Niin ne joulunpyhät taas menivät ja arki alkaa. Meillä joulu meni ihan hyvin...kotoillen, sukulaisia tapaillen ja rentoillen. Minun kohdallani varsinkin rentoillen, koska olin joulunakin hyvin väsynyt. Joka päivä tuli nukuttua myös päikkärit, kun uni vain vei minusta voiton.

Mua alkaa kyllä jo pikku hiljaa niin tympiä tämä jatkuva väsymys. Kun sain viime heinäkuussa diagnoosin, että sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, olin äärimmäisen helpottunut ja iloinen. Kuvittelin, että oloni korjaantuu heti tai ainakin todella pian, kun kerta sain lääkkeetkin. Niin ei ole kuitenkaan käynyt, vieläkään. En osannut kuvitellakaan kuinka pitkä prosessi minulla olisi edessä ennekuin vointini paranisi.

Kun muutosta parempaan ei ole tapahtunut, olen ollut todella maissa. Mikään ei kiinnosta, en oikein jaksa innostua mistää ja vaikka aamulla suunnitelisin tekeväni jotain töiden jälkeen, niin palatessani kotiin olen niin väsynyt, että en vain pysty tekemään mitään. Ajatus ei oikein meinaa kulkea, muisti pätkii (teen paljon muistiinpanoja), silmät painuvat väkisin kiinni ja lopulta uni vie jälleen kerran voiton. Otan iltapäikkärit olohuoneen sohvalla, että jaksan hilata itseni yläkertaan yöunille.

 Huomaan joutuvani selittelemään lähipiirilleni sitä, mistä aikaansaamattomuuteni ja väsymykseni johtuu. Itsekään en osaa mieltää tätä kaikkea vielä sairautena, vaan ajattelen tätä laiskuutena. Tämä väsymys kun ei kuitenkaan nukkumalla vähene. Se vain jatkuu, vaikka nukkuisin kellon ympäri joka yö. Väsymykseni ei välttämättä näy päällepäin. Ainut asia, miten tämä näkyy päällepäin on se, etten vain jaksa olla kokoajan positiivinen. Väsymys tekee ärtyiseksi, kun mikään ei onnistu.

Ette voi úskoa, kuinka paljon mä haluaisin tehdä kaikkea, mutta kun mä en töiden jälkeen pysty mihinkään muuhun kuin nukkumiseen. Välillä kuvittelen, millaista elämä olisi ilman jatkuvaa väsymystä. Voin vain kuvitella sen olevan ihan mielettömän ihanaa. Tuntuu, että elämäni lipuu ohi, kun pystyn keskittymään vain olemaan elossa. Eniten minua ärsyttää se, että en jaksa harrastaa enää liikuntaa ja se näkyy. Tällä hetkellä painoni on korkeammalla kuin koskaan. Kolme vuotta sitten pudottamani 20 kiloa ovat tulleet kaikki takaisin korkojen kera ja se ärsyttää. Tunnen kuinka ihmiset katsovat minua ja kuvittelen ainakin heidän ajattelevan, kuinka olen laiskuuttani antanut itseni taas lihoa entisiin mittoihini. Olen ylipainoinen, reilusti ja tiedän sen, mutta tällä hetkellä en vain pysty käymään kuntosalilla enkä harrastamaan säännöllistä liikuntaa.

Tänä aamuna nostin itse tyroksiini annostani, koska seuraava kilpirauhaskontrolli on vasta maaliskuussa. Näin ei varmasti saisi tehdä, mutta en vain voi odottaa maaliskuulle. Aion itse hakea itselleni sopivan annostuksen. Tästä tänään ottamastani määrästä puhuttiin jo heinäkuussa lääkärin kanssa, joten tiedän, ettei se minua tapa. Annostuksen lisääminen on minulle pienen pieni toivon kipinä. Uusi alku, joka toisi minulle paremman olon ja muuttaisi elämän laatuni paremmaksi tai ainakin toivon niin!

Perinteitä ja kaunis joulukoti ♥

Meillä on ollut aina perinteenä kokoontua sukuni kanssa joulupäivänä yhteiselle joululounaalle. Useinmiten olemme kokoontuneet nykyisin veljeni isännöimään lapsuudenkotiini niinkuin tänäkin vuonna. Aikanaan isäni aloitti tämän perinteen, josta on muodostunut vuosien kuluessa meille kaikille tärkeä jouluperinne, josta ei luovuta. Syömme yhdessä perinteisen joululounaan laatikkoineen ja kinkkuineen sekä muine lisukkeineen. Jälkkäriksi juomme yleensä kakkukahvit. Tälläkin jouluaterialla tärkeässä roolissa on kiireettömyys ja läheisten kanssa yhdessäoleminen. Nykyaikana toisten luona vierailu on vähentynyt merkittävästi ja siksi ainakin itse pidän tästä joulupäivän perinteestä erittäin paljon. Kuviksi tähän postaukseen valitsin veljeni luvalla kuvia veljeni avovaimon kauniisti sisustamasta lapsuudenkodistani ♥ 

Näiden kauniiden kuvien myötä haluan toivottaa Teille kaikille oikein tunnelmallista Tapaninpäivän iltaa ♥

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki...

Hyvää Jouluaamua kaikille :))

Jouluaatto on ohi, mutta joulu jatkuu vielä. Meillä aatto sujui rauhallisesti, ilman kiirettä ja hyvinkin rennosti. Minä tosiaan kuuntelin joululauluja, katselin telkkaria ja vain olin ilman kiirettä. Kiireettömyys on yksi asia, josta nautin joulussa todella paljon. Silloin tuntuu, että pystyy rentoutumaan ja lepäämään kaikista parhaiten, kun ei ole aikatauluja eikä kiire mihinkään.

 Puolilta päivin kuuntelimme Joulurauhan julistuksen Turusta. Muistan kuinka lapsuudessa sitä aina kotonakin kuunneltiin Isän kanssa ♥ Päivällä syötiin joulupuuroa. Riisipuuro on suurta herkkuani ja mä pärjäisin kyllä jouluni pelkällä puurollakin, hih... Puuron jälkeen nukahdin sohvalle uuden tähtitorkkupeittoni alle ja heräsin vasta, kun mies alkoi jo suunnitella jouluruokien laittoa. Mies oli paistanut aatonaattona kinkun, kun minä olin vielä töissä ja aattona teki sitten lisäksi karjalanpaistia, tytön suurinta herkkua. Joululaatikoita meillä ei ollut kuin pieni rasia maksalaatikkoa ja sekin tytön suurta herkkua (omituinen lapsi ♥). Mä olen yleensä aina tehnyt jouluksi tuuvinkia eli imellytettyä perunalaatikkoa ja vienyt sitä veljenikin luo joulupäivänä, mutta tänä vuonna sekin jäi tekemättä. Laatikkoperunat ovat edelleen jääkaapissa, huoh... Mä keskityin tänä vuonna jouluaterialla kaloihin. Ostamamme kirjolohen mäti oli mielettömän hyvää punasipulin ja smetanan kanssa. 

 Syötiin siinä kuuden maissa, juotiin ruoan kanssa vähän punaviiniä, rupateltiin ja oltiin yhdessä. (Tänä vuonna siis pienellä porukalla, kun miehen lapset olivat tämän joulun äitinsä luona) Minä en siis saanut syötyäni itseäni ähkyyn joulupöydässä, mutta hyvä niin. Jaksoinpa sitten syödä enemmän suklaata, ha haa.... 

Jouluruokailun jälkeen tytön poikakaveri liittyi seuraamme ja oli lahjojen vuoro. Ilmeisesti oltiin oltu kilttejä, (niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin), kun kuusen alle kertyi paketti poikineen. Saimme kaikki hyviä ja mieluisia lahjoja ♥ Omat ihanuuteni haluan esitellä teille ihan omassa lahjapostauksessaan ♥ Tänään mennään sitten käymään haudoilla ja sieltä ajellaan veljeni luo tapaamaan mun sukulaisia. Se on sellainen yks mukava jouluperinne, mutta siitäkin lisää sitten myöhemmin...

Tänään... ♥

... se päivä sitten on. Jouluaatto. Tämä joulu on minulle erilainen. Heräsin joulun odotukseen jo varhain, mutta ajattelin, että en tee vielä mitään, onhan tässä aikaa. Päivät, viikot ja jopa kuukaudet kuluivat. Joulu läheni. Työt töissä lisääntyivät ja sen myötä voimat hiipuivat. Enää en jaksanutkaan töiden jälkeen valmistella kotona joulua. Tänä vuonna minulle on tärkeintä siisti ja jouluun koristeltu koti. Koristelun hoidin itse, mies pesi saunan ja tytär imuroi. Kaunis kiitos teille rakkaat ♥ Tämän joulun makeat leipomukset on vielä tekemättä. Kova paikka minulle, joka olen aina leiponut paljon. Mutta kun ei ole voimia, ei voi tehdä. Tänä vuonna syödään kaupan ässä pipareita ja vaikka sitten vähän enemmän sitä suklaata, hih... Tytär onneksi teki eilen joulutorttuja iltakahville, kun keskimmäiseni kävi lahjojen hakureissulla. Kiitos Ihana ♥ Olet taitava. Kaikesta huolimatta aion nauttia joulusta ja sen tunnelmasta. Kuunnella joululauluja ja viettää aikaa minulle rakkaiden ihmisten kanssa ♥ Tehkää tekin samoin! Hyvää Joulua ♥

Ps. Kuvissa olevat koristeet ovat tämän joulun hankintoja RM:ltä, Lyhtytaloilta, Amanda B:ltä ja Finnmarilta ♥ ♥