy.

Rippijuhlajärjestelyt eivät ole suurista suunnitelmistani huolimatta juurikaan edistyneet kuin ajatuksen tasolla. Ilmoittautumisia tippuu hiljalleen ja tarjottava menu alkaa selkeytyä. Suunnitelmistani huolimatta en ole iltaisin kuitenkaan saanut tehtyä niin paljon kuin olin suunnitellut, mutta eiköhän nämäkin juhlat saada kuitenkin vanhalla rutiinilla järjestettyä. Asioilla kun on tapana järjestyä. Onneksi.

Omenapuun kukkia ja kesäloman odottelua

Ei voisi kyllä kesäkuu enää kauniimmin alkaa. Meillä nimittäin vanha ja iso koristeomenapuu on aivan täynnä kukkia ja se on niiiin kaunis. En ehkä tiedä mitään yhtä kaunista kuin omenapuun kukka. Olen monena iltana pyörinyt omenapuun ympärillä ja ihmetellyt ja ihastellut omenapuun ja sen kukkien kauneutta. Kukkien väritkin ovat juuri ne kaikista ihanimmat ♥ valkoinen ja vaaleanpunainen ♥ Pörriäisiä kukissa tuntuu myös olevan, mutta ne eivät ole haitanneet minua. Olisipa kiva, jos tämä kukinta aika kestäisi pidempään, mutta pian tämä kauneus on ohi, ikävä kyllä. Kukinta on tämän kyseisen puun ainut hyvä puoli ja siksi se on saanut olla pihallamme. Syksyllä saamme nimittäin kärrätä kottari kaupalla pieniä omenan nappuloita kompostiin. Niin turhaa puuhaa, mutta nyt ihaillaan ja nautitaan tästä vielä, kun voimme.

Kesäkuu on muuten alkanut todella kylmänä eikä lainkaan kesäisenä, kuten kuvitella voisi. Eilen meillä oli ukkosta ilmassa ja taivaalta tuli ihan reilun kokoisia rakeitakin. Ihmettelen kyllä suuresti, jos aiemmin viikolla istuttamamme kurpitsan taimet selviävät tässä säässä. Ilma ja yöt kylmenivät nimittäin heti seuraavana yönä, kun olimme miehen kanssa istuttaneet ne tuonne pihan perälle. Ensimmäinen yö meni siis ilman suojaamista, mutta muiksi yöksi taimet on suojattu. En kyllä kestä, jos taimet eivät selviä.

Toukokuukin se sitten meni menojaan. Se toi päätöksiä elämääni, jotka lähtevät ohjaamaan minua ihan eri suuntaan. Päätöksiä, joiden vuoksi elämäni on niinsanotusti hiukan sekaisin ja normaalia raskaampaa kulkea. Uskon kuitenkin, että asiat järjestyvät. Jos ei aivan toivomallani tavalla niin ainakin jotenkin. Ensi viikko on vielä töitä ja sitten jäänkin kesälomalle. Kituviikko siis edessä. Mites teillä? Joko kesäloma häämöttää tai on jopa alkanut? Missä fiiliksissä mennään? Onko ilmat lannistaneet vai vieläkö jaksatte uskoa ihanaan kesään?



Rippijuhlien suunnittelua

Hei vaan kaikille! Kaikki jotka ovat seuranneet blogiani pidemmän aikaa tietävät, että rakastan juhlia ja varsinkin niiden järjestämistä. Meillä on muutaman viikon päästä viimeiset rippijuhlat perheessämme, kun mieheni nuorimmainen pääsee ripille. Olenkin saanut järjestää kaikki lasten rippijuhlat yksiä lukuunottamatta ♥ Kaikki minut tuntevat tietävät myös sen, että olen todella järjestelmällinen ja aloitan juhlien suunnittelun jo hyvissä ajoin. Suunnitelmien ja monien erilaisten listojen tekeminen alkaa aina jo monta kuukautta ennen varsinaisia juhlia. Teen listoja tarjoiluista, vieraista, ostoksista, lainattavista tavaroista ja melkein mistä vaan. Monet saattavat ajatella, että tuo kaikki on ihan turhaa, mutta ei minusta. Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty.

Hyvin suunniteltuna voi jaksottaa valmisteluja pidemmälle ajalle ja itse juhlaviikolle jää enää pakolliset leipomiset, siivoamiset ja kodin somistaminen juhlaa varten. Suunnittelen juhlatarjoilut niin, että voin tehdä mahdollisimman paljon tai ainakin osan tarjottavista jo pakkaseen, esimerkiksi pasteijat ja tuulihatut sekä täytekakkupohjan. Viime aikoina olen myös oppinut, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Niinpä olenkin tilannut jo tuleviin rippijuhliin macaronit sekä kakkujen koristeruusut läheisestä konditoriasta. Nyt juhlien järjestäminen on siinä vaiheessa, että olen siistinyt kotona nurkkia siihen kuntoon, että ne kestävät kaikista uteliaimmatkin katseet. Terassit on laitettu kuntoon, samoin pihaa ja puutarhaa on siistitty. Muutamia kesäkukkia aion vielä tällä viikolla ostaa ja mies lupasi öljytä kesähuoneen lattian.Tänään hain roskalavaryhmän kautta hommaamani lisäpöydän ja sovin yhden puutarharyhmän lainaamisesta puutarhaan. Ikkunoiden pesua pitää vielä hetki odottaa, koska siitepölykausi on juuri nyt pahimmoillaan. Äidin kanssa olen sopinut pöytäliinojen lainaamisesta ja kun ehdin vain noutaa ne, voinkin sitten jo mankeloida ja silittää ne valmiiksi.Huomenna käydään miehen kanssa ostamassa jo valmiiksi servetit, kakkupaperit ja kaikki muu ns. käyttötavara, mitä juhliin tarvitsee. Kutsut onkin jo lähetetty reilu viikko sitten, joten juhlien järjestely on lopun perin jo aika hyvässä mallissa.

Itse juhlaviikolla sitten hoidan loput leipomiset ja hommaan kukat. Toivon ilmojen lämpämistä, että luonnon kukkakauppa saisi ovensa auki. Aion asioida nimittäin siellä. Itse juhlissa vastaan itse kahvin keitosta ja tarjottavien esillelaitosta ja noutopöydän ylläpidosta. Minusta voin aivan hyvin hoitaa ne itse, koska rippilapsen molemmat vanhemmat ovat juhlissa paikalla eikä vieraita ole kuitenkaan tulossa ihan mielettömän paljon. Toki aion ehtiä myös itse kahvittelemaan ja seurustelemaan vieraiden kanssa. Jos tarve vaatii, jään konfirmaatiokirkon ajaksi kotiin viimeistelemään tarjoiluja.

Tällä viikolla monessa kodissa juhlitaan ammattiin valmistuneita ja uusia ylioppilaita. Kiireiset, mutta minusta samalla myös ihanat hetket ovat menossa. Niinpä haluan toivottaa kaikille juhlien järjestäjille voimia ja jaksamista valmisteluihin. Vaikka hoidettavia asioita on "miljoonia", yritetään nauttia tästä kaikesta ja iloita niistä meille niin rakkaista nuorista ♥