Ensimmäinen askel kohti parempaa

11.1.2015

Niin on taas pyhät ohi ja arki alkanut. Seuraavat ns. "ylimääräiset" pyhät taitavat ollakin vasta sitten huhtikuun alussa pääsiäisen aikaan!? Silloin ollaan jo ihan kevään kynnyksellä ♥ Nyt meilläkin on saatu vähän lisää lunta ja mieskin on päässyt käyttämään uutta lumilevyä, jonka hankki isänsä kanssa meidän ajettavaan ruohonleikkuriin. Ihan se on kuin pienet pojat, niin innoissaan on tuosta ja piha on aina aurattuna. Ne miehet, ne miehet... ♥ Mies on ollutkin nyt päivät vanhempiensa luona tekemässä vähän pintaremppaa isänsä kanssa. Kahdestaan homma edistyy paljon nopeammin ja ompahan miehellekin päiviksi jotain puuhasteltavaa, kun ei niitä töitä vaan ole ilmaantunut. Vähän on mies miettinyt ja tuumaillut, josko työllistäisi itsensä tuollaisilla remppahommilla, kun niitä osaa kyllä tehdä. Toiminimen perustamisesta on siis haettu tietoa interverkosta. Pidetään peukkuja, että mies työllistyisi tätä kautta.


Itse olen ollut aika alavireinen ja väsynyt jo pitkään. Töiden jälkeen en jaksa tehdä mitään, jos ei ole pakko. Mä ymmärrän, että töissä väsyy, mutta kyllä normaali, terve ihminen silti puuhastelee kaikkea muutakin vielä iltaisin. Minä en. En jaksa tai en saa aikaiseksi. Liikuntakin on jäänyt ihan kokonaan pois eikä mun elämäntapamuutos ole edelleenkään saanut tuulta purjeisiinsa. Päinvastoin. Kiloja on tullut vain lisää. 


Niinpä hakeuduin tällä viikolla työterveyteen lääkärin puheille, koska aloin oikeasti olla huolissani omasta jaksamisestani ja mielialastani. Halusin ammatti-ihmisen arvioivan, mistä oikein on kysymys. Lääkäri haastatteli minua. Kuunteli, otti kertomani vakavasti ja tuntui todella hyvältä, kun suhtautui minuun todella asiallisesti. Aina en nimittäin ole kuullut hyvää noista työterveyslääkäreistä. Käyntini ei ollut turha, sillä syykin väsymyseeni ja nykyiseen olotilaani selvisi. Kuten muutama päivitys sitten kerroin, viime vuosi oli minulle henkisesti kovin raskas. Läheiseni ovat tarvinneet tukeani ja huoli heidän hyvinvoinnistaan on sitten pikku hiljaa uuvuttanut minut. Niinpä olenkin nyt saanut vanhan kaverini masennuksen seurakseni. Olen kuitenkin nyt ainakin toistaiseksi töissä, koska en uskalla jäädä kokonaan kotiin. Pelkään, että sitten lamaannut ihan täysin. Työ pitää minut kuitenkin edes jollainlailla kiinni elämässä, vaikka illat sitten meneekin ainakin vielä ihan unessa. Hakeutumalla lääkäriin olen nyt ottanut ensimmäisen askeleen kohti parempaa. Halu parantua on kova. Uskon, että kun äiti voi hyvin, koko perhekin voi hyvin ♥

34 kommenttia:

  1. Hienoa, että hakeuduit lääkärin juttusille. Muista kuitenkin myös se sairasloma. Se voi auttaa paremmin kuin arjessa sinnittely, jos rakennat saikun ajaksi arkeesi itseäsi hellivän rutiinin. Liikuntaa, leipomista, bloggailua...
    Hyvinvoiva äiti on tosiaankin onni läheisilleen. Pidetään me naiset arjen kireessä itsestämme ja toisistamme huolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se juuri on, että minäkin olen hyvin usein laittanut toisten hyvinvoinnin omani edelle. Itsestä huolehtiminen on ollut toissijainen asia. Meidän kaikkien vaan pitäisi muistaa, että olemme tärkeitä, ihan jokainen ♥ Lupaan harkita sairaslomaa. Lääkärikäyntejä on kuitenkin edessä vielä monia. Seuraava jo viikon päästä.

      Poista
  2. Omalta kohdaltani voin kertoa, että kun sairastuin, en jaksanut käydä töissä, sairaus vei yöunet :(
    Parasta hoitoa olivat keskustelut mielenterveyshoitajan kanssa, lääkitys ja pitkät kävelylenkit metsäpoluilla tyttären koiran kanssa, joka sattui olemaan hoidossa juuri silloin.

    Hienoa, että hakeuduit ja olet päässyt hyvän lääkärin hoitoon. Toivottelen sinulle tsemppiä ja jää ihmeessä sairaslomalle, jos vähänkin jaksaminen töissä on sinnittelyä. Oma aika on tärkeää ja hyvä keskustelu apu <3

    Aurinkoa, valoisia päiviä ja kevään odotusta sinulle <3



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuitiina kommentistasi ja tervetuloa blogini lukijaksi ♥ Minullakin on mahdollisuus jossain vaiheessa päästä juttelemaan mielenterveyshoitajan kanssa. Lääkitys aloitettiin heti, mutta vaikutukset eivät tunnu vielä heti. Olen miettinyt tuota sairaslomaa, että olisi varmasti ihan hyvä jossain kohtaa, kunhan lääke alkaa vaikuttaa. Sitten voisi halkaa rakentaa kotiarkeen niitä rutiineja mielekkään tekemisen kautta. Iloa ja valoa Sinunkin elämääsi, Tuitiina ♥

      Poista
  3. Olet ajatuksissa. <3

    VastaaPoista
  4. Tuo että hait apua asiaan on hieno juttu!! <3 Yksin ei tarvi jaksaa ja myös joskus itse tarvii apua ja se ei ole millään tavalla huonompi juttu kuin se että jaksaa aina auttaa muita! Nyt kehotan sinua opettelemaan sanomaan ei, koska se meille joillekkin ihmisille on niin hitsin vaikeeta (täällä ehdottomasti toinen) ja tekemään niitä asioita joista todella pidät <3 Jos villasukat ja sohvannurkka on se juttu just nyt niin anna mennä, älä mieti mitä kaikkea pitäis tehdä koska loppujen lopuksi niitä asioita on aika vähän mitä meidän on PAKKO tehdä, eli ei juuri ollenkaan. Pidä itsestäsi huoli ja vaali tärkeitä ihmisiä lähellä koska niistä saadaan sitä voimaa silloin kun itsellä sitä ei ole <3 Voi niin hyvin kuin mahdollista ja jos voin jotenkin auttaa, olen täällä :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja viisaista sanoistasi ♥ Villasukat ja sohvan nurkka ovat tulleet nyt tutuiksi viime aikona. Pelkästään jo sekin, kun sain selvyyden, mikä minua vaivaa ja että lääkäri otti minut vakavasti, tuntuu hyvältä ja piristää mieltä. En olekaan vain laiska tai asennevammainen, vaan kaiken taustalla onkin sairaus. Meille naisille tosiaankin tuntuu olevan niin vaikeaa tuo jostain kieltäytyminen. Onnekseni minulla on mies, joka osallistuu kotiaskareisiin ja se helpottaa suuresti minua. Ilman häntä en varmasti jaksaisi tätäkään vertaa ♥ Kiitos ystävyydestäsi, Katja ♥ On hyvä tietää, että on ystäviä lähellä ♥

      Poista
  5. Hienoa että olet nyt kuulostellut omaa vointiasi ja lähtenyt hakemaan apukeinoja itsellesi ♥ toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ♥ olet kuitenkin ottanut jo ison askeleen kun olet ottanut kehosi merkit uupumuksesta vakavasti, se on tärkeää. Nyt lepoa ja rauhaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos P ♥ Haluan saada elinvoimani takaisin. Toipumisprosessi ei tapahdu ihan hetkessä, mutta minulle riittää, kun tiedän, että tästä on vielä mahdollisuus nousta kohti parempaa ja elinvoimaisempaa elämää.

      Poista
  6. Olin itse jossain vaiheessa stressi /depis-saikulla ja lääkäri ohjeisti silloin että pitää mennä joka päivä kävelemään pitkä lenkki ja sillä lailla hoitaa itseään ja mieltään. Suosittelen kyllä lämpimästi että jos vaan mitenkään jaksat niin ottaisit joka päivä aikaa ulkoilulle. Ei mitään punttisalilla puurtamista vaan lempeitä kävelylenkkejä ja jos vaikka mies tai joku ystävä pääsee mukaan. Toisaalta myös ihan yksin omissa oloissaan ja ajatuksissaan oleminen voi olla tosi tärkeetä. Toivottavasti saat ilon ja voimat takaisin ja otat saikkua jos siltä tuntuu. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon on varmasti ihan totta, että ulkoilma tekisi hyvää ja piristäisi mieltä. Asia on ollut mielessä, mutta jäänyt vielä suunnitteluasteelle. Mies on touhunnut nyt omiaan tuolla pihalla eikä lapsetkaan ole olleet viikonloppuna kotona, joten olen saanut olla itsekseni omissa oloissani. Päikkärit on nyt ihan POP ♥

      Poista
  7. Rohkea kirjoitus! Kovasti voimia sinulle toipumiseen!<3 Helin vinkki ulkoilusta kuulostaa todella hyvälle, tosin lähteminen on monesti vaikeaa ihan terveenäkin, mutta vaikka pieni happihyppely piristää jo kummasti.:) Itse saan myös uskomattoman paljon iloa ja voimaa, kun välillä lähden luontoon kuljeskelemaan kameran kanssa. Samalla tulee harjoiteltua myös valokuvausta ja blogiin saa kuvia. Moninkertainen hyöty siis.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Taina K ♥ ja tervetuloa blogini lukijaksi! Tuo on varmasti ihan totta. Minulla ei ole tällä hetkellä muuta kameraa kuin kännykässä. Luonnossa liikkuminen kameran kanssa kiinnostaa kyllä. Tytöllä on kyllä järkkäri ja lainaa sitä kyllä, mutta ihan ensin tarvitsen pienen oppitunnin sen käytössä. Monissa blogeissa olenkin ihaillut upeita luontokuvia. Niitä olisi kiva saada tosiaan omaankin blogiini. Kiitos vinkistä ♥

      Poista
  8. Hyvä juttu, että hait apua. Tuollaisten asioiden kanssa ei tarvitse olla yksin ja kun menee ajoissa juttelemaan niin saa avunkin varhaisessa vaiheessa. Ulkoilu tekee varmasti Sinulle nyt hyvää ja toivotaan että aurinko alkaa pian pilkistelemään pilvenraosta...se jos mikä kohottaa mielialaa! Tsemmppiä myös miehellei, tuo olisi hieno juttu työllistää itsesensä remppahommilla!
    Kaikesta huolimatta ihanaa sunnuntaita! Olet ajatuksissani! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En halua oloni enää tästä pahenevan, siksi hakeuduin lääkäriin, vaikkakin meinasin perua sen viime metreillä. Nyt olen helpottunut, että menin. En todellakaan ole nyt yksin. Mies on ihan korvaamaton tuki nyt minulle, kun on itse päässyt jaloilleen. Minäkin toivon koko sydämestäni, että työllistyisi nyt oman toiminimen kautta. Se olisi suuri apu moneen asiaan. Kiitos Marita ajatuksistasi ♥ ja ihanaa sunnuntaita sinullekin ♥

      Poista
  9. Tsemppiä sinulle, rohkea olit kun menit juttelemaan, vaikka varmasti oli kynnys mennä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä tosi pitkään mietin, että menenkö vai en. Sitten asia vaan vaivas ja pyöri mielessä kokoajan eikä helpottanu ennekuin rohkeni menemään lääkäriin. Kiitos tsempeistä, Kaisa ♥

      Poista
  10. Äiti on kyllä perheen kantava voima ja hyvä, että olet mennyt asiasta lääkäriin, sillä asian myöntäminen on ehdottomasti ensi askel paranemisiin. Tuo paraneminen kuulostaa jotenkin niin väärältä, sielun kohenemiseen.

    Olen aikoinaan itse mennyt työperäisen stressin takia lääkäriin, tein töitä, niin ettei vapaa-aikaa enää ollut ja vuoteen en pystynyt enää nukkumaan, sitten tulikin fyysiset oireet. Masennustesti kertoi kovia sanojaan. Muutaman viikon sairasloma ja terapia auttoivat kovasti. Sain myös masislääkkeet, mutta niiden kanssa kadotin itseni ja lihoin 15kg joka masensi vain lisää. Lopetin pillerit ja itsehoitokeinoin en ole enää antautunut masennukselle, alholle kylläkin, mutta en masennukselle. Mutta nyt tunnistan merkit, osaan korjata tilanteen, vaatia unta ja levätä kun tuntuu siltä. Perua sovitut tapaamiset jos en jaksa, kuunnella itseäni. Mutta kyllähän kaiken oppiminen tietyllä tavalla oli iso koulu. Toivotan kovasti zemppiä sinulle ja tätä aihetta en ole raottanut blogissani, mutta toit rohkeutta kirjoittaa tähän.

    <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommnetistasi ja tarinastasi, Tiia ♥ Vertaistuki on tärkeää. Lääkäri valitsi minulle lääkkeet, joiden ei pitäisi nostaa painoa. Toivon, että niin myös on, koska painoa on jo nyt ihan liikaa. Masennuslääkkeistä ollaan montaa eri mieltä. Monet eivät niitä halua siksi, että ne turruttavat ihmisen mielen ja ajatukset. Itse halaun kuitenkin uskoa, että niistä on minulle apua. Varmasti hyvin yksilöllistä tämäkin. Kovia olet sinäkin kokenut, mutta hienoa, että olet selvinnyt ja osaat nyt ottaa levon silloin kun sitä tarvitset ja siä kautta voit hyvin ♥

      Poista
  11. Tsemppihali ja jaksamis rutistus sinulle,Krisse ❤️

    VastaaPoista
  12. Oikein teit Krisse, kun kävit lääkärillä!
    Kyllä se siitä, haleja ja tsemppejä multakin<3

    VastaaPoista
  13. <3 Tsemppiä Krisse <3

    VastaaPoista
  14. Anonyymi12.1.15

    Hyvä, että sait aikaiseksi käydä tohtorilla. Sinne menokaan kun ei aina ole niin helppoa....
    Minäkin sanon, että se ulkoilun tuoma endorfiini vastaa mietoa mielialalääkettä (eikös se ole oikein tutkittukin) Tosin tiedän senkin, miten vaikeaa sinne ulos on lähteä ja nukkuminen olisi vaan niin ihanaa....
    Hirmusti voimia ja valoa!!!!

    K ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos K ♥ Eiköhän niiden kävelylenkkienkin aika vielä tule. Päivä kerrallaan.

      Poista
  15. Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. <3 Näinhän se menee. Olipa hyvä, että hakeuduit lääkäriin! Nyt pikkuhiljaa annat itsellesi aikaa. Toivottavasti (ja varmasti) asiat järjestyy. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri kommentistasi ja tsempeistäsi ♥ Kyllä tämä tästä...pikku hiljaa. Uskon niin!

      Poista
  16. Hei Krisse! Nyt ehdin tutustua blogiisi..Tuntuu mukavan kodikkaalta ja aidolta-jään lukijaksi.Tosi hieno homma,että hait itsellesi apua.Nyt vaan tsemppiä tervehtymiseen.Pikkuhiljaa..Helin suosittelemaa ulkoilua kannatan!! Heti on parempi mieli kun jaksaa lenkin tehdä.Olen itse melko pitkällä sl tällä hetkellä.Liikkua saan kyllä voinnin mukaan..Kävelylenkit tuo mukavasti päivään rytmiä,piristää ..ja toisaalta sitten nukuttaakin paremmin.Voimia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anne ja tervetuloa lukijakseni! Kiva, jos blogini tuntuu miellyttävältä. Toivottavasti viihdyt sen parissa pitkään. Pikku hiljaa mennään eteenpäin. Nyt odotellaan, että lääkitys alkaisi vaikuttamaan ja saisin sen myötä hiukan lisäenergiaa lähteä ulos ja kävelylle. Kiitos tsempeistäsi ♥

      Poista
  17. kommenttini sinulle : <3
    kaikenmoisia selviytymisiä joutuu ihminen kokemaan,toivon täysillä mielen kirkastumisia, satunnaisia hymyjä, ja arjen jaksamista !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria ♥ Toivottavasti piipahdat toistekin blogissani.

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan