Minulla oli eilen pari tuntia aikaa kulutettavana sillä aikaa, kun äitini oli kampaajalla. Yritin sopia kahvitreffejä ystäväni kanssa, mutta kun ne eivät onnistuneet, päätin ajaa kotikuntani Iitin kauniiseen kirkonkylään. Siellä riittää aina paljon katseltavaa ja nähtävää. Tiesittekö muuten, että Iitin kirkonkylä on valittu vuonna 1990 Suomen kauneimmaksi kyläksi. Kirkonkylällä sijaitsee vuonna 1693 rakennetun puukirkon lisäksi mm. kesäkahvila, jätskikiska, museo ja kesäteatteri. Minä en kuitenkaan käynyt niissä missään, vaan suunnistin kulkuni hautausmaalle. Kirkonkylässä on kaksi isoa hautausmaata, joilla molemmilla on sukuni hautoja. Kävin siis tietenkin näillä kaikilla kolmella haudalla (isälle kävin kertomassa, että vein äidin kampaajalle), mutta sen lisäksi kuljeskelin ympäriinsä pitkin hautausmaan hiekkakäytäviä.

Päivä oli todella kaunis. Aurinko paistoi ja hautausmaalla vallitsi ihana rauha. Tunnelma oli jotenkin tosi koskettava ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt siihen hetkeen. Kulkiessani hautausmaalla lueskelin hautakivissä olevia nimiä ja päivämääriä. Välillä pysähdyin miettimään tarinoita hautakivien takana. Tapasin.siellä liian monta tuttua; entisiä koulukavereita ja opettajia, naapureita, ystävien vanhempia, liikenneonnettomuuksien uhreja ja ihmisiä, jotka vaan tiesin, koska olin vuosia kaupassa töissä kotikylälläni. Välillä rinnassa tuntui jonkinlainen paine, pieni pelko siitä, milloin oma aika koittaisi.  Ajattelin myös heidän kaikkien omaisia ja sitä, miten raskasta on ollut luopua läheisestään. Kun oloni alkoi muuttua liian tukalaksi, suuntasin katseeni ylemmäs. Ihastelin puiden muodostamaa kujaa ja sitä hiljaisuutta, mikä hautausmaalla vallitsi. 

Joku saattaa pitää hautausmaalla harhailuani omituisena, mutta en koskaan tuolla käydessäni palaa suorinta reittiä autolle. Pimeään aikaan en kuitenkaan sinne menisi, koska pelkään jo muutenkin pimeää. Pimeällä hautausmaalla minultakin löytyisi mielikuvitusta ja hautausmaan hiljaisuuden saattaisi rikkoa puheensorina, hui... Harrastaako teistä kukaan hautausmaa kävelyjä vai menettekö hautausmaalle vai pakon edessä? 

Sateen jälkeen on pouta sää

Tein tänä aamuna pienen kävelylenkin meidän pihalla. Viime päivät ovat menneet aika tiiviisti sisätiloissa, koska sää ei ole oikein suosinut ulkoilua. Lauantaina kävin kyllä pyörälenkillä sillä lopputuloksella, että kotiin tullessani olin kuin uitettu koira. En ole vähään aikaan nähnyt satavan niin paljon vettä ja voin kertoa, että pyöräileminen siinä vesisateessa oli varsin mielenkiintoista. Kengissäkin oli vettä ja tuntui, että sitä vettä oli silmäkuopatkin täynnä. Niinpä en ole siis useampaan päivään käynyt tsekkaamassa kesäkukkiani, joten oli siis jo korkea aikakin mennä tarkistamaan niiden tilanne. Itku meinasi päästä, kun näin sateen raiskaaman petunia-amppelini. Vielä en kuitenkaan luovuttanut amppelin suhteen, vaan nypin sen ja annoin vielä lisää vettä. Kukkalavan kohdalla lisäsin vauhtia. Sen pelit alkaa kyllä olemaan pelattu. Nurmikkokin on niin pitkä, että tarvitsee kohta kai viidakkoveitsen päästäkseen eteenpäin. Nurmikkoa ei kuitenkaan pysty vielä leikkaamaan, koska vesi vaan litisee jalan alla, kun siellä kävelee. Muutama poutapäivä on siis varsin tervetullut tänne Kaakon kulmalle.

Kivipuutarhan pohjan kunnostus on kuitenkin nyt tehty ja loputkin murskeet on levitetty. Sade on painanut murskeen paikoilleen. En tiedä, pitäisikö tuota vielä vähän harvan haravan kanssa rikkoa tuota pintaa? Mies oli sitä mieltä, että se nostaisi nuo murskeessa olevat kivenmurikat ylös pintaan. Ehkä sitä voisi kokeilla.Tomaatintaimet ovat selvinneet hyvin rankkasateista. Kukkia ja raakileita on ilmaantunut lisää eli satoa on tulossa. Toivottavasti saamme lämpimän syksyn, että ehtivät kypsymään. Nostin aamulla tuollaisen vanhan auton penkin jousiston tuon vanhan oven viereen puiden väliin pystyyn. Olen pitkään etsinyt tuolle paikkaa, kun siihen olisi ihanaa saada valot. Noh, nyt paikka taisi löytyä, joten eikun katselemaan valoketjuvarastoja, josko siihen löytyisi jotkut valot! 

Minulla on viimeinen lomaviikko menossa. Tämä kesä on mennyt ihan hurjan nopeasti. Kun kesäkuun alkupäivinä kirjoittelin luopumisen tuskasta ajattelin, että edessä on loputtoman pitkä loma. Mutta niin se loma kuitenkin on nyt mennyt ja ensi viikolla alkaa puhataa ihan uudet tuulet. Niistä sitten lisää lähempänä. Nyt alan valmistautumaan, sillä pääsen tänään kampaajalle ♥ Kahden kuukauden tauko kampaajalla käynnissä näkyy ilkeästi lyhyissä hiuksissa, joten voitte arvata, että käynti tulee tarpeeseen. Huomenna alkaa sitten tytöllä taas koulukin, joten kyllä se syksy taitaa väkisinkin kolistella jo ovella halusimme sitä tai emme. Joko sinulla on lomat pidetty vai vieläkö on lomaa jäljellä? Tunnetko, että kesä on jo mennyt ja syksy tullut? Kivaa päivää Sinullekin ja kiitos, kun käyt lukemassa ja kommentoimassa postauksiani ♥

Mikkelin Asuntomessujen satoa vol 2

Suomen Asuntomessut ovat tänä vuonna Mikkelissä. Jo kolme viikkoa avoinna olleet messut ovat keränneet huippuyleisön, sillä eilen iltpäivällä messuilla ylitetiin 100 000 kävijän rajapyykki. Asuntomessut ovat käynnissä vielä ensi viikon sunnuntaihin asti. Tähän mennessä Asuntomessujen kävijätutkimuksen 2. väliraportin mukaan kävijät ovat olleet tyytyväisiä messuvierailuunsa. Sanoma Media Finland Oy:n tekemän väliraportin mukaan 93,1 % messututkimukseen vastanneista piti messuja erinomaisina tai hyvinä. Vapaassa palautteessa mieleen painuvimpia asioita messuilla ovat olleet alueen upeat maisemat, luonnon ja järven läheisyys, terassit, hienot talot ja messualueen siisteys.

Villa Saimaanhelmi

Yksi tämän vuoden asuntomessujen varmasti kuvatuimmista ja tykätyimmistä kohteista on ollut tämä Villa Saimaanhelmi enkä yhtään ihmettele. Talo on todella valoisa ja luonto on täällä hyvin läsnä isojen ikkunoiden ansiosta. Nämä messualueen maisemat ovat kyllä niin kauniita, että niitä ei oikeasti meinaa edes käsittää. Kyllä sitä mielellään istuisi tuossa olohuoneen sohvalla ja vain katselisi tuota upeaa maisemaa Saimaalle päin. Olohuone on mielettömän korkea kokonaisuus, jossa taide ja takka pääsevät oikeuksiin.

Kohteen sisustuksen lähtökohtana on ollut siihen muuttavan perheen toive lämpimästä valkoisesta kodista, joka on mielestäni saatu toteutettua hyvin. Vaaleaa sisustusta on piristetty lempeillä tekstiilivalinnoilla ja tehostettu mustilla valinnoilla. 

MinunVALO

Toinen paljon julkisuutta saanut ja varmasti myös hyvin pidetty kohde on MinunVALO. Se on loftmaisella otteella sisustettu funktionaalinen koti, joka soveltuu niin lapsiperheille kuin aikuisille pariskunnillekin. Sen sisustussuunnittelun on tehnyt ja toteuttanut monille tuttu sisustussuunnittelija Anita Koponen. Koti on sisustettu henkilöille, jotka eivät etsi ihan tavallista peruskotia. Myös tässä kohteessa tilat olivat hyvin korkeat ja olohuoneesta oli upeat näkymät Saimaalle.

Loft-tyyli kulkee hyvin läpi talon ja sillä on saatu muodostettua mielenkiintoinen yhtenäinen kokonaisuus. Tässä kohteessa on jotain mistä pidän, ehkä tietynlainen rouheus kiehtoo minua. En kuitenkaan voisi kuvitella asuvani tässä kodissa. Loft-tyyli pikkuripauksena kotini sisustuksessa olisi minulle riittävä. 

Asuntomessut Mikkelissä ovat avoinna vielä viikon eli 13.8. asti. Messut ovat avoinna joka päivä kl.10-18. Kannattaa siis ehdottomasti mennä itse paikan päälle tutustumaan eri kohteisiin, joita löytyy messualueelta huikeat 31. Asuntomessut tarjoavat vinkkejä ja tietoa niin uudisrakentajille, remonttireiskoille kuin kodin sisustuksesta kiinnostuneillekin. Itse jään mielenkiinnolla odottamaan kahden vuoden päästä täällä Kouvolassa olevia Asuntomessuja. Mukavaa sunnuntaita kaikille ja kivoja messumatkoja kaikille Mikkeliin suuntaaville!

Mustikkametsällä

Nyt on jälleen se aika vuodesta, kun luonto tarjoilee meille monenlaisia herkkuja. Mustikat alkavat olla kypsiä ja pian kanttarellitkin ovat jo niin isoja, että niitä kannattaa poimia joko suoraan ruokapöytään tai sitten säilöttäväksi talven varalle. Mustikat, kuten kaikki muutkin marjat, ovat hyväksi terveydellemme. Niinpä niitä kannattaisi kaikkien kynnelle kykenevien mennä metsään keräämään. Mustikat sisältävät paljon antioksidantteja ja niiden kerrotaan vaikuttavan positiivisesti ihmisen aivoihin, Tutkimusten mukaan mustikoiden syömisellä on ollut myönteinen merkitys aivojen toiminnan, verenkierron ja muistin kannalta. Mustikoiden syomisen kerrotaan myös parantavan keskittymiskykyä ja tehostavan uusien aivosolujen syntymistä. Viimevuotisen tutkimuksen mukaan mustikoista voi olla apua jopa masennuksesta kärsiville. Mustikoiden syönti voi nimittäin kasvattaa aivojen serotoniinitasoja. Serotoniini on aivojen välittäjäaine, jolla on taas vaikutusta muun muassa mielialaan ja vireystilaan.

Itse kävin tänään mustikassa parin vuoden tauon jälkeen. Syy miksi mustikkareissuni ovat ollet tauolla muutaman vuoden on ollut se, että en voi mennä yksin metsään. Ensinnäkin minulla on niin huono suuntavaisto, että kerran kun pyörähdän ympäri niin kompassi päässäni on sekaisin enkä löydä enää pois metsästä. Toisekseen pelkään niitä käärmeitä. Tänään sain kuitenkin erään ystävättäreni minulle oppaaksi ja käärmeiden karkoittajaksi mukaani ja voi vitsi, miten oli ihanaa. Kyllä suomen luonto vaan on niin kaunis ja metsät niin ihanan rauhoittavia paikkoja. 

Minusta oli niin ihana rupatella ja vaihtaa ystävän kanssa kuulumisia siinä mustikoiden poimimisen lomassa. Ilma oli mitä parhain eikä hyttysistä ja hirvikärpäsistä ollut tietoakaan. Mustikoita kertyi ämpäriin siis ihan huomaamatta. Meillä mies ei tykkää kerätä marjoja, mutta sienien perässä hän kyllä jaksaa juosta koko syksyn. Nimenomaan juosta tai ainakin minusta se tuntuu juoksemiselta, kun hän pitkillä jaloillaan mennä viuhtoo metsässä maastossa kuin maastossa ketterästi eteenpäin. En minä hänen perässä enää pysy, joten oli tosi kiva, kun löysin oman mustikkakaverin ja miten onkaan näin loppukesästä mukava viettää ystävän kanssa yhteistä aikaa marjoja poimien.

Mutta metsästä voi löytää muutakin kuin mustikoita. Me löysimme tänään tämän todella vanhan Fordin. Koskahan sillä on ajettu viimeksi ja miten se on päätynyt tuonne metsään kallion kupeeseen? No, emme me ihan sattumalta tätä autoa löytäneet, vaan ystäväni tiesi tämän olemassaolon ja niinpä me kävimme etsimässä sen metsästä. Ystävättäreni muisteli käyneensä vanhempiensa kanssa katsomassa tätä autovanhusta jo hänen ollessaan pikku tyttö eli noin kolmekymmentä vuotta sitten. Mietittiin siinä autoa tutkaillessa sen ikää ja kotonahan se sitten selvisi, kun mies osasi kertoa kuvan nähtyään auton olevan 30-luvulta. 

Mutta nyt minulla on siis ämpärillinen putsattuja mustikoita pakkasessa talven varalle. Voi laittaa puuron päälle ja jogurtin sekaan, lisätä smoothieihin ja tehdä mustikkapiirakkaa. Eikä tämä marjastus taida nyt jäädä tähän yhteen kertaan, kun kerran vauhtiin pääsin. Minulla on vain ollut joku ihmeellinen ajatus, että metsästä pitää poimia aina vähintään se 8 litran ämpärillinen ennenkuin kannattaa tulla pois. Eihän se niin mene. Käy poimimassa vähän kerrallaan, niin kyllä niistäkin kertyy pikku hiljaa pakastimeen marjavarastoa ja mikä parasta pääsee useamman kerran nauttimaan metsän rauhasta ja kauneudesta. Samalla tulee myös liikuttua ja kunto kasvaa niin, että kohisee. Oletko sinä käynyt jo mustikassa? Oletko aikeissa mennä vai ostatko mustikat valmiiksi kerättynä tai talvella kaupan pakastealtaasta?