Mä oon viime päivinä miettinyt taas tosi paljon, mitä terveellinen elämäntapa pitää sisällään. Olen selaillut paria blogia, joissa nuoret naiset ovat tehneet onnistuneen elämäntapamuutoksen (toinen niistä on oma tyttäreni), katsellut niiden kuvia ja miettinyt. Miks hitossa mä en vaan onnistu? Oonko mä tosiaan ihan luuseri? Ruoka on tänä päivänä tosi kallista ja terveellinen ruoka vielä kalliinpaa. Kuten tiedätte meillä on viime aikoina keskitytty vain siihen, että pöydässä on ylipäätään ollut jotain syötävää. Hyvää ja halpaa, ihan peruskotiruokaa, jota minäkin olen syönyt välittämättä siitä, minkä verran siinä on käytetty kermaa ja voita (mies käyttää niitä paljon). Pääasia, että on ollut jotain, mitä syödä ja sitä on tehty niistä raaka-aineista, mitä on sattunut olemaan ja mitä niistä lahjoitusruokakasseista on löytynyt.
Pari vuotta sitten pudotin sen 17 kiloa painoa ja nyt kymppi on tullut takaisin. Mä muistan Jutan sanat sen telkkuohjelmasta: " Jos palaat entiseen, kaikki pudotetut kilot tulevat varmasti takaisin". Totta, niin totta! Mua ottaa päähän ihan hirveesti, että annoin kilojen tulla takaisin. Ja mä olen ihan vaan syönyt ne itselleni. Mä pudotin noi kilot tosi vähähiilarisella ruokavaliolla. Kyllä mä liikuinkin, mutta pääpaino tossa hommassa oli siinä, mitä laitoin suuhuni. Väsymys on mun heikko kohta. Väsyneenä en hallitse syömisiäni eikä ne oikeastaan kiinnosta mua silloin pätkääkään. Mähän oon todellinen herkuttelija. Kaikki herkut maistuu mulle vähän liiankin hyvin. Kun otan yhden palan, en voi olla ottamatta lisää, kun se vaan maistuu niin hyvälle. Sokerinhimo on ollut valtava ja annoin sen viedä mennessään sen enempää miettimättä. Suurin syy painonnousulleni on siis varmasti ollut herkuttelu ja liikkumattomuus. En voi syyttää kotiruokaa kiloistani. Toki voin miettiä ja tarkentaa annoskokoja, mutta kyllä syy on herkuissa ja leivässä. Leipää on tullut syötyä viime aikona paljon. Aiempi herkkuni rahka on unohtunut jonnekin. Miksi? Miksi se on unohtunut, vaikka tykkään siitä tosi paljon?
Vähähiilarisen dieetin jälkeen yritin löytää kultaisen keskitien ruokailuissa, millä paino pysyisi kurissa eikä nousisi. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta lopulta homma salakavalasti riistäytyi käsistä. Yks'kaks vaan huomasin syöväni taas kuten ennenkin ja vaa'alle meno pelotti eikä syyttä. Mä vihaan sanoja dietti ja laihdutus. Niillä ei kukaan onnistu. En minä aikakaan. Kyllä ne ruokailutottumukset pitää muuttaa sellaisiksi, että pystyt noudattamaan niitä lopun ikääsi eikä vain jonkun pienen ajan. Itselle pitää sallia myös niitä herkkupäiviä, jos pystyy sitten niiden jälkeen palaamaan takaisin ns. ruotuun. Mä luulen, että kaiken tämän takana on se oma, aito halu muuttaa niitä ruokailutottumuksia ja sitä kautta voida paremmin.
Me ollaan juteltu miehen kanssa tästä asiasta. Olen aina saanut mieheltä parhaan mahdollisen tuen asiaan ja niin saan nytkin. Aion nimittäin pienin askelin alkaa remontoimaan omaa ruokavaliotani sellaiseksi, että tehdyt muutokset pysyvät siellä vihdoinkin koko mun loppuelämän. Liian ehdoton ruokavalio ei toimi enkä halua sitä enää itselleni. Mua miellyttää hurjasti Jonnan (toinen blogi, jota olen tutkinut) tapa syödä. Syödään terveellistä, mutta myös herkutellaan. Liikkumisesta puhuimme myös. Meiltä on kuntosalille matkaa 11 kilometriä. Käyn siellä mieluiten vähän myöhemmin illalla, kun siellä on rauhallisempaa. Silloin ei tarvitse jonottaa laitteisiin eikä mun tarvitse hävetä makkaroitani ja leveää ahteriani, kun puhisen laitteissa. Viimeisen vuoden aikana mun omatunto ei ole antanut myöden ajaa illalla erikseen enää salille, kun muutenkin on pitänyt hyvin tarkkaan miettiä riittääkö bensa kaikkiin pakollisiin ajoihin ennen seuraavaa tilipäivää. Mietin myös sitä, olenko liian itsekäs, jos meillä on bensaa mun kuntosalireissuihin, mutta ei kaikkiin lasten vapaa-ajan ajoihin, joista olen vähän niille tai ainakin miehelle naputtanut? Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että voin ja pitääkin olla terveellä tavalla itsekäs, koska omasta tilipussistanihan ne bensarahat kuitenkin otetaan ja hänkin tietää, kuinka hyvää kuntosalitreenaaminen minulle tekee...monella tapaa.
Tälläisissä mietteissä täällä aloittelen viikonlopun viettoa. Tänään kotipäivä ja huomenna velipojan luo kesärenkaiden vaihtoon. Täksi päiväksi on luvattu ihanaa ilmaa. Iltapäivällä kaivetaan siis lenkkarit kaapin perältä ja lähdetään nauttimaan keväisestä auringosta lenkkipoluille. Mukavaa viikonloppua kaikille ♥
Pari vuotta sitten pudotin sen 17 kiloa painoa ja nyt kymppi on tullut takaisin. Mä muistan Jutan sanat sen telkkuohjelmasta: " Jos palaat entiseen, kaikki pudotetut kilot tulevat varmasti takaisin". Totta, niin totta! Mua ottaa päähän ihan hirveesti, että annoin kilojen tulla takaisin. Ja mä olen ihan vaan syönyt ne itselleni. Mä pudotin noi kilot tosi vähähiilarisella ruokavaliolla. Kyllä mä liikuinkin, mutta pääpaino tossa hommassa oli siinä, mitä laitoin suuhuni. Väsymys on mun heikko kohta. Väsyneenä en hallitse syömisiäni eikä ne oikeastaan kiinnosta mua silloin pätkääkään. Mähän oon todellinen herkuttelija. Kaikki herkut maistuu mulle vähän liiankin hyvin. Kun otan yhden palan, en voi olla ottamatta lisää, kun se vaan maistuu niin hyvälle. Sokerinhimo on ollut valtava ja annoin sen viedä mennessään sen enempää miettimättä. Suurin syy painonnousulleni on siis varmasti ollut herkuttelu ja liikkumattomuus. En voi syyttää kotiruokaa kiloistani. Toki voin miettiä ja tarkentaa annoskokoja, mutta kyllä syy on herkuissa ja leivässä. Leipää on tullut syötyä viime aikona paljon. Aiempi herkkuni rahka on unohtunut jonnekin. Miksi? Miksi se on unohtunut, vaikka tykkään siitä tosi paljon?
Vähähiilarisen dieetin jälkeen yritin löytää kultaisen keskitien ruokailuissa, millä paino pysyisi kurissa eikä nousisi. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta lopulta homma salakavalasti riistäytyi käsistä. Yks'kaks vaan huomasin syöväni taas kuten ennenkin ja vaa'alle meno pelotti eikä syyttä. Mä vihaan sanoja dietti ja laihdutus. Niillä ei kukaan onnistu. En minä aikakaan. Kyllä ne ruokailutottumukset pitää muuttaa sellaisiksi, että pystyt noudattamaan niitä lopun ikääsi eikä vain jonkun pienen ajan. Itselle pitää sallia myös niitä herkkupäiviä, jos pystyy sitten niiden jälkeen palaamaan takaisin ns. ruotuun. Mä luulen, että kaiken tämän takana on se oma, aito halu muuttaa niitä ruokailutottumuksia ja sitä kautta voida paremmin.
Me ollaan juteltu miehen kanssa tästä asiasta. Olen aina saanut mieheltä parhaan mahdollisen tuen asiaan ja niin saan nytkin. Aion nimittäin pienin askelin alkaa remontoimaan omaa ruokavaliotani sellaiseksi, että tehdyt muutokset pysyvät siellä vihdoinkin koko mun loppuelämän. Liian ehdoton ruokavalio ei toimi enkä halua sitä enää itselleni. Mua miellyttää hurjasti Jonnan (toinen blogi, jota olen tutkinut) tapa syödä. Syödään terveellistä, mutta myös herkutellaan. Liikkumisesta puhuimme myös. Meiltä on kuntosalille matkaa 11 kilometriä. Käyn siellä mieluiten vähän myöhemmin illalla, kun siellä on rauhallisempaa. Silloin ei tarvitse jonottaa laitteisiin eikä mun tarvitse hävetä makkaroitani ja leveää ahteriani, kun puhisen laitteissa. Viimeisen vuoden aikana mun omatunto ei ole antanut myöden ajaa illalla erikseen enää salille, kun muutenkin on pitänyt hyvin tarkkaan miettiä riittääkö bensa kaikkiin pakollisiin ajoihin ennen seuraavaa tilipäivää. Mietin myös sitä, olenko liian itsekäs, jos meillä on bensaa mun kuntosalireissuihin, mutta ei kaikkiin lasten vapaa-ajan ajoihin, joista olen vähän niille tai ainakin miehelle naputtanut? Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että voin ja pitääkin olla terveellä tavalla itsekäs, koska omasta tilipussistanihan ne bensarahat kuitenkin otetaan ja hänkin tietää, kuinka hyvää kuntosalitreenaaminen minulle tekee...monella tapaa.
Tälläisissä mietteissä täällä aloittelen viikonlopun viettoa. Tänään kotipäivä ja huomenna velipojan luo kesärenkaiden vaihtoon. Täksi päiväksi on luvattu ihanaa ilmaa. Iltapäivällä kaivetaan siis lenkkarit kaapin perältä ja lähdetään nauttimaan keväisestä auringosta lenkkipoluille. Mukavaa viikonloppua kaikille ♥
Ps. Voit nyt seurata blogiani myös facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tässä, klik.
Muista myös merkitä ruksi Arjen Helmien facebook sivujen tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa ilmoitukset-kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
Muista myös merkitä ruksi Arjen Helmien facebook sivujen tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa ilmoitukset-kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
