Olen tänään viettänyt aika laiskaa päivää. Olo on ollut aika väsynyt eikä ole oikein huvittanutkaan mikään. Huomisen tilauskakun täytin, mutta muuta en sitten juuri ole tehnyt. Meillä alkoi aamusella lumisade. Miten ihanaa! Maisema on jo valkoinen ja äsken meni jo aura-auto. Tiet olivatkin aika pöppöröiset, kun ajelin kirkolle viemään kolmelle sukumme haudalle kynttilöitä. Sukuhaudoistamme löytyy arjen sankareiden lisäksi sotiemme sankareita, jotka taistelivat meille tämän itsenäisen maan. Nöyrin kiitos heille! Tänään hiljennytään katselemaan Tuntematonta sotilasta ja illemmalla sitten tavataan Linnan juhlissa. Hyvää Itsenäisyyspäivää teille rakkaat lukijani!
Itsenäisyyspäivänä
3.12.2014
Minulle tarjoutui mahdollisuus ensimmäiseen blogiyhteistyöhön yhdessä naapurini, perhetuttuni ja Ystäväni, Kaisa Penin kanssa. Kaisa on erittäin lahjakas muusikko, jolta on hiljattain ilmestynyt uusi, ihana joululevy, Ihme. Kaisa kertoo itse musiikkiharrastuksestaan ja suhteestaan musiikkiin näin:
"Jo pienestä asti minuun on voimakkaasti vaikuttanut musiikki. Varhaisimmat muistot laulamisesta ovat jääneet mieleen jo muutaman vuoden ikäisenä istuessani saunan lauteilla ja laulaessani paatoksella joulukortista. Laulukin on tainnut jäädä mieleen. En ole pitänyt itseäni koskaan musiikillisesti lahjakkaana, koen että olen vain tuntenut suurta vetoa musiikkiin ja sen tuottamiseen. Vasta aikuisiällä olen aloittanut varsinaisen laulun opiskelun. Olen myös aina ihaillut musiikkia, muusikkoja ja taiteilijoita. Mm. Elja Puukko on ollut ihailemani muusikko ja laulaja jo monien vuosien takaa. Tavoitteenamme onkin ollut tehdä Ihme levystä yhdessä koskettava kokonaisuus ja saada myös tuo levyn tunnelma välittymään kuuntelijoille.
Ihme levyllä on paljon minulle merkityksellistä ohjelmistoa. Mm. sanoittamani Ihme ja Luvattu lapsi laulut, Ilia Kalioujnov-Salmisen säveltämänä. Viimeisellä laululla Talvi-iltana on myös oma historiansa. Sain tehtäväksi laulaa tuon laulun joulujuhlassa n. kahdeksan vuotiaana. Jännitin laulamista niin että sanat unohtuivat eikä esityksestä tullut mitään. Päätin jossain vaiheessa vielä laulaa tuon laulun niin että sanat eivät unohdu! Siksi laulu löysikin tiensä tälle levylle. Laulussa on kyllä myös kauniit ja koskettavat sanat. Olen oppinut senkin että tehdessään mitä tahansa elämässä on tärkeä kuunnella sisäistä ääntä. Se ei ole ikinä valehdellut. Se avaa tietä juuri sinne, mikä on parasta, missäkin vaiheessa. Myös pettymykset kuuluvat kasvuun. Monesti ne jopa ovat antamassa vauhtia taas uuteen vaiheeseen elämässä. Ja elämähän on pelkkää kasvua. Pitää vain yrittää nauttia niistä kukista, mitä matkalla kasvaa. Kaikella on aikansa, surulla, ilolla, epätoivolla ja toivolla, mutta aina lopulta huomaan, että elämä on kantanut.
"Miten musiikki onkaan niin täydellistä?
Kaikki sanomaton saa sanat,
täydelliset semmoiset,
jotka sinäkin ymmärrät.
Olen kokonainen."
Kaisa
Minä haluankin jakaa nyt teille kaikille rakkaille lukijoilleni Joulun Ihmettä arpomalla yhden Kaisan lahjoittaman Ihme-levyn. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat,
joten jos olet kirjautunut tai kirjaudut lukijaksi, voit osallistua arvontaan yhdellä arvalla! Jätä siis kommentti tähän postaukseen. Halutessasi voit kertoa minulle, mitä musiikki merkitsee sinulle jouluna tai esimerkiksi mikä on sinun lempijoululaulusi.
Onnea arvontaan! Arvonta aika on kolmanteen adventtiin eli 14.12. asti. Näin levy ehtii vielä hyvin jouluksi voittajalle =)
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT.
"Jo pienestä asti minuun on voimakkaasti vaikuttanut musiikki. Varhaisimmat muistot laulamisesta ovat jääneet mieleen jo muutaman vuoden ikäisenä istuessani saunan lauteilla ja laulaessani paatoksella joulukortista. Laulukin on tainnut jäädä mieleen. En ole pitänyt itseäni koskaan musiikillisesti lahjakkaana, koen että olen vain tuntenut suurta vetoa musiikkiin ja sen tuottamiseen. Vasta aikuisiällä olen aloittanut varsinaisen laulun opiskelun. Olen myös aina ihaillut musiikkia, muusikkoja ja taiteilijoita. Mm. Elja Puukko on ollut ihailemani muusikko ja laulaja jo monien vuosien takaa. Tavoitteenamme onkin ollut tehdä Ihme levystä yhdessä koskettava kokonaisuus ja saada myös tuo levyn tunnelma välittymään kuuntelijoille.
Ihme levyllä on paljon minulle merkityksellistä ohjelmistoa. Mm. sanoittamani Ihme ja Luvattu lapsi laulut, Ilia Kalioujnov-Salmisen säveltämänä. Viimeisellä laululla Talvi-iltana on myös oma historiansa. Sain tehtäväksi laulaa tuon laulun joulujuhlassa n. kahdeksan vuotiaana. Jännitin laulamista niin että sanat unohtuivat eikä esityksestä tullut mitään. Päätin jossain vaiheessa vielä laulaa tuon laulun niin että sanat eivät unohdu! Siksi laulu löysikin tiensä tälle levylle. Laulussa on kyllä myös kauniit ja koskettavat sanat. Olen oppinut senkin että tehdessään mitä tahansa elämässä on tärkeä kuunnella sisäistä ääntä. Se ei ole ikinä valehdellut. Se avaa tietä juuri sinne, mikä on parasta, missäkin vaiheessa. Myös pettymykset kuuluvat kasvuun. Monesti ne jopa ovat antamassa vauhtia taas uuteen vaiheeseen elämässä. Ja elämähän on pelkkää kasvua. Pitää vain yrittää nauttia niistä kukista, mitä matkalla kasvaa. Kaikella on aikansa, surulla, ilolla, epätoivolla ja toivolla, mutta aina lopulta huomaan, että elämä on kantanut.
"Miten musiikki onkaan niin täydellistä?
Kaikki sanomaton saa sanat,
täydelliset semmoiset,
jotka sinäkin ymmärrät.
Olen kokonainen."
Kaisa
Minä haluankin jakaa nyt teille kaikille rakkaille lukijoilleni Joulun Ihmettä arpomalla yhden Kaisan lahjoittaman Ihme-levyn. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat,
joten jos olet kirjautunut tai kirjaudut lukijaksi, voit osallistua arvontaan yhdellä arvalla! Jätä siis kommentti tähän postaukseen. Halutessasi voit kertoa minulle, mitä musiikki merkitsee sinulle jouluna tai esimerkiksi mikä on sinun lempijoululaulusi.
Onnea arvontaan! Arvonta aika on kolmanteen adventtiin eli 14.12. asti. Näin levy ehtii vielä hyvin jouluksi voittajalle =)
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT.
2.12.2014
Lauantaina minulla oli kotipäivä. En siis liikkunut kotoa yhtään mihinkään. Viikko oli ollut kiireinen, joten valinta oli helppo. Aamusta tein alakerrassa vähän "viikko"siivousta ja heti tuntui olo paljon mukavammalta. Kuntoprojektini ei ole oikein ottanut tuulta purjeisiinsa, joten olo oli melko väsynyt urakan jälkeen. Mies sain minut kuitenkin innostumaan havutöistä. Kävin leikkelemässä pihalta vähän ryöhähtäneestä kuusiaidasta muovikassillisen pieniä havunoksia. Mies teki minulle kranssipohjan ja eikun hommiin.
Alku oli hankalaa eikä sisälläni jälleen myllännyt perfektionisti meinannut hyväksyä minkäänlaista kranssin alkua. Plääh...meinasin heittää jo pyyhkeen kehään, mutta sain kuin sainkin perinteisen havukranssin tehtyä ulko-oveemme. En laittanut siihen ainakaan vielä minkäänlaisia koristeita. Katselen sitten lähempänä joulua lisäilenkö siihen jotain. Nyt saa olla ihan vaan noin. Vähän se on sellainen pörröinen, mutta olen loppujen lopuksi kuitenkin iloinen, että sain tehtyä edes jonkunlaisen kranssin.
Ps. Mä olen ihan mykistynyt saamistani kiitoksista tuolla erään ystäväni blogissa. Tässä tulee taas todistettua se, kuinka hyvä ruokkii hyvää. Muistetaan siis kaikki olla positiivisia ja huomioida kaikkia rakkaita läheisiämme sekä olla avuksi niille, jotka sitä apua tarvitsevat. Pienikin ele on kaunis ja sillä on suuri merkitys.
Alku oli hankalaa eikä sisälläni jälleen myllännyt perfektionisti meinannut hyväksyä minkäänlaista kranssin alkua. Plääh...meinasin heittää jo pyyhkeen kehään, mutta sain kuin sainkin perinteisen havukranssin tehtyä ulko-oveemme. En laittanut siihen ainakaan vielä minkäänlaisia koristeita. Katselen sitten lähempänä joulua lisäilenkö siihen jotain. Nyt saa olla ihan vaan noin. Vähän se on sellainen pörröinen, mutta olen loppujen lopuksi kuitenkin iloinen, että sain tehtyä edes jonkunlaisen kranssin.
Ps. Mä olen ihan mykistynyt saamistani kiitoksista tuolla erään ystäväni blogissa. Tässä tulee taas todistettua se, kuinka hyvä ruokkii hyvää. Muistetaan siis kaikki olla positiivisia ja huomioida kaikkia rakkaita läheisiämme sekä olla avuksi niille, jotka sitä apua tarvitsevat. Pienikin ele on kaunis ja sillä on suuri merkitys.
1.12.2014
Ensimmäinen adventti oli ja meni. Se päätti hyvin kiireisen ja työntäyteisen viikon. Meillä ei tehty adventtikynttelikköä, mutta kynttilöitä poltettiin kyllä senkin edestä. Eilen iltapäivällä saimme vieraiksemme Miehen vanhemmat sekä hänen tätinsä miehensä kanssa. Mies keitti kattilallisen sienikeittoa ja leipoi ruisruutuja. Jälkkäriksi joimme kahvit. Kahvipöydässä oli tarjolla mm. minun aiemmin valmistamiani kookospalloja. Ohjeen niihin löysin Marian Kanelia ja kardemummaa-blogista. Maria kertoo blogissaan näiden olevan vanha jouluresepti, mutta minä tein ja söin näitä ensimmäisen kerran. Kookospallot ovat helppoja ja nopeita tehdä. Maku on ihana, jos vain pitää kookoksesta, mutta ei liian makea, vaikka niin voisi ehkä kuvitellakin. Lopuksi vielä resepti, joka on kopioitu suoraan Marian blogista. Kiitos Maria hyvästä ohjeesta!
KOOKOSPALLOT
3/4 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl kookoshiutaleita (+ 1/2 dl koristeluun)
1/2 dl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
30 g margariinia
1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Lisää joukkoon haarukalla vatkattu kananmuna ja pehmeä margariini. Sekoita taikina tasaiseksi.
3. Pyörittele taikinasta pikkupalloja ja pyöräytä pallot kookoshiutaleissa. Säilytä viileässä.
3/4 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl kookoshiutaleita (+ 1/2 dl koristeluun)
1/2 dl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
30 g margariinia
1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Lisää joukkoon haarukalla vatkattu kananmuna ja pehmeä margariini. Sekoita taikina tasaiseksi.
3. Pyörittele taikinasta pikkupalloja ja pyöräytä pallot kookoshiutaleissa. Säilytä viileässä.









