Motivaatiota ulkopuolelta

28.6.2017




Aamuni alkavat aina omalla pikku kahvihetkelläni. Kupillinen pari kahvia ihan vaan kaikessa rauhassa. Ilman tätä kahvihetkeä ei päivä voi lähteä käyntiin. Se on suorastaan mahdotonta. Siinä kahvin juomisen lomassa selaan sitten läppäriltä facebook kavereiden uusimmat päivitykset ja jos aikaa on enemmän (nykyisin on) käyn lukemassa myös uusimmat bloggerin päivitykset. Monesti jos ei tarvitse lähteä mihinkään tässä surffailussa saattaa mennä huomaamatta hetki, jos toinenkin. Some siis koukuttaa, mutta samalla se on minulle monesti tosi hyvä inspiraation ja motivaation lähde. Uskon, että moni muukin bloggari saa ideoita ja inspiraatiota toisten blogeista. Löytyy hyviä ideoita, joita haluaa sitten itsekin toteuttaa tai  ideoida siitä jonkun oman versionsa. Toisinaan toisten blogit ovat vaan sen motivaation lähde, joka innostaa tekemään itsekin asioita eikä vain istumaan siellä nojatuolissa ja ihastelemaan muiden aikaansaannoksia.

Tänään motivaationi lähteenä oli Palasia arjestani-blogin Jonna. En oikein tiennyt, miten taas tänään saisin aikani kulumaan, joten ajattelin sitten katsoa muutaman videon. Jonnan mökkitreenivideo sai minut haluamaan lenkille. Olen kärsinyt pitkään alaselkävaivoista ja lenkkeily niinkuin kaikki muukin liikunta on sen vuoksi jäänyt vähäiseksi. Tiedän, että pitäisi liikkua enemmän, koska samalla se myös auttaisi tuohon selkään, mutta kun inspistä ei ole ollut eikä tullut niin tiedättehän te nyt, miten silloin on käynyt. Nyt kuitenkin se motivaatio ja innostus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Samantien vetäisin lenkkarit jalkaan ja lähdin. Onneksi oli nuo treenitrikoot jo valmiiksi jalassa niin ei into ehtinyt häviämään pukemisen aikana.

Uhkarohkeasti lähdin kävelemään tuota minun niinsanottua pidempää reittiäni, koska siellä on ehdottomasti mukavammat maisemat lenkkeillä. Ajattelin, että jos alaselkä alkaa kovasti kipuilemaan, istun vaikka välillä ojan penkalle, mutta menen sen lenkin jokatapauksessa. Jännityksellä vähän niinkuin odotin kokoajan, koska kipu tulee seurakseni, mutta ilokseni voin todeta, että eipä se alaselkä sitten oireillut juuri ollenkaan. En tiedä oliko se viime päivinä syömieni tulehduskipulääkkeiden vai putkirullailujen ansiota, mutta pääasia on, että kipuja ei juurikaan ollut eikä tullut. Sain siis lenkkeiltyä kauniissa kesäsäässä ihan kunnon reippaan lenkin ja voin kertoa, että sen jälkeen oli kyllä ihan voittajafiilis. Kaiken lisäksi jaksamisenkaan suhteen ei ollut mitään ongelmaa. Nyt vain toivon, että sain tästä hyvän traivin päälle ja näitä lenkkikertoja alkaa tässä viikkojen ja kesän mittaan kertymään sillai ihan kohtuudella. Olisihan se niin tärkeää pitää itsestään parempaa huolta ja saada jälleen liikunta osaksi omaa elämää. Katsotaan kuinka mummon käy! Mites teillä? Lenkkeilettekö te vai miten pidätte itsenne liikkeellä?

8 kommenttia:

  1. En voisi olla ilman liikuntaa ja moneen juttuun saan inspiraatiota juuri toisten kuvista ja postauksista. Mikäs sen mukavampaa jos joku jo kokeillut ja hyväksi todennut!
    Ihania kahvihetkiä ja lenkkeilyjä...hitaasti hyvä tulee 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu ♥ Mökin haaluaisin taas pitkästä aikaa löytää sen halun ja pakottavan tarpeen liikkua. Toivotaan, että saavutan sen.

      Mä rakastan kuvia ja katselen niitä mielelläni instassa, pinterestissä ja styleroomissa. Mä uskon, että nuo idearikkaat bloggarit ovat vain mielissään siitä, että heidän kehittämänsä ideat saavat myös toiset innostumaan. Itse ainakin olisin.

      Poista
  2. Mä yleensä käyn sauvakävelyllä. Jos haluat lukea blogissani minun treenaamista, näet mitenkä mulle kävi ;) Siis taidan olla tiiviimmin maanpinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi, miten sinulle tosiaan kävi! Tuo voi olla pitkäaikainen juttu. Tosi kurjaa. Voimia sinulle, Tuija ♥

      Poista
  3. Mukavia aamuhetkiä kahvin parissa sekä reippaita lenkkejä!

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana kahvikuva ja niin ihana kuppi <3 Täällä samat sauhut, liikunta eli tehokävely on taas astunut elämään ja pieni pelkohan siinä on, että milloin taas luovutan. Neljättä päivää myös mitä lie elämäntaparemppaa takana ja tämä neljäs päivä tuntuu jo helpommalta, nyt ei enää massu jylise nälästä aamuisin. En siis aio mistään luopua, vaan miettiä hieman tuota ahmimista ja vähentää hieman hiilareita. Yritetään yhdessä lenkkeillä. <3 Joskos siitä saisi apua selkäänkin?

    Ihanaa loppuviikkoa Krisse <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia ♥ Kahvikuppi on kirppislöytö reilun vuoden takaa. Sehän se olisikin tärkeää, että oppisi syömään järkevästi ja oikein, vaikka söisikin kaikkea. Kohtuudella. Tsemppiä sinulle elämäntapamuutokseen ♥ Kävelyn pitäisi olla hyvää jumppaa selällekin, joten tekee varmasti minulle monella tapaa hyvää.

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan